sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Espoon Rantapuolikas 2018

Yammeriin tupsahti töissä viesti keväällä, että lähdettäisiinkö työporukalla juoksemaan Rantapuolikas syyskuussa. Ilmoittauduin mukaan, koska puolimaratonhan on aina ihan hyvä idea.

Juoksuharjoittelu on vaan jäänyt valitettavan vähälle. Tallinnan Ironmanin jälkeen juoksua on kertynyt alle kolme tuntia, kun olen enimmäkseen pyöräillyt ja käynyt salilla. Sen verran tein kuitenkin puolimaratonin vuoksi muutoksia suunnitelmiin, että söin koko viikon Bikini Challengen high carb -ruokavalion mukaan, kun aikaisempina kahtena viikkona olin syönyt hiilihydraatteja merkittävästi vähemmän. Perjantaina join lisäksi kaksi pulloa urheilujuomaa.

Kisapaikalle ajelin Jopolla hyvissä ajoin. Pete oli lähtenyt jo aikaisemmin aamulla pyörälenkille ja lupasi tulla kannustamaan loppureitin varrelle. Kivaksi yllätykseksi hän tulikin katsomaan myös lähtöä ja nappasi tämän kuvan:



Sadetta oli luvassa, mutta päätin silti lähteä juoksemaan lyhyissä hihoissa ja shortseissa. Juoksin alkumatkan yhden työkaverin kanssa samaa vauhtia, kunnes kahdeksan kilsan kohdalla minusta alkoi tuntua, että pitää vähän himmata. Matkalla napsin geelejä ja jokaiselta juomapaikalta otin vettä ja myöhemmin myös urheilujuomaa. Siitä ja kovasti yrityksestä huolimatta vauhti hiipui.

Tästä ei ollut maaliin kuin kolmisensataa metriä.

Reitti oli tosi hieno ja myös tuttu ihan muutamaa lyhyttä Matinkylän hiekkatiepätkää lukuunottamatta. Alkumatkasta juostiin Rantaraittia pitkin Matinkylään ja sieltä sitten vähän pohjoisempaa reittiä takaisin Otaniemeen.  Tuuli oli aika kova, mutta ei se näissä minun vauhdeissani sanottavammin haittaa. Sadekin alkoi onneksi vasta pari tuntia maaliintuloni jälkeen.

Vaikka sitä eforttia ainakin omasta mielestä oli ihan hyvin, loppuaika oli 2.15. Se on selvästi hitain tämän kymmenen vuoden urheiluharrastuksen aikana juoksemistani puolikkaista, mutta osui kyllä ennen kisaa asettamaani aikatavoitehaarukkaan, joka oli 2.00-2.15.

Syke oli yllättävän korkealla koko kisan ajan, vaikka laskikin loppua kohden. Kyllä tuosta viivasta taitaa huomata senkin kohdan, jossa jättäydyin työkaverin kyydistä.


Kävin viime viikolla Suunnon myymälässä Vallilassa valittamassa, ettei sykevyö toimi kunnolla. Minusta se oli jo pitempään näyttänyt vähän mitä sattuu. Huollon kaveri kävi sitä jossain testailemassa ja totesi, että se reagoi sykevaihteluihin pitkällä viiveellä. Sain uuden sykevyön veloituksetta tilalle, joten ainakin nyt tuon sykekäyrän pitäisi olla suht oikein.

Tänään sattuu on vähän sellainen jyrän alle jäänyt olo. Seuraavat seitsemän viikkoa keskityn taas enemmän syömisiin, salihommiin ja työmatkapyöräilyyn. Siihen olen jäänyt jo sen verran koukkuun, etten ostanut uutta HSL:n kuukausilippua, kun edellinen meni umpeen reilu viikko sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti