Kaukomara

Ladulla taas

2012-01-28T20:49:00.000+02:00

Ulkona oli niin mahtava ilma tänään, että treeniohjelmassa olleen Wattbike-testin sijaan päätimme lähteä hiihtämään Oittaalle. Tai siis Pete päätti ja onneksi se hiihtoinnostus tarttui minuunkin. Olin nimittäin jo ehtinyt leikitellä ajatuksella jäädä sohvalle loppupäiväksi. Koska pääsimme liikkeellä vasta iltapäivästä, laduilla oli paljon enemmän porukkaa kuin viime sunnuntaina. Pete oli löytänyt taas pohjiin hyvät pikavoiteet, ja sukset luistivat tosi hienosti. Hiihtelimme Pirttimäkeen ja sieltä vähän eri reittiä takaisin. Lenkki kesti puolisentoista tuntia. Hienot olivat maisemat!

Lapsetkin olivat tänään sporttailemassa. Tytär pelasi futista ulkona Kauniaisten lämmitetyllä tekonurmella ja poika sai tänään vyökokeessa punaisen vyön taekwondossa.

Jumissa

2012-01-26T21:08:00.000+02:00

Tiistaina kävin ekan kerran HelTrin spinningissä. Ne järjestetään tänä vuonna Meilahden Unisportissa, jonne oli hieman hankala löytää. Onneksi olin kuitenkin lähtenyt ajoissa liikkeelle eikä pieni etsiskely ja reittihaparointi haitannut. Oli tosi mukavaa mennä tunnille, kun suurin osa osallistujista oli ainakin ulkonäöltä tuttuja. Tunti taisi olla kolmas spinning-tuntini ikinä, ja ehdottomasti niistä mukavin. Teemana oli lajivoima, musiikkina Suomi-poppia ja koska pistin vastusta todella maltillisesti, jaksoin hyvin loppuun saakka. Kokeneemmat kollegat näyttivät varautuneen kahdella juomapullolla, ja taidan niin tehdä minäkin seuraavalla kerralla parin viikon päästä. Spinning-salin ikkunatkin menivät tunnin aikana hienosti huuruun.

Kotimatkaan vierähtikin muutama tovi, sillä autoni jäi kiinni hankeen. Lunta ei ollut paljon, sen verran kuitenkin että lapio piti kaivaa esiin. Lopulta sekään ei auttanut, vaan vasta avuliaiden seurakaverien avulla pääsin kotimatkalle. Mukavia ja avuliaita tyyppejä, kiitos! Kyllä en tykkää siitä takavedosta lumikeleillä!

Tänään kävin HelTrin "kokeneiden" uimarien treeneissä Pirkkolassa. Muuten ehkä kävisin useamminkin uimassa siinä porukassa, mutta tykkään treenata yhdessä Peten kanssa, eikä hänen vauhtinsa vielä riitä kokeneiden ryhmään. Nyt kun Pete on Oslossa, päätin mennä kokeilemaan. Uimme tunnissa 2700 m, ja ihan odotusten mukaan eli hyvin se meni!

Uimme myös tehoja, kaksi kertaa tällainen setti 15sekunnin palautuksilla:

200 m matkavauhtia (2)
3x100 m kovempaa (3)

Lopussa uitiin vielä samoin kaksi kertaa tämä:

25 m delffareita täysillä
50 m vu kevyttä
25 m vu kovaa (3+)
50 m vu kevyttä

Juuri tuollaisia nopeampia settejä minun pitäisi nyt uida, kun tekniikka on siihen jo riittävän hyvä. Joskus voisin kokeilla uida 6x50 niin, että lähtö on aina minuutin välein. Olen laskeskellut, että vinstojen väliin jäisi vauhdillani noin 20 sekunnin palautus. Siis ainakin muutamalla ensimmäisellä kerralla...

Laturetki

2012-01-22T19:24:00.000+02:00

Hiihtokausi on nyt avattu! Sivakoimme Peten kanssa Oittaalta Pirttimäen kautta Solvallaan ja takaisin. Reilut kolme ja puoli tuntia siinä meni. Sain hiihtää edellä ja määrätä vauhdin, niinpä syke pysyi lähes koko ajan aisoissa. Pakkasta oli muutama aste ja ladut heti aamusta lähes tyhjät, eivät tosin ihan huippukunnossa mutta hiihdettävät kuitenkin. Menomatkalla vaihdoimme pari sanaa yhden nuoren miehen kanssa,joka kertoi yöpyneensä laavulla jonkun lammen rannalla. Oli kuulemma tarjennut hyvin kesämakuupussisssa, kun oli pitänyt untuvatakin päällä ja sarkahousut jalassa. Aika mahtavaa, että sellaista voi tehdä täällä Espoossa! Ihan muistuivat omat partioajat ja talvileirit mieleen!

Perillä Solvallassa kävimme tosi mukavassa rinnekahvilassa vähän virkistäytymässä. Sinne oli vähän hankala löytää ja varsinkin päästä murtomaahiihtosuksilla, mutta kyllä kannatti! Tunnelmallisesta kahvilasta oli todella hienot näköalat. Korvapuustin, liian makean kaakaon, smoothien ja puolikkaan Twixin jälkeen lähdimme kotimatkalle. Ehkä vähän enemmän alamäkeä oli Oittaalle päin hiihdettäessä, onneksi. Oittaalla on vähän paranneltu ladun linjasta Pirttimäen suuntaan, kun yhden kapean metsäpätkän tilalle on tehty leveä ja hieno latu.

Eilen ajoin aamupäivällä tunnin trainerilla, mukana kolme kahdeksan minuutin vetoa neljän minuutin palautuksilla. Tällä kertaa katsoin läppäriltä Modernia perhettä ja ja jotain dokumenttia Yle Areenalta. Traineri on meillä melko kovassa käytössä, kun minua ennen sillä ajoi Pete ja minun jälkeeni Atte. Illalla kävimme Peten kanssa Heltrin uintitreeneissä Malmilla. Uitiin tekniikkaa ja treenattiin hengittämistä parin kilsan verran poikkeuksellisesti Jupiksen ohjauksessa.

Päättyvällä viikolla tein tällaiset treenit:

ma lepo
ti 90 min työmatkapyöräily, 45 min pilates
ke juoksu 30 min
to uinti 60 min
pe kuntopiiri 60 min
la traineri 60 min, uinti 60 min
su hiihto 220 min

yhteensä 10 tuntia 25 minuuttia

Nyt on päällä hyvä sohvakooma, ja tuskin maltan odottaa presidentinvaalien tuloslähetyksen alkamista. Jännää!

Teknisiä ongelmia

2012-01-20T22:10:00.001+02:00

Meidän kotiläppärimme lakkasi toimimasta tiistaina ihan yllättäen. Kone vain hyrisi ja näyttö oli mustana. Kaikkia temppuja kokeiltiin, mutta mitään ei taida olla tehtävissä. Toivottavasti tiedostot saadaan kuitenkin pelastettua, varsinkin valokuvat. Nyt väliaikaiskäytössä on Peten vanha työkone, ei kovin häävi vehje tämäkään. Kotona vaihdoimme laajakaistatoimittajaa, ja vaikka meillä nyt on teoriassa vähemmän kaistaa, käytännössä sitä tuntuu olevan paljon enemmän. Meilläkään ei yhteys pätki, vaikka alakerrassa pelataan ja puhutaan Skypessä samaan aikaan.

Ilmoittauduin taas yhdelle uintikurssille. Työnantaja tukee Mäkelänrinteessä järjestettävää kuuden kerran uintikurssia. Kurssille ei ensin ollut tulossa tarpeeksi osallistujia, joten lupasin lähteä mukaan jotta se järjestettäisiin. Ja ainahan sitä oppii jotain uutta; varsinkin nyt kun ohjelmassa on vapaauinnin lisäksi myös rinta- ja selkäuintia. Kurssi alkaa kuukauden päästä, osallistujia on 12.

Työmatkapyöräilynkin olen saanut taas aloitettua usean viikon tauon jälkeen. Pyöräni oli jonkun aikaa lainassa pojallani koulumatkoja varten, kun hänen omasta maastopyörästään puhkesivat jatkuvasti kumit. Nyt on pojan maasturi kunnossa ja nastarenkaat siinäkin alla. Melko huonoja pyöräilykelejä oli tällä viikolla, lunta on pyryttänyt ihan kunnolla. Nyt viikonloppuna aion kaivaa sukset esiin.

Vertaistukea

2012-01-15T21:16:00.000+02:00

Torstain uintitreenien jälkeen pukuhuoneessa tuli seurakaverin kanssa puhetta selkävaivoista. Ilmeisesti meillä on aika samanlainen tilanne: selkä kipeytyy juoksusta, kun juoksutekniikassa on puutteita ja lantion alueen lihaksissa epätasapainoa. Kävimme tänään yhdessä tekemässä juoksu-lihaskuntotreenin Esport Arenalla. Mukavaahan siinä oli juostessa ja kuntoillessa jutella niitä näitä. Sain vaihtarina muutaman uuden hyvän liikkeenkin, joita voin treenailla kotona telkkaria katsellessa. Kiitos juoksuseurasta, Johanna!

Kuluneen viikon liikunnat lyhyesti:

ma lepo
ti wattbike 55 min
ke juoksu 51 min
to uinti 60 min
pe kuntopiiri 70 min
la uinti 60 min, trainerillä 60 min (pyörittelyä ja kaksi 10 min vetoa)
su juoksu+lihaskunto 68 min

yhteensä 7 h 4 min.

Huominen lepopäivä tulee ihan hyvään aikaan, sitä olen jo ihan aavistuksen odottanut!

50 m

2012-01-14T14:17:00.001+02:00

Kävimme Aten ja Peten kanssa uimassa Märskyssä ja pääsimme pulahtamaan altaaseen puoli kymmenen maissa. Loppupäivän (13-20) halli onkin suljettu uintikisojen vuoksi. Sillä lailla kisat näkyivät altaassa jo heti aamusta, että tarjolla oli vain 50 metrin ratoja. Tein tällaisen treenin:

100 m alkuverra
4x50 m (25 pot, 25 vu)
200 m hengitys joka 4:llä
4x50 m (25 myyrää, 25 vu)
200 m hengitys joka 3:lla
4x50 m (25 kylkipot. - 25 vu)
200 m hengitys joka 2:lla
4x50 (15 m sculling - 10 pot. - 25 m vu)
300 m vu II
200 loppuverra (yhtyeensä 2,2 km)

Oli tosi kiva uida 50 metrin altaassa, kun ei koko ajan tarvinnut kääntyä. Uintitreenailuni alussa muutama vuosi sitten uin melkein pelkästään pitkällä radalla, mutta viime aikoina se on jäänyt paljon vähemmälle. Tuntui tosi mukavalta, kun tekniikkadrillienkin jälkeen pääsi suoraan uimaan vaparia. Kerran pääsin sellaiseen flow'hun, etten huomannut ollenkaan katsoa eteeni. Nostin päätäni vasta, kun käteni osui edellä uivaan naiseen. Olipas noloa, mutta ei siitä kai kummallekaan mitään traumoja tullut.

Uinnin jälkeen kävimme Velosportissa ostamassa Atelle nastarenkaat maasturiin, pyöräilykengät js spd-polkimet cyclocrossiin sekä yhtä ja toista muuta tarpeellista pyöräilykampetta. Nyt Aten maastopyörässäkin on lukkopolkimet, ja hän voi harjoitella kunnon pyörittelyä myös koulumatkoilla.

Mahalasku

2012-01-10T18:58:00.001+02:00

Aamulla lähdin tekemään työpaikan kuntosalin Wattbikella Jupikselta saamaani 20 minuutin testiä. Suunnitelma oli tämä:

10 min alkuverra
5x30 sek reippaalla kadenssilla, 30 sek pyörittelyä välissä
3 min täysillä (löysät pois)
7 min kevyttä
20 min testi niin kovaa kuin jaksaa tasaisella teholla
5-10 min loppuverra

Alku meni ihan kivasti, tietysti tuo kolmen minuutin täysiä-kohta alkoi jo vähän tuntua vaikka olin laittanut Wattbiken vastukset alhaisimmalle mahdolliselle. Nooh, pienen tauon ja juomisen jälkeen nollasin treenin tiedot ja aloin polkea itse testiä. Huomasin jo parin minuutin jälkeen, että alkuvauhti on liian kova. Jatkoin kuitenkin samaan tahtiin vaikka tiesinkin, etten millään jaksa samalla teholla kahtakymmentä minuuttia. Päätin lyhentää testin kymmeneen minuuttiin, kun keskiarvowatit koko ajan laskivat eikä tasaisesta tehosta ollut tietoakaan. Siinä sitten puuskutin ja hiki valui, kun joku työkaveri (mies) pyöritteli viereisellä kuntopyörällä rauhalliseen tahtiin lehteä lueskellen. Syke oli 170:n paremmalla puolella, ei mitään kammolukuja kuitenkaan.

Tässä testidatat:

aika 10:31:58 (en tiedä, mistä nuo pari minuuttia siihen vielä putkahtivat)
power avg 178 W
power peak 256 W (alussa!)
left/right 48 %/52 %
cadence 97
cadence peak 105
dist. 5895 m

Vertailun vuoksi vielä loppuverrankin luvut:

10:32
avg 108 W
peak 166
49 %/51 %
cad 78
cad pk 88
4814 m

Sen verran rankka oli tämä toteutunutkin testi, etteivät mitkään Redness Solutions -rasvat tai puuteritkaan auttaneet ja lähdin suihkun jälkeen naama punaisena palaveriin yhdeksäksi. Loppupäivän oli oikeasti vähän höntti olo, ja kotimatkalla toivotin bussikuskille huomenta. Onneksi naurahdettiin molemmat.

Teen ensi kuussa testin uudelleen vähän maltillisemmin. Jospa silloin saisin ihan tilasto- ja vertailukelpoisiakin teholukuja! Tästä taulukosta voisin sitten käydä katsomassa, miten oma tunnusluku (W/kg) vertautuu viiteryhmään. 20 minuutin testin sarake on "FT". Kiitos Jupikselle linkeistä ja ohjeista!

Radalla taas

2012-01-08T13:42:00.001+02:00

Nyt on Espoossakin vihdoin pakkasta! Auton mittari näytti aamulla -11 astetta, kun lähdin Esportille. Suunnitelmissa oli yhdistetty juoksu- ja lihaskuntotreeni niin, että juoksua ja lihaskuntoliikkeitä tehdään vuorotellen. Vähän piti hakea optimaalista tasapainoa niiden välillä. Luulenpa, että näin teen seuraavalla kerralla:

I hartiasilta 5x10 sek
jalkojen nosto hartiasillassa vuorotellen 2x10

II hartiasilta 5x10 sek
lantionnosto toinen jalka ylhäällä 2x10

III yhden jalan kyykky 2x15

IV askelkyykyt taakse, hyppy välissä 2x10

Liikkeiden väliin siis aina 400 metrin kiepsahdus radalla. Juostessa yritin muistaa pitää kadenssin ja asennon hyvinä. Muita juoksijoita oli mukavasti, varmaan parisenkymmentä. Joukkoon mahtui myös muutama kilpakävelijä.

Juoksu tuntui ihan hyvältä, eikä selkä ainakaan vielä ole kipeytynyt. Toisaalta ehdin reilussa tunnissa juosta vain kuusi kilsaa. Olin ottanut mukaan sormeen laitettavan kierrosmittarin, jonka ostin pari vuotta sitten uintitreenejä varten. Se oli tässäkin käytössä tosi kätevä.

Tällä viikolla oli uinnissa hyvä kolmen päivän putki, joka päättyi eilen Heltrin treeneihin Malmilla. Attekin oli siellä mukana. Alkuverran aikana katsoinkin että kuka ihme siinä viereisellä radalla ui samaa vauhtia - no, oma poikahan se! Melko nopeaa on ollut hänen kehityksensä uinnissa, vaikka treenin edetessä vauhtinsa vähän hiipuikin. Treenin loppupuolella teimme aika kivan setin, jossa piti uida vähän kovempaa: 2x100 m matkavauhtia, 4x50 vähän kovempaa ja 4x25 täpöllä, kaikki noin 15 sekunnin tauoilla.

Koko viikon treenailut:

ma lepo
ti juoksu 35 min, pilates 45 min
ke pyöräily trainerilla 60 min
to uinti 60 min
pe uinti 60 min, kuntopiiri 50 min
la pyöräily trainerilla 60 min, uinti 70 min
su juoksu + lihaskunto 70 min

totaali 8 tuntia 30 minuuttia.

Perjantain kuntopiirissä on kevätkauden tullen siirrytty intervalliharjoitteluun. Liikkeitä on kymmenen, ja nyt ekalla kerralla niitä tehtiin 30 sekuntia ja sitten levättiin seuraavat 30 sekuntia. Kierroksia oli kaikkiaan kolme. Ensi perjantaina tehdään vielä neljäskin kierros, ja sitten aletaan lyhentää lepohetkiä niin, että viimeisellä kierroksella työtä on 40 sek ja lepoa 20. Pidoissa ollaan päästy kyllä jo aikaimoiseen vauhtiin, kun kuntopiirin alkuun tehtiin kuuden minuutin lankkku ja loppuun 2x3 minuuttia dynaamisia pitoja. Hiki tuli siis jo ennen kuin kuntopiiri ehti kunnolla alkaa!

Hups!

2012-01-05T21:18:00.002+02:00

Tiistaina oli vuoden ensimmäinen pilates-tunti uuden ohjaajan komennossa. Hänellä oli ihan erilainen lähestymistapa pilatekseen kuin nyt lomailevalla vakkariohjaajalla. Arvasin ettei tule hiki eikä välttämättä edes lämmin, kun ohjaajan ensimmäiset sanat olivat "menkää selinmakuulle". Hän puhuikin niin hiljaa, että oli välillä vähän vaikea kuulla. Ei ihan sitä mitä toivoin, mutta ehkä tahti paranee kevättä kohden. Olin ennen pilatesta juossut juoksumatolla reilut puoli tuntia, joten kylmä ei tullut makaillessakaan. Sekin oli erilaista, ettei hän ohjannut jokaista hengitystä ja liikettä, vaan näytti kerran-kaksi ja kierteli salissa varmistamassa että kaikki tekivät oikein.

Eilen katsoin taas kaksi jaksoa Konttoria, kun ajoin trainerilla. Hauskaa oli ja hiki lensi. Tein yhden jalan pyörityksiä ja puolen minuutin kovempia vetoja. Tunti menee ihan kevyesti, kun on jotain hyvää katseltavaa. Ensi kerralla yritän avata ikkunankin, ettei tule ihan niin kuuma.

Ostin räpylät, kun kävimme Peten kanssa Märskyssä uimassa. Petellekin olisin ostanut, mutta sopivaa kokoa ei löytynyt. Uin parin kilsan treenin, ja siihen vielä mausteeksi räpylöiden kanssa delffareita kaikilla osaamillani tavoilla, vaparin potkuja ja vähän nopeampia vinstoja. Koin ihanaa vauhdin hurmaa, kun vesi suhisi korvissa. Pieni vahinko sattui, kun sain loistoidean ohittaa vaparia uiva Pete alapuolelta. Matkaa oli vain reilut kymmenen metriä, ja luulin ehtiväni. Lopputulos oli se, että kopsahdimme yhteen altaan päässä. Hups ja oho! Kumpaakaan ei onneksi sattunut.

Aion ottaa räpylät mukaan hallille ainakin kerran viikossa. Meillä on Triathlon Europe -lehdestä joku neljän viikon uintiohjelma, jonka avulla pitäisi saada lisää nopeutta. Siinä ensimmäisellä viikolla pitäisi uida mm. räpylöillä, joten nyt ei ole senkään toteuttaminen ainakaan kamppeista kiinni. Ehkä kokeilen sitä vähän myöhemmin keväällä.

Vuoden kuva

2012-01-02T21:50:00.002+02:00

Vuoden viimeinen treeniviikko tuli täyteen eilen, kun sain illalla aloitettua trainerikauden. Pete vähän auttoi trainerirenkaan vaihtamisessa... Tein lämmittelyn jälkeen yhden jalan pyörityksiä ja lyhyitä vetoja. Huh kun tuli kuuma! Viime viikko lyhyesti:

ma lepo
ti pyöräily 75 min
ke juoksu 70 min
to lepo
pe juoksu 75 min, tekniikkatreeni kesti 2 h, mutta ehkä reilun tunnin juoksin/tein jumppavideoo
pe kuntopiiri 60 min
la uinti 50 min
su pyöräily trainerilla 60 min

Trainerilla ajaessani katselin pari jaksoa Konttoria. Hauskaa oli, vaikka hiki alkoikin valua silmille jo ekan jakson aikana. Atella alkaa olla jo aika kiva DVD-kokoelma, josta tämäkin on peräisin. Ei lopu meiltä ihan kohta traineriviihde...

Selailin vähän viime vuoden kuvia tavoitteena löytää vuoden paras, blogin aihepiiriin liittyvä räpsäys. Valitsin tämän Aten mökin terassilta ottaman kuvan:

Olemme kuvassa Peten kanssa juuri tehneet oman vajaan parin tunnin mökkitriathlonin (uinti 800 m, pyöräily 28, juoksu 4,5 km). Vaikka kisattiinkin ja Pete voitti, näyttää hymy olevan herkässä.

2012 > 2011

2011-12-31T19:38:00.000+02:00

Sain Jamesilta meilitse videoita ja kirjalliset ohjeet jatkotreenaamiseen eilisen valmennustapaamisen perusteella. Kysyin ja sain luvan myös niiden postaamiseen, thank you James! Tästä linkistä juoksua hidastettuna. Kun oikein tarkkaan katsoo, voi huomata kuinka vasen jalka rullaa nopeammin ja paremmin kuin oikea. Lantio ei ole suorassa kuten pitäisi. Toisessa videossa teen voimaharjoituksia, ja välillä näyttää siltä että pitää oikein keskittyä jotta muistaisi kumpi on oikea ja kumpi vasen. Onpa kuitenkin tosi kiva muisto ja hyvin palautuivat opit mieleen kun videota katsoin. Ennen jokaista juoksulenkkiä pitäisi tehdä hartiasiltaliikkeitä 3x15 molemmilla jaloilla. Huuh, vieläkin on pakarat kipeinä eilisestä! Muita lihaskuntoliikkeitä aion tehdä kerran viikossa tunnin ajan radalla niin, että juoksen 400 m, teen lihaskuntoliikkeen, juoksen 400 m, teen toisen liikkeen jne. Toivottavasti tämän treenailun tuloksena saan oikeat lihakset aktivoitumaan juoksussa ja selkäongelmat unholaan.

Treenipäiväkirjaan on tänä vuonna kertynyt reilut 402 tuntia liikuntaa, mukaanlukien työmatkapyöräilyt. Ensi vuonna on tavoitteena lisätä määrää hieman ja laatua vielä enemmän. Tässa apuna on Jupis, jolta tulikin meiliin jo alkuvuoden treenihahmotelmaa. Maanantai on myös ensi vuonna lepopäivä, muille päiville riittää mielenkiintoisia treenejä.

Ensi vuoden kisoista varma (=ilmoittautuminen ok) on vasta Helsinki City Run toukokuun alussa. Sen lisäksi kaavailen osallistuvani Kiskon olympiamatkalle ja ehkä muutamaan muuhunkin varttimatkan kisaan Suomessa. Joroisille lähden Peten huoltaja/kuvaajaksi. Ensi vuoden tärkein tavoitteeni on saada juoksutekniikka kuntoon. Eikä haittaisi yhtään jos saisin olympiamatkan loppuajan lähemmäksi tai jopa alle kolmen tunnin. Niin ja puolimaratonenkkakin voisi jatkossa olla lähempänä kahta tuntia kuin nyt (2.08). Jos se ei onnistu HCR:llä niin ehkä sitten jollain toisella puolikkaalla.

Enemmän ja parempaa on siis suunnitelmissa ensi vuodelle. Tämän vuoden viimeisen postauksen myötä toivotan sinulle onnellista ja innostavaa uutta vuotta 2012!

Juoksuvalmennuksessa

2011-12-30T12:13:00.004+02:00

Fysioterapeuttiystäväni ehdotti, että ottaisin juoksuani videolle, kun selkä edelleen kipeytyy aina juoksemista seuraavana päivänä ja lihaksissakin on kireyksiä epätasapainoisesti. Vähän asiaa mietittyäni muistinkin juoksuani aikaisemmin videoineen Jamesin Kinetic Revolutionista, ja otin häneen yhteyttä ongelmineni. Sovimme kahden tunnin valmennussessiosta, jossa hän ottaisi juoksua videolle, analysoisi sitä ja antaisi minulle tekniikka- ja voimaharjoitteluvinkkejä.

Näin Jamesin tänään Esport Arenalla. Hänellä oli mukanaan videot kahdelta aikaisemmalta tekniikkasessiolta ja oli mielenkiintoista itsekin nähdä tämänpäiväisen juoksun erot aikaisempiin. Oikeansuuntaista kehitystä tekniikassa on tapahtunut. Lantio on kyllä edelleen liian takana ja alhaalla istuvassa asennossa, mutta ei enää niin paljon kuin edellisellä kerralla. Nyt kiinnitimme huomiota myös siihen, että oikea puoli painuu liian alas juostessa. Sen näkee helposti juoksuvideon hidastuksesta ja huomaa myös erilaisissa voimaharjoituksissa. Esimerkiksi yhden jalan kyykyissä vasen jalka on vahvempi ja heiluu vain vähän, kun taas oikea on surkea raukka ja polvi huojuu edestakaisin. Heilumista vähensi hieman painon siirtäminen jalan ulkosyrjälle, mutta eron oikean ja vasemman välillä oli selvä.

Pai muutakin uutta voimatreeniliikettä opin. Toinen oli sellainen, että hartiasillassa vain kantapää maassa nostan toisen jalan ylös ja yritän pitää lantion koko ajan paikallaan. Kun kädet ovat lantiolla, lantion mahdollisen liikkeen huomaa helposti. Kolmas liike oli jalkakyykky vinoon taakse, vuorotellen molemmille puolille, väliin pieni hyppy ja lantio suoraksi. James otti näistä kaikista videot ja lupasi meilata ne minulle.

Monenlaista treeniä tehtiin ja kun päästiin yhdellä jalalla hyppelyhin saakka kävi vähän nolosti, kun silmissä musteni. Piti oikein mennä makaamaan ja juoda vettä. Ehkä syynä oli muutenkin alhainen verenpaine ja eilisen huono energiansaanti. No, vähän lepäiltyäni nousin taas reippaasti ylös jatkamaan hyppelyitä.

Opin myös yhden hyvän venytyksen lonkan koukistajille, jotka ovat minulla olleet jo pitkään tosi kireät. Niitä kannattaa venytellä pari minuuttia myös jokaisen pyörälenkin jälkeen.

Tuntuu tosi hyvältä, että selkävaivojen todellinen syy alkaa pikkuhiljaa selvitä. Kyse ei ole pelkästään selästä vaan koko lantion alueesta. Juoksutekniikka pitää saada kuntoon ja tehdä paljon enemmän voimatreeniä, jotta saisin koko kropan toimimaan juostessa niin, ettei selkä rasitu liikaa. Kyllä se tästä!

Lomalainen

2011-12-28T20:47:00.003+02:00

Outo tilanne, kun olen lomalla ja Pete ei. Töissä sai vaihtaa puolet lomarahoista vapaaseen ja niin tein. Yhden päivän pidin elokuussa kun pikkusisko täytti 40, ja loput neljä pidän nyt välipäivinä. Eilen kävin pitkällä pyörälenkillä Rantaraittia pitkin. Ajelin meiltä Matinkylään saakka. Kengät ja jalat kastuivat jo Otaniemessä, kun meri oli normaalia paljon korkeammalla ja ajelin vaan ison lätäkön poikki. Parissa paikassa piti pyörä ottaa kantoon, pahimmat paikat piti kiertää kokonaan. Oli mahtava pyöräilykeli, aurinko paistoi ja lämpötila oli reilusti plussalla. Lisäbonuksena mennessä vastatuuli ja kotiin palatessa myötäinen.

Tänään kävin heti aamusta juoksemassa reilun tunnin lenkin Karhusaaren ympäri, lähes samaa reittiä kuin pyörällä eilen. Mahtava keli oli taas, ja meren pinta selvästi laskenut eilisestä. Illalla kävimme vielä Peten kanssa tunnin verran uimassa Märskyssä. Mitäpä sitä muuta lomalla yksin tekisi kuin liikkuisi? Ai niin, kävin minä alennusmyynneissäkin keskustassa, pari kivaa uutta vaatetta löytyi.

Lapsetkin ovat lomalla, ja huomiseksi yritän keksiä jotain kivaa tekemistä heidän kanssaan.

Jouluviikko

2011-12-26T19:28:00.001+02:00

Kotimatka mökiltä tänään olikin normaalia jännittävämpi. Siinä oli oma osansa tielle kaatuneilla puilla, kiertoteillä, talkoohengellä ja moottorisahallakin. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Jätimme sähköttämän, viilenevän mökin hieman suunniteltua aikaisemmin, ja onneksi kotona riittää lämpöä ja valoa.

Sain Peteltä joululahjaksi toivomani jalustan kameralle, ja ekat kokeilut sillä ja kameran itselaukaisimella on nyt tehty! Tällaisen kuvan nappasin eilen joulupidoista mökkiterassilla:

Ennen kuntopiiriä kävimme lyhyellä juoksulenkillä, ja kylläpäs tuntui raskaalta ja jopa huonolta juosta suklaan ja marmelaadin voimalla. Ihan tunsin, miten ne kaikki konvehdit löllyvät vatsassa. Sykekin nousi normaalia korkeampiin lukemiin. Pikku spurtti otettiin yhdessä ylämäessä, ettei se ihan tasapaksuksi lönkyttelyksi mennyt.

Kuviin liittyen on koneellani ilmennyt yksi uusi ongelma: Picasa ei enää automaattisesti hae uusimpia kuvia kovalevyltä kuten ennen. Ilman Picasaa en osaa pienentää kuvia, ja tuo ylläolevakin vie nyt ihan kamalasti levytilaa Bloggerista. Läppärini kovalevy on kyllä melkoisen täynnä, ehkä se on osasyy pulmaan. Pitäisi varmaan hankkia joku mediaserveri kaikille kuville ja videoille, ettei tila loppuisi kesken.

Viime viikolla liikuntaa tuli reilut viisi tuntia:

ma lepo
ti pilates 45 min
ke juoksu 32 min, uinti 60 min
to uinti 60 min
pe uinti 60 min
la lepo
su juoksu 39 min, kuntopiiri 20 min

Perjantaina yritin sukeltaa pojan esimerkkiä ja ohjeita noudattaen 25 metriä mutta epäonnistuin surkeasti. Pää ei tainnut kestää, tykkään enempi olla pinnalla kuin sen alla. Täytynee nöyrästi jatkaa harjoittelua.

Aurinko!

2011-12-21T21:24:00.002+02:00

Eilen oli vuoden viimeinen pilates-tunti. Mukava tunti ja sopivan vaativa näin kauden päätteeksi. Tammikuun alussa vaihtuu ohjaaja, toivottavasti uusikin on hyvä!

Helsingin keskustassa pilkahti tänään päivällä aurinko. Se oli niin hieno hetki, että käväisin parvekkeella ottamassa kuvan pokkarilla. Pokkarikamera katosi kesällä tyttären lainattua sitä, ja löytyi viime viikonloppuna pojan sängyn alta. Kiva, kun voin nyt aina pitää kameraa mukana juuri tällaisia hetkiä varten:

Noin puolen tunnin juoksulenkin jälkeen kävin vielä uimassa Keski-Espoon hallissa tyttären futistreenien aikana. Uin alkuverran jälkeen 2000 m rentoa matkavauhtia, ekaan tonniin meni 21,41 ja kahteen yhteensä 43,17. Pari kertaa pysähdyin putsaamaan huurtuvia laseja. Sain varmaan ekan kerran ikinä Espoossa uida yksin radalla. Olivatkohan kaikki muut jo joulupuuhissa? Täytyy käydä huomennakin uimassa, jospa hallissa olisi silloinkin yhtä hiljaista!

Hiirien invaasio

2011-12-18T15:57:00.001+02:00

Kävimme pikaisesti mökillä perjantaista lauantaihin. Siellä on lähes joka vuosi ollut syksyisin hiiriä, ja niin tänäkin vuonna. Meillä on jatkuvasti viritettynä kaksi hiirenloukkua ja kaksi hiiribaaria myrkkyineen. Molemmissa loukuissa oli mökille tullessamme saalista, ja lisäksi lähes kaikki myrkky oli siirretty nätisti meidän sänkyymme päiväpeiton ja peiton väliin. Lakanoita ja päiväpeittoakin oli pureskeltu. Lauantaina tuplasimme hiirenloukkujen määrän ja ostimme uudet myrkyt. Seuraavaksi pitäisi varmaankin kokeilla jotain äänikarkotusta, jos tuhot vielä jatkuvat.

Lauantaina kävin lenkillä, juoksin vajaat 40 minuuttia. Paikka paikoin oli liukasta, liukkaimmissa kohdissa pistin kävelyksi. Tältä näytti pahimmassa paikassa:

Vettä on tullut mökilläkin. Järven vesi on niin korkealla, että laituri on kokonaan jo veden alla. Saa nähdä miten laiturin käy, jos vesi jäätyy nyt ennenkuin vedenpinta ehtii laskea. Yhtenä keväänä sitä jouduttiin jo vähän suoristamaan samasta syystä.

Tänään kävimme Peten kanssa aamulla Märskyssä uimassa reilun parin kisan treenin. Oli kiva törmätä Hartsaan, joka treenaili viereisellä radalla.

Viikon treenit lyhyesti, yhteensä 7 tuntia 40 minuuttia:

ma uinti 75 min
ti työmatkapyöräily 75 min, pilates 60 min
ke juoksu 38 min
ke uinti 45 min
to lepo
pe kuntopiiri 70 min
la juoksu 38 min
su uinti 60 min

Lisää kampetta

2011-12-16T18:28:00.002+02:00

Täytyy varmaan pian nousta soffalta ja karistella keksinmurut rinnuksilta, että ehditään pitoihin ja kuntopiiriin. Sitä ennen kuitenkin pari kuvaa Peten uudesta pyörästä, joka tuli DHL:llä tänään:

Jarrut olivat oikein päin ja kaikki muukin ilmeisesti niin kuin pitikin. Pyörän koko vaikuttaa sopivalta, polkimet piti vaihtaa cyclocrossarista. Siellä se nyt rullailee alakerrassa. Kohta nähdään, että malttaako lähteä Ogeliin ollenkaan.

Pimeetä

2011-12-15T20:38:00.000+02:00

Toissapäivänä taisi aurinko pilkahtaa hetkeksi pilviverhon takaa, muuten on ollut ihan mustaa ja märkää. Useana aamuna ensimmäinen ääni jonka kuulen on se, kun sade lyö kattoon. Oloa helpottaa heti kirkasvalolamppu aamiaispöydässä ja reippailu työmatkalla. Olen jo pari kertaa tällä viikolla kävellyt aamulla kotoa Leppävaaran asemalle, matkaa on vajaat kolme kilsaa.

Pahin väsymys alkaa väistyä, ehkä ne muutamat vähän kevyemmät viikot olivat ihan paikallaan. Viikkoon on jo mahtunut juoksua, uintia miehen ja pojan kanssa sekä vähän työmatkapyöräilyäkin. Lomailen joulun välipäivät ja pääsen silloin liikkumaan toivottavasti ihan päivänvalossa! Sitä odotellessa täytyy vielä kärvistellä tämä yksi viikko sysipimeässä. Olisipa edes vähän lunta!

Vuosi sitten oli mökkijärvi jäässä ja maa valkoinen:

Valokuvauskurssilla ope kehui kovasti kamerajalustan kuulapäätä kinopään sijaan, kun kamera on kuulemma siihen helpompi kiinnittää. Petelle oli Rajalan myyjä tänään suositellut kinopäätä. Nyt olen niin pyörällä päästäni, etten oikein tiedä kumpi pitäisi valita. Osaatko suositella jompaakumpaa tällaiselle sunnuntaikuvaajalle?

Vajaita tunteja

2011-12-11T19:50:00.001+02:00

Viikon liikunnat jäivät taas alle viiteen tuntiin:

ma lepo
ti juoksu 45 min, venyttelyt ja lihaskunto 15 min
ke uinti 60 min
to juoksu 32 min
pe uinti 40 min
la lepo
su juoksu 45 min, venyttelyt ja lihaskunto 30 min

Aika rauhallinen viikko siis.

Aamulla kävelin Tapiolaan valokuvauskurssille. Oli tosi kaunis aamu, aurinkokin vähän pilkisteli pilvien välistä. Kamera oli mukana, ja yritin napsia hyviä kuvia jo matkalla. Kurssilla oli 16 osallistujaa, mukavia tyyppejä. Useimmilla oli vähän samanlainen lähtötilanne kuin minulla: uudehko järjestelmäkamera, jota olisi kiva oppia käyttämään. Opettajana oli innostava Lea Kömi. Kurssilta sai erinomaiset eväät kameran mahdollisuuksien hyödyntäminseen. Monta mielenkiintoista uuttakin opeteltavaa asiaa toki löytyi. Hankintalistalle listasin jalustan ja ehkä lankalaukaimen.

Vähän iski kyllä kamerakateus, kun joillain osallistujilla oli uudemmat ja nopeammat kamerat. Lähinnä kyse on siitä, kuinka monta kuvaa kamera ottaa sekunnissa. Olisi kiva saada hyviä pyöräilykuvia kesällä, ja siinä sitä nopeutta tarvittaisiin ja tähänastiset otokseni ovat olleet vaatimattomia. Juttelin asiasta Peten kanssa ja toistaiseksi päädyttiin siihen, että hän aina jarruttaa kisassa kun näkee minut kameran kanssa. Saadaan siten varmasti onnistuneita kuvia ihan tällä nykykamerallakin, eikä tarvitse päivittää uudempaan malliin!

Epäsymmetriaa

2011-12-08T19:53:00.001+02:00

Työpäivän lomassa kävin juoksemassa pari kertaa Töölönlahden ympäri. Kiva oli päästä kesken päivän vähän ulos, vaikka tulikin vaakaräntää. Kaikki kastui, onneksi ei tarvinnut kulkea respan ja asiakastilojen kautta kuntosalin pukuhuoneeseen, kun käytin samaa takareittiä kuin aina pyöränkin kanssa. Yksi kollega kyllä sattui samaan hissiin ja kauhisteli, että kannattiko. No kannattihan se!

Päivän päätteeksi kävin vielä Teijalla hierottavana. Oikea pakara ja vasen pohje olivat ihan jumissa, ja oikean jalan kantakalvotkin olivat kipeät. Juoksuni on ilmeisesti epäsymmetristä, kuten osteopaattikin jo epäili. Olen yrittänyt itse juostessa tunnustella, että toimivatko molemmat puolet samalla lailla. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että oikea puoli tosiaan jotenkin pettää alta. Viimeksi osteopaatilla juuri lantion oikea puoli oli vinossa ja nyt siis saman puolen pakarakin jumissa. Teija ehdotti, että videoisin juoksuani ja veisin filmit hänelle katsottavaksi. Ehkä sitten löytyisi jotain korjattavaa, eikä juoksu olisi yhtä kuormittavaa kuin nyt.

Pääsen muuten viikonlopuksi Espoon työväenopiston Valokuvaus 1 -kurssille yhdeksänneltä varasijalta. En kamalan toiveikas ilmoittautuessani ollut, ja itseasiassa unohdin koko jutun kunnes sain eilen soiton. Kylläpäs onni potkaisi!

Ihanan kallista

2011-12-06T20:54:00.001+02:00

Viime viikolla vaivasi väsymys, ja kuntoilutunteja kertyikin vain neljä ja puoli:

ma uinti 55 min
ti pilates 45, kuntosali 30 min
ke lepo
to lepo
pe kuntopiiri 60 min
la juoksu 38 min
su uinti 45 min

Näköjään ei yhtään pyöräilyä, ei edes työmatkoja. Vieläkään en ole saanut vaihdettua nastarenkaita, ehkä uutta yritystä siihen sitten huomenna. Trainerikausikin on edelleen avaamatta, kun se traineri on edelleen hajalla.

Marraskuussa tuli jo kolmas peräkkäinen kuukaisi, kun treenimäärät jäävät alle viime vuotisten. Vuosi sitten marraskuussa olin ehtinyt jäydä jo hiihtämässä, ja työmatkapyöräilyssäkin olen jäänyt melkoisesti jälkeen viime vuodesta. Voih.

Tänään kävin katsomassa tyttären ratsastustuntia. Hienolta näytti, ja kokeilin vähän kuvatakin:

Itsenäisyyspäivänä olivat kaikki uimahallit kiinni ja ulkona pääkallokeli eli ihan liian liukasta tekniikkatreenille. Soitin Flamingo Spahankin kysyäkseni voiko missään altaassa uida matkaa. Periaatteessa kyllä sporttialtaassa, vastattiin, mutta tällaisena päivänä ei kuulemma kannata edes yrittää, kun kaikki altaat ovat täpösen täynnä leikkiviä lapsia ja nuoria. Peten kanssa kävimme lopulta Esport Arenassa juoksemassa. Aikamoinen rip-off -hinta on kertamaksu 12 euroa. 15 eurolla oli päässyt juoksuradan lisäksi kuntosalille.

Uusi pyörä!

2011-12-04T12:36:00.001+02:00

Ei tietenkään minulle, vaan hiilikuituinen triathlon-pyörä oppimiehelle (tyttäremme keksimä termi aviomiehelle, eikös olekin osuva). Jo jonkin aikaa tätä oli suunniteltu, ja oikeaa mallia ja kokoakin (52) asiantuntijoiden kanssa selvitelty (kiitos avusta Teemu ja Jupis!). Nyt loppuviikosta tuli Wigglestä sähköpostiin 20 prossan alennuskoodi, ja se oli se viimeinen sinetti päätökselle ja pyörä laitettiin tilaukseen. Nyt jää Peten vanha cyclocross-pyörä sitten pojalle ajeltavaksi.

Samaan aikaan saunassa alkoi olla ongelmia trainerin kanssa. Siinä meni ilmeisesti joku vaijeri jotenkin jumiin, ja vastuksen säätönamiska meni rikki. Nyt kun siinä ei ole säätövaraa, Pete ei saa siitä riittävän kovaa vastusta intervallien ajamiseen. Omat korjausyritykset eivät auttaneet, taisi tilanne itseasiassa mennä pahempaan suuntaan. Nyt en ole ihan varma suunnittelemmeko vielä korjauttavamme sen jossain vai pitääkö tilata samantien uusi.

Kuntoilurintamalla oli parikin lepopäivää, kunnes taas pääsin vauhtiin perjantain kuntopiirissä. Alkupito kesti jo viisi minuuttia, ja kuntopiirissä työjakso on pidentynyt minuuttiin. Nyt tosin tehtiin vain kaksi kierrosta, jotta ehdittiin tehdä kunnon pidot kuntopiirin päätteeksi. Tehtiin kahdesti tämä vanha tuttu amerikkalainen keskivartalonlihastesti:

60 sek lankku
15 sek toinen käsi ylhäällä
15 sek vaihda käsi
15 sek toinen jalka ylhäällä
15 sek vaihda jalka
15 sek vastakkaiset käsi ja jalka ylhäällä
15 sek toinen puoli
30 sek lankku

Eilen aloitin kolmannen viikon Kinetic Revolutionin juoksutekniikkaohjelmasta. Viikon teema on askelen pituus ja kadenssi. Ihan ensimmäiseksi piti kokeilla, kuinka monta askelta ehtii ottaa minuutissa. Minuutissa otetut askeleet laskettiin kolme kertaa, ja sitten laskettiin keskiarvo. Laskin askelparit, ja niitä tuli 82-84 eli kadenssi rennolla juoksulla oli noin 166 (2x83), kun tavoite on 180. Tiesin, että tekniikkadrilleissä pääsen lähelle tavoitetta, koska ne kestävät lyhimmillään 20 sekuntia ja yleensä niiden aikana otan kolmisenkymmentä askelparia. Siinä vain tuppaa minulla käymään niin, että kun syke nousee samaan tahtiin askeltiheyden kanssa.

Pete lähti äsken juoksemaan Märskyyn, ja pian lähdemme pojan kanssa autolla perään. Noin tunnin treenikin on jo valmiiksi katsottu.

Väsy

2011-11-30T20:48:00.001+02:00

No nyt se hyvä viime viikko kostautuu, kun koko ajan väsyttää. Töissäkin on puolet tiimistä sairaana, ja osalla kollegoista on pitkäaikaisia, jopa usean kuukauden kestäneitä flunssia, poskiontelontulehduksia ja muita kurjia tauteja. Enpähän ainakaan unohda pestä käsiä monta kertaa päivässä.

Maanantaina vielä riitti virtaa, kun kävin Aten kanssa illalla uimassa. Hänellä oli taas se uintikurssi, ja minä uin pari kilsaa viereisellä radalla. Kylkipotkujen aikana pystyin hyvin vähän vaklaamaan, mitä siellä tapahtui. Volttikäännöstä harjoittelivat, ja poika pisti yhdenkin onnistuneen käännöksen jälkeen kehiin vielä parit delffarit. Ai että kun näytti hienolta!

Tiistaina oli aamulla sen verran liukasta, että jätin pyörän varastoon ja lähdin töihin julkisilla. Meillä on muutaman kymmenen metrin matka postilaatikolle, ja siinä ehtii heti kuuden pintaan vähän arvioimaan ajokelejäkin. Ennen pilatesta ehdin kuitenkin tehdä puolen tunnin treenin yläkropalle kuntosalilla. Illalla oli tarkoitus lähteä lenkille ja aloittaa juoksutekniikkaohjelman kolmas viikko, mutta väsymys vei voiton.

Tänään töiden jälkeen kävin Sanomatalon Rajala Pro Shopissa vähän kyselemässä digijärkkärikoulutuksista. Muistin, että ostaessani kameraa sellaisesta mahdollisuudesta oli puhetta, mutta silloin se jäi käyttämättä. Kävi ilmi, että seuraava kurssi olisi jo heti huomenillalla mutta kurssille pitäisi osallistua kuuden kuukauden kuluessa kameran hankinnasta. Hankin kameran (500D) jo toista vuotta sitten, eikä sitä tietenkään ole enää uutena myynnissä. Kurssilla käydään läpi uudempia kameramalleja, joissa on mm. vähän erilaisia valikkorakenteita. Sain kuitenkin luvan tulla mukaan kurssille, kun sillä oli vielä tilaa. Mukavaa, kun joustivat. Huomenna odotan oppivani ainakin kameran perussäädöt niin, etten enää kuvaisi automaattiohjelmilla vaan osaisin käyttää kameran ominaisuuksia paremmin hyväksi. Ehkäpä saan tänne blogiinkin jatkossa entistä parempia kuvia.

Nyt näyttää siltä, että tälle viikolle tulisi siis ainakin pari lepopäivää peräkkäin. Toisaalta se on ihan hyvä, koska keväällä on kuitenkin tarkoitus harjoitella nousujohteisesti. Eihän siitä mitään tule jos jo ennen joulua tunnit ovat ihan tapissa ja suorittaja itse jatkuvan väsymyksen vallassa.

Kympin viikko

2011-11-27T13:11:00.001+02:00

Pete sai eilen illalla loistavan idean: hän juoksee heti aamiaisen jälkeen Märskyyn, minä ajan sinne autolla ja sitten mennään yhdessä uimaan. En ihan heti innostunut, kun suunnitelmissa oli vain lyhyt juoksutekniikkatreeni, mutta vähän ajan päästä kuitenkin. Niinpä lähdimme samaan aikaan juoksemaan, Pete Mäkelänrinteeseen ja minä golfkentän ympäri kotimaisemissa. Lenkin jälkeen puoli yhdentoista maissa herätin lapset (jotka taisivat molemmat jatkaa uniaan vielä vähän aikaa) ja nappasin mukaan uintikassit ja lähdin ajalemaan.

Ehdin ennen Peten saapumista ostaa uuden uikkarin, sillä vanhassa oli jo jonkun aikaa ollut ohenemisen ja venymisen merkkejä. Vuoden se uikkari tällä käytöllä näköjään kestää. Uusi on lähes samanlainen lahkeellinen musta kuin aikaisemmatkin.

Uimme tällaisen treenin:

100-200 m alkuverra
4*25 m yksi pitkä sukellus delffareita + vu
2x (25 m myyrää (hyvä kierto, ei lopputyöntöä, 25 m vu)
2x (25 m vu potkuja, 25 m vu, 25 m su potkuja, 75 m vu)
2x (25 m tahdista edessä, 25 m vu hyvä frekvenssi)
2x (25 m kylkipotkuja, 25 m vu, 25 m toinen kylki, 75 m vu)
2x (50 m vu kädet nyrkissä, 100 m vu kiihdyttäen, 50 m vu kevyt)
4x 50 m (liuku - kellunta - aktivointi potkuilla ja 4-6 vetoparia kovaa, 25 m kevyt)
100-200 m loppuverra

Uinnin jälkeen venyttelimme vartin verran terapia-altaassa ja kiiruhdimme kotiin. Nyt on ruoka uunissa ja ihan kamala nälkä!

Tällä viikolla liikuin 10 tuntia:

ma juoksu 40 min, uinti 55 min
ti työmatkapyöräily 67 min, pilates 60 min, kuntosali 30 min
ke lepo
to juoksu 40 min, uinti 60 min
pe kuntopiiri 70 min
la juoksu 38 min, uinti 60 min
su juoksu 38 min, uinti 45 min

Kaupungilla

2011-11-26T20:44:00.001+02:00

Heti aamusta kävin juoksemassa taas tekniikkatreenin. Edelleen tsemppaillaan juoksuasennon, käsien ja jalkojen kanssa. Ihan kuin se oikean asennon löytäminen alkaisi vähitellen tuntua vähän helpommalta. Syke kyllä nousee taas helposti aerobisen kynnyksen tuntumaan, ja laskee toki aina kun palautellaan. Vähän oli mustaa jäätäkin jo Turvesuontiellä, vaikka lämpötila oli jo selvästi plussan puolella. Lenkkarit vähän liukuivat. Ennen lenkkiä herättelin vähän selkää parilla pilates-liikkeellä ja lenkin jälkeen tein vähän enemmänkin lihaskuntojuttuja ja selkää vahvistavia liikkeitä.

Lenkin jälkeen lähdimme Peten kanssa kaupungille pyörimään. Kävimme ostamassa pari lahjaa ja syömässä City-Centerin Leonardossa. Otimme molemmat samaa ruokaa: risottoa fetajuustolla ja punajuurikastikkeella. Annokset olivat pieniä eivätkä kovin ruokaisia. Risoton kanssa tarjottiin leipää. Annos olisi alkuruuaksi ollut ihan ok, mutta pääruuaksi siitä ei ollut, kun nälkäkin jäi. Ja yhden annoksen hinta oli sentään yli 15 euroa! Petri antoi ystävälliselle tarjoilijalle palautetta, jonka hän lupasi viedä edelleen keittiöön. Ihan kivasti hän sen otti vastaan, vaikutti siltä että hän oli meidän kanssamme samaa mieltä. Ei taideta kuitenkaan mennä uudelleen sinne.

Iltapäivän pelasti käynti Kluuvin Maatilatorilla. Ihan mahtava paikka, suosittelen! Myynnissä on kaikenlaista herkkua, ja kaikki luomua. Ostimme hunajaa, leipää, juustoa, müsliä, raparperin siemeniä ja kananmunia. Ei ollut halpa paikka, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Illalla huristimme vielä Malmille uintitreeneihin. Muun muassa tällaisia sarjoja uitiin:

25 m delffareita
50 m vapaauinti (vu)
25 m selkäuinnin potkuja
50 m vu
25 m rintauintia
50 vu
25 m vapaauinnin potkuja
50 m vu

ja näitäkin:

200 m hengitys joka 2.
50 m hengitys joka 4.
50 m hengitys joka 5
15-20 sek tauko

200 m hengitys joka 3.
50 m hengitys joka 4.
50 m hengitys joka 5.

ja ainakin neljä kertaa tämä:

25 kylkipotkuja
50 vu
25 kädet nyrkissä
25 vu

Lopussa uitiin vielä viesti niin, että kaikki uivat 4x25. Olipa kiva uida kovaa, vaikka olinkin hävinneessä joukkueessa.

Aamuin illoin

2011-11-24T20:54:00.001+02:00

Heräsin puoli tuntia normaalia aikaisemmin ja kävin juoksulenkillä heti aamusta. Ihan pimeää oli ja melko kova tuuli, mutta muuten ihan ok keli juoksemiseen. Laitoin hihaan vilkkuvan valon, ettei kukaan aja takaa pyörällä päälle. Pyöräillessä olen usein hämmästellyt sitä, miten huonosti jalankulkijat tummissa vaatteissa näkyvät, puhumattakaan valottomista pyöräilijöistä.

Jotain selän alkulämmittelyä olisi kyllä pitänyt tehdä, sitä alkoi nimittäin särkeä aamupäivästä. Loppupäivän istuinkin työpöydän ääressä jumppapallon päällä ja nousin välillä vähän venyttelemään. Ostin jumppapallon töihin viime keväänä, ja vaihtelen sen ja toimistotuolin välillä pitkin päivää.

Illalla kävin Tapiolassa uimassa parin kilsan treenin. Tällä kertaa piti mennä yksin ja pyörällä, koska Pete oli tyttären kanssa kännykkäkaupoilla. Joku laittoi eilen kännykkänsä verkkarien taskussa pesukoneeseen.

Kyykkyyn ja ylös

2011-11-22T18:54:00.001+02:00

Eilen oli erilainen maanantai pitkästä aikaa, kun lepopäivälepsuilun sijaan kävin lenkillä ja illalla vielä uimassa. Juoksuohjelmassa on edetty viikkoon kaksi, ja tällä viikolla huomiota kiinnitetään etenkin juoksuasentoon. Viime viikon oppeja käsien ja jalkojen oikeasta liikeradasta ei tietenkään unohdeta, vaan kaikki yritetään ympätä sulavaksi kokonaisuudeksi. Syke nousi taas, mutta ehkä kuitenkin opin taas jotain. Lenkin jälkeen piti tehdä vielä yhden jalan kyykkyjä ja askelkyykkyjä, ja koko treeni huipentui venyttelyyn.

Ilmoitin Aten alkusyksystä Cetuksen vapaauinnin tekniikkakurssille, ja se alkoi niinikään eilen. Menimme ajoissa Keski-Espoon uimahallille ja niinpä ehdin uida noin tunnin treenin viereisellä radalla, vaikka itse kurssi kestikin vain 40 minuuttia. Välillä yritin kuikuilla, mitä he siellä tekevät. Mitään uusia juttuja ei pojalle kuulemma eteen tullut, ja hyvin tuntui vauhdissa pysyvän. Itse asiassa treenin jälkeen ohjaaja lupasi tehdä Atelle seuraaviksi treenikerroiksi oman ohjelman, koska hän on niin paljon edellä muita. Hyvin on siis Kristan oppi mennyt perille!

Osallistuin tänään työpaikan salilla (en sentään työajalla) parin tunnin mittaiseen kuntosalistartti-kurssiin. Siinä käytiin läpi kaikki laitteet ja monipuolisen harjoittelun perusteet. Ihan mielenkiintoista oli, ja yritän nyt taas kerran alkaa käydä salilla vähän ahkerammin. Nyt on ainakin ohjeet ja oikeat suoritustavat tuoreena mielessä.

Jalat tuntuivat kyllä melkoisen tönköiltä tänään töihin ja kotiin pyöräillessä. Ajaessa mietiskelin, että miten ehdin käydä tällä viikolla vielä kolme kertaa lenkillä ja pari kertaa uimassa ja ajamassa sen Wattbiken kympin tempotestin. Hetken aikaa mielessä häivähti idea käydä torstaina aamulenkillä, pikaisesti kotona suihkussa ja tehdä lihaskuntoliikkeet junassa ajan säästämiseksi. Aika nopeasti tulin kuitenkin järkiini - ei kai se kovin fiksulta näyttäisi siellä junan eteisessä yhdellä jalalla kyykistellä. Vai olisiko se sittenkään niin vaarallista?

Lukkojen takana

2011-11-20T19:02:00.001+02:00

Mökillä sattui tänään hauska tapaus, kun lukitsimme Peten kanssa itsemme aittaan. Sen lukko on alusta asti ollut rikki niin, että jos oven laittaa lukkoon, sitä ei saa auki sisäpuolelta. Puolen päivän kanssa menimme katsomaan, että siellä on kaikki kunnossa ja epähuomiossa Pete veti oven perässään kiinni. Kummallakaan ei tietenkään ollut kännykkää mukana ja lapset olivat sisällä mökissä nettailemassa ja lukemassa. Pelastukseksi koitui se, että moussaka oli uunissa ja munakello pirisemässä reilun puolen tunnin päästä. Järkeilimme, että kun se pärähtää, jompi kumpi lapsista tulee terassille katsomaan, missä olemme. Niin kävikin, ja saimme Aten huomion kiinnitettyä. Hän nauroi katketakseen, kun huomasi mitä meille oli tapahtunut, lähes ilkkui meille ikkunan takana. Pete ujutti aitan avaimen hänelle ikkunasta ja vihdoin Atte avasi oven. Hyvä ettei tarvinnut rikkoa ikkunoita! Pete ehti ennen kotiinlähtöä korjata lukon, ettei näin käy enää toista (tai oikeastaan neljättä, jos kaikki lasketaan) kertaa.

Iltapäivällä kävimme Peten ja Aten kanssa uimassa tunnin treenin Helsinginkadun uimahallissa. Pete epäilee, että Atte on jo häntä nopeampi. Nopeasti on poika oppinut uimaan, jos näin tosiaan on. Huomenna Aten treeni jatkuu Cetuksen vapaauintikurssilla Keski-Espoon uimahallissa. Ajattelin samaan aikaan mennä uimaan itsekin, vaikka perinteisesti maanantai onkin minulla ollut lepopäivä.

Päättyneellä viikolla sain kasaan vain reilut kuusi tuntia. Olo oli vähän vetämätön keskiviikkona, ja kuntopiirissä perjantainakin oli haluton olo. Ehkä jotain syysväsymystä ilmassa?

ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min, juoksu 38 min
ke lepo
to juoksu 39 min
pe kuntopiiri ja pidot 70 min
la juoksu 42 min
su uinti 60 min

Maantiepyörääkin on jo vähän ikävä, se on ollut Velosportissa jo viikon odottamassa laakerin vaihtoa.

Laiturihommia

2011-11-19T17:52:00.001+02:00

Jokasyksyinen tärkeä mökkihomma meillä on laiturin nosto. Tarvitsemme siihen aina lisävoimia, vaikka perheessä on kaksi vahvaa miestä onkin. Tälläkin kertaa apuun riensivät äitini miehensä kanssa. Eniten aikaa menee laiturin neljän tolpan irrottamiseen. Kaksi on laiturin päässä ja toiset kaksi suunnilleen puolivälissä Ne uppoavat savipohjaan monen metrin syvyyteen, ja niiden ylös saaminen syksyllä vaatii monenmoista kääntöä ja vääntöä. Hankalin vaihe on taas painavan ja hankalan kokoisen laiturin päädyn kuiville nostaminen. Jotain vinssisysteemiäkin olemme aina välillä pohtineet, mutta toistaiseksi sellainen on jäänyt hankkimatta.

Laituri ja soutuvene ovat nyt onnellisesti talviteloilla, uutta kevättä odottamassa.

Päivän varsinainen liikuntahetki oli lounaan jälkeen juostu noin 40 minuutin lenkki. Juoksutekniikkaa treenailin taas hiljaisilla kyläteillä.

Viikon kolmas

2011-11-17T21:13:00.001+02:00

Petri oli alkuviikosta pari päivää matkoilla, ja ihan samantien tuli ikävä treenikaveria. Yksin ei tullut mentyä esimerkiksi uimaan, vaikka autokin olisi ollut pihassa. Treenikaverin puutteen lisäksi toinen syy eiliseen lepopäivään oli flunssainen olo aikaisemmin päivällä. Tänään olo on tuntunut taas ihan hyvältä, ehkä se yhden illan lepäily sitten auttoi. Katselin Yle Areenalta tanskalaista Henkivartijat-sarjaa. Se on tosi hyvä, suosittelen!

Tänään kävin juoksemassa nelisenkymmentä minuuttia. Juoksutreeniä tein taas ohjelman mukaan vain lyhyissä pätkissä. Pimeää oli, näin yhden mopoilijankin joka ajoi ilman valoja. Ihan hullun hommaa!

Vuosi sitten oli mökillä jo näin talvista:

Nyt on laiturikin vielä järvessä, se pitäisi nyt viikonloppuna saada nostettua ylös. Yksi toive on myös ehtiä vielä sienimetsään. Vieläköhän niitä suppiksia on?

Juoksutreeniä

2011-11-15T19:28:00.001+02:00

Aloitin sunnuntaina Kinetic Revolutionin kuuden viikon juoksutekniikkaohjelman. Siinä on joka viikolle neljä treeniä, joihin kuuluu tekniikkaosuus, lihaskunto-osuus ja päälle vielä venyttelyt. Kaikista on selkeät ohjeet videoineen. Ohjelma vaikuttaa niin selkeältä, että sen voi varmasti toteuttaa vaikkei olisikaan käynyt Jamesin juoksuopissa livenä.

Juoksua tulee nyt neljä kertaa viikossa, mutta ainakin näin ekalla viikolla tekniikkatreenin ehtii tehdä reilun puolen tunnin lenkillä hyvin. Muutenkin on varmaan parempi juosta usein vähän kuin kerralla paljon.

Viime viikolla tuli liikuttua seitsemän tuntia ja vartti:

ma lepo
ti pilates 1 h, työmatkapyöräily 1 h 10 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h 15 min, työmatkapyöräily 1 h 10 min
la wattbike 20 min, uinti 1 h
su juoksu 35 min

Watteja ja vetoja

2011-11-12T21:34:00.001+02:00

Heti aamusta lähdimme Peten kanssa työpaikkani salille tutustumaan Wattbikeen. Puolisen tuntia olimme ainoat ihmiset koko salissa, ja saimme ihan rauhassa lueskella käyttöohjetta ja kokeilla erilaisia juttuja. Molemmat ajoimme parisenkymmentä minuuttia. Mitään sen ihmeempää tavoitetta ei ollut, kunhan tutustuimme laitteeseen.

Eilinen kuntopiiri tuntui jaloissa; syke nousi ehkä vähän turhan korkealle ja hiki virtasi. Tässä Wattbiken datat:

treenin kesto 20.22
power avg 146 W
power peak 251
left/right 50/50
cadence 87 rpm
cadence peak 98

Wattbikesta näkyy hyvin myös se, miten tasaisesti pyörittää kampia. Meillä molemmilla tuli vähän samankaltainen kuvio, oikealle kallellaan oleva kahdeksikko. Oikealla jalalla onnistuu työntäminen paremmin, vasemmalla nostaminen. Peten kuvio näkyy tässä:

Ensi kerralla suunnitelmissa on tehdä Wattbikella 20 minuutin testiajo, johon saimme ohjeet Jupikselta. Tuskin maltan odottaa!

Samalla reissulla vein maantiepyöräni Velosportiin laakerinvaihtoon, ja Petelle tarjoutui hyvä tilaisuus latsellaan tri-pyöriä. Sellainen taitaa nyt ihan oikeasti olla hankintalistalla. Ja tarvitaanhan me kolmas kisakelpoinen pyörä ensi kesäksi, ettei pojan sentään maasturilla tarvitse kilpailla...

Ennen uintitreenejä ehdimme vielä katsomaan tyttären harjoituskilpailuja esteratsastuksen ristikkoluokassa Primus-tallilla. Rata sujui häneltä virheittä, kuten useimmilta muiltakin nuorilta. Olipa yllättävän jännittävää seurata oman lapsen suoritusta, lähes henkeä pidätellen istuimme hievahtamatta paikoillamme. Kuvat eivät onnistuneet kovinkaan hyvin, koska salamaa ei saa käyttää ja pitempi putkikin unohtui kotiin. Ehkä tästä nyt kuitenkin välittyy vähän sitä tunnelmaa:

Illan uintitreeneissä koin taas pienen valaistumisen hetken käsivetoa harjoitellessa. Tuntui siltä, että todella pääsin vedossa käden päälle ja uinti tuntui vauhdikkaalta ja helpolta. Tekniikkatreeni alkaa ilmeisesti tuottaa vähän tulosta. Lopussa tehtiin vielä lemppari-scullingiani: jalat edellä selällään kädet pään yläpuolella työnnetään kroppaa eteenpäin. Sitä olen jonkun verran treenaillutkin ja tänään sekin sujui hyvin.

Pikaruokaa

2011-11-10T20:21:00.002+02:00

Tiistaisen pilateksen ja työmatkapyöräilyn jälkeen seurasi keskiviikkona lepopäivä (gasp!), ja tänään torstaina kävimme Peten kanssa uimassa Märskyssä. Olimme altaassa kymmentä vaille neljä, ja melkein koko tunnin saimme uida kahdestaan radalla. Sopiva treeni löytyi seuran verkkosivuilta ja meni näin:

100 AV
4 x 50 m (25 pot - 25 vu)
200 m vu hengitys joka 4:llä
4 x 50 m (25 myyrää - 25 vu)
200 m vu hengitys joka 3:lla
4 x 50 m (25 kylkipot. - 25 vu)
200 m vu hengitys joka 2:lla
8 x 50 m (15 m sculling - 10 m pot. - 25 vu)
300 m vu II
100-200 LV

Ei nyt ollut mitään flow'ta, mutta ihan kivaa kuitenkin. Uin alkuun satkun enemmän verraa, kun poikkeuksellisesti ehdin altaalle ennen Peteä.

Kotimatkalla juutuimmekin ihan kamalaan ruuhkaan. Siinä istuskellessa päätimme ajaa kotiin Tapiolan kautta, kun molemmilla alkoi olla jo tosi kova nälkä. Ostimme lapsille Stockmann Mealsistä lihapullia ja meille kasvispihvejä. Oli nopeaa, helppoa ja hyvää. Minulla oli kerran työkaveri, joka kertoi ettei koskaan tee ruokaa, sitä vartenhan on Stockan Herkku. Tänään ymmärsin ehkä vähän mistä hän puhui, mutta ei tästä mitään tapaa tule kuitenkaan...

The theme of the day was me!

2011-11-07T19:47:00.002+02:00

Joitakin viikkoja sitten katselimme Peten kanssa telkkarista jotain tyhjänpäiväistä ohjelmaa amerikkalaisista hirviömorsiamista. Yksi heistä tokaisi jossain vaiheessa että "the theme of the day is ME!". Aika hyvin lohkaistu morsmaikulta!

Järjestin tänään itselleni lähes vastaavan teemapäivän, kun varasin aamulle osteopaatin ja vielä iltapäivälle tunnin fysioterapiaa. Taas löytyi kropasta korjattavaa; lonkankoukistajat ovat ihan jumissa, samoin lantio. Lonkankoukistajien jumi ei ollut yllätys, lantion oli. Minulla onkin ollut jo jonkin aikaa ihan uuden tyyppisiä kipuja lantion alueella oikealla puolella. Ilmeisesti juoksen jonkin verran epäsymmetrisesti niin, että oikea jalka tulee enemmän kantapää edellä maahan ja sen seurauksena lantio oli oikealta puolelta kiertynyt taaksepäin. Sitä sitten fiksailtiin, ja pari päivää pitää nyt pitää juoksutaukoa. Sen jälkeen voisi kokeilla vaikka porrasjuoksua (ylöspäin!), koska siinä juostaan vain päkiällä ja SI-niveletkin aktivoituvat kivasti.

Joka tapauksessa ajattelin nyt ennen joulua noudattaa Kinetic Revolutionin kuuden viikon juoksutekniikkaohjelmaa, ja olenpa valmis myös harkitsemaan vielä vähän minimalistisempien juoksukenkien hankkimista. Ehkä seuraavana minä-teemapäivänä voisin käydä vaikka kenkäostoksilla tai pyöriä Helsingin ja Espoon lähiöissä etsimässä tarpeeksi pitkiä portaita juoksutreeniä varten...

Lintsari

2011-11-06T20:43:00.000+02:00

Viikonloppu vierähti Vierumäellä, mukana tällä kertaa miehen lisäksi myös poikamme. Tyttärestä ei taida triathlonistia tullakaan, sen verran pontevasti hän ainakin toistaiseksi kieltäytyy kutsuista lähteä uimaan tai juoksemaan. Jalkapallo kuitenkin jatkuu, sillä paikka Hongan T97-joukkueesta tuli lyhyen tarkkailujakson jälkeen. Nyt hänellä on kolmet futistreenit ja kaksi ratsastustuntia viikossa. Yhdessä päätimme, että toisesta ridatunnista pitää keväällä luopua, jotta aikaa jää myös kavereiden kanssa vietettäväksi ja koulutyöhön.

Vierumäellä viikonloppu alkoi juoksutekniikkatreenillä ja 3x1000 m vedoilla. Juoksutekniikkatreeneissä sisähallissa tehtiin pitkälti samoja tuttuja juttuja kuin aikaisemmillakin leireillä, vain suurimmat loikat jätin selän takia väliin. Tonnin vedot oli tarkoitus juosta aerobisella kynnyksellä 200 metrin palautuksella, mutta ainakin minulla syke karkasi liian korkeaksi. Tulipa kuitenkin juostua. Vaikken ihan kaikkia juttuja tehnytkään, selkä tuli illalla kipeäksi. Voi olla, että siihen vaikutti tekniikkatreenin lisäksi myös vino juoksualusta. Kun lauantaina kävin juoksemassa samaiset vedot ulkona radalla, selkä ei tullut yhtään kipeäksi.

Noissa tonnin vedoissa oli yhtenä ideana se, että kun ne aina juoksee samalla sykkeellä niin ajan paranemisesta huomaa sitten kunnon kohoamisen. Lauantaina tein vetojen välissä 200 kävelypalautuksen, ja ajattelin jatkossa tehdä samaisen testijuoksun säännöllisin väliajoin. Niin kauan menee hyvin, kun aika paranee. Kun se huononee, pitää muuttaa harjoittelua.

Lauantaina oli heti aamusta puolentoista tunnin uintitreeni, jossa uitiin 4200 metriä. Harmikseni en kirjoittanut treenejä ylös heti eilen kun ne vielä muistin, mutta mukavaa oli. Selvästi huomaan uidessa, että meininki on nyt parempi kun olen lisännyt uintimäärää.

Illalla meillä oli vielä noin 45 minuutin pilates-henkinen venyttelysessio.

Tänään skippasin aamulenkin, kun jo kahtena edeltävänä päivänä olin selkää kiusannut juoksemisella. Satsasin palautumiseen, ja nukuin puoli yhdeksään. Yhden luennon jälkeen pääsimme taas uimaan, ja nyt harjoiteltiin otteen hakua ja nopeutta. Otteen haussa uimme setissä tällaisen setin neljä kertaa

25 mkädet nyrkissä
50 m vaparia
25 m etu- ja keskisormi pystyssä, muut nyrkissä
50 m vaparia
25 m etusormi pystyssä, muut nyrkissä
50 m vaparia
25 m potkuja
50 m vaparia

ja nopeutta harjoitimme mm. tällaisella harjoituksella (tehtiin kuusi kertaa):

25 m sukellus päädystä, ekat 6 vetoparia täysiä, loppu rentoa
50 m vaparia rennosti
25 m hyppy altaaseen ja ekat 6 vetoparia täysiä, loppu rentoa
50 m vaparia rennosti

Ekat kaksi kertaa lasit tippuivat päästä, mutta kolmannesta kerrasta eteenpäin ne pysyivät jotakuinkin paikallaan kun tein vähän matalamman hypyn.

Koska laiskottelin leirillä, tuli tunteja päättyneellä viikolla leiristä huolimatta vain reilut 10:

ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke jooga 45 min, uinti 60 min
to työmatkapyöräily 64 min
pe juoksu (sis. tekniikkaa) 90 min
la uinti 90 min, juoksu 30 min, lihashuolto 45 min
su uinti 60 min

Elämyksiä fillarilla

2011-11-03T20:18:00.000+02:00

Tiistaina oli kyllä kaunein aamu pisimpään aikaan, kun lähdin pyörällä töihin ennen seitsemää. Oli mahtavaa ajella tyynessä kelissä ja nähdä miten nouseva aurinko vähitellen värjää taivaan. Huippuhetki oli varmaan sillalla Tarvaspäästä Munkkiniemeen päin, kun rakennusten valot vielä heijastuivat tummaan meren pintaan. Koko työmatka meni kuin huomaamatta fiilistellessä. Viimeinen reilu kilometri Stadikalta on kanssa hieno, kun ajelen ensin Töölönlahden rantaa pitkin ja sitten Finlandia-talon ja Musiikkitalon ohitse Sanomataloon. Mahtavaa olla töissä ydinkeskustassa! Juuri koskaan en työpäivän aikana poistu talosta, mutta työmatkat ovat vaan niin hienoja ja Helsinki ihana kaupunki!

Keskikroppa sai taas hyvää treeniä tiistai-aamuna pilateksessa, ja eilen kokeilen lounasjoogaa. Siinä tehtiin astangajoogan ensimmäinen sarja lähes kokonaan 45 minuutissa, eli aikamoisella pikakelauksella mentiin ja nopeasti hengiteltiin sisään ja ulos. Takareidet ainakin venyivät kivasti, ja ovat tänään kipeät. Joogan jälkeen kävin pikasuihkussa, ja kiiruhdin takaisin työpöydän ääreen syömään lounasbagelin. Koko päivä oli melkoista haipakkaa, en usko että enää menen keskellä päivää muuta kuin korkeintaan lounaslenkille.

Illalla kävimme Peten kanssa uimassa Märskyssä. Printtasin mukaan tämän Kristan HelTrin verkkosivuille tekemän treenin:

200 alkuverra
8 * 50 m (vuorotellen 25 yhden käden uintia - 25 vaparia / 25 vaparin potkuja - 25 vaparia)
400 - 300 - 200 - 100 (hengitys joka 3:lla, vauhti kiihtyy sarjan loppua kohden) tauko 15-20 sek
8 * 50 m (vuortellen 25 kylkipotkuja - 25 vaparia / 25 tahdistaen - 25 vaparia (hyvä pyöritys))
200 m loppuverra

Uintipainotusta

2011-10-31T20:19:00.001+02:00

Parin viime viikon aikana on tullut lähinnä uitua ja pyöräiltyä työmatkat. Syys- ja lokakuussa määrät jäivät ensimmäisen kerran viime vuoden vastaavien kuukausien huonommalle puolelle. Ei se varmaan haittaa, nyt pitääkin lepäillä ja kerätä voimia ensi kautta varten.

viikko 42
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke uinti 60 min
to lepo, vähän kipeänä
pe kuntopiiri 60 min
la lepo
su lepo

yhteensä 4 tuntia 42 minuuttia. Vointi oli vähän huono loppuviikosta, siksi lepäilin.

viikko 43
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke uinti 45 min, työmatkapyöräily 70 min
to uinti 50 min
pe työmatkapyöräily 68 min
la uinti 60 min
su uinti 55 min

yhteensä 7 tuntia 58 minuuttia. Vihdoinkin pääsin riittävän usein uimahallille, mutta perjantai-iltana en jaksanut lähteä kuntopiiriin.

Huono rata uinnille

2011-10-30T20:23:00.002+02:00

Kävin tänään Aten ja Peten kanssa uimassa Märskyssä. Kaikilla 25 metrin radoilla hallin takaosassa oli muutama ihminen uimassa, ja valitsimme keskimmäisen koska siinä oli isä kahden lapsensa kanssa ja päättelimme, etteivät he jaksa siinä kauaa enää leikkiä. Olin uinut parisataa metriä, kun satuin altaan matalaan päähän isän kanssa, joka totesikin, että tämä rata taitaa olla vähän huono rata uinnille. Tokaisin siihen, että minusta rata on vähän huono leikeille. Hän vastasi, että olivat siinä ensin ja ovat vielä jonkin aikaa. No, kyllä me siinä mahduimme kaikki olemaan, piti vaan tarkkaan katsella, missä ne lapset milloinkin poukkoilevat. Isä ui välillä mummosammakkoa, mutta pääasiassa vain seisoskeli matalassa päässä. Noin vartin päästä he lähtivät pois.

Uimme saman ohjelman kaikki kolme, noin 1800 metriä. Sen päälle uin vielä 50 m vaparia delffaripotkuilla, se oli tosi haastavaa mutta kivan tuntuista. Koko ajan pitää miettiä että miten ne jalat nyt menevät ja ja entäs se käsiveto... Uintituntuma alkaa pikkuhiljaa palautua, ja siitä vähän innostuneena ajattelin käydä ensi viikollakin pari kertaa uimassa ennen HelTrin syysleiriä viikonloppuna. Olen nyt yrittänyt treenata käännöksiä, tuntuu että niissä olisi paljonkin parantamisen varaa, kun vauhti pysähtyy kääntyessä ihan kokonaan. Luin vähän ohjeita ja vinkkejä täältä.

Kotimatkalla juttelimme vielä sen toisen perheen isän kanssa käydystä sananvaihdosta. Petri oli ymmärtänyt miehen kommentin niin, että tämä oli pahoillaan siitä, että lapsensa olivat meidän tiellä ja että meidän piti väistellä, minä taas niin että hän toivoi meidän vaihtavan toiselle radalle, jotta hänen lapsensa mahtuvat paremmin leikkimään. Poikamme Atte puolestaan piti minua pikkumaisena nipottajana, ja oli siinä varmaan ihan oikeassa.

Kirjamessuilla

2011-10-29T21:52:00.001+03:00

Jokavuotiseen tapaan kävimme tänään Helsingin Kirjamessuilla koko perhe. Olimme Messukeskuksessa jo pari minuuttia ennen kymmentä, ja pääsimme ilman pitkää jonotusta sisään. Ensimmäisen kerran piti pojasta maksaa lisämaksu, kun perhelipulla pääsee sisään kaksi aikuista ja alle 16-vuotiasta lasta. Ensi vuonna taitaa loppua jo lapsilisienkin maksu, kun 17 vuotta tulee täyteen.

Messut olivat tosi mahtavat. Samaan aikaan järjestettiin myös Viini, ruoka ja hyvä elämä - sekä Musiikkimessut, joten nähtävää riitti. Aloitimme kuitenkin kirjapuolelta, ja osuimme ensimmäiseksi Rosebudin osastolle, josta heti löytyi kivasti kirjoja ostettavaksi. Kassakin totesi, että tuli varmaan kaikki joululahjat ostettua. Vastasimme että ei suinkaan, nämä ovat kaikki itselle. Se on ihana tunne, kun on paljon lukemattomia, mielenkiintoisia kirjoja hyllyssä odottamassa. Kiertelimme messuilla parisen tuntia, ja nämä ihanat tulivat mukana kotiin:

Pari uutuutta ostimme kovakantisena, mutta suurin osa kirjoista on edullisia pokkareita. Niitä myytiin monella osastolla kolme kympillä. Ostosten lomassa kävimme kuuntelemassa, kun Touko Siltala haastattatteli Tuomas Kyröä hänen uudesta kirjastaan Kerjäläinen ja jänis. Tosi mielenkiintoinen ja hauska haastattelu, jonka päätteeksi ostimme myös kirjan ja jonotimme siihen signeerauksen. Tuomas Kyrö on itse kuvannut kännykkäkameralla kirjasta videoita Youtubeen, tässä linkki ensimmäiseen. Videoilla on juonipaljastuksia, katsoin vain ensimmäisen ennen kirjan lukemista.

Muillakin messuilla kävimme, ja varsinkin ruokapuoli vaikutti paljon runsaammalta kuin viime vuonna. Mukavia maistiaisia oli tarjolla usealla osastolla. Vajaat kolme tuntia messuilla vierähti, ja lähtiessämme puolen päivän maissa alkoi olla jo paljon ruuhkaa käytävillä.

Illalla kävin uintitreeneissä Malmilla. Mukavaa settiä oli tarjolla Jupiksen ohjauksessa. Uinti alkaa tuntua jo vähän paremmalta, ehkä silläkin on oma vaikutuksensa, että tämä oli jo viikon kolmas uintitreeni. Täytyy jatkaa samaa tahtia myös ensi viikolla.

Mennään bussilla

2011-10-27T21:23:00.000+03:00

Vasta pari vuotta meidän perheessä on ollut vain yksi auto. Sitä ennen monta vuotta meillä molemmilla oli omamme, ja aina silloin tällöin lapsilla olikin yhtäaikaa treenejä ja kisoja ympäri Uuttamaata niin että molemmille vanhemmille riitti kuskattavaa. Ovelta ovelle mentiin autolla, joskus sentään kimppakyydein. Sittemmin ovat harrastukset muuttuneet salibandystä taekwondoon ja jalkapallosta ratsastukseen, ja akuutit kuljetustarpeet huomattavasti vähentyneet. Aikaa on jäänyt myös meidän vanhempien omalle aikaa vievälle triathlon-harrastukselle.

Tyttär lopetti jalkapallon reilu vuosi sitten, kun joukkueessa vaihtui valmentaja. Nyt valmentaja vaihtui uudelleen, ja hän innostui pyrkimään taas porukkaan. Joukkueessa on parin viikon ajan avoimet harjoitukset kolme kertaa viikossa, joihin mahdolliset uudetkin pelaajat ovat tervetulleita. Treenihalleihin on meiltä noin kymmenen kilometrin matka. Eilen muuta kyytiä treeneihin ei löytynyt, ja olin luvannut hoitaa treenikuljetukset. Menimme bussilla, sillä reissun yhtenä tavoitteena oli opetella reitti bussilla tai junalla niitä päiviä varten, kun muuta kyytiä ei ole. Menomatkalla tytär oli melko lyhytsanainen, ja olinkin aistivinani jonkinlaista murjotusta ilmassa, kun auto jäi pihaan ja kamat piti ottaa kantoon. Voi tietysti olla, että vain kuvittelin koska minulla itselläni oli jo etukäteen huono fiilis siitä, että tytär kulkee treeneihin julkisilla. Yllätyin itsekin tuntemuksistani ja niiden voimakkuudesta. Jos hän lopulta joukkueeseen pääsee, näitä bussi- ja junakeikkoja tulee jatkossa silti enemmänkin.

Tällä viikolla omassa liikuntaohjelmassani on ollut työmatkapyöräilyä ja uintia sekä vajaa tunti pilatesta. Joogaan en päässyt, kun siihen päälle kalenteriin tulikin yksi tärkeä kokous. Ehkä sitten ensi viikolla...

Juoksutaukoa

2011-10-22T19:14:00.000+03:00

Selässä ei nyt tunnu hyvältä. Koko loppuviikon sitä on särkenyt, ja eilen kuntopiirissäkin piti pari liikettä korvata toisilla kun ne sattuivat. Vaihdoin jänne- ja luisteluhypyt sekä kahvakuulaheilautukset korvaaviin liikkeisiin toisella ja kolmannella kierroksella. Oma arvioini on, että viime viikkoina on tullut liikaa juoksua ja muuta kuormittavaa rasitusta alaselkään. Niinpä päätin pitää pari viikkoa vapaata juoksusta, ja kokeilen sitä seuraavan kerran aikaisintaan syysleirillä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Torstaina sattui kurkkuunkin, ja oli ihan vetämätön olo työpäivän jälkeen ja jätin uintitreenit jäivät väliin. Ehkä yhden illan lepäily sitten auttoi, kun flunssaa ei onneksi tullutkaan! Siitä huolimatta pidän viikonlopunkin vielä vapaata urheilusta, kävelyä ja selkäjumppaa lukuunottamatta. En vaan jaksa lähteä lenkille.

Olemme mökillä, ja täällä metsän keskellä näyttää nyt tältä (kuva terassilta):

Suklaahippukeksejä on leivottu ja syöty. Ehkä aavistuksen verran pitää noita keksejä syödessä venyttää karkkilakon määritelmää, kun laitoin taikinaan neljänneskilon suklaata... Eiväthän keksit sinustakaan ole karkkia? Onneksi ei tarvitse syödä niitä ihan yksin!

Omaa aikaa keskellä päivää

2011-10-19T21:02:00.000+03:00

Kävin tänään taas työkaverin kanssa lounaslenkillä. Sade oli juuri tauonnut yhdentoista jälkeen kun lähdimme juoksemaan, ja välillä aurinkokin pilkahteli paksujen pilvien takaa. Juoksimme pari kertaa Töölönlahden ympäri, Sports Trackerin mukaan vauhti oli 5.40 min/km. On kyllä tosi mahtavaa päästä kesken työpäivää vähäksi aikaa ulos urheilemaan! Lenkin jälkeen kävimme nopeasti syömässä alakerran kuppilassa. Työaikasaldosta väheni pienestä kiiruhtamisesta huolimatta 50 minuuttia, ja kyllä se oli sen arvoista! Keskiviikkoisin salilla olisi tarjolla joogaa, ja yksi tuttu kehui tuntia niin kovasti, että laitoin sen jo ensi viikon kalenteriin.

Illalla kävimme Peten kanssa hakemassa Aten taekwondo-treeneistä ja ajoimme kolmistaan uimaan Märskyyn. Kesken 1700 metrin treenin sammuivat valot. Poistumisteiden valot tietenkin paloivat, samoin yläkerran kahvion valot, joten kyllä siellä jotenkin näki uida, vähän kuin olisi tunnelmavalaistuksessa polskutellut. Vajaan 10 minuutin päästä kaikki valot menivät taas päälle ja kaikki palasi normaaliksi.

Kampanjaa pukkaa

2011-10-16T21:07:00.000+03:00

Pojan uintitreenit kulkevat ilmeisen hyvin, ainakin tänään vauhti altaassa Heltrin treeneissä oli kuulemma jo kovempaa kuin Petellä. Ehkäpä Aten "vahva" vauvauintitausta tasoittaa nyt hänen tietään triathlonistiksi. Tuskin maltan odottaa, että pääsen vertaamaan omaa vauhtiani hänen kanssaan samalle radalle. Siihen on varmaan ihan pian hyvä mahdollisuus, sillä olemme päättäneet pitää pienen uintikampanjan nyt loka-marraskuussa. Käytännössä se tarkoittanee noin kolmea uintitreeniä viikossa.

Työmatkapyöräilyä tuli viime viikolla kolme ja puoli tuntia, ja eilen kävin ehkä vuoden viimeisellä maantielenkillä Bodominjärven ympäri.Uusi satula tuntui tosi hyvältä, ja ylämäissä olin huomaavinani, että polkimiin sai paremmin välitettyä voimaa, kun istuinluut pysyivät tukevasti paikallaan satulassa. Vaikka satula oli hyvä, jalat tuntuivat väsyneiltä. Työmatkapyöräily lisäsi viime viikolla selvästi kokonaisrasitusta, en taida malttaa ajaa tarpeeksi hitaasti vaan vauhti vie mennessään.

Viikko 40
ma lepo
ti pilates aamulla, illalla 4x400 m vetoja ym. 35 min
ke juoksu 30 min, työmatkapyöräily 1 h 10 min
to uinti 1 h
pe lepo
la juoksu 17 min
su Vantaan neljännesmaraton 56:54

yhteensä 5 h 30 min

Viikko 41
ma lepo
ti pilates + työmatkapyöräily 1:20
ke juoksu 59 min + työmatkapyöräily 1:20
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la maantiepyöräily 1 h 30 min
su lepo

yhteensä 9 h 20 min

Muutaman kuukauden treenailemme Peten kanssa ilman ohjelmaa, suunnitelmallisempi valmentautuminen kohti ensi kesän koitoksia alkanee tammikuussa.

Aktiivipyöräilijä

2011-10-14T21:45:00.002+03:00

Sellon pyörässä tiistaina edellinen asiakas haki cc-pyöräänsä ensihuollosta ja valitteli sitä, että oikean jalan lahje voi rispaantua ajaessa kun ei pyörässä ole ketjunsuojusta. Myyjä sanoi siihen, että pyörä on tarkoitettu aktiivipyöräilijöille ja nyökkäsi minun suuntaani. Olin vissiin trikoissani aktiivipyöräilijän näköinen, kypärä päässä ja kaikkea.

Välillä olen miettinyt, että voisi olla kiva olla aktiivipyöräilijän lisäksi myös pyöräilyaktiivi. Yhteen mielenosoitukseen jo tänä syksynä osallistuin. Siinä oli tavoitteena saada paremmat pyörätiet Helsingistä länteen.Yllätyin tapahtuman uutisoinnissa lähinnä siitä, kuinka paljon pyöräilijöihin negatiivisesti suhtautuvia ihmisiä löytyi uutista kommentoimaan. Se tuntuu melko hämmentävältä, koska noudatan liikennesääntöjä parhaani mukaan jalankulkijana, pyöräilijänä ja autoilijanakin. En koe minkäänlaista tarvetta "opettaa" muita liikenteessä, vaan uskon yhteispeliin. Toisaalta olen elävä esimerkki siitä, että espoolainenkin ihminen voi kokea pyöräilyherätyksen ajettuaan monta vuotta töihin kahden kilometrin matkan henkilöautolla. Vieläkin ihmettelen, miksen silloin koskaan kaivanut pyörää esiin.

Mukavasti löytyy hyviä pyöräilyaiheisia blogeja suomeksikin mm. nämä: Muukalaisia vesirajassa, Kaupunkifillari, Pyöräilyä Helsingissä ja Fillarikesä.

Eilen kävin uimassa tunnin uimassa kokeneiden ryhmässä. Aika täyttä oli radalla ja melkoista haipakkaa mentiin. Kuntopiirissä oli yllätysalku: 3 minuutin pito. Jännästi siinä tulee lämmin, vaikkei edes liiku. Kolmen kuntopiirikierroksen jälkeen tehtiin normaalin lankun (2 min 5 s) lisäksi minuutin kylkilankut ja vihoviimeiseksi vielä minuutin pito. Huomiseksi olen vähän kaavaillut pientä maantielenkkiä, jos vaan keli on yhtä hieno ja aurinkoinen kuin tänään.

Porukassa

2011-10-12T22:09:00.001+03:00

Kävin tänään Jolan ja Hannan kanssa lenkillä. Kyseessä oli HelTrin naisten yhteislenkki, jonka tällä kertaa järjesti Jola. Tapasimme Tontunmäessä, ja juoksimme vajaan tunnin (59:31) Mankkaan ja Pohjois-Tapiolan kautta takaisin Tonttariin. Tosi mukavaa oli, ja vauhti niin haipakkaa että lenkin puolivälin paikkeilla kysyin josko voisimme juosta ihan vähän hitaammin. Ja onnistuihan se. Lenkin jälkeen kävimme yhdessä saunassa ja söimme ihan mahtavan hyvää sienipiirakkaa ja salaattia. Kiitos Jola! Seuraavan kerran juostaan varmaan meiltä, todennäköisesti kolmen viikon kuluttua keskiviikkona.

Eilen kävin taas pilateksessa, ja kahtena päivänä olen ajanut pyörällä töihin. Eilen kotimatkalla ajoin Sellon pyörän kautta, kun takavaihtaja toimi jotenkin epätäsmällisesti; vaihteet eivät aina vaihtuneet kuten olisi pitänyt. Olisin olettanut pyörän olevan täyshuollon jälkeen myös vaihteiden osalta kunnossa, mutta eipä se vaan ollut. Vaihdevaijeri vaihdettiin odottaessa ilman uutta veloitusta, ja nyt kaikki toimii taas.

Olen työmatkoilla pakannut tavarat kahteen pyörälaukkuun. Ne tulevat sateella nopeasti hiekkaiseksi, ja niitä on vähän hankala raahailla eestaas niin, etteivät vaatteet likastu tai selkä ala kiukutella. Siksipä olen päättänyt loppuviikosta kokeilla tyämatkojen ajamista reppu selässä. Jos se toimii hyvin, voisin jopa poistaa pyörästä tarakan ja siitä tulisi vähän kevyempi. Nyt illalla ajelin muutaman kilsan reppu selässä, ja tuntui oikeastaan aika kivalta kun paino oli selässä pyörän sijasta. Samalla tulee vieläkin tarkemmin harkittua mitä kaikkea oikeastaan tarvitseekaan mukaan. Joitakin purnukoita sain taas karsittua matkasta.

Ennätyksiä

2011-10-09T17:10:00.001+03:00

Meidän molempien (siis Peten ja minun) hieno kausi saatiin arvoiseensa päätökseen tänään Vantaalla loistokelissä. Pete lähti maratonille tavoittelemaan neljän tunnin alitusta ja minä reilulle kympille (Fun Run) tavoitteena alle tunnin aika.

Lähdimme kotoa aamulla vähän ennen kymmentä, ja olimme kisapaikalla kymmentä yli. Haimme numerot, kävimme veskissä ja Pete lähti vähän verrailemaan. Paljon tuttujakin nähtiin. Maratonin lähtö oli yhdeltätoista, ja seurasin kisaa muutamassakin paikassa. Peten juoksu näytti hyvältä, ja vauhti oli alle neljän tunnin. Kun Pete lähti kolmannelle kierrokselle ja oman juoksuni lähtöön oli 45 minuuttia, kävin autolla jättämässä ylimääräiset vaatteet ja muut kamppeet sinne. Juoksentelin vähän, ja kävin kisakeskuksessa venyttelemässä selkää.

Fun Run lähti liikkeelle 13.45, ja olin päättänyt yrittää juosta vähän epämukavuusalueellakin. Niinpä annoin sykkeen nousta heti yli 170:een, ja siellä se pysyi vaivatta loppuun asti. Kun jo aika alussa alkoi tuntua pahalta, mietin vaan että siltähän sen varmaan pitäänkin tuntua. Pari hyvää selkää oli edessä, ja niiden vauhdissa yritin pysyä. Kymmenen kilsan kohdalla olin juossut oman kellon mukaan 53.50, ja viimeisellä 600 metrillä yritin ottaa pientä loppukiriäkin. Loppuaikani oli 56.54. Maaliintulon jälkeen otin vettä ja mehua ja menin kiireesti loppusuoralle odottamaan Peteä, jonka oletin edelleen olevan alle neljän tunnin vauhdissa. Sieltä hän pian tulikin, ja juoksi hienosti maaliin uudessa ennätysajassaan 3.52.22. Olin niin onnellinen hänen puolestaan!

Mahtava kausi, hieno päivä meille molemmille! Nyt on varmaan aika vähän huokaista ja sitten alkaa suunnitella ensi vuoden kisoja ja tavoitteita.

Laiskottelua

2011-10-07T18:00:00.001+03:00

Päätin just olla lähtemättä kuntopiiriin tänään, kun on vähän väsähtänyt olo. Sunnuntaina on se Vantaan FunRun, ja pitäisi ehtiä vielä mökilläkin käväisemään sitä ennen.

Eilen olin Pirkkolassa uintitreenissä. Päällimmäisenä jäi mieleen koordinaatioharjoitus, jossa uitiin vapaauintia delffareilla. Alkuun se tuntui vähän oudolta, mutta alkoi sitten sujua. Välillä taas laskettiin vetojen määrää altaanmitalla. Minulla se on vakiintunut 21:een. Treenissä piti uida yhteensä 600 m niin, että eka satanen normimäärällä, sitten seuraava normi -1 ja viimeinen normi -1, ja sama vielä uudelleen. Vetojen määrän lisääminen on helppoa, vähentäminen vaikeampaa.Sitä voi yrittää esimerkiksi satsaamalla enemmän potkuihin tai parantamalla kiertoa. Kannattaa kokeilla! Ensi viikosta alkaen siirryn uimaan kokeneempien ryhmään, saapa nähdä miten vauhtini siellä riittää. Enemmän tulee varmasti uitua ja oletettavasti myös kovemmilla tehoilla, joten odotukset ovat korkealla.

Wigglestä näyttää taas tulleen paketti. Siellä pitäisi olla uusi neonkeltainen takki, lamppu ja heijastinnauha kypärään. Vaikka pakettikortti on tullut tänään, paketti on noudettavissa postista vasta maanantaina. Voi pettymys!

Lokomotiivi

2011-10-05T19:34:00.000+03:00

Kävimme eilisiltana Peten kanssa Otaniemessä radalla juoksemassa. Laiskaan espoolaistyyliin menimme sinne autolla, kun kello kävi iltakahdeksaa ja alkoi olla kiire treenaamaan. Juoksimme alkuverran jälkeen 4x400 m 400 m palautuksilla. Pete meni edellä ja minä yritin pysyä perässä. Kaksi ekaa vetoa (1.51 ja 1.50) vielä niukin naukin roikuin perässä, mutta sitten pisti lokomotiivi lisää vauhtia koneeseen. Minulta ei enää irronnut lisää vauhtia (1.51), vaan jäin kolmannella kierroksella Petestä kymmenisen metriä. Viimeisen vedon sitten kokeilin sitä melkein räkä poskella -meininkiä (1.44), ja jäin Petestä parikymmentä metriä. Pimeää oli, mutta onneksi kentällä oli sentään valot. Paljon muutakin porukkaa oli, ainakin Espoon Tapioiden junnuja juoksemassa.

Työmatkapyöräkin oli saatu Sellon pyörässä huollettua. Takavanne oli kuulemma vähän kiero, mutta nyt sekin on saatu ojennukseen. Ostin uuden matkamittarin, kun edellinen alkoi näyttää ihan yhtäkkiä outoja lukemia. Tänään pääsin nauttimaan mahtavista fillarikeleistä työmatkalla, kun aurinko paistoi kotimatkalla. Pyöräilyn jälkeen kävin juoksemassa puolisen tuntia ja hain samalla postista uuden satulan. Selkä tuli taas kipeäksi, on varmaan tullut liikaa juoksua tässä parin viikon sisään. Sunnuntaiksi olen ilmoittautunut Vantaan maratonin yhteydessä juostavalle kympille, mutta ei se onneksi mikään kauden A-kisa ole. Jätän siis väliin jos selkä on vielä silloin kipeä.

Espoon Vihreät ovat käyneet kiinnittelemässä tällaisia lappuja ympäri Espoota:

Yksi on tässä ihan kodin lähellä, Kehä ykkösen ja Turvesuontien risteyksessä, josta ajan tai kävelen päivittäin. Kävin katsomassa Espoon Vihreiden verkkosivuilta, että mikä juttu tämä oikein on ja löytyihän sieltä lisätietoa.

Viime viikolla ottamani kuva tuli taas mieleen, kun Fillarifoorumilla törmäsin kiihkeään keskusteluun tästä videosta. Siinä Helsingin kaupunginvaltuutettu Seppo Kanerva (ps) kertoo mielipiteitään muuta liikennettä terrorisoivista, auton alle ajavista pyöräilijöistä. Järkyttävää puhetta.

Ketäköhän sitä syksyn kunnallisvaaleissa äänestäisi?

Kaksi viikkoa

2011-10-02T15:54:00.001+03:00

Viime viikon yhteenveto jäi puuttumaan puolimaraton-innostuksen tai pikemminkin ehkä -väsymyksen vuoksi. Liikunnat ovat viime aikoina menneet jotakuinkin näin:

viikko 38; 6 h 25 min
ma lepo
ti pilates 1h, työmatkapyöräily 1 h 10 min, juoksu 37 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe lepo
la juoksu 40 min
su puolimaraton 2:08

viikko 39: 6 h 50 min
ma lepo
ti pilates 1h, työmatkapyöräily 1 h 10 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la juoksu 40 min, uinti 1h
su juoksu 1 h 5 min

Näiden lisäksi teen noin 15 minuutin selkäjumpan joka päivä, paitsi tiistaisin ja perjantaisin kun teen samoja liikkeitä muutenkin pilateksessa tai kuntopiirissä. Kotona olohuoneen nurkassa on jumppamatto, ja se on helppo läväyttää auki joka ilta. Ehkä vielä parempi olisi tehdä liikkeet heti aamusta, mutta tyydyn nyt tähän tapaan, jonka olen saanut toimimaan. Joogassa en ole käynyt nyt puoleen vuoteen, ja se ehkä aavistuksen harmittaa. Kaikkeen ei kuitenkaan aika riitä, kun pitää käydä töissä, treenata ja välillä olla vaan perheen kesken. Mökillekään ei olla ehditty kuukauteen, kun on viikonloppuisin ollut niin paljon muuta ohjelmaa.

Tiistai-aamun pilates-tuntia olen oikein ruvennut odottamaan, siitä tulee hyvä olo koko päiväksi. Yleensä menen aina tiistaisin töihin pyörällä, ja siinä saan jo hyvän alkulämmön päälle. Olen asettanut syksyn tavoitteeksi pyöräillä töihin ainakin kahtena päivänä viikossa. Siihen menee kymmenisen minuuttia enemmän aikaa suuntaansa kuin julkisilla, mutta saa reilun tunnin hyvää hyötyliikuntaa. Ensi tiistaiksi pitää keksiä jotain korvaavaa liikuntaa kuntosalilla, kun työmatkapyörä taitaa silloin olla vielä huollossa eikä maantiepyörässä ole valoja, heijastimia eikä vielä hyvää satulaakaan.

Perusmerkki

2011-10-01T21:00:00.001+03:00

Tänään normilenkillä sattui outo tilanne, kun juoksin Turvesuontiellä. Aurinko paistoi silmiin, ja siristellen huomasin, että edessä noin 50 metrin päässä on kevyen liikenteen väylällä joku mytty. Se näytti ihmiseltä, ja osoittautuikin nuoreksi mieheksi, kun pääsin kohdalle. Miehen vieressä oli reppu, ja hänen silmänsä olivat kiinni. Voi ei, yritin jo kiivaasti miettiä oikeita ensiaputoimenpiteitä. Muita ihmisiä ei juuri silloin ollut näköpiirissä. Onneksi hän reagoi heti, kun pysähdyin ja kysyin onko hän kunnossa. Hän avasi silmäsnsä ja alkoi nousta haparoiden ylös, nappasi repun selkään. Hän kertoi menneensä pitkäkseen maahan, kun piti puhelimen gps:tä katsoa miten pääsisi Tapiolaan. Ei tainnut nuorimies ihan selvin päin olla liikkeellä, mutta toivotteli minulle hyvää lenkkiä, kun olin neuvonut hänet puolen kilsan päähän bussipysäkille.

Vein työmatkapyörän huoltoon Sellon pyörään. Sillä on nyt parin vuoden aikana ajettu 4000 km. Haluan saada pyörän tsekattua ja huollettua ennen talvea, ja tämä tuntui ihan hyvältä ajalta. Ei siinä onneksi paria päivää pitempään mene.

Aikaisemmin tänään olimme Peten kanssa katsomassa kun tyttäremme suoritti Primus-tallilla kouluratsastuksen perusmerkin. Siinä piti suorittaa etukäteen opeteltu rata, mukana oli käyntiä, ravia ja laukkaakin. Läpi meni!

Näkyväksi

2011-09-29T22:20:00.000+03:00

Eilen sattui Helsingissä hyvin murheellinen onnettomuus, jossa pyöräilijä sai surmansa onnettomien virheiden ja sattumien seurauksena. Ala-asteikäisenä olen itsekin ajanut pyörällä päin yllättäen auennutta auton ovea. Vauhtia ei ollut paljon, ja mustelmilla onneksi selvisin. Eilisessä onnettomuudessa ei valitettavasti ollut yhtä hyvä onni matkassa.

Tapahtuma sai minut miettimään, millaisilla varusteilla sitä oikein olenkaan liikkeellä pyörälläni työmatkaliikenteessä ja miten voisin tehdä itseni näkyvämmäksi talvipimeillä. Sääntöjä noudatan orjallisesti jo valmiiksi, joten siinä ei juurikaan ole parantamisen varaa. Tarvitsen ainakin uuden neonvärisen, talviajoon sopivan takin ja paremman lampun pyörään. Lampun ostamista harkitsin jo viime talvena, mutta jotenkin sitä vaan keplottelin sillä vanhalla patterikäyttöisellä Cateyellä. Ei siinäkään varsinaisesti mitään vikaa ole, paitsi se ettei valoteho tahdo oikein riittää siihen, että esimerkiksi lumen ja jään muodot näkyisivät hyvin pimeällä. Osaatko suositella hyvää lamppua hintaluokassa 100-150 euroa?

Sovitusta

2011-09-26T18:43:00.002+03:00

Pete osti cyclocross-pyöränsä 5-6 vuotta sitten ja minä maantiekilpurini reilu vuosi sitten. Kumpaakaan ei sen kummemmin soviteltu, kateltiin vain päällisin puolin että koko on suunnilleen oikea. Petellä on välillä kipeytynyt ajaessa alaselkä, minulla taas yläselkä. Satulakaan ei ole tuntunut erityisen hyvältä, mutta kaikkeen tottuu. Jossain jutustelussa Arjan kanssa kävi ilmi, että Teemu tekee pyöräsovituksia. Niinpä sovimme sellaisen eiliseksi.

Melko paljon korjattavaa löytyikin. Peten satulaa laskettiin tarkkojen mittausten jälkeen kolme senttiä, ja kannatin käännettiin niin, että ohjaustankokin on nyt paljon entistä alempana. Asento on nyt jopa ihan sporttisen näköinen verrattuna aikaisempaan. Klossejakin siirrettiin hieman taaksepäin. Muutosten jälkeen nilkan liike näytti paremmalta, eikä pyöritykseen tule kuolioita kuten vanhalla setupilla näytti tulleen. Jos asento tuntuu liian matalalta, kannatinta voi nostaa yhdellä pykälällä. Nyt vaan totuttautumaan!

Minulla suurin ongelma oli satula. Se ei tarjonnut tarvittavaa tukea, ja istuin ajaessani joko liian edessä tai takana. Sain kokeillakseni satulan Arjan cc-pyörästä, ja sehän oli ihan kuin nojatuoliin olisi istahtanut! Selkä liikkui heti luonnollisemmin, eikä alaselkään tullut painetta. Satulan korkeus oli ok, mutta klosseja siirrettiin minullakin vähän taaksepäin. Niin saan lantiosta ja takareisistä enemmän voimaa ajamiseen. Sitäkään en tiennyt, että ajaessa kannattaa painaa kantapäätä alaspäin. Pyörääni vaihdettiin viime kesänä vähän alkuperäistä pitempi (10 cm) stemmi, nyt sain ohjeeksi vaihtaa lyhyemmän (8 cm) takaisin ja laittaa ohjaustangon ehkä hivenen alemmaksi.

Laitoin uuden satulan heti tilaukseen, ja kyllä nyt sitä odotan jotta pääsisin kokeilemaan miten kovaa pyörä näillä muutoksilla sittten kulkee. Kohta on jo niin kylmä ja pimeä, että ajelut pitää siirtää saunaan, mutta olisi se kiva päästä maantielle vielä ainakin kerran syksyn aikana.

Pete nappasi aika kivan kuvan Jussi Utriaisesta eilen:

Ei oikein sauvakävelypappa näytä tietävän kumpaan suuntaan lähtisi alta pois!

Espoon Rantapuolikas 2.08.13

2011-09-25T16:52:00.003+03:00

Pete lupasi ottaa kuvia, ja niitä tulikin lähes 100. Näytin hänelle aamulla, miten kamerasta saa otetut kuvat näkyviin ja se on selvästi vaikuttanut kuvien laatuun positiivisella tavalla. Oli mistä valita.

Pyöräilimme kimpassa viitisen kilometriä Otaniemeen puolikkaan lähtöpaikalle. Aamulla ilma oli vielä kylmä, mutta Otaniemessa vähän lämmiteltyäni aurinkokin tuli esiin päätin juosta lyhythihaisella paidalla. Alunperin ajattelin jättää sen alle pitkähihaisen, mutta oli hyvä että jätin sen pois, kuumahan ja hikikin siinä olisi tullut. No okei, vähän hiki tuli lyhyilläkin hihoilla.

Juoksun lähtö oli yhdeltätoista. Ennen sitä oli lämmittelyjumppa, johon en osallistunut. Maratonkoulun Enska Hakala sanoi, että pahimmillaan alkujumpassa voi hukata liian paljon juoksua varten tankatuista hiilihydraateista. Tankkaus minun tapauksessani tarkoitti kyllä vaan sitä, että olin syönyt pari ylimääräistä palaa valkoista leipää. Mukaan otin pari geeliä, ja olin päättänyt pysähtyä jokaisella juomapisteellä.

Juoksuvauhtiakin olin tietysti etukäteen vähän pohtinut. Koska minulla ei vielä ole mittaria, josta sen tarkasti näkisi, päätin juosta sykkeen mukaan kuten lenkeilläkin ja aikaisemmilla puolikkailla. Tavoitteena oli parantaa parin vuoden takaista ennätystä 2.10. Ensimmäiset kilsat taittuivat hieman alle kuuden minuutin, myös se ensimmäinen jossa oli jonkinmoinen mäki. Oli kiva, kun tunsin juoksureitin pääosin jo ennestään, tiesin missä ei kannata hötkyillä.

Pete tuntui ehtivän Jopollaan joka paikkaan. Tämän kuvan hän nappasi noin kuuden kilsan kohdalla:

Alkumatka seuraili Länsiväylää, ja yhdeksän kilsan kohdalla pääsimme juoksemaan rantaan hiekkateitä. Reitti oli melko tasainen ja ihan koko matkan sain juosta omaa vauhtia. Porukkaa tuli takaa ohi ensimmäisen kympin aikana ihan jatkuvasti, mutta koska sykkeet olivat ihan hyvät, en lähtenyt kenenkään perään. Mieli olisi kyllä ehkä vähän tehnyt.

Geelin otin toisella ja neljännellä juomapaikalla. Ne oli hyvin merkitty 100 metriä etukäteen, joten sen ällöttävän tahnan ehti juuri ja juuri niellä ennenkuin sai vettä kyytipojaksi. Kävelin jokaisella juomapaikalla noin 50 metriä, että sain mukin juotua tyhjäksi, ja onneksi kertaakaan ei ollut vaikea lähteä uudelleen taas juoksemaan.

Wesntendissä näin ihanasti kannustavan Sisukkaan, joka huusi että "Pia reippaasti nyt niin pääset maaliin reilusti alle tavoitteen". Siitä sain taas vähän lisää virtaa, eikä maaliinkaan sitä enää montaa kilometriä ollut. Minusta ainakin tuntui, että pystyin vähän lisäämään vauhtia. Pete oli taas kytiksellä noin puolen kilsan päästä ja jätti armeliaasti lantion tässä vaiheessa todennäköisesti jo melko huonon asennon kuvan ulkopuolelle.

Viimeinen juoma-asema oli Nokian pääkonttorin kulmalla, kun juuri olin ehtinyt ajatella että kuivin suin pitää varmaan maaliin pyristellä ja vielä on se yksi iso mäkikin tulossa. Hyvään aikaan siis sain napattua vielä kaksi mukillista vettä. Pete kertoi myöhemmin, että siellä oli jo melko väsyneenkin oloista porukkaa. Itse olin tietenkin vielä ihan särmänä...

Viimeisen ylämäen jälkeen matka maaliin olikin alamäkeä ja tasaista, ja 20 kilometrin kyltin kohdalla yritin vielä vähän kiristää vauhtia. Jo alkumatkasta ymmärsin, ettei kahden tunnin hätyyttely ole realistista, mutta ennätykseen on ihan hyvät mahdollisuudet. Otaniemen urheilukentällä oli jo tosi mahtavat fiilikset, kun maaliin oli enää kolmisensataa metriä:

Koko ajan etenin positiivisella mielellä ja yritin pitää mielessä sen, miten onnellinen olen siitä että voin taas juosta. Pari vuotta vierähti vähän muissa hommissa, mutta nyt se selkä alkaa raas kestää juoksemistakin. Nyt sitä vähän kolottaa taas, mutta huomenaamuksi on varattu osteopaattinen hoito, joten eiköhän tästä ihan hyvin toivuta taas treenaamaan! Hieno juoksupäivä ja hyvä tulos! Kiitos järjestäjille sekä kaikille kannustajille matkan varrella ja täällä blogosfäärissä!

Edistystä

2011-09-23T18:11:00.002+03:00

Voi vitsi, jo kolmas lepopäivä tällä viikolla kun pitää kerätä voimia sunnuntaita varten. Kuntopiirikin jää tänään väliin. Ensi viikolla pitää päästä taas mukaan, ettei pitokunto rapistu liikaa!

Eilisten uintitreenien yksi huippuhetki oli se, kun Krista-koutsi sanoi, että voisin siirtyä uimaan kokeiden uimarien ryhmään. Vaparin tekniikka on ilmeisesti parantunut, erityiset kehut sain kylkidelffareista. Olen tehnyt delfiinipotkuja myös selälläni ja vatsallani, mutta kylkidelffarit ovat kyllä ehdottomasti parhautta. Sekin oli kivaa, kun uitiin 6x100 m niin, että ekalla ja neljännellä satasella keskityttiin otteen hakuun, toisella ja neljännellä vetoon ja viimeisillä sadoilla metreillä vedon loppuosaan. Ylipäänsä uintitreenit ovat sitä parempia, mitä enemmän saa uida. Kokeneiden ryhmässä sitä uintia tulee joitakin satoja metrejä enemmän.

Ihmeen iso merkitys sillä märkäpuvulla on uinnissa. Kesällä olimme Peten kanssa märkkärit päällä ihan yhtä nopeita (tai hitaita), ja nyt altaassa olen selvästi nopeampi (sori Pete!). Uintiasennosta se ero varmaan suurimmaksi osaksi johtuu, ja Pete saikin Kristalta kehoituksen treenata potkuja ilman lautaa.

Tekisi mieli vähän tankata karkilla, mutta kun on se lakko päällä näillä näkymin jouluun saakka... Siskokin ystävällisesti lähetti pari pientä laatikkoa Jelly beansejä, mutta näillä näkymin ne syödään vasta jouluna kun karkkilakossa on pieni tauko.

Tavoitteita

2011-09-20T20:37:00.000+03:00

Pete tilasi kuuden viikon juoksuohjelman Kinetic Revolutionista. Se sisältää lähinnä erilaisia treenejä ja drillejä, ja sen avulla on ilmeisesti mahdollista kehittyä paremmaksi juoksijaksi. Varmaan Vantaan maratonin ja kympin jälkeen voisimme ottaa tuon ohjelmaan. Tänään kävin taas vajaan 40 minuutin lenkillä ja yritin pitää askelen lyhyenä ja aktiivisena. Jopolla vieressä pyöräilleen Peten mielestä juoksu näytti sujuvan ihan ok ja jopa sellaista vauhtia, että voisimme yhdessä juosta jatkossa pk-lenkkejä. Aina hän muistaa kehua! Lenkin lomassa tein viisi 15 sekunnin sporttia yhden minuutin kävelypalautuksilla.

Sunnuntain Rantamaratonin puolikkaalle lähden tavoitteena parantaa puolimaratonennätystäni 2.10, joka on Helsinki City Runilta vuodelta 2009. Kyllä sen pitäisi olla ihan mahdollista, vaikka juoksutaukoa on ollut melkein pari vuotta eikä reittikään ole mikään supernopea. Lähtö on kivasti jo yhdeltätoista, joten aamupuuron voimalla juostaan. Pete on luvannut tulla huoltajaksi ja kuvaajaksi.

Viime viikon liikunnat:

ma lepo
ti työmatkapyöräily 1 h 15 min ja pilates 1 h
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la juoksutekniikkatreeniä 30 min
su juoksu 45 min pk + 30 min vk

yhteensä 6 h 15 min

Selkä oli alkuviikosta ihmeen kipeä, siksi jätin keskiviikon juoksulenkin väliin. Tällä viikolla onkin sitten onneksi ollut jo paljon parempi meininki.

Tekniikkatreeniä

2011-09-18T18:10:00.002+03:00

Eilen kävimme Peten kanssa James Dunnen juoksutekniikkatreenissä Esport Arenalla. Juoksua otettiin taas videolle sivusta ja takaa, ja hidastuksia verrattiin toukokuun alussa otettuihin videoihin. Meitä kurssilaisia oli yhteensä neljä, ja kaikilla oli muutosta tapahtunut parempaan suuntaan. Omista videoista oppi paljon, ja myös muiden juoksemista ja jamesin kommentointia oli mielenkiintoista seurata. Minulla kädet ovat nyt paremmassa asennossa kuin keväällä. Silloin roikotin niitä ihan liian alhaalla. Jalka tulee myös paremmin maahan, ei enää läheskään niin isossa kulmassa kantapää edellä kuin viimeksi. Voi olla että mm. edelliset juoksukenkäni (Asics Nimbus) osaltaan vaikuttivat siihen, että juoksin niin paljon kantapää edellä. Brooksit ovat nyt paremmat, ja askel kehittynyt muutenkin hyvään, vähemmän selkää rasittavaan suuntaan. Edelleen lantio voisi olla suoremmassa, askel nopeampi ja jalka nousta takana korkeammalle. Näitä nyt sitten taas treenailen.

Kävin aamupäivällä juoksemassa reilun tunnin ennenkuin piti lähteä Peten huoltajaksi Pääkaupunkijuoksuun. Vähän ketuttaa nyt, kun Sports Tracker näyttää vauhteja ihan miten sattuu. Aamun lenkilläkin tuli näköjään juostua yksi syherökilsa Otaniemessä 2.24 min km-vauhtia... Vähitellen voisin ajatella vanhan Polarin mittarini (ja Sports Trackerin!) korvaamista jollain paremmalla, jossa olisi mukana myös GPS. Sekin olisi ihan kiva, ettei tarvitsisi pitää puhelinta mukana lenkillä.

Pääkaupunkijuoksu juostiin taas aurinkoisessa syyssäässä. Tässä muutama kuva Petestä reitin varrella:

Kolmen kilsan kohdalla näin Jussi Utriaisenkin taputtelemassa ja moikkailemassa kärjelle. Pian hän siitä kuitenkin lähti treenailemaan toiseen suuntaan. Olin reitin varrella parissa eri kohdassa, ja jossain vaiheessa olin astunut koiran kakkaan. Sitä oli jäänyt lenkkarin pohjaan, ja kävellessä sitä tarttui näköjään lahkeeseenkin. Yöks! Voi kun koirien omistajat voisivat kerätä ne koiriensa jätökset pusseihin ja viedä edelleen roskiksiin.

Peten loppuaika tänään oli 1.47:01. Hyvähyvä!

Kuntopiirii!

2011-09-16T21:36:00.001+03:00

Nyt jo toista kertaa tänä syksynä olin mukana HelTrin perjantaisessa kestokuntopiirissä. Liikkeitä oli vajaat parikymmentä, muutama enemmän kuin osallistujia tänään. Kaikki kehon isot lihasryhmät otetaan mukavasti huomioon; mukana on punnerruksia, vatsalihasliikkeitä, jänne- ja luisteluhyppyjä, askelkyykkyjä ja paljon muuta. Homma toimii niin, että yhtä liikettä tehdään 35 sekkaa (aika pitenee syksyn mittaan minuuttiin) ja sitten siirrytään seuraavaan ilman taukoa. Kierroksia tehdään kolme, ja kierros alkaa aina 35 sekunnin haara-perushyppelyllä.

Kuntopiirin päätteeksi teimme taas pitoja. Alkuun peruspito eli lankku 1:20 min ja pienen tauon jälkeen molemmat kyljet 0:40 ja loppuun taas peruspito 0:40. Perjantai-ilta huipentui jo tuttuun kolmen minuutin jenkkitestiin. Pidot paranevat kymmenellä (perus-) ja viidellä (kyljet) sekunnilla joka perjantai, joten kovin montaa perjantaita ei uskalla lintsata!

Raihnainen

2011-09-15T21:07:00.002+03:00

Jätin eilen juoksutreenit väliin, kun selkä oli vieläkin kipeä. Harmitti tietenkin, mutta haluan saada sen juoksukuntoon reilun viikon päästä juostavaan puolimaratoniin mennessä. Ei sitä koko ajan satu, mutta tiistai-iltana piti mm. pyytää tytärtä nostamaan pyörälaukku lattialta, kun oma selkä ei vaan taipunut ilman vihlovaa kipua. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin jo menossa.

Tänään kävimme Peten kanssa uimassa HelTrin jatkotekniikkaryhmässä Pirkkolassa. Treeni oli kiva ja monipuolinen, uin 1900 m. Oikea olkapää on sekin vielä vähän kipeä, vaikka jumppailen sitä kuminauhalla pari kertaa viikossa. Välillä tuntuu vanhalta ja raihnaiselta, mutta onneksi se menee pian ohi!

Triathlon näyttää olevan nyt tosi hip ja pop: uusimmassa Kauppalehti Optiossakin kaksi johtajaa mainitsee harrastavansa triathlonia.

Miekkarissa

2011-09-13T20:57:00.001+03:00

Olin elämäni ensimmäistä kertaa mielenosoituksessa, kun lähdin Kriittiselle pyöräretkelle parinsadan muun pyöräilijän kanssa. Ajoimme Lasipalatsin aukiolta Lauttasaareen ja sieltä reteästi Länsiväylää takaisin keskustaan. Muuten oli mukavaa, mutten ymmärrä miksi jotkut kilkattivat koko ajan niitä kellojaan. Se oli stressaavaa. Retki meni pääosin leppoisissa merkeissä kuitenkin, sillä sain ajaa kahden ystäväni kanssa. Lauttasaaren pyöräteiden huonon kunnon pääsin toteamaan taas kerran kotimatkalla. Voisin välillä ajaa työmatkat sitäkin kautta, mutta nykyisellään se on paljon hitaampi reitti. Ehkä sitten, kun Ruoholahden ja Finlandia-puiston yhdistävä Baana on valmistunut ja Länsiväylä muutettu puistotieksi!

Hyötypyöräilyä tuli tänään melkein kahden tunnin edestä, kun pyöräilin töihinkin. Aamulla kävin kiduttamassa vatsalihaksiani pilateksessa, ja heti työpäivän jälkeen kiersin Töölönlahden pari kertaa juosten. Ehkä sen juoksun olisi voinut jättää väliin, selkä tuli nimittäin kipeäksi. Pitää muistaa jatkossa pitää useampi päivä juoksutaukoa pitkän lenkin jälkeen.

2011-09-11T19:15:00.001+03:00

Olipas ihan huikean kaunis syyspäivä tänään ja mahtava juoksukeli heti aamusta! Koska Pete tuntee Kettulan juoksumaastot kuin omat taskunsa, hän osasi suositella minullekin sopivaa reittiä kuultuaan tavoitteen (juoksu 1:45, lopussa 30 min noin 5.40 vauhtia). Hyvistä neuvoista huolimatta juoksin silti vähän harhaan, mutta en kuitenkaan varsinaisesti eksynyt. Yllättävän paljon näkyi muita kulkijoita, mm. sienestäjiä, moottoripyöräilijöitä ja pari autoakin muuten hiljaisilla metsäteillä. Juoksu kulki kivasti, ja tunnin ja vartin juoksun jälkeen nostin sykkeen reilusti vk-alueelle. Sports Tracker näyttää ihan ihme lukemia; en millään ole voinut juosta montaa kilometriä peräkkäin alle viiden minuutin km-vauhtia. Jotain häikkää asetuksissa ehkä?

Loppumatkasta Pete ajoi maastopyörällään vastaan ja muisti vähän kehuakin ennenkuin antoi rakentavaa palautetta hartioiden jännittämisestä. Yhdessä taitoimme viimeiset kilometrit mökille. Lenkin jälkeen alkoi selässä taas tuttu jomotus. Toivottavasti se ei jatku montaa päivää.

Kotiin päästyämme vein Aten HelTrin alkeistekniikkakurssille Helsinginkadun uimahalliin. Uin samaan aikaan viereisellä radalla Kristan tekemän parin kilsan treenin. Loppua kohden alkoi väsymys jo kyllä tuntua.

Päättyneen viikon pyristelyt:

ma lepo
ti pilates+corejumppa 1 h, työmatkapyöräily 1 h 15 min
ke lepo
to uinti 1 h 1,8 km
pe HelTrin kuntopiiri 1 h, työmatkapyöräily 1 h 13 min
la avovesiuinti 27 min, 1,4 km
juoksu 18 km 1 h 50 min, uinti 2 km 1 h

Kaikki yhteensä 8 tuntia 45 minuuttia.

Vika kerta?

2011-09-10T19:40:00.001+03:00

Kiirettä on pukannut, kun kolme viikkoa ehti vierähtää ilman mökkikäyntiä. Tänä viikonloppuna vihdoin onnisti! Pyörät jätimme suosiolla kotiin, mutta märkäpuvut pakattiin mukaan. Päivästä tulikin tosi hieno, vaikka aamulla oli pitkään sumuista. Parin mökkihomman ja lounaan jälkeen kävimme ehkä kesän viimeisen kerran uimassa avovedessä. Tuttu lenkki kahden saaren ympäri, 27 minuuttia. Veden lämpötila oli 17 astetta, ja kyllä siinä vielä tarkeni. Veteen mennessä kyllä huomasin, mistä märkäpuku vuotaa. Alkumatkasta hieman viileältä tuntui myös kyljissä, jossa on pienet siivut jotain muuta kuin neopreenia. Loppumatkasta alkoi vähän jaloissa tuntua viileältä, mutta kylmä tuli varsinaisesti vasta märkäpukua ulkona riisuessa. Onneksi päästiin samantien saunaan lämmittelemään.

Sienimetsässäkin kävimme, löytyi kantarelleja, suppilovahveroita ja mustia torvisieniä. Nyt pitäisi vielä varmaan leipaista iso sienipiirakka.

TdH-viikon liikunnat

2011-09-07T19:33:00.000+03:00

Viime viikolla vähän jo vähennettiin muuta treeniä sunnuntain Tour de Helsingin vuoksi. Näillä mentiin:

ma lepo
ti pilates + core jumppa 1 h, työmatkapyöräily 22 km 1 h 9 min
ke juoksu 12 km, 1 h 8 min, sis. 4x10 min 2 min pal
to uinti 1 h Heltrin jatkotekniikkaryhmässä 1,8 km
pe core-jumppa kotona 20 min
la Jönssin malja -viestitriathlon 35 min?
su Tour de Helsinki 4 h 56 min

yhteensä reilut 10 tuntia.

Katselin vielä viime vuoden TdH:n tuloksia, mutta en löytänyt nettoaikaani mistään, vain sen bruton 5:33. Ilokseni huomasin myös, että tänä vuonna keskisyke oli kahdeksan lyöntiä alhaisempi kuin viime vuonna.

Sitä jäin kyllä ihmettelemään, ettei naisia ollut TdH:lla enempää tänäkään vuonna. Miehiä ajoi maaliin tänä vuonna 1766, ja eli 213 pyöräilijää enemmän kuin viime vuonna (1553). Maaliin päässeiden naisten määrä puolestaan nousi viime vuodesta vain yhdellä ja oli nyt 133! Naisten osuus kaikista osallistujista oli siis vaivaiset 7 %. Juoksutapahtumissa naisia on suhteessa huomattavasti enemmän, esimerkiksi Helsinki City Runilla tänä vuonna yli 40 % ja Helsinki City Marathonillakin yli viidennes. Mikseivät naiset innostu pyöräilytapahtumista?

Nettoaika!

2011-09-06T21:02:00.001+03:00

Fillarifoorumia selaillessani törmäsin ohjeeseen, jolla näkee TdH:n tuloslistalta nettoajat: pitää klikata nimeä. No heti tietenkin menin klikkaamaan ja kyllä: pääsin jo tänä vuonna reilusti alle viiden tunnin, nettoaika oli 4.56.21! Ensi vuodelle pitää keksiä sitten vieläkin kovempi tavoite. Veikkaan, että nettoaikavertailussa sijoitukseni olisi vielä noussut muutamalla pykälällä, sillä minulla kesti yli lähes kuusi minuuttia päästä lähtöviivalle. Ihmeen iloiseksi sitä tulee ihan pienestä asiasta!

Sanna Karjalainen oli napannut matkan varrelta lähes 900 kuvaa ja ladannut ne verkkoon. Tällainen löytyi:

Kiitos Sannalle! Sannan kuvat löytyvät täältä.

Tour de Helsinki 2011

2011-09-04T20:30:00.001+03:00

Kävin eilen Jönssin maljan jälkeen hakemassa osallistujakuoren velodromilta, joten sain nukkua kahdeksaan ja ehdin silti loistavasti Tour de Helsingin lähtöön yhdeksitoista. Lisätunti aamulla oli tervetullut, koska kävin viime yönä hakemassa poikamme Nosturilta yhden jälkeen, hän oli siellä parin kaverinsa kanssa katsomassa jotain keikkaa. Kun vielä heitin molemmat kaveritkin kotiin, pääsin uudelleen nukkumaan vasta kahden jälkeen. Bussillakin olisivat päässeet, mutta tarjouduin hakemaan pojat kotiin autolla. Johan tässä menikin toistakymmentä vuotta ilman yöherätyksiä lasten takia...

Kasilta siis heräsin,söin aamupalan ja laitoin loputkin kamppeet päivää varten kuntoon. Evääksi otin geelejä, patukoita ja Muumi-keksejä, juomaksi vettä. Pyörään olin eilen vaihtanut nopeammat kisarenkaat, joten kaikki oli kunnossa. Sain Peteltä autokyydin velodromille, ja siellä jonotin ensin varustesäilytykseen ja sitten vielä veskiin. Sen jälkeen pääsinkin jo siirtymään lähtöalueelle. Reippaasti astelin 28 km/h ryhmän keskelle, ja siellä olikin vielä ihan kivasti tilaa. Pienen odottelun jälkeen pääsimme vihdoin matkaan. Alku oli kaikilta vähän hermostunutta, meinasipa joku mies vierestä kaatua jo kun oli vasta toinen jalka kiinni polkimessa ja toisella tökittiin vauhtia. Meno oli alusta lähtien nykivää, välillä päästiin hyvin ajelemaan ja sitten taas jarruteltiin. Varmaan kymmenisen pyöräilijää näin renkaita vaihtamassa jo ennen vapaan vauhdin alkua. Kannustajiakin oli ilahduttavan monia matkan varrella, kiitos tutuille vilkutuksista ja kannustuksesta!

Vapaa vauhti alkoi Karakalliossa 11 km kohdalla, ja siitä se alkoi sitten sujua vähän paremmin. Vauhti tuntui tosi hyvältä, ja ryhmän mukana oli yllättävän helppo pysyä myös Velskolan mäissä. Koko ajan takaa tuli eteen pyöräilijöitä, joten jänikset olivat aina vain kauempana. Päätin, että pysähdyksen jälkeen yritän päästä paremmin jänisten kantaan. Neljänkympin kohdalla ohi meni ambulanssi, ja siitä vähän matkan päässä oli sattunut pieni kolari. Pysähdyimme vasta toisella pysähdyspaikalla, ja sain siellä täytettyä tyhjentyneen vesipullon urheilujuomalla.

Tauon jälkeen matka jatkui vieläkin tasaisemmin, nyt ajettiin 2-3 rinnan. Vähemmän tuli ihmisiä takaa, mutta edelleen ihmiset nostivat kättä pystyyn hiljentämisen merkiksi vähän liian helposti, esim. ylämäkeen ajettaessa. Siinä vauhti hiljenee ihan aina, ja takaa tulevien kuuluukin jarruttaa ja pitää oma paikkansa jonossa. Kääntymisen jälkeen otettiin aina sadan metrin spurtti, ja sitten taas jarruteltiin. Helpompi olisi ollut ajaa tasaisesti ja jarruttaminen harmitti vähän.

Ryhmä pysähtyi vielä viimeiselle taukopaikalle, mutta minä jatkoin pienemmässä porukassa suoraan maaliin saakka. Vettä ja mehua oli vielä pulloissa sen verran, että ajattelin jaksavani maaliin ilman täydennystä. Viimeiset viisitoista kilsaa menivät tosi nopeasti, ja pian oltiinkin jo perillä. Aikaa meni tänä vuonna puolisen tuntia vähemmän kuin vuosi sitten, mutta viiden tunnin alitus jäi reilun kahden minuutin päähän. Sijoitukseni naisten sarjassa oli 52./133. Tulokset löytyvät täältä.

Mahtava päivä, ja kiva että jäi jotain hampaankoloon vielä ensi vuodeksikin (se viiden tunnin alitus siis)!

Jönssin malja

2011-09-03T19:10:00.004+03:00

Helsinki Triathlonin kauden päätöskisa Jönssin malja järjestettiin tänään Kuusijärvellä. Se käytiin kolmen hengen joukkuein, ja joukkueita oli liikkeellä kuusi. Kaikissa joukkueissa oli kaksi miestä ja yksi nainen. Olin samassa joukkueessa Jupiksen ja Jaakon kanssa. Jupis lähti ensimmäisenä matkaan, minä toisena ja Jaakko oli ankkurina. Kaisa Lehtonenkin osallistui kisaan, jotta saimme joukkueet kasaan. Hän oli Kuusijärvellä sattumalta treenailemassa samaan aikaan.

Kisa käytiin niin, että ensin kaikki joukkueen jäsenet uivat 300 m, sitten pyöräilivät 10 km ja lopuksi juoksivat järven ympäri 1,7 km. Kaikki pääsivät siis vuorollaan tekemään kaikkia lajeja. Uinti meni ihan kohtuumukavasti, vesi ei ollut vielä liian kylmää ja hengittäminen sujui hyvin. Kaisa meni ohi toisen kierroksen alussa ihan kamalaa vauhtia.

Lähdössä uintiin:

Pyöräilyosuudelle pääsin lähtemään toisena. Ajattelin ajella sen suht rennosti, kun huomenna on TdH. Melko pian käännyttyäni huomasin kuitenkin, että saan edellä ajavan kiinni, ja ohihan siitä piti sitten mennä. Kauaa en ehtinyt piikkipaikasta nauttia, kun takaa tuli Arja ja meni saman tien ohi. Kympin matkaan meni minulta vajaat 19 minuuttia ja aika läähätykseksi meni.

Juoksuosuus meni minulta odotetusti heikoimmin. Pääsin lähtemään heti Arjan perään, mutta en kauaa pysynyt peesissä. Näköetäisyydellä pyrin hänet kuitenkin pitämään, koska en ollut ihan varma oikeasta reitistä. Ilmeisesti aikaisemmin Rykäsyissä olen kääntynyt vasemmalle liian aikaisin, ja tänään se oikea reittikin sitten löytyi kun seurasin Arjaa. Loppumatkasta kuulin, kuinka joku tulee kovaa takaa, ja pian Jola harppoikin ohi niin kovaa, etten mitenkään olisi voinut pysyä perässä.

Juoksun lähdössä olin niin nopea, että kuvaan jäi vain kengät, käsi ja takaosa:

Kisan jälkeen kävimme saunassa ja söimme tonnikalalasagnea. Kisa yllätti positiivisesti, oli jopa hauskempaa kuin olin edeltä ajatellut. Vielä hauskempaa olisi tietysti ollut, jos joukkueita olisi saatu liikkeelle enemmän. Täytyy kokeilla samaa uudelleen ensi vuonna!

Kuvista iso kiitos Sisukkaalle!

Vauhtikestävyyttä

2011-08-31T21:21:00.001+03:00

Vettä tuli eilen aamulla ennen seitsemää kuin aisaa, mutta lähdin pyörällä töihin koska olin niin edellisenä päivänä päättänyt ja vähän kanssa siksi, että treeniohjelmassa oli tunnin pyörälenkki sisältäen vetoja. Sade ehti kastella takin läpimäräksi, mutta sää poutaantui loppumatkasta. Vein kaikki märät kamppeet kuivaushuoneeseen työpaikan kellarissa. Siellä haisee ihan samalle kuin Espoo Bluesin pukuhuoneessa (olen kerran käynyt), mutta ainakin vaatteet kuivuivat päivän aikana. Kotimatkalla jouduin väistämään taksia, joka toi asiakkaita ravintola Töölönrannan eteen pyörätietä pitkin ja pysähtyi sitten siihen. Mitenköhän sujui 50 metrin peruutus ylämäkeen? Toivottavasti ei tullut enempää vaaratilanteita.

Päivän juoksulenkki jäi vähän vajaaksi, kun piti ehtiä pojan lukion vanhempainiltaan. Juoksin neljä kymmenen minuutin vetoa kahden minuutin palautuksilla. Vedoissa annoin sykkeen nousta noin 165:een, ja palautukset aloitin puolen minuutin tai minuutin kävelyllä saadakseni sykkeen taas laskemaan lähemmäksi 140:ää. Vähän vihmoi vettä, mutta ei se haitannut kun oli hyvä juoksufiilis. Ihmettelin vähän nopeita kilometriaikoja, mutta ei kai siinä Sports Trackerissa mitään vikaa voi olla. Tai jos siinä olikin vikaa aina silloin kun juoksin paljon hitaammin? Reitti oli kyllä tosi tasainen, ehkä siinä se nopeuden salaisuus.

Vanhempainilta oli aika tylsä, ja liika istuminen huonossa tuolissa alkoi särkeä selkää. Nähtiin kuitenkin koulun tilat ja pojan ryhmänohjaaja. Hyvissä käsissä tuntuu homma olevan. Melko paljon tuli kuultiin ylioppilaskirjoituksista ja niihin valmistautumisesta. Omasta abivuodesta on jo niin kauan, että lähes kaikki asiat ovat muuttuneet. Se on ainakin tosi hieno juttu, että kirjoitukset voi hajauttaa muutamalle vuodelle eikä kaikki ole kiinni onnistumisesta parin viikon aikana.

Kuka ajoi silloin siellä?

2011-08-29T18:59:00.000+03:00

Uusi lempparipalstani Fillarifoorumilla on Kuka ajoi silloin siellä? - ihan mahtavia juttuja! Eipä olisi ennen tullut mieleen jälkikäteen netissä kysellä vastaantulijoiden perään, mutta tuoltahan niitä sitten löytyisi. Täytyypä seurailla, josko joskus itsekin pääsisi palstalle...

Eilinen vierähti Helsinki City Triathlonin merkeissä stadikalla. Tapasin yhden partiotutunkin lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Hän oli ensimmäisessä tri-kisassaan kuten niin moni muukin ja lupasi tulla uudelleen taas ensi vuonna. Useimmilla kisaajilla oli ihan tavallinen pyörä, monella etukoreineen ja lastenistuimineenkin. Altaassakin uitiin vaparia, rintaa, koiraa, selkää ja varmaan kaikkia muitakin lajeja. Oli tosi mukavaa nähdä niin paljon iloisia vapautuneita ilmeitä kisan jälkeen. Tunnelma oli ihan mahtava!

Viime viikko oli lepoviikko ja tältä se sitten näytti:

ma lepo
ti pilates + core 1:00, työmatkapyöräily 1:13
ke juoksu 4,6 km, 0:32
to työmatkapyöräily 1:08 (olin pumpannut renkaat ja rullasivat paremmin)
pe juoksu 15,7 km, 1:46
la pyöräily 56 km, 2:11
su lepo

yhteensä 7 tuntia, 46 minuuttia. Suunniteltu kuntopiiri perjantaina jäi väliin, ja siirsin juoksun sunnuntailta perjantaille toimitsijan hommien vuoksi.

Toimitsijahommia tiedossa

2011-08-27T19:36:00.000+03:00

Huomenna seison koko päivän stadikan portilla vihreässä toimitsijapaidassa ja ohjaan Helsinki City Triathlonin osallistujia (toivottavasti) oikeaan suuntaan. Kiva päästä näkemään tri-kisoja toimitsijankin perspektiivistä. Odotuksissa on kiireinen vaikkakin rentohenkinen päivä.

Toimitsijahommien vuoksi sunnuntaille merkitty pitkä juoksulenkki piti siirtää perjantaille. Työpäivän jälkeen söin nopeasti pari leipää ja lähdin juoksemaan Laajalahden ympäri. Eka kilsa tuntui kyllä melko raskaalta, kun työpäivän istuminen tuntui jäsenissä, mutta kyllä se siitä kropan lämmettyä lähti vähän paremmin kulkemaan. Aurinko paistoi ja hieno ilma oli houkutellut paljon muitakin kuntoilijoita liikkeelle. Välillä pysähtelin ottamaan valokuvia lempipaikoistani. Vettä ja geeliä oli mukana juoksuvyössä.

Tänään lauantaina kävimme Peten kanssa reilun parin tunnin fillarilenkillä, taas Kirkkonummella. Ennen lenkkiä ehdittiin siivota koko kämppä, myös haastavin kohde eli tyttären huone on nyt putipuhdas ja siistin näköinen. Tavaraa meni roskiin monta muovipussillista ja kierrätykseenkin muutama. On kyllä käsittämätöntä, miten paljon kaikkea turhaa nurkkiin kertyy!

Auroran silta

2011-08-25T19:43:00.001+03:00

Työmatkareitin loppupäässä on taas pientä hämminkiä, kun Auroran sillan rakentaminen on alkanut. Hieno juttu, että Nordenskiöldinkadun yli pääsee sillan valmistuttua ilman liikennevaloja! Vielä kun keksisi, miten Helsinginkadun liikennevalot Töölönlahden pohjoispuolella voisi kiertää... Niissä joudun pysähtymään ja odottamaan ihan joka kerran tullessa ja mennessä.

Törmäsin hauskaan pikku juttuun ja videoon pyörän pinnoihin kiinnitettävistä led-valoista. Helpottaisi varmaan pyörän näkymistä talvikeleillä! Ei kannata kuitenkaan ihan oikeasti innostua ja alkaa miettiä minkä viestin pinnoihin laittaisi pyörimään - on ne varmaan jossain pykälissä kuitenkin jo keksitty kieltää.

Näin lepoviikolla on ihanan leppoisaa! Eilen kävin pienellä iltalenkillä ja ajattelin nokkelasti vähän oikaisevani pellon poikki polkua pitkin, kunnes se polku loppuikin melkein alkuunsa ja huomasin olevani hyttysten ja nokkosten ympäröimänä. Melko paljon tuli puremia muutaman minuutin aikana, olisi vaan kannattanut juosta vielä vähän pitempää reittiä.

Tour de Helsinki -ilmoittautumisen viimeinen päivä oli eilen. Työnantajani maksaa osallistumisen kolmeen juoksu- tai pyöräilytapahtumaan vuoden aikana, ja laitoin TdH-paperit liikuntavastaavalle vetämään vasta maanantaina. Meinasi tulla kiire, kun laskua ei saatukaan ajoissa maksuun. Laskulle tuli eräpäiväksi 5.9., mutta oikeasti se olikin jo 24.8. Onneksi sain neuvoteltua vähän lisää maksuaikaa ja ilmoittautuminen on nyt kunnossa.

Suunnistamassa

2011-08-24T17:55:00.000+03:00

Kävin ystäväni Soilan kanssa suunnistamassa eilen Leppävaarassa. Soila on suunnistanut vuoden päivät, ja meillä molemmilla on vähän pohjaa myös partioajoilta liki kolmenkymmenen vuoden takaa. Mukava iltaliikuntatuokio oli siis luvassa.

Päästyämme kisapaikalle kävimme ensin katsomassa valittavia reittejä. Päädyimme reittiin C, pituudeltaan 3,5 km. Ihannemitta on varmaankin se kaikkein suorin linnuntietä, sillä me kiersimme metsässä lopulta 8,6 km. Aika monta rastiväliä kävelimme vähän pitempää reittiä polkuja pitkin, ja pari pummiakin mahtui joukkoon. Sports Trackerin laitoin päälle kolmisensataa metriä ennen lähtöä.

Kamalaa vauhtia menivät oikeat suunnistajat! Me olimme kuitenkin jo etukäteen päättäneet olla juoksematta. Olin saanut alaselkään aikaisemmin päivällä työmatkapyöräillessä jonkun pienen jumin, joka vähän hidasti vauhtia kun piti varoa askelia liukkailla kalliolla. Lopulta olimme hitaimmat reitin hyväksytysti suorittaneet suunnistajat. Nyt se viimeiseksi jääminen sitten toteutui eikä tunnu missään. Hah!

Karttamerkit ja kompassin käyttö alkoivat vähitellen palautua mieleen, ja Soilan ystävällisellä avustuksella opin käyttämään emittiäkin. Mukavaa oli, eikä se suunnistaminen taida ihan tähän jäädä. Täytyy varmaan hankkia oma kompassi.

Rypistelyn jälkeen lepoa

2011-08-22T19:56:00.001+03:00

Eilen pääsin lenkille vasta illalla, kun lähes koko päivä vierähti juhlatunnelmissa kummitytön rippijuhlissa. Etukäteen olin vähän miettinyt, että mitenköhän jaksan juosta reilun tunnin, kun lauantaina jo melkoisesti väsytti pyörälenkin jälkeen. Yllättävän kevyesti juoksu kuitenkin kulki, eikä tarvinnut jättää yhtään vetoa juoksematta. Ehkä sekin vähän helpotti, että reitti oli tasainen ja keli hieno.

Viime viikolla tuli melkoisen paljon liikuntaa, jos lasken mukaan myös työmatkapyöräilyt ja packraftingin (niinkuin ainakin toistaiseksi vielä teen):

ma juoksu 1 h 20 min (12,7 km)
ti työmatkapyöräily 1 h 13 min (12,5 km) + pilates ja core 1 h
ke pyöräily 3x10 min vedot + verrat 1 h 5 min (29 km)
to packrafting 1 h 45 min, hyötypyöräily (1 h)
pe avovesiuinti PK 25 min (1,3 km)
la pyöräily PK 3 h 44 min (95 km)
su juoksu 1 h 15 min, sis 3x 10 min vedot (12 km)

Yhteensä aikaa vierähti liikkuessa 12 tuntia ja kolme varttia, varmaan mun enkka ikinä. Tällä viikolla on onneksi vuorossa lepoviikko!

Paratiisi

2011-08-20T21:02:00.000+03:00

Tulimme mökille eilen illalla taas auto täynnä tavaraa. Vielä pari vuotta sitten ei tarvinnut ottaa mukaan pyöriä, pyöräilykenkiä, pumppua, märkäpukuja, uimalaseja tai -lakkia, juomapulloja, eikä urheiluvaatteitakaan kuin korkeintaan yhtä lenkkiä varten. Kaikkeen tottuu, ja toistaiseksi kaikki on mahtunut mukaan. Pyörät meillä tosin on aina katolla, muuten eivät lapsoset mahtuisi takapenkille. Pete on joskus vitsaillutkin tri-mobiilin eli jonkun halvan pakun hankkimisesta, ja vitsiksi se on onneksi jäänytkin.

Molempia väsytti työviikon jälkeen, mutta pian mökille saapumisen jälkeen vaihdettin märkäpuvut päälle ja käytiin uimassa 1,3 kilsan kevyt, jo tutuksi käynyt lenkki parin pikkusaaren ympäri. Lenkin jälkeen ei sitten enää väsyttänytkään, vaan oli tosi mukavan pirteä olo.

Aamulla heräsimme aikaisin, ja lähdimme heti kahdeksan jälkeen pitkälle pyörälenkille. Koska Sammatin- Karjalohjan suunta on aika moneen kertaan koluttu, lähdimme Leppävirran kautta Somerniemelle. Siellä olikin vielä tänään kesätori, ja sen vuoksi liikennettä melkoisesti. Täytimme vesipullot torilla ja pienen pähkäilyn jälkeen päätimme ajaa vielä eteenpäin, ettei tarvitsisi ajaa takaisin samaa reittiä. Pari kertaa pysähdyimme ottamaan geeliä ja patukkaa. Ohitimme mm. Rauli Badding Somerjoen Paratiisi-kioskin Somerolla. Se näytti olevan kiinni.

Melko tuulista oli, ja etenkin pätkä Suomusjärven Kitulasta Kettulaan oli hidasta menoa kovan ja puuskittaisen vastatuulen vuoksi. Mökille saavuimme kuitenkin melko hyvissä voimissa. Loppupäivä onkin mennyt lepäillessä ja kantarelleja lähimetsiköstä etsiskellessä, pari litraa löytyi!

Packrafting

2011-08-18T22:01:00.001+03:00

Jolan kanssa pääsin tänään taas kokeilemaan uutta lajia. Tällä kertaa lähdin kaveriksi packrafting-harjoitukseen, joka pidettiin Lauttasaaressa. Paikalla oli lisäksemme neljä miestä, joten aika pienellä porukalla mentiin. Jolalla oli mukana pelastusliivit ja ilmapatjat meille molemmille. Jalkaan laitoin tyttärellekin jo pieneksi jääneet lenkkarit, päälle pitkät trikoot, topin ja lyhythihaisen paidan.

Packraftingissa liikutaan juosten tai ilmapatjalla ja etsitään rasteja, joista osa on vedessä. Siinä siis kastuu kokonaan ja joutuu juoksemaan sen ilmapatjan kanssa. Se herätti joissakin ihmisissä (ja ainakin yhdessä koirassa!) melkoista kummastusta, mutta huumorilla siitä selvittiin. Yhdellä rannalla saimme oikein aplodejakin, kun siellä oli joku porukka viettämässä iltaa.

Vajaassa kahdessa tunnissa ehdimme kiertää lähes koko radan, kun jätimme muutaman rastin tarkoituksella väliin. Välillä patjailtiin, ja sitten taas juostiin. Tosi mukavaa oli mahtavassa seurassa, kiitos Jola ja radan suunnitelleet ja toteuttaneet Mikko ja Alpo!

Lakossa

2011-08-16T19:14:00.000+03:00

Vähän hassulta tuntuu olla reilussa yli neljänkympin iässä karkkilakossa, mutta niin se vaan on. Siskon kanssa tuli popsittua namia oikein urakalla, hän kun söi melkein kaikki vuoden karkit kolmessa viikossa, Amerikan karkit kun eivät kuulemma ole yhtä hyviä. Jouluun asti olisi tarkoitus lakkoilla. Totaalikieltäytyminen sopii minulle ihan hyvin; muutaman päivän jälkeen karkkia ei tee edes mieli.

Eilen kävin lenkillä eikä se pk-vauhti tosiaankaan ollut edes lähellä sitä kuutta minuuttia. Mikä lie haamusuoritus siis viime viikolla... Ihan kivalta se juoksu silti tuntui. Työkaveri lohdutti tänään, ettei pitkää lenkkiä voi juosta liian hitaasti. Sykkeen mukaan mentiin, kai se siinä mielessä oli ihan ok.

Pilates-tunnit alkoivat taas töissä, ja innokkaana olin taas mukana. Tuntuu, että joka tunnilla opin jotain uutta, ja nyt tuntuvat selän ja vatsan syvät lihakset olevan jo ihan ok-kunnossa.

Työmatkapyöräilynkin sain aloitettua. Iso tietyö Ruukinrannassa on saatu tehtyä loppuun ja tie asfaltoitua, mutta Auroran sairaalan nurkalla joutuu kiertoreitille siltatyömaan vuoksi. Tosi paljon oli pyöräilijöitä liikkeellä, ajoittain ihan ruuhkaksi asti.

Särkyä

2011-08-14T21:01:00.000+03:00

Sisko tyttärineen on nyt saatettu kotimatkalle kolmen viikon ihanan yhteisen loman jälkeen. Aika täyttä oli kun pienessä kämpässä oli seitsemän henkilöä normaalien neljän sijaan, mutta kyllä me mahduttiin olemaan. Lentokentältä palattuamme siivoilimme ja laitoimme tavaroita paikoilleen. Tykkään siitä, että tavaraa on mahdollisimman vähän. Olen jopa yrittänyt opetella miettimään jo ennen ostopäätöstä, mihin minkäkin uuden tavaran laittaisin. En halua edes miettiä isomman asunnon hankkimista vain siksi, että tavaroille olisi enemmän tilaa. Vaikka olisihan se autotalli pyörien huoltoon ja säilytykseen aika kiva juttu... Yritämme kuitenkin mahtua näihin nykyisiin neliöhin, ja siinä tavaramäärän hallinta on avainasemassa.

Torstaista saakka on päätä särkenyt aina välillä, ja loppuviikosta oli kurkkukin kipeä. Siksi jätin lauantain Rykäsyn väliin. Lähdin kuitenkin Peten mukana kisapaikalle kannustamaan ja toimitsijaksi. Reilut kolmekymmentä kisaajaa oli mukana, ja hyvältä ja vauhdikkaalta näytti meno.

Flunssaa ei onneksi tullutkaan, joten tänään siivoushommien jälkeen kävimme ajelemassa pyörillä vajaat puolitoista tuntia. Laitoin vähän liikaa päälle, ja Bembölessä piti jo vähentää paitojen määrää. Vähän takkuiselta tuntui meno meillä molemmilla Kehä III:lla, kun oli vastatuulta ja huono asfaltti. Leppävaarassa piti oikeaa reittiä vähän etsiskellä, kun kevyt liikenne ohjataan siellä kiertotielle Kehä I:n rakennustöiden vuoksi. Kun oikea baana sitten löytyi, se olikin tosi hieno ja tasainen.

Viekkaudella ja vääryydellä (melkein!) houkuttelin Peten vielä pesemään molemmat pyörät lenkin jälkeen. Harva juttu on niin iso pettymys kun rapainen pyörä lenkille lähdettäessä!

Yhteenveto kuluneen viikon liikunnoista näyttää tältä:

ma lepo
ti juoksu (vauhtileikittely) 45 min + corejumppa 20 min
ke avovesiuinti 40 min
to juoksu 33 min, corejumppaa 20 min, uinti 20 min
pe lepo
la lepo
su pyöräily 1 h 25 min, pk

Sää viilenee, askel kevenee

2011-08-11T21:46:00.000+03:00

Ensimmäisen kerran pitkään aikaan pk-juoksuvauhtini oli alle kuuden minuutin. Ihan satavarma en kuitenkaan enää ole aerobisesta kynnyksestäni, se lienee vähän laskenut sitten viime mittauksen kaksi vuotta sitten. Nyt kelien vähän viilennyttyä juoksu tuntui kivan kevyeltä, ihan erilaiselta kuin kesäkuumalla.

Serkultani kuulin, että Englannissa järjestetään joka lauantai ympäri maata ilmainen viiden kilsan juoksu, Park Run. Hän on kerran käynyt juoksemassa Poolessa. Tapahtumassa otetaan aikaa, ja kaikki tulokset julkaistaan netissä. Sieltä on helppo myös käydä katsomassa sijoitus omassa ikäluokassa. Kukakohan alkaisi näitä järjestää vaikkapa Helsingin keskuspuistossa?

Varasimme Peten kanssa paikat juoksutekniikan jatkokurssille syyskuussa. Saamme taas parin tunnin ajan asiantuntevaa juoksuopastusta. Juoksua otetaan taas videolle ja tulosta verrataan viime kertaiseen videoon. Toivottavasti jotain kehitystä olisi havaittavissa!

Kotona taas

2011-08-08T21:14:00.001+03:00

Työt alkoivat ja niin se oli pakko eilen palata sukumökiltä kotiin. Arkemme tuntuu rakentuvan aika pitkälle meidän kahden urheilujen ja vähän myös lasten harrastusten ympärille. Silloin sen huomaa, kun on toisen mökillä kylässä ja pitää yrittää plänätä ja sovittaa omat liikkumiset vieläkin useamman ihmisen aikatauluihin. Yhdenkin kerran lauantaina tuli vähän huono omatunto, kun pölähdimme pyörälenkiltä suihkun kautta suoraan valmiiseen lounaspöytään. Urheilija on itsekäs, sanoi Heltrin puheenjohtaja kerran, eli kai se sitten oli ihan ok.

Sukumökki on Jämsänkoskella, ja siellä oli taas mummi, setiä ja tätejä, serkkuja, lasten pikkuserkkuja ja muita vieraita kolmattakymmentä. Mukavaa oli, ja lapset pääsivät taas puhumaan englantia, kun porukkaa oli Alankomaista, Itävallasta, Englannista, Saksasta ja Italiasta. Isäni vanhemmat lähettivät 60-luvulla kaikki kuusi lastaan ulkomaille ainakin hetkeksi opiskelemaan tai työskentelemään, ja kuudesta neljä jäikin sille tielle. Kesällä tapaamme aina yhteisessä kesäpaikassa. Kaikki eivät tietenkään pääse mäkille yhtä aikaa, mutta nyt meitä oli paikalla neljässä polvessa. Toivon, että omatkin lapseni jossain vaiheessa opiskelujaan pääsevät ulkomaille vaihtoon.

Tässä yhteenveto viime viikon liikunnoista:

ma lepo
ti kevyt juoksu 40 min
ke avovesiuinti Oittaalla 45 min
to juoksu 15 min av, 4x8 min reipasta + 2 min pal, 15 min lv
pe lepo
la pyöräily reilut 2 h, 67 km
su juoksu 30 min pk, 2x20 min reipasta 2 min pal, avovesiuinti 1,5 km 40 min

yhteensä 6 tuntia 7 minuuttia.

Mökillä myös melottiin:

Uudet rasvat

2011-08-02T10:58:00.000+03:00

Hain pyörän eilen kotiin Velosportista. Olivat vaihtaneet keskiön rasvat, ja naksutus oli ainakin koeajolenkin ajan pysynyt poissa. Jos naksutus kuitenkin jatkuu, pitää vaihtaa keskiö. Sekin menee onneksi takuun piiriin. Ostin samalla keikalla Petelle uudet klossit, kun poikamme Atte oli saanut toisen päreiksi pyöräkokeilussaan toissapäivänä.

Aamulla juoksin Mankkaan kaatop... eikun tulevan golfkentän ympäri 5,4 kisan lenkin. Vauhti oli suunnilleen sama kuin toissapäivän pitkällä lenkillä (6,37 min/km), mutta keskisyke lähes kymmenen lyöntiä alhaisempi. Taisi tämän aamuinen lenkki olla paljon tasaisempi profiililtaan.

Kaksi vuotta

2011-07-31T20:59:00.000+03:00

Tasan kaksi vuotta sitten alkoivat isommat selkäongelmat. Olivat ne tietysti oikeasti alkaneet jo aikaisemminkin, mutta olin vain jättänyt kaikki oireet huomioimatta. Nyt jälkeenpäin olen muistellut, että esimerkiksi joskus nuorena partiotyttönä oli vaikea seistä kirkossa paikallaan pitempiä aikoja kynttilä kädessä, kun selkään alkoi sattua. Vasta välilevyn pullistuman jälkeen olen alkanut pitää selästäni huolta liikkumalla paremmin ja vahvistamalla vatsan ja selän alueen syviä lihaksia. Selkäasiat ovat ajankohtaisia tänään myös siksi, että siskoni satutti omansa puuhaillessaan keittiössä aikaisemmin päivällä. Meillä taitaa olla molemmilla sama, ilmeisesti perinnöllinen vaiva!

Eilen seisoskelin Aten kanssa Hämeenlinnassa, kun Petri kisasi perusmatkan triathlonissa. Kisa meni ihan loistavasti, loppuaika 2.45.28 alitti reilusti kolmen tunnin tavoitteen. Loistavasti kisattu, onnittelut!

Peten kisa näytti ainakin katsomosta sujuvan ihan suunnitellusti ilman varustehaavereita. Meno oli vahvan näköistä alusta loppuun ja kelikin suosi tapahtumaa. Ilmeisesti pyöräilyosuus olisi voinut olla paremmin merkitty, kun ihan kaikki eivät tainneet ajaa ihan oikeaa reittiä.

Selain tarjoaa jotain vanhempaa Bloggerin versiota, josta puuttuvat kuvatekstit. Alla kuitenkin muutama kuva eiliseltä kronologisessa järjestyksessä:

Kävin tänään pitkällä lenkillä, ja Pete lähti huoltajaksi pyörällä. Juoksin 15 km pk-lenkin mökkimaisemissa ja se tuntui ihan hyvältä. Vähän huonommalta tuntuu selässä nyt illalla, mutta eiköhän se huomenna ole taas ihan ok.

Kun selkä nyt jonkun verran juoksua tuntuu kuitenkin kestävän, ajattelin Espoon rantamaratonin puolikkaan lisäksi kokeilla kympin juoksemista Vantaalla 9.10.

Atte kokeili ensimmäisen kerran lukkopolkimia Peten pyörällä, ja tykästyi kovasti kun vauhdin sai helposti kolmeenkymppiin. Nyt alamme etsiskellä hänelle sopivaa uintitekniikkakkurssia.

Reittiennätys?

2011-07-29T21:42:00.000+03:00

Juoksin alku- ja loppuverran välissä kolme viiden minuutin vetoa pienen järven ympäri. Matkalla taisi tulla reittiennätys, ainakaan en harjoituspäiväkirjastani löytänyt samalta matkalta nopeampaa aikaa. Toki useimmat aikaisemmista on juostu sillä tasaisella hitaalla vauhdilla, ja tässä oli mukana vetoja, mutta kuitenkin! Vierellä pyöräili Pete, joka kannusti ja kehui. Mukavaa oli.

Huomenaamulla lähdemme Hämeenlinnaan, jossa Pete kisaa perusmatkan kisassa. Tällä kertaa kammet ja kaikki muutkin mahdolliset mutterit on kiristetty, jotta pyörä kestäisi kasassa loppuun saakka. Minäkin muistin laittaa kameran akun latautumaan, jotta saan otettua oikein paljon kisakuvia.

Ei kahta ilman kolmatta?

2011-07-28T21:47:00.001+03:00

Poikani 16 vee ilahdutti tänään kertomalla, että haluaisi alkaa harrastaa triathlonia. Saas nähdä, miten tässä käy ja kuinka pitkälle innostus kantaa. Lupasimme Peten kanssa maksaa hänelle seuran jäsenmaksun ja tarpeen tullen ostaa uuen pyöränkin. Alkuun pääsee varmasti melko uudella maastopyörälläkin. Äsken hän palasi hikisenä muutaman kilsan juoksulenkiltä ja on tulossa lauantaina Hämeenlinnaan katsomaan Peten kisaa. Kyllä olisi hienoa olla starttiviivalla ensi kesänä Kiskossa oman miehen ja pojan kanssa. Katsotaan nyt, miten tässä käy!

Peten kanssa meillä on ollut melko kevyt kisaan valmistava viikko. Joka päivä maanantaita lukuunottamatta olemme ahkeroineet reilut puoli tuntia; tiistaina juoksua, eilen uintia ja tänään aamulla kävimme pyörälenkillä. Huomenna Petellä on lepopäivä, ja minulla ohjelmassa 40 minuutin juoksulenkki.

Pyörästä alkoi taas aamulenkillä kampia pyörittäessä kuulua sitä naksutusta, ja Pete veikin sen Velosporttiin korjattavaksi. Cannondaleissa on kuulemma muissakin ollut vastaavaa vikaa. Saan pyörän takaisin lauantaina tai maanantaina. Lauantai olisi parempi päivä, koska sunnuntaina olisi ohjelmassa taas pyörälenkki.

Mökkilaiturilla.

Samaan tahtiin.

Sisko saapui tyttärineen Suomeen maanantaina lähes aikataulun mukaan. Olimme kentällä vastassa ja singahdimme sieltä suoraan mökille. On ollut ihan mahtava viikko ja se jatkuu vaan! Nettikin alkoi toimia kun ostimme uuden modeemin viime torstain ukkosessa rikkoontuneen tilalle.

Huomenna hän tulee

2011-07-24T21:04:00.001+03:00

Pikkusiskostani Ninasta on pieni yhden palstan juttu uusimmassa Oliviassa (8/11). Hän kertoo lehdessä muutaman muun ekspatriaatin kanssa koti-ikävästään. Valitettavasti juttua ja kuvaa ei löydy netistä, muuten olisin tietenkin linkannut. Huomenna se siskon Suomen-ikävä vähän helpottaa, kun hän tulee tyttärineen Helsinkiin Pariisin kautta klo 16.15. Vaihtoaikaa Pariisissa on aikataulun mukaan vain 1 h 20 min, joten on hyvä, että tuon neljän jälkeen perillä olevan koneen jälkeen Pariisista tulee vielä kaksi Finnairin lentoa. Nina kirjoitti muutaman postauksen tähän blogiinkin vuonna 2008, kun ajatuksena vielä oli jakaa täällä kokemuksia juoksuharjoittelusta kahdella mantereella.

Viikonlopun olimme kavereiden mökillä Heinolan lähellä. Ennen menomatkaa perjantaina kävimme reilun puolentoista tunnin pyörälenkillä. Kauniaisten kammojyrkkään mäkeen on tullut nopeusnäyttö, ja meillä se näytti 54 km/h (Pete) ja 52 km/h (minä). Ihan kamala nopeus pyörätiellä, onneksi olimme aikaisin liikkeellä eikä muita näkynyt. Ihan syvältä on se liikennesääntö, että pyöräilijän on pakko ajaa pyörätiellä, jos sellainen on!

Pyörän keskiöstä alkoi kuului ihmeellistä nakutusta kesken lenkin. Yhden kammen pyörähdyksen aikana naksahti 4-5 kertaa, emmekä parilla lyhyellä tarkastelulla löytäneet siihen mitään syytä. Noustessani ylös jo edellä mainittua kammomäkeä se ääni loppui eikä palannut enää sillä lenkillä. Muistaakseni samantyyppistä ääntä kuului pyörästä myös Kiskon kisassa. Mistäköhän voi olla kysymys?

Viikonloput muut treenit olivat juoksua (sis. 5x5 min 2 min palautuksilla) ja avovesiuintia reilut 40 minuuttia tänä aamuna. Lumpeita oli vähemmän kuin viime vuonna, ja lenkkiseurana oli tietysti Pete. Olkapää on vähän kipeä, taidan pitää ensi viikolla vähän taukoa uinnista.

Ei mitään superauvoa

2011-07-21T19:42:00.000+03:00

Peten kanssa kisaltiin tänään möksällä omassa tri-kisassa. Eilinen meni ihan lepäillessä ja syödessä, joten valmistautuminenkin oli mennyt nappiin. Ensimmäinen aamuherätys oli jo viideltä, kun mökkitienoomme yllä salamoi ja jyrähteli reilun tunnin ajan. Piti oikein nousta ylös katsomaan, että aitta on edelleen paikallaan. Vettä tuli viistoon niin ettei vastarannalle nähnyt. Ukkosen seurauksena mökin nettiyhteys katkesi eikä Elisan 3G-verkkokaan tainnut olla pystyssä.

Puolen päivän maissa parin tunnin lisäunien ja toisen kiukkuisen ukkospilven väistyttyä lähdimme matkaan. Tavoite oli uida 20-30 minuuttia, ajaa pyörällä kisavauhtia tunti ja päälle juosta 15 minuuttia niinikään kisavauhtia ja toinen vartti kevyesti.

Märkäpuvut päälle...

...ja järveen kellumaan.

Menossa jo melkein tyynessä järvessä.

Uintiin meni noin 18 minuuttia, taisimme molemmat uida vähän liian kovaa. Kuvassa näkyvä ero johtuu siitä, että jouduin lähtölaukauksen jälkeen painamaan vielä sykemittarin päälle. Suunnilleen tasoissa uimme puoliväliin saakka, sen jälkeen Pete oli vähän edellä ja lopulta laiturilla kymmenisen sekuntia aikaisemmin. Ei tullut flow-tunnelmaa uinnissa, vaan se tuntui raskaahkolta.

T1.

Ekaan vaihtoon ehti kuvaajakin mukaan. Suunnilleen samoihin aikoihin lähdimme ajelemaan mökkitietä pitkin vanhalle Turuntielle. Pete pääsi Saukkolaan saakka, minä en ihan. Ajelin noin 28 km/h, ja alkumatkasta meno tuntui melko tahmealta. Fiilis parani onneksi vähän paluumatkalla. Pyörä tuntui uusilla pari milliä leveämmillä renkailla aavistuksen mukavammalta eikä rengasrikkoja tullut.

Pyörä piti kantaa tielle portaita pitkin.

Kuvaaja unohti tulla toiseen vaihtoon, joten siitä ei ole kuvia. Pete tuli vaihtoon noin minuutin myöhemmin, koska oli ajanut pidemmälle ja ohitti minut sitten juostuani parisataa metriä. Melkoista puuskutusta se oli, mutta tuntui että molemmat jalat olivat kuitenkin aika ajoin yhtä aikaa ilmassa. Vajaan vartin päässä käännyimme takaisin ja hölköttelimme yhdessä takaisin mökille.

Ihan kiva kisa näin jälkikäteen ajatellen, mutta ei siitä mitään lauluja kirjoitella. Peten sanoin treenailu tänään ei olllut mitään superauvoa. Asiaa olisi voinut auttaa, jos olisimme vähän lämmitelleet ennen uintia ja lähteneet pyöräosuudelle ehkä vähän rauhallisemmin. Ehkä sitten ensi kerralla!

Maalissa!

Pitempää ja lyhyempää

2011-07-18T22:39:00.001+03:00

Eilen tehtiin Peten kanssa pyörälenkki ja sen päälle vielä lyhyt parin kilsan juoksupyrähdys. Käsikirjoitus oli sellainen, että hän veti ja minä peesasin. No, ehkä 15 kilsaa ajoin minä edellä eli aika lyhyen pätkän. Lähdettiin ajamaan vasta illalla, koska Pete halusi saada aitan sängyt valmiiksi ennen lenkkiä. Hieno, aurinkoinen ilta se olikin! Ajoimme Suomusjärvelle, Kiskoon, Karjalohjalle ja Sammatin kautta takaisin vaihtopaikalle Kasvihuoneilmön pihaan. Kiskossa sattui jännä episodi, kun tielle ilmestyi yhtäkkiä metsäkauris, kun molemmista suunnista tuli autoja. Ehdin huutaa Petelle "Kato kato! Varo varo!", ja onneksi autoilijatkin huomasivat tielle jähmettyneen eläimen ja saivat autonsa pysähtymään ajoissa. Pian se jo loikkasikin tien yli toiselle puolelle.

Yleensä meillä on maanantai ollut lepopäivä, mutta Jupis oli täksi päiväksi laittanut kalenteriin 25-30 minuutin palauttavan lenkin ennen aamiaista. Eipä muuta sitten kuin trikoot päälle ja lenkkarit jalkaan heti herättyä. Juoksimme vähän normaalia pitempää reittiä postilaatikolle 35 minsaa ja kävelimme loput 10. Yllättävän hyvin juoksu kulki ja syke pysyi aisoissa, kun kävelimme pahimmat ylämäet. Taidettiin nähdä metso. Luin Linnut äänessä -kirjasta, että se on paikkalintu, joka tarvitsee luonnonvaraisia metsiä ja karttaa ihmisasutusta. Jos se ei ollut metso, niin sitten joku toinen iso tosi paljon metsolta näyttävä lintu kuitenkin.

Loppupäivän vietimme Suomen Turussa. Ostin maantiepyörääni vähän paremmin pistosuojatut renkaat mökkikäyttöön, jotta pyörälenkille voisi jatkossa lähteä suoraan mökiltä ilman siirtymätaivalta. Tällä viikolla pitäisi taas tehdä kisasimulaatio, ja se sujuu paremmin jos ei tarvitse välillä siirtyillä paikasta toiseen autolla. Nähtäväksi jää, miten saan melko jäykiltä tuntuvat renkaat vanteille.

Enemmän ja parempaa

2011-07-16T16:02:00.000+03:00

Loppuviikko olikin niin haipakkaa mökkivieraiden ja muiden puuhailujen vuoksi, että ehdin vain treenamaan, enkä ollenkaan kirjoittamaan siitä. Nyt ovat vieraat lähteneet ja lapset palanneet mökille omilta parin yön reissuiltaan, ja lomailu on taas asettunut tuttuihin uomiinsa myös säiden puolesta. On siis sadellut.

Eilen perjantaina näytti siltä, että vettä tulisi koko päivän. Niinpä Pete ehdotti, että vuokraisimme pakun ja hakisimme mökille aittaan kotoa senkin ja Ikeasta patjat, kuten joskus aikaisemmin olimme suunnitelleet. Pakun vuokrasimme Paku Ovelle -palvelusta, ja haimme sen Espoon Bauhausin pihasta vähän ennen puolta päivää. Hyvä auto se oli muuten, paitsi että jo lähtiessä kolhaisujen jälkiä oli joka kulmassa, kyljessä, peileissä ja tuulilasissakin. Lisää ei kuitenkaan meidän retkellä tullut.

Aloitimme Bauhausista, josta piti ostaa jotain ihme ruuvijuttuja. Rautakaupat ovat minulle hyvin matalan kiinnostuksen kohteita, ja innostuinkin kun näin siellä kyltin sporttitagoista. Vähän lähemmän tarkastelun jälkeen vasta huomasin, että esillä olikin spottitankoja - voi pettymysten pettymys! Ruohonleikkureitakin kateltiin, mutta päätettiin vielä tämä kesä lainailla naapurin vehjettä. Plantagenista haettiin muutama tuivio, kesäkukkia, multaa ja Fiskarsin vehje, jolla saa voikukat kitkettyä juurineen. Se toimii hyvin, mutta edellinen hajosi kovassa käytössä. Toivottavasti tämä nyt sitten kestää vähän paremmin.

Seuraavaksi lähdimme patjojen metsästykseen. Kävimme Askossa ja Sotkassa, mutta valitettavasti kummassakaan liikkeessä ei ollut hinnoiltaan kilpailukykyisiä patjoja varsinkaan heti varastosta. Kaupat tehtiin sitten Ikeassa lihapullalounaan jälkeen. Vielä ehdimme käydä kotona hakemassa sen senkin ja parissa Kehä III:n huonekaluliikkeessä turhaan etsimässä aittaan sopivaa ruokailuryhmää ennen kuin piti lähteä ajelemaan mökille päin. Mietimme, että olisi ollut kiva löytää se ruokapöytäkin nyt, kun meillä kerrankin oli paku käytössä. Ihan mökin lähellä Nummella piipahdimme vielä Lahjahovissa, ja sieltä muiden rojujen alta löysimme kuin löysimmekin kivan pienen pirtin pöydän. Nyt on aitan kalustus lähes kasassa, kun Pete on tänään nikkaroinut sinne kaksi sänkyä. Pöytä ja sängyt pitäisi vielä maalata valkoiseksi, ja sitten on kaikki lähes valmista, vain nojatuoli puuttuu! Pakun ehdimme palauttamaan muutamaa minuuttia ennen määräaikaa. Ajan ylittämisestä olisi tullut melko mojova penaltti, 150 euroa.

Joka päivä on myös treenattu. Treenaaminen on nykyään niin helppoa ja mukavaa, kun ohjelma on valmiina. Näin tulee myös tehtyä paljon, paljon monipuolisempia treenejä kuin aikaisemmin itse harjoitellessa. Tällä viikolla olen uinut, juossut ja pyöräillyt lähes viisi tuntia, ja huomenna on vielä edessä pitkä parin-kolmen tunnin pyörälenkki ja lyhyt juoksu siihen päälle. Tänään juoksin lenkillä lyhyitä pyrähdyksiä 4x5min vetoja, ja tuntuu vähän siltä, että se juoksukin voisi alkaa kohta sujua. Ostin eilen uudet lenkkarit (Brooks Glycerin 9), ja ne tuntuivat tosi hyviltä. Niissä on hyvä vaimennus, mutta ei pronaatiotukea. Kantapää pysyy tosi hyvin paikoillaan juostessa, vaikka lesti onkin ehkä aavistuksen leveä. Paremmin ne minulle joka tapauksessa sopivat kuin aikaisemmat Asicsit.

Juoksupainotteista

2011-07-12T19:42:00.001+03:00

Jihuu - olemme tyttären kanssa palanneet onnellisesti koto-Suomeen Kyproksesta. Lähtöpäivämme aamulla eilen maanantaina havahduin unesta 5:54 ja olin iloinen kun sain vielä nukkua tunnin. Matkalla kentälle äidiltä tuli lyhyt tekstari, jossa hän kysyi vain, että onhan meillä kaikki hyvin. Ihmettelin vähän hänen huolestumistaan, mutta vastasin että on, on. Vasta kentällä sain Petriltä viestin, jossa kerrottiin ammusvaraston räjähdyksestä Kyproksessa. Se oli sattunut samoihin aikoihin kun havahduin unesta, ja siitä samasta uutisesta äitinikin oli ollut huolissaan. Kotimatkamme sujui kuitenkin onneksi ihan aikataulussa.Tjäreborgin asiakkailleen lähettämän tekstarin sain vasta Suomessa. Sen mukaan sähkön- ja vedenjakelun kanssa voi lähiviikkoina olla ongelmia. Siellä on kyllä tukalat oltavat, jos ilmastointi ei toimi eikä hanasta tule vettä.

Suomessa kaikki on sujunut tuttuja latujaan eli olen päässyt jo Peten kanssa yhdessä treenailemaan. Treeniohjelmaan on laitettu vähän lisää juoksupainotusta, ja niinpä kävimme tänään kipaisemassa 3x8 min vetoja. Yhdessä vaiheessa ehdin jo ajatella että tämä juoksuhan sujuu tosi hyvin, ja sitten tajusin että olen pitkän alamäen puolivälissä - ilmankos! Selkä on nyt taas paremmassa kunnossa kun en istu päiviä toimistolla, eikä juostessa tuntunut yhtään kipua tänään eikä sunnuntaina Aiya Napassa. Mukavaa!

Olemme mökillä ja aitassa on kuusi teini-ikäistä tyttöä nyt pari yötä. Tyttäremme on ystävineen aina säännöllisin väliajoin viettänyt GN (Girls' Night)-yökyläilyjä, ja nyt koko porukka on vieraana täällä meidän mökillä. Aikamoista estrogeeni-ilotulitusta tuntuu touhu olevan. Onneksi tuli rakennettua se aitta!

Lopuksi vielä pari kuvaa Kyproksesta:

Näkymä Aiya Napan satamaravintolasta.

Aiya napan ranta.

Ovi ja ikkunaluukku vuoristokylässä.

Velttoa menoa

2011-07-09T09:29:00.001+03:00

Liikunnat ovat jääneet vähiin tällä tyttöjen reissulla. Joka päivä olen käynyt uimassa, mutta uinut vaan parikymmentä minuuttia. Aika paljon on tullut käveltyäkin, mutta zumbaan tai core-tunnille en vielä ole ehtinyt, vaikka tarkoitus oli. Omat selkäjumpat olen kuitenkin tehnyt. Vesipuistossa kävimme monessa liu'ussa, ja vaikka iso osa ajasta meni jonotteluun, meillä oli tosi nastaa. Siellä oli myös jalka-spa, jossa pienet kalat söivät kuollutta ihoa. Se kutitti ihan oikeasti ja nyt ovatkin jalat hienossa kunnossa molemmilla!

Meressä on tosi hieno uida, kun vesi on ihan kirkasta ja näkyvyyttä pohjaan saakka. Lähellä on kaksi rantaa, joista toinen on hieno laguuni, jossa uimarit ja veneilijät on erotettu toisistaan pitkällä rivillä poijuja. Niitä sitten kiertelin pari kertaa. Näin jonkun ankeriaan tai sen muotoisen kalan, jolla oli pitkä terävä nokka. Vesi on tosi suolaista ja sen maku tuntui suussa pitkän aikaa. Uima-altaassakin olen pari tekniikkasettiä uinut, vaikka sen vesi tuntuukin vähän liian kuumalta ja melko likaiselta.

Aurinkoa ja lämpöä riittää, joka päivä on ollut yli 30 astetta ja se on kyllä minulle liikaa. Ensimmäisenä päivänä piti jättää lyhyt aamulenkkikin kesken, kun alkoi pyörryttää ja olin yksin liikkeellä. Tytär puolestaan näyttää nauttivan kuumuudesta ja auringosta. Olen vähän yrittänyt hillitä hänen auringonottoaan siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Rusketus tuntuu kovin tärkeältä asialta, eivätkä siinä äidin varoitukset kovinkaan paljon auta, vaikka lähipiirissäkin on ihosyöpää sairastettu.

Pete on lähetellyt tekstareita ja kehuskellut yli 100 kilsan pyörälenkeillä... Ehkäpä ensi viikolla pääsemme taas kimpassa urheilemaan kotimaassa!

Lomailua

2011-07-04T19:11:00.000+03:00

Olemme tyttären kanssa Kyproksella. Matka meni mukavasti, mutta nyt alkaa jo hieman väsyttää, koska matkaan piti lähteä jo ennen aamuviittä. Hotellissamme on lähes joka päivälle useita ohjattuja liikuntoja, ja ajattelinkin käydä huomenna kokeilemassa 25 minuutin Core-tuntia ja illemmalla tyttären kanssa zumbaa. Kumpikaan meistä ei ole koskaan zumbannut, saas nähdä innostutaanko. Matka on tyttären 15-vuotismatka, tosin vuosi etukäteen. Jotenkin siinä kävi niin, että poikamme pääsi omalle juhlamatkalleen vuotta liian aikaisin, ja niinhän se oli tämä tyttärenkin matka toteutettava samassa aikataulussa.

Lenkkitossut ja -topit on molemmilla mukana, mutta ainakaan vielä huomisaamuksi en kuulemma saa lenkkiseuraa. Ajattelin tehdä myös pari uintitreeniä hotellin vajaan parinkymmenen metrin altaassa. Lopun aikaa peesaan tytärtäni hänen lempihommassaan auringonotossa. Pientä retkiaktiviteettia saattaa olla tiedossa perjantaina. Olisi kiva päästä käymään Nikosiassa, kun nyt kerran täällä saakka ollaan.

Onnea ja epäonnea

2011-07-02T20:14:00.000+03:00

Kisko triathlon kisattiin tänään muutamaa astetta kuumemmassa kelissä kuin viime vuonna, lämpöä oli melkein 30 astetta. Peten kanssa lähdimme hyvissä ajoin kisapaikalle, ja olimmekin siellä jo kymmenen maissa, pari tuntia ennen lähtöä. Hoidimme ensin viralliset jutut eli kävimme ilmoittautumassa, hakemassa numerot käsivarsiin ja kämmenselkiin ja sitten veimme pyörät telineisiin. Loppuajan nautimme varjosta ja moikkailimme tuttuja, joita tänä vuonna olikin paljon enemmän kuin viime vuonna. Kymmenen minuuttia ennen kisan alkua lähdimme rantaan märkäpuvut päällä.

Uinnin lähtö oli tänä vuonna järjestetty tosi kivasti; naisille ja miehille oli omat lähtökarsinat ja sainkin uida ihan rauhassa ekalle poijulle saakka. Sen jälkeen oli vähän ahtaampaa, ja pari kertaa joku ui jalkojen päältä. Pidin yllä mukavalta tuntuvaa matkavauhtia, ja pian olinkin taas rannassa. Lasit pysyivät hyvin päässä ja kirkkaina, niitä ei tarvinnut justeerata kertaakaan. Toisen poijun jälkeen sain itseni kiinni ajattelemasta, että eihän mun kannata lähteä uidessa ohittamaan, koska kaikki ohittavat minut pyörällä kuitenkin. Vähän positiivisempaa ajattelua olisi tarvittu! Uintimatka oli kuulemma tänä vuonna oikeasti 1500 metriä, kun se ainakin viime vuonna oli alimittainen. Uintiaikani 29:53, kolmisen minuuttia hitaampi kuin viime vuonna.

Pete oli uinut minua 6 sekuntia nopeammin ja oli juuri lähdössä fillariosuudelle kun tulin vaihtopaikalle. Äkkiä vaihdoin uimalasit rilleihin, laitoin kypärän päähän ja lähdin menemään. Ylämäkivoittoisen alun otin ehkä vähän liian kovaa, kun alkoi puuskututtaa. Himmasin vähän vauhtia ja pyörittelin menemään. Pian huomasin Tapsan taluttavan pyörää, kun ketju oli katkennut ja pari kilsaa myöhemmin ohitin Peten, jolta oli irronut toinen kampi. Voi harmitus!

Pyöräosuudella moni meni taas ohi, mutta onneksi juotavaa oli nyt tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Kaikki meni. Huoltopaikoilla kaadoin päälleni vettä, puolivälissä otin yhden geelin. Sellaista ylös-alas -menoa se oli ja aina välillä joku meni ohi. Vaihtoon tullessa tippui pumppu. Pyörällä vierähti 1:33:26, ajasta tippui seitsemisen minuuttia viime vuoteen verrattuna.

Juoksuosuus oli aika samanlaista raastoa armottomassa helteessä kuin viime vuonna. Pahimmat ylämäet kävelin, muuten juoksin mutta hitaasti. Puolivälissä jaksoin vielä hymyillä Petelle toisin kuin viime vuonna. Vähän puolimatkan jälkeen löysin myös kivan juoksuporukan, ja yhdessä juoksimmekin sitten maaliin saakka. Välillä teki tiukkaa pysyä vauhdissa, mutta niin vain hoin mielessäni mantraani ja roikuin mukana. Ennen viimeistä kamalaa ylämäkeä sovimme, että ylitämme maaliviivan samaan aikaan ja niin teimme. Kyllä oli mahtava fiilis! Kiitos Sanna ja Terhi!

Maalissa!

Juoksuun meni minulla aikaa 1.12:28, ja vaikka se on noin viisi minuuttia vähemmän kuin viime vuonna, vielä on varaa parantaa! Loppuaikani oli 3:15:47. Viime vuoden aika parani noin yhdeksän minuuttia, vaikka uintimatka oli pitempi. Olen tosi tyytyväinen!

Peteä kyllä ketutti kammen irtoaminen kisassa, mutta toiseen potenssiin ketutus nousi vasta kotona, kun hän sai kammen paikalleen kisassa mukanaan olleilla työkaluilla. Olisi kuulemma kannattanut vähän tarkemmin katsoa, mikä siinä oikein oli vikana. Ainakin ennen seuraavaa kisaa meillä on kammetkin tsekattu ja kiristetty...

Tuuria meillä oli, kun voitimme molemmat arvonnoissa. Pete sai jonkun suolasirottimen ja minä vesilämpömittarin. Sille onkin mökillä käyttöä!

Valmistautumista

2011-07-01T17:52:00.000+03:00

Aamulla bussissa luin kätsän artikkelin, jossa on listattu kymmenen helppoa tapaa pilata kisa. Eihän se mikään kaiken kattava lista ole, ehkäpä huomaan keksineeni jotain kivaa sen ulkopuoleltakin, mutta jätinpä ainakin pavut ja linssit (#7) syömättä tänään lounaalla Kiasman terassilla. Huomisaamuksi olemme Peten kanssa suunnitelleet suht aikaista lähtöä (#10) Kiskoon, koska siellä on ilmeisesti ilmoittautuneita lähes 300 ja pieniä logistisia ongelmia saattaa hyvinkin ilmaantua.

Toinen hyvä juttu, josta saan [melko] helposti rauhan mieleeni on se, että kisaan vain itseäni vastaan (9). Tiistain cuppi-uinnissa juttelin yhden ikätoverin kanssa, ja hän sanoi fiksusti että se on jo sinällään hienoa, että me olemme 4-kymppisinä triathlon-kisan lähtöviivalla. Niinhän se on! Olis se kiva silti tulla maaliin lähempänä kolmea kuin kolmea ja puolta tuntia, mutta pääasia että maaliin asti pääsee. Aina välillä mielessä jyskyttää se, että mitä jos onkin koko kisan viimeinen. Silloin palaan tähän Bethin hyvään kirjoitukseen ja yritän HTFU! Toi HTFU on muuten varmaan helppo muistaa ja sitähän voi sitten toistella juoksuosuudella vaikka koko matkan kirjain kirjaimelta joka askeleella! H-T-F-U, H-T-F-U. Luulenpa, että siitä tulee mun uusi juoksumantra!

Kuusiksella

2011-06-28T21:52:00.001+03:00

Yritimme Peten kanssa houkutella lapsia mukaan Kuusijärvelle, kun lähdimme 1500 m avovesiuintikisaan. Kumpikaan ei innostunut, joten lähdimme lopulta kahdestaan. Viime vuonna samainen kisa oli vasta heinäkuun loppupuolella ja uin ilman märkäpukua. Tänään laitoin märkäpuvun päälle ihan mielelläni, vaikka se alkaakin jo olla melko täynnä pieniä palkeenkieliä ja yksi saumakin jo isosti repeilee auki. Neopreeniliima tulee taas tarpeeseen...

Lähtö oli vedestä, ja viivalla oli noin 70 triathlonistia. Kun pilli soi, lähdin uimaan ekalle poijulle järven toiselle laidalle. Aikamoista mäiskettä oli se, ja pari kertaa piti vähän nostaa päätä kun suuhun tulikin ilman sijaan vettä. Uin aika pitkän pätkän yhden sinilakkisen miehen kanssa samaa vauhtia, siinä oli helppo suunnistaa kun rinnakkain mentiin. Ekan kierroksen puolivälissä sain omasta rytmistä hyvin kiinni ja hengityskin alkoi kulkea paremmin. Toisella kierroksella joku kutitteli varpaita ja meni lopulta ohikin. Jonkin aikaa roikuin sitten hänen peesissään. Vielä kun oppisin olemaan välittämättä kontakteista vedessä. Nyt tulee melkein aina nostettua päätä ja katsottua että mikä ihme se siinä oikein kolahti.

Kivasti se uinti kuitenkin meni, parannusta viime vuoteen tuli yli viisi minuuttia. Märkäpuvun vaikutus on varmasti ainakin pari-kolme minuuttia, ja ehkä se uintivauhti on muutenkin hieman parantunut. Loppuaikani oli 26.03, tosi positiivinen yllätys! Ainakin toistaiseksi meidän perheen uintivaltikka säilyi minulla, Pete tuli rantaan vain puolisen minuuttia myöhemmin.

Voi ei - hellettä!

2011-06-27T19:20:00.000+03:00

Kiskoon lupaillaan lauantaiksi 28 astetta ja puolipilvistä. Viime vuonna helle vei voimat niin totaalisesti, että tämän vuoden kisaan olisin toivonut vähän viileämpää keliä. No, ehtiihän tuo ennuste vielä muuttua ja voihan siihen helteeseen sitten yrittää sopeutua kun on pakko. Täytyy ainakin muistaa juoda ja syödäkin riittävästi kisaa edeltävinä päivinä.

Kisaan valmistava treeniviikko huipentui juhannuksen kirmailuihin. Uimme Peten kanssa avovedessä muutaman lenkin, ja teimme pari pyörälenkkiä joista toisen jälkeen juostiin vartin verran. Lyhyitä juoksuvetojakin oli Jupis ohjelmaan laittanut. Yhtä treeniä olin oikein odottanut - perjantain ohjelmassa oli illalla "kevyttä kelluntaa", mutta se jäi muiden kiireiden vuoksi väliin.

Perjantain pyörälenkillä jouduin renkaanvaihtohommiin. Yhdessä tosi herkullisessa ja pitkässä alamäessä kuului vaan että tsiuh-tsiuh-tsiuh, kun rengas tyhjeni. Ensin ihmettelin että mikä tuulessa nyt oikein lepattaa, mutta sitten tajusin että ääni tuli takarenkaasta. Mukana oli tietenkin kaikki renkaan vaihtamiseen tarvittava tilpehööri, ja hatara käsitys siitä mitä kaikkea ja missä järjestyksessä pitää muistaa tehdä. Pete saapui hetken päästä neuvomaan havahduttuaan siihen, ettei vaimo enää olekaan peesissä.

Ei varmaan olisi kannattanut sittenkään ajella maantierenkailla sorateillä. Olin jo pari viikkoa sitten huomannut, että renkaissa on muutama pieni viilto aikaisemmilta lenkeiltä. Nyt viikonloppuna ajoimme mökiltä pari kilsaa pikitien alkuun, perjantain lenkillä asiaa piti vielä vähän perustella, mutta ei onneksi enää sunnuntaina. Onneksi silloin renkaat pysyivät ehjinä! Vahingosta viisastuneena ostin tänään pari uutta sisäkumia ja myös uudet renkaat. Toivottavasti säästyn Kiskossa renkaanvaihdolta, siihen nimittäin kaikkine tuumailuneen meni perjantaina 17 minuuttia.

Porukassa ja kahdestaan

2011-06-23T20:28:00.001+03:00

Eilen ja tänään on tullut uitua avovesissä. Oittaalla oli eilen meidän kahden lisäksi muutama muukin triathlonisti, ja kävimme uimassa noin 45 minuutin lenkin. Sää oli tosi mukavan aurinkoinen, mutta vähän tuulinen. Takaisin päin uidessa sai olla tarkkana, ettei hörppäillyt vettä. Rannassa treenattiin taas nopeaa rantautumista ja märkäpuvun mahdollisimman pikaista riisumista.

Tänään työpäivän jälkeen laitoimme pyörät katolle, lapset kyytiin ja lähdimme juhannuksen viettoon mökille. Purettuamme kassit jätimme lapset laittamaan ruokaa ja kävimme uimassa reilun kilsan lenkin. Pieniä myrskyn merkkejä oli ilmassa, ja mökkijärvessäkin vaahtopäitä. Välillä tuli vähän vettäkin ja lokit tekivät pelottelusyöksyjään, kun uimme pikkusaaren ympäri. Mukavasti se matka kuitenkin vierekkäin taittui, oli kiva uida aaltoja vastaan kun tuli sellainen fiilis, että tässähän pääsee kivasti eteenpäin. Olin vielä pessut uimalasitkin, joten vaihteeksi näin ihan hyvin. Työviikon jälkeen olo oli melko väsynyt, mutta lyhyt uinti piristi.

Pienen muutoksen tein kesän kisa-aikatauluun. Siskoni on tyttärineen Suomessa 25.7.-14.8., ja siksi Vanajavesiuinti 13.8. jää tänä vuonna väliin. En raaski käyttää siihen yhtä kokonaista päivää, varsinkaan siskon lähdön aattoa. Ehkä ensi vuonna menemme sinne sitten Peten kanssa uimaan sen 5000 metriä, nyt kun hänkin on avovesiuinnista oikeasti innostunut eikä vain kohteliaasti mukana taustalla.

Lupa juosta

2011-06-21T21:18:00.001+03:00

Enhän minä ihan oikeasti mitään lupaa juoksemiseen keneltäkään tarvitse, mutta osteopaatti sanoi eilen että niin pitkään saa juosta, kun tuntuu että jalat kantaa ja kivut ovat siedettäviä. Puolimaraton syyskuussa on todennäköisesti siis ihan ok! Ennen ja jälkeen juoksulenkin pitää vaan muistaa lämmitellä selkää hyvin ja muistaa venytellä varsinkin lonkkien lihakset, jotka ovat minulla edelleen tosi kireät. Suurin pelkoni on, että selkään tulee uusi pullistuma, mutta se pelko on ilmeisesti turha. Senkin muistin kysyä, että rasitanko selkää liikaa liikkumalla näin paljon, mutta asia on kuulemma päinvastoin; liikunta on selälle vaan hyväksi, antaa mennä vaan.

Tästä kaikesta rohkaistuneena lähdin pitemmälle lenkille. Juoksin 14 kilometriä rauhallista vauhtia Espoon rantoja pitkin Otaniemestä Karhusaareen ja Tapiolaan. En varmaan koskaan aikaisemmin ole juossut yhtä alhaisella keskisykkeeellä (143) niin pitkää matkaa. Aina välillä selässä tuntui kipua, mutta huomasin sen helpottavan kun lyhensin askelta ja yritin saada sen osumaan maahan lantion alla. Vettä ja yksi geeli oli mukana, ja oli ihan mahtavaa juosta tuulisessa, puolipilvisessä säässä! Viimeisten parin kilsan aikana matka alkoi tuntua polvissa, varmaan tottumuksen puutetta.

Jaksaa jaksaa

2011-06-19T17:40:00.000+03:00

Aamulla ajoimme vähän pitemmän lenkin kun haimme Hesarin kilsan päästä laatikosta, 45 minuuttia ja 16 kilsaa. Jaloille se tuntui tekevän tosi hyvää, ja pikaisen järvipulahduksen jälkeen tunsi jo kunnolla heränneensä.

Iltapäivällä kävimme Oittaalla avovesiuintiopissa. Käytiin läpi peesaamista takaa ja sivulta, saatiin vinkkejä suunnistukseen ja nopeaan poijun kiertämiseen. Lopussa treenattiin vielä yhteislähtöä, nopeaa rantautumista ja märkäpuvun riisumista. Lähtöä pitäisi treenata enemmänkin, niin epämukavalta se toisten kyljessä, päällä tai alla uiminen tuntuu. Onneksi se kestää yleensä vain hetken.

Kotikisat

2011-06-18T20:39:00.000+03:00

Naapuri toi Peten pyöräkengät kolmen jälkeen, ja pian sen jälkeen lähdimmekin omaan pikku triathlon-skabaamme mökkimaisemissa. Hyvä, ettei naapuri tullut mökilleen aikaisemmin, sillä muuten olisimme kyllä kisailleet sateessa. Nyt sää oli juuri ehtinyt seljetä. Lähdimme uimaan omasta rannasta, ja reitti kiersi kahden pienen saaren ympäri. Talvella mittasin matkaksi 1250 metriä, pitänee paikkansa suurin piirtein. Samaa vauhtia lähdimme uimaan, minä ehkä metrin-kaksi edellä ennen käännöstä. Yksi ikävä juttu sattui matkalle, kun uin vahingossa johonkin matalaan kohtaan ja siinä oli jotain vesikasveja. Jaiks! Mielellään yritän uidessa välttää kaikenlaista kosketusta. Pete osui pari kertaa jalkoihini, taisi peesata! Kotilaiturille tulimme ihan peräkkäin, uintiin vierähti 23.22.

Vaihtopaikka.

Juoksin rannasta portaat ylös vaihtopaikalle, ja sain märkäpuvun nopeasti riisuttua. Korvatulpatkin tulivat talteen. Kuivasin vähän kasvoja ja hiuksia ja laitoin lyhythihaisen paidan päälle, kypärän päähän ja pyöräilykengät jalkaan. Vaihtoon meni kolmisen minuuttia, ja pääsin pyöräosuudelle johdossa. Parin kilsan jälkeen Pete kuitenkin paineli ohi. Ajoin hybridipyörällä, ja kyllä tuli maantiepyörää ikävä. Pyörä vielä nitisi ja natisi, pitäisi varmaan siitä pitää vähän parempaa huolta. Nopeusmittari on pari viime päivää näyttänyt liian hyviä lukemia, joten minulla ei ollut kunnon käsitystä vauhdista. Ajoimme vajaan 40 kilsan lenkin Nummelle, sieltä vähän matkaa Pusulaan ja Saukkolan kautta takaisin. Kun toiseen vaihtoon oli matkaa noin kilometri, Pete tuli jo juosten vastaan. Pyörän päällä vierähti 1:33, Petellä varmaan kymmenisen minuuttia vähemmän.

Toinen vaihto meni vähän nopeammin, kahdessa minuutissa. Juoksureitti kulki Kylänalanen-järven ympäri. Alussa pohkeet ja etureidet tuntuivat kipeiltä, varsinkin kun reitin alkuosassa on yksi tosi jyrkkä ylämäki, mutta noin vartin juoksun jälkeen se alkoi sujua. Viimeisellä kilsalla yritin ja ehkä vähän onnistuikin kiristämään vauhtia. Olen joskus mitannut matkaksi 6,2 kilsaa, ja tänään siihen meni 37:01, Petellä ehkä viisi minuuttia vähemmän.

Tosi kiva oli kokeilla vähän pitempiä kisamatkoja, ja nyt on vähän luottavaisempi olo Kiskoa ajatellen. Tasan kahden viikon päästä sekin kisa on jo ohi!

Poliiseja pyörällä

2011-06-18T11:33:00.002+03:00

Kävin Keskuspuistossa ajelemassa ja tutustumassa reitteihin, kun torstaina jäi vähän luppoaikaa töiden jälkeen. Joskun ammoin olen siellä liikuntatunneilla suunnistanut ja nykyään työmatkalla ajan Kekuspuiston eteläpäässä lyhyen pätkän Pikku-Huopalahdesta Töölönlahdelle, mutta muuten puisto on minulle ihan tuntematonta seutua. Lähdin ajelemaan pohjoiseen seuraten Pirkkolan viittoja.

On se - polkupyöräpoliisi!

Matkalla Pirkkolaan näin edessäni kauempaa pari poliisilta näyttävää pyöräilijää. Rauhallisesti polkivat kypärät päässä metsän siimeksessä. Heillä oli vyöllä aseet ja muut tarvittavat jutut, ja lisäksi pieni tarvikelaukku tarakalla. Vaatteet näyttivät kyllä melko kuumilta. Juttelin muutaman sanan heidän kanssaan Pirkkolassa juomatauolla. Ajavat kuulemma 30-60 kilometriä työvuoron aikana riippuen tehtävien määrästä, mm. Hakaniemessä, Kannelmäessä, Haagassa ja Keskuspuistossa. Pyörällä pääsee moneen paikkaan, joihon autolla ei pääse. Se haittapuoli pyörässä on, ettei "jousille" voi ottaa ketään. Mukavia tyyppejä.

Moneen paikkaan pääsee.

Jousiammuntarata.

Perjantaina kävin hot pilates -tunnilla Yoga Nordicissa. Ohjaajana oli sama Pekka kuin tiistai-aamunkin pilateksessa. Pekka oli luvannut tarjota yhden hot pilates -tunnin kaikille halukkaille, ja työkaverin kanssa tartuimme tarjoukseen. Huoneessa oli lämpöä tunnin alkaessa kolmisenkymmentä astetta, ja tunnin aikana se nousi vielä viitisen astetta. Alkuun tunsin oloni epämukavaksi, mutta heti tuntui paremmalta kun hiki alkoi virrata. Se pisaroi iholla ihan kuin saunassa. Tehokkaalta tuntui, ja pyyhkeelle oli käyttöä. Tunnin jälkeen kipaisimme suihkuun työpaikalle, koska Yoga Nordicissa on vain kaksi suihkua naisille ja melko pienet pukuhuonetilat muutenkin.

Tänään Petellä ja minulla on harjoitusohjelmassa kisasimulaatio, siis avovesiuintia, pyöräilyä ja juoksua. Ihan hyvä että simuloidaan, koska nyt aamulla mökillä huomasimme että Peten pyöräilykengät jäivät kotiin. Ehkä sitten ihan oikeaan kisaan lähtiessämme muistamme tsekata ainakin yhteen tai jopa kahteen kertaan, että kaikki tarvittavat kamppeet ovat mukana. Naapuriavulla saamme kengät tänne möksälle iltapäivällä, ja simulointi alkaa kuin alkaakin vielä tänään, mutta ehkä vähän myöhemmin kuin alunperin ajattelimme. Vettä tulee, mutta niinhän sitä voi tulla kisapäivänäkin.

Työmatkatempo ja avovesiuintia

2011-06-15T21:48:00.000+03:00

Eilen oli ohjelmassa 1,5 tunnin pyöräily jossa 3x10 kovempaa viiden minuutin palautuksella. Koska suunnitelmissa oli tiistaiseen tapaan mennä aamu-pilatekseen ja töihin pyörällä, tein nuo lyhyet vedot työmatkalla ja myös työmatkapyörällä vaikkei siinä ajallisesti ihan puoltatoista tuntia mennytkään. Ajan työmatkalla nykyään yleensä Villa Elfvikin ja Ruukinrannan kautta. Se on todella kaunista seutua; ihan kuin rehevässä satumetsässä ajaisi kun valo kauniisti taittuu isojen puiden välistä, sadat linnut visertävät ja lehmät laiduntavat rannalla. Varsinainen idylli parin sadan metrin päässä Kehä Ykkösestä.

Tänään käytiin Peten kanssa taas Oittaalla uimassa seitsemän seurakaverin (mm. Toffen) kanssa. Automatkan aikana alkoi sataa vettä, ilman lämpötila oli noin 12 astetta eli oikein kiva uinti-ilma. Laitoimme märkäpuvut päälle pukukopissa, odottelimme vähän aikaa kavereita saapuviksi ja lähdimme sitten uimaan lähes peilityynelle järvelle. Muutama kalastaja nähtiin matkan varrella, muuten oli tosi hiljaista. Uidessamme jo takaisin rantaan sade loppui ja ilma alkoi ilahduttavasti kirkastua. Vedin mukanani pelastuspatukkaa, eikä sille tälläkään kerralla ollut onneksi mitään käyttöä.

Radalla

2011-06-13T21:45:00.001+03:00

Juoksimme Otaniemen urheilukentällä 4x800 m 400 m palautuksilla. Mulla meni 4:07, 4:01, 4:05 ja 4:04, Petellä kulki odotetusti kovempaa. Vetojen juokseminen ei kyllä ole mitään herkkua, mutta treenin jälkeen oli tosi kiva olo, kun olin käynyt oman mukavuusalueen eli hitaan raahustamisen ulkopuolella. Selälle juoksutreeni ei kyllä edelleenkään tee hyvää, vaan alaselkää alkoi jomottaa treenin jälkeen.

Viivalta lähdettiin.

Kentällä oli menossa Hongan divaripeli, ja Petelle joku oli huomauttanut, ettei radalla saa juosta kun on peli menossa ja heille varattu koko kenttä. Pian huomautuksen jälkeen alkoi kuitenkin väliaika, ja Pete jatkoi juoksuaan. Minulle kukaan ei sanonut mitään ja kuulin koko kiellosta Peteltä vasta kun olin juossut kaikki vedot. Loppuverran juoksimme rannassa, kun toinen puoliaika oli juuri alkanut. Honka taisi olla 0-2 häviöllä. Ehkä se meidän pörräily radalla sitten häiritsi pelaajia, mene ja tiedä.

Pohkeet venyy.

Kevyttä ja vielä kevyempää

2011-06-12T15:40:00.000+03:00

Tytärtä piti olla vastassa jo vähän ennen puolta päivää Leppävaaran asemalla, joten lähdimme Peten kanssa pari tunnin pyörälenkille heti kahdeksan jälkeen. Silloin oli jo ihanan lämmin ilma, ja teillä tilaa. Ajoimme Kauniaisten kautta Bemböleen, sieltä Bodominjärven rantaa Röylän kautta Vihdintielle ja takaisin. Olipas siellä hienoja taloja ja maisemia! Mielellämme olisimme käyneet kahvilla ja teellä Bembölen kahvituvalla kotimatkalla, mutta se aukeaa vasta kymmeneltä ja me olimme siellä varttia vaille. Ei jääty odottelemaan, vaan jatkettiin matkaa kotiin pesemään pyöriä.

Pitäisi hankkia pyörän huoltoteline, niin ne pesu- ja mahdolliset huoltohommatkin sujuisivat helpommin. Vielä ei olla ehditty kierrellä netti- tai muissakaan kaupoissa etsimässä sitä hyvää ja edullista. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä tai suosituksia hyvistä telineistä?

Muutama pyöräilykilsa lisää tuli, kun ajoimme lounaan jälkeen koko perheen voimin Torpanrantaan jätskille. Merivesikin on varmaan jo kivasti lämmennyt, kun niin moni oli uimassa viereisellä uimarannalla.