Kuusiksella

Yritimme Peten kanssa houkutella lapsia mukaan Kuusijärvelle, kun lähdimme 1500 m avovesiuintikisaan. Kumpikaan ei innostunut, joten lähdimme lopulta kahdestaan. Viime vuonna samainen kisa oli vasta heinäkuun loppupuolella ja uin ilman märkäpukua. Tänään laitoin märkäpuvun päälle ihan mielelläni, vaikka se alkaakin jo olla melko täynnä pieniä palkeenkieliä ja yksi saumakin jo isosti repeilee auki. Neopreeniliima tulee taas tarpeeseen...

Lähtö oli vedestä, ja viivalla oli noin 70 triathlonistia. Kun pilli soi, lähdin uimaan ekalle poijulle järven toiselle laidalle. Aikamoista mäiskettä oli se, ja pari kertaa piti vähän nostaa päätä kun suuhun tulikin ilman sijaan vettä. Uin aika pitkän pätkän yhden sinilakkisen miehen kanssa samaa vauhtia, siinä oli helppo suunnistaa kun rinnakkain mentiin. Ekan kierroksen puolivälissä sain omasta rytmistä hyvin kiinni ja hengityskin alkoi kulkea paremmin. Toisella kierroksella joku kutitteli varpaita ja meni lopulta ohikin. Jonkin aikaa roikuin sitten hänen peesissään. Vielä kun oppisin olemaan välittämättä kontakteista vedessä. Nyt tulee melkein aina nostettua päätä ja katsottua että mikä ihme se siinä oikein kolahti.

Kivasti se uinti kuitenkin meni, parannusta viime vuoteen tuli yli viisi minuuttia. Märkäpuvun vaikutus on varmasti ainakin pari-kolme minuuttia, ja ehkä se uintivauhti on muutenkin hieman parantunut. Loppuaikani oli 26.03, tosi positiivinen yllätys! Ainakin toistaiseksi meidän perheen uintivaltikka säilyi minulla, Pete tuli rantaan vain puolisen minuuttia myöhemmin.

Voi ei - hellettä!

Kiskoon lupaillaan lauantaiksi 28 astetta ja puolipilvistä. Viime vuonna helle vei voimat niin totaalisesti, että tämän vuoden kisaan olisin toivonut vähän viileämpää keliä. No, ehtiihän tuo ennuste vielä muuttua ja voihan siihen helteeseen sitten yrittää sopeutua kun on pakko. Täytyy ainakin muistaa juoda ja syödäkin riittävästi kisaa edeltävinä päivinä.

Kisaan valmistava treeniviikko huipentui juhannuksen kirmailuihin. Uimme Peten kanssa avovedessä muutaman lenkin, ja teimme pari pyörälenkkiä joista toisen jälkeen juostiin vartin verran. Lyhyitä juoksuvetojakin oli Jupis ohjelmaan laittanut. Yhtä treeniä olin oikein odottanut - perjantain ohjelmassa oli illalla "kevyttä kelluntaa", mutta se jäi muiden kiireiden vuoksi väliin.

Perjantain pyörälenkillä jouduin renkaanvaihtohommiin. Yhdessä tosi herkullisessa ja pitkässä alamäessä kuului vaan että tsiuh-tsiuh-tsiuh, kun rengas tyhjeni. Ensin ihmettelin että mikä tuulessa nyt oikein lepattaa, mutta sitten tajusin että ääni tuli takarenkaasta. Mukana oli tietenkin kaikki renkaan vaihtamiseen tarvittava tilpehööri, ja hatara käsitys siitä mitä kaikkea ja missä järjestyksessä pitää muistaa tehdä. Pete saapui hetken päästä neuvomaan havahduttuaan siihen, ettei vaimo enää olekaan peesissä.

Ei varmaan olisi kannattanut sittenkään ajella maantierenkailla sorateillä. Olin jo pari viikkoa sitten huomannut, että renkaissa on muutama pieni viilto aikaisemmilta lenkeiltä.  Nyt viikonloppuna ajoimme mökiltä pari kilsaa pikitien alkuun, perjantain lenkillä asiaa piti vielä vähän perustella, mutta ei onneksi enää sunnuntaina. Onneksi silloin renkaat pysyivät ehjinä! Vahingosta viisastuneena ostin tänään pari uutta sisäkumia ja myös uudet renkaat. Toivottavasti säästyn Kiskossa renkaanvaihdolta, siihen nimittäin kaikkine tuumailuneen meni perjantaina 17 minuuttia.

Porukassa ja kahdestaan

Eilen ja tänään on tullut uitua avovesissä. Oittaalla oli eilen meidän kahden lisäksi muutama muukin triathlonisti, ja kävimme uimassa noin 45 minuutin lenkin. Sää oli tosi mukavan aurinkoinen, mutta vähän tuulinen. Takaisin päin uidessa sai olla tarkkana, ettei hörppäillyt vettä. Rannassa treenattiin taas nopeaa rantautumista ja märkäpuvun mahdollisimman pikaista riisumista.

Tänään työpäivän jälkeen laitoimme pyörät katolle, lapset kyytiin ja lähdimme juhannuksen viettoon mökille. Purettuamme kassit jätimme lapset laittamaan ruokaa ja kävimme uimassa reilun kilsan lenkin. Pieniä myrskyn merkkejä oli ilmassa, ja mökkijärvessäkin vaahtopäitä. Välillä tuli vähän vettäkin ja lokit tekivät pelottelusyöksyjään, kun uimme pikkusaaren ympäri. Mukavasti se matka kuitenkin vierekkäin taittui, oli kiva uida aaltoja vastaan kun tuli sellainen fiilis, että tässähän pääsee kivasti eteenpäin. Olin vielä pessut uimalasitkin, joten vaihteeksi näin ihan hyvin. Työviikon jälkeen olo oli melko väsynyt, mutta lyhyt uinti piristi.

Pienen muutoksen tein kesän kisa-aikatauluun. Siskoni on tyttärineen Suomessa 25.7.-14.8., ja siksi Vanajavesiuinti 13.8. jää tänä vuonna väliin. En raaski käyttää siihen yhtä kokonaista päivää, varsinkaan siskon lähdön aattoa. Ehkä ensi vuonna menemme sinne sitten Peten kanssa uimaan sen 5000 metriä, nyt kun hänkin on avovesiuinnista oikeasti innostunut eikä vain kohteliaasti mukana taustalla.

Lupa juosta

Enhän minä ihan oikeasti mitään lupaa juoksemiseen keneltäkään tarvitse, mutta osteopaatti sanoi eilen että niin pitkään saa juosta, kun tuntuu että jalat kantaa ja kivut ovat siedettäviä. Puolimaraton syyskuussa on todennäköisesti siis ihan ok! Ennen ja jälkeen juoksulenkin pitää vaan muistaa lämmitellä selkää hyvin ja muistaa venytellä varsinkin lonkkien lihakset, jotka ovat minulla edelleen tosi kireät. Suurin pelkoni on, että selkään tulee uusi pullistuma, mutta se pelko on ilmeisesti turha. Senkin muistin kysyä, että rasitanko selkää liikaa liikkumalla näin paljon, mutta asia on kuulemma päinvastoin; liikunta on selälle vaan hyväksi, antaa mennä vaan.

Tästä kaikesta rohkaistuneena lähdin pitemmälle lenkille. Juoksin 14 kilometriä rauhallista vauhtia Espoon rantoja pitkin Otaniemestä Karhusaareen ja Tapiolaan. En varmaan koskaan aikaisemmin ole juossut yhtä alhaisella keskisykkeeellä (143) niin pitkää matkaa. Aina välillä selässä tuntui kipua, mutta huomasin sen helpottavan kun lyhensin askelta ja yritin saada sen osumaan maahan lantion alla. Vettä ja yksi geeli oli mukana, ja oli ihan mahtavaa juosta tuulisessa, puolipilvisessä säässä! Viimeisten parin kilsan aikana matka alkoi tuntua polvissa, varmaan tottumuksen puutetta.

Jaksaa jaksaa

Aamulla ajoimme vähän pitemmän lenkin kun haimme Hesarin kilsan päästä laatikosta, 45 minuuttia ja 16 kilsaa. Jaloille se tuntui tekevän tosi hyvää, ja pikaisen järvipulahduksen jälkeen tunsi jo kunnolla heränneensä.

Iltapäivällä kävimme Oittaalla avovesiuintiopissa. Käytiin läpi peesaamista takaa ja sivulta, saatiin vinkkejä suunnistukseen ja nopeaan poijun kiertämiseen. Lopussa treenattiin vielä yhteislähtöä, nopeaa rantautumista ja märkäpuvun riisumista. Lähtöä pitäisi treenata enemmänkin, niin epämukavalta se toisten kyljessä, päällä tai alla uiminen tuntuu. Onneksi se kestää yleensä vain hetken.

Kotikisat

Naapuri toi Peten pyöräkengät kolmen jälkeen, ja pian sen jälkeen lähdimmekin omaan pikku triathlon-skabaamme mökkimaisemissa. Hyvä, ettei naapuri tullut mökilleen aikaisemmin, sillä muuten olisimme kyllä kisailleet sateessa. Nyt sää oli juuri ehtinyt seljetä. Lähdimme uimaan omasta rannasta, ja reitti kiersi kahden pienen saaren ympäri. Talvella mittasin matkaksi 1250 metriä, pitänee paikkansa suurin piirtein. Samaa vauhtia lähdimme uimaan, minä ehkä metrin-kaksi edellä ennen käännöstä. Yksi ikävä juttu sattui matkalle, kun uin vahingossa johonkin matalaan kohtaan ja siinä oli jotain vesikasveja. Jaiks! Mielellään yritän uidessa välttää kaikenlaista kosketusta. Pete osui pari kertaa jalkoihini, taisi peesata! Kotilaiturille tulimme ihan peräkkäin, uintiin vierähti 23.22.

Vaihtopaikka.

Juoksin rannasta portaat ylös vaihtopaikalle, ja sain märkäpuvun nopeasti riisuttua. Korvatulpatkin tulivat talteen. Kuivasin vähän kasvoja ja hiuksia ja laitoin lyhythihaisen paidan päälle, kypärän päähän ja pyöräilykengät jalkaan. Vaihtoon meni kolmisen minuuttia, ja pääsin pyöräosuudelle johdossa. Parin kilsan jälkeen Pete kuitenkin paineli ohi. Ajoin hybridipyörällä, ja kyllä tuli maantiepyörää ikävä. Pyörä vielä nitisi ja natisi, pitäisi varmaan siitä pitää vähän parempaa huolta. Nopeusmittari on pari viime päivää näyttänyt liian hyviä lukemia, joten minulla ei ollut kunnon käsitystä vauhdista. Ajoimme vajaan 40 kilsan lenkin Nummelle, sieltä vähän matkaa Pusulaan ja Saukkolan kautta takaisin. Kun toiseen vaihtoon oli matkaa noin kilometri, Pete tuli jo juosten vastaan. Pyörän päällä vierähti 1:33, Petellä varmaan kymmenisen minuuttia vähemmän.

Toinen vaihto meni vähän nopeammin, kahdessa minuutissa. Juoksureitti kulki Kylänalanen-järven ympäri. Alussa pohkeet ja etureidet tuntuivat kipeiltä, varsinkin kun reitin alkuosassa on yksi tosi jyrkkä ylämäki, mutta noin vartin juoksun jälkeen se alkoi sujua. Viimeisellä kilsalla yritin ja ehkä vähän onnistuikin kiristämään vauhtia. Olen joskus mitannut matkaksi 6,2 kilsaa, ja tänään siihen meni 37:01, Petellä ehkä viisi minuuttia vähemmän.

Tosi kiva oli kokeilla vähän pitempiä kisamatkoja, ja nyt on vähän luottavaisempi olo Kiskoa ajatellen. Tasan kahden viikon päästä sekin kisa on jo ohi!

Poliiseja pyörällä

Kävin Keskuspuistossa ajelemassa ja tutustumassa reitteihin, kun torstaina jäi vähän luppoaikaa töiden jälkeen. Joskun ammoin olen siellä liikuntatunneilla suunnistanut ja nykyään työmatkalla ajan Kekuspuiston eteläpäässä lyhyen pätkän Pikku-Huopalahdesta Töölönlahdelle, mutta muuten puisto on minulle ihan tuntematonta seutua. Lähdin ajelemaan pohjoiseen seuraten Pirkkolan viittoja.

On se - polkupyöräpoliisi!

Matkalla Pirkkolaan näin edessäni kauempaa pari poliisilta näyttävää pyöräilijää. Rauhallisesti polkivat kypärät päässä metsän siimeksessä. Heillä oli vyöllä aseet ja muut tarvittavat jutut, ja lisäksi pieni tarvikelaukku tarakalla. Vaatteet näyttivät kyllä melko kuumilta. Juttelin muutaman sanan heidän kanssaan Pirkkolassa juomatauolla. Ajavat kuulemma 30-60 kilometriä työvuoron aikana riippuen tehtävien määrästä, mm. Hakaniemessä, Kannelmäessä, Haagassa ja Keskuspuistossa. Pyörällä pääsee moneen paikkaan, joihon autolla ei pääse. Se haittapuoli pyörässä on, ettei "jousille" voi ottaa ketään. Mukavia tyyppejä.

Moneen paikkaan pääsee.

Jousiammuntarata.

Perjantaina kävin hot pilates -tunnilla Yoga Nordicissa. Ohjaajana oli sama Pekka kuin tiistai-aamunkin pilateksessa. Pekka oli luvannut tarjota yhden hot pilates -tunnin kaikille halukkaille, ja työkaverin kanssa tartuimme tarjoukseen. Huoneessa oli lämpöä tunnin alkaessa kolmisenkymmentä astetta, ja tunnin aikana se nousi vielä viitisen astetta. Alkuun tunsin oloni epämukavaksi, mutta heti tuntui paremmalta kun hiki alkoi virrata. Se pisaroi iholla ihan kuin saunassa. Tehokkaalta tuntui, ja pyyhkeelle oli käyttöä. Tunnin jälkeen kipaisimme suihkuun työpaikalle, koska Yoga Nordicissa on vain kaksi suihkua naisille ja melko pienet pukuhuonetilat muutenkin.

Tänään Petellä ja minulla on harjoitusohjelmassa kisasimulaatio, siis avovesiuintia, pyöräilyä ja juoksua. Ihan hyvä että simuloidaan, koska nyt aamulla mökillä huomasimme että Peten pyöräilykengät jäivät kotiin. Ehkä sitten ihan oikeaan kisaan lähtiessämme muistamme tsekata ainakin yhteen tai jopa kahteen kertaan, että kaikki tarvittavat kamppeet ovat mukana. Naapuriavulla saamme kengät tänne möksälle iltapäivällä, ja simulointi alkaa kuin alkaakin vielä tänään, mutta ehkä vähän myöhemmin kuin alunperin ajattelimme. Vettä tulee, mutta niinhän sitä voi tulla kisapäivänäkin.