Juoksua ja uintia

Viime viikon tapaan kävin lounaslenkillä työkaverin kanssa. Nyt juoksimme vähän eri reittiä, niin ettei tarvinnut kahta kertaa pyöriä samaa kierrosta Töölönlahden ympäri. Suurin osa reitistä oli jo ihan sula ja kuivakin, ja oli tosi ihanaa juosta kevätauringossa. Unohdin juoksutakin kotiin, joten vähän vilpoista oli. Ensi viikon lenkki on meillä molemmilla jo kalentereissa ensi torstaina klo 11, tästä se nyt lähtee se juoksutreeni!

Maanantaina kävin Teijalla hierottavana. Hän sai mukavasti helpotettua mm. olkapääkipua, joka alkoi tuntua edellisellä viikolla. Joku hermo sielläkin oli vähän pinteessä. Tiistaina kävin aamulla pilateksessa ja illalla seuran valmennusillassa. Pitäisi nyt vähän aktivoitua sen omankin treenin suunnittelussa niin, että se olisi nousujohteista. Tunteja alkaa onneksi tulla lisää helposti, kunhan maantiet nyt sulavat ja pääsen ajelemaan maantiepyörällä.

Pete tilasi netistä vaparisnorkkelin, joka mainostekstin muutaman uimaopenkin mukaan auttaa vapaauinnin oikean pään asennon löytämisessä ja kierrossa. Aina sitä näköjään löytyy (tarpeellisia!) kamppeita, josta ei ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Snorkkeli otettiin kokeiluun illan triathlon-uintikurssille. Hyvältä kuulemma tuntui, mutta nenäklipsi olisi tarpeellinen. Ohjelmissa oli märkäpuvulla sprinttejä, harjoiteltiin käännöksiä ja kaikkea muuta hyödyllistä. Ihan lämmin tuli!

Kaputt

Yan ja Pete treenin alussa.

Koskaan ennen en ole näin väsynyt ollutkaan uintitreenien jälkeen kuin nyt. Eilenkin uitiin aika paljon ja osin kovaa, ja tänään sama jatkui reilun puolentoista tunnin ajan. Alkulämmittelyn jälkeen uitiin 4x25 m kovaa, neljää erilaista lähtöä harjoiteltiin, kaikki vedestä. Ensin oli rintamasuunta menosuuntaan, sitten takaseinään. Kaksi viimeistä lähdettiin liukuasennosta, ensin vatsallaan pää menosuuntaan ja viimeinen selältään jalat menosuuntaan. Siinä pitikin kääntyä ensin ketterästi vatsalleen...

Treeni jatkui 4x25 m harjoituksella, jossa piti sukeltaa altaan puoliväliin ja jatkaa siitä kovaa lopppuun saakka. Yritin mennä delffareilla, mutta vauhti oli kovin hidasta. Seuraavaksi uitiin 2x50 m, sukeltaa sai niin pitkälle kuin jaksoi. En päässyt edes sinne puoleen väliin, kun en osaa pysyä pohjassa, mutta Pete sukelsi pisimmälle koko porukasta! Treeni huipentui "triathloniin", jossa uitiin 100 m pullarilla, 50 m potkuja laudalla ja 50 m vesijuoksua. Ja kaikki kolme kertaa. Yhteensä uitiin 2500 m.

Treenin lopuksi Toffe sukelsi altaan pohjaan ja vei sinne kameran, joka otti videokuvaa. Uimme kaikki jonossa pari-kolmesataa metriä kameran ylitse, ja Yan lupasi editoida meille kaikille videot omasta uinnista ensi kerraksi. Triathlonuintikurssi jatkuu vielä torstaina ja ensi sunnuntaina. Silloin kokeillaan uintia märkäpuvulla. Ennen torstaita en taidakaan mennä uimaan, koska oikea olkapää on jo pari päivää ollut vähän kipeä.

Kovempaa

Kristan vetämissä lauantaisissa HelTrin uintitreeneissä drillien osuus vähenee ja mukaan tulee näin kevään tullen kovempia ja pitempiä treenejä. Tänään alkuun tehtiin pari hyvää drilliä (tahdistuksia, yhden käden uintia, kädet nyrkissä, kylkipotkuja, selkäpotkuja) ja niiden jälkeen tällainen setti:

• 200 m matkavauhtia
• 2x100 m kovaa
• 200 m matkavauhtia
• 3x100 m kovaa

Altaassa oli välillä ihan kunnon triathlon-meininkiä, kun meitä oli yhteensä 15 kahdella radalla. Huomasin senkin, miten peesaamisesta ihan oikeasti on hyötyä. Uiminen tuntui tosi hyvältä, ja tuskin maltan odottaa huomista Cetuksen kahden tunnin triathlonuintikurssia!  Kurssi tosin lähenee jo loppuaan, kun huomisen jälkeen sitä on jäljellä vain viikko.

Hoitoa ja lenkkiä

Aamupäivällä kävin osteopaatilla. Kahdella aikaisemmalla kerralla hoito ei ole sattunut, mutta tänään oli toisin. Vasen jalkapohja oli ihan jumissa. Auauau! Melkein piti ääneen valittaa, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan. Kysäisin kuitenkin, että onko painelun tarkoitus sattua ja olihan se hänellä tiedossa että kipeää tekee. Sain kotihoito-ohjeeksi venyttää jalkapohjaa seisomalla harjanvarren päällä. Juuri nyt se on niin arka, ettei oikein tee mieli tehdä mitään. Myös lonkan koukistajia rentoutettiin, sekin sattui. Tuntuu, että kroppa on nyt yksi iso hermokimppu, sillä yläniskankin lihakset ovat kuulemma jokaisella hoitokerralla olleet ihan jumissa. Siitä muuten todennäköisesti johtuivat ne kummat sävähdykset juostessani pari viikkoa sitten.

Lantio on kuulemma jo paremmassa asennossa, mutta kiertyy edelleen, kun taivutan vartaloa eteenpäin. Itsekin huomaan, että selän vaivat paranevat pikku hiljaa. Sekin auttaa tilannetta, että lihaskunto on hyvä eikä ole ylipainoa. Juoksukilometrejä ei kuitenkaan vielä ole kovin montaa kertynyt ja siksi otinkin jo Helsinki City Runin pois kevään kisaohjelmasta. Toivon voivani juosta puolikkaan Espoon Rantamaratonilla syyskuun lopussa.

Työkaverin kanssa kävimme lounaslenkillä juoksemassa kaksi kertaa Töölönlahden ympäri. Meillä on onneksi liukuva työaika ja työajan seuranta, joten lenkki tehtiin ns. omalla ajalla. Oli tosi kova tuuli, välillä paistoi aurinko ja välillä pyrytti lunta. Tavallisillakaan lenkkareilla ei ollut liukasta, jäätä oli kyllä mutta sen päällä oli paksu kerros hiekkaa. Lenkin jälkeen oli tosi energinen olo, ja ehdimme käydä myös lounaalla. Ennen ensi viikon lounaslenkkiä täytyy muistaa syödä joku pieni välipala, nyt ehti tulla vähän liiankin kova nälkä.

Tunnin päästä on vielä uintitreenit. Valmentaja Yan ei pääse tänään paikalle (ehkä joku sijainen kuitenkin tulee), mutta laittoi ohjelman sähköpostitse:

• 2*(50 free style/50 back stroke/50 kicks)easy
• 4*25 sprint
• 450 «triathlon simulation» ( 50 fast/100 normal/50 fast/200 normal/50normal+extra kicks)
• 10*50m race pace/long strokes (with paddles, no pull buoy ) recovery =only 5s
• 50 easy

 Kohta siis polskutellaan taas!

Kevättä!

Onpas kiva, kun ilmat alkavat jo suosia työmatkapyöräilyä! Parina viime päivänä olen ajellut kurssille Olariin, matkaa edestakaisin oli molempina päivinä 12 km. Perillä ei ollut suihkua, joten ajelin ihan rauhallista vauhtia. Eilen kyllä tuli vähän vettä niskaan kotimatkalla, mutta kun lähdin uimaan pari tuntia myöhemmin paistoi taas jo aurinko.

Olin sopinut uintitreffit uimaopettajaksi opiskelevan Jennin kanssa. Uimaopettajakouluksen yksi tehtävä on arvioida kuntouimarin tekniikkaa ja antaa siihen parannusvinkkejä, ja pääsin Jennin koekaniiniksi. Uin selkää, rintaa ja vaparia ja Jenni tarkkaili menoa altaassa ja vähän sen reunallakin. Kaikissa lajeissa löytyi kivasti parannettavaa; selkäuinnissa kädet menevät takana ristiin, rintauinnissa veto voisi olla vähän pienempikin ja vaparin vedossa kyynärpää pitäisi pitää vähän pitempään koukussa. Hauskaa ja hyödyllistä oli, kiitokset Jennille!

Olen vähän kyllästynyt ajamaan pimeässä saunassa, ja nostinkin trainerin ja pyörän takkahuoneeseen treeniä varten. Meillä on siellä pieni telkkari, jota pystyy ajaessa katsomaan. Pyörässä on nyt lainasatula, joka lienee samanlainen kuin Kanarian vuokrapyörässä oli. Jostain syystä se ei nyt koto-Suomessa tunnukaan enää niin hyvältä. Eikä tuo värikään nyt ihan paras mahdollinen ole...

Delffareita

Triathlonuintikurssilla oli tänään jo toista kertaa sama pirtsakka uimaope, kilpauimari Jessica. Alkulämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin delfiinipotkuja mahallaan, selällään ja kyljellään pääasiassa räpylöillä ja vähän myös ilman. Lempparini on ehdottomasti delffarikylkipotkut: tosi mahtavan tuntuista, kun räpylöillä saa niin hienon vauhdin. Perhostakin yritettiin ensin yhdellä kädellä ja vihdoin kahdella. Tuntui vaikealta, ja minulla jäi vielä rytmi (kaksi potkua per veto) kokonaan löytämättä.

Sain taas hieman henkilökohtaista palautetta myös vaparista: käsivedon loppuvaiheessa kyynärpää tippuu. Toinen mieleen hyvin jäänyt kommentti oli, että uinti on tasapaksua. Käsivedon pitäisi kiihtyä loppua kohden, ja se ei vielä onnistu. Täytyy siis edelleen kiinnittää huomiota kyynärpäähän ja varsinkin siihen vedon ajoitukseen.

Kuulin muuten, että viereisellä vesirallilaisten lasten kansoittamalla radalla kylkipotkut olivat Supermies-potkuja; aika hyvin brändätty!

Kahdestaan

Eilinen kuntopiiri alkoi 4 minuutin 30 sekunnin lankulla. Olin jo luullut, etteivät ne siitä neljästä minuutista olisi pidenneet, mutta olin siis väärässä. Kyllä siinä pysyi, kun hengitteli rauhallisesti ja yritti muistaa, että kaikki on kiinni vain korvien välistä. Kuntopiiri jatkui tutusti niin, että ekalla kierroksella tehtiin 30 sekuntia liikettä ja levättiin 30 sekuntia. Toisella ja kolmannella kierroksella samainen suhde oli 40-20. Lopussa pidot paranivat taasen; alkuun lankkua 3.30 min, sivulankut 1.45 min kumpainenkin ja päälle päätteeksi se amerikkalainen testi. Lopuksi vielä vähän venyteltiin.

Ajoimme kuntopiirin jälkeen vielä mökille, ja nyt aamupäivällä maalasimme aittaa sisältä. Nyt on seinät ja katto maalattu kahteen kertaan, vielä pitäisi pestä, hioa ja maalata lattia. Mökin keittiön maalauksen aloitamme ehkä pääsiäislomalla. Se tuntuu jotenkin tosi isolta hommalta, kun pitäisi tyhjentää kaikki kaapitkin. Sitä ei tule aloitettua, jos ei tee päätöstä ajankohdasta etukäteen.

Vaikka yritin vähän kiemurrella ulos tämänpäiväisistä uintitreeneistä Lohjalla väsymykseen vedoten, olen iloinen, ettei Pete ottanut asiaa kuuleviin korviinsakaan. Niinpä kaivoimme auton lumesta ja ajoimme tuiskun läpi Neidonkeitaaseen. Vaikka uimahalli oli lähes täynnä, kuntoaltaassa oli hyvin tilaa. Treenasimme reilun tunnin, matkaa kertyi 2650 metriä.

Meillä on nyt ihmeen hiljaista ja rauhallista, kun lapset ovat viikonlopun Uppsalassa tuttavaperheen luona. Onneksi jäljellä on enää yksi yö ennenkuin he palaavat taas kotiin äidin helmoihin, isän valvovan katseen alle. Ja valokuviahan voi aina katsella.