torstai 29. syyskuuta 2011

Näkyväksi

Eilen sattui Helsingissä hyvin murheellinen onnettomuus, jossa pyöräilijä sai surmansa onnettomien virheiden ja sattumien seurauksena. Ala-asteikäisenä olen itsekin ajanut pyörällä päin yllättäen auennutta auton ovea. Vauhtia ei ollut paljon, ja mustelmilla onneksi selvisin. Eilisessä onnettomuudessa ei valitettavasti ollut yhtä hyvä onni matkassa.

Tapahtuma sai minut miettimään, millaisilla varusteilla sitä oikein olenkaan liikkeellä pyörälläni työmatkaliikenteessä ja miten voisin tehdä itseni näkyvämmäksi talvipimeillä. Sääntöjä noudatan orjallisesti jo valmiiksi, joten siinä ei juurikaan ole parantamisen varaa. Tarvitsen ainakin uuden neonvärisen, talviajoon sopivan takin ja paremman lampun pyörään. Lampun ostamista harkitsin jo viime talvena, mutta jotenkin sitä vaan keplottelin sillä vanhalla patterikäyttöisellä Cateyellä. Ei siinäkään varsinaisesti mitään vikaa ole, paitsi se ettei valoteho tahdo oikein riittää siihen, että esimerkiksi lumen ja jään muodot näkyisivät hyvin pimeällä. Osaatko suositella hyvää lamppua hintaluokassa 100-150 euroa?

maanantai 26. syyskuuta 2011

Sovitusta

Pete osti cyclocross-pyöränsä 5-6 vuotta sitten ja minä maantiekilpurini reilu vuosi sitten. Kumpaakaan ei sen kummemmin soviteltu, kateltiin vain päällisin puolin että koko on suunnilleen oikea. Petellä on välillä kipeytynyt ajaessa alaselkä, minulla taas yläselkä. Satulakaan ei ole tuntunut erityisen hyvältä, mutta kaikkeen tottuu. Jossain jutustelussa Arjan kanssa kävi ilmi, että Teemu tekee pyöräsovituksia. Niinpä sovimme sellaisen eiliseksi.

Melko paljon korjattavaa löytyikin. Peten satulaa laskettiin tarkkojen mittausten jälkeen kolme senttiä, ja kannatin käännettiin niin, että ohjaustankokin on nyt paljon entistä alempana. Asento on nyt jopa ihan sporttisen näköinen verrattuna aikaisempaan. Klossejakin siirrettiin hieman taaksepäin. Muutosten jälkeen nilkan liike näytti paremmalta, eikä pyöritykseen tule kuolioita kuten vanhalla setupilla näytti tulleen. Jos asento tuntuu liian matalalta, kannatinta voi nostaa yhdellä pykälällä. Nyt vaan totuttautumaan!

Minulla suurin ongelma oli satula. Se ei tarjonnut tarvittavaa tukea, ja istuin ajaessani joko liian edessä tai takana. Sain kokeillakseni satulan Arjan cc-pyörästä, ja sehän oli ihan kuin nojatuoliin olisi istahtanut! Selkä liikkui heti luonnollisemmin, eikä alaselkään tullut painetta. Satulan korkeus oli ok, mutta klosseja siirrettiin minullakin vähän taaksepäin. Niin saan lantiosta ja takareisistä enemmän voimaa ajamiseen. Sitäkään en tiennyt, että ajaessa kannattaa painaa kantapäätä alaspäin. Pyörääni vaihdettiin viime kesänä vähän alkuperäistä pitempi (10 cm) stemmi, nyt sain ohjeeksi vaihtaa lyhyemmän (8 cm) takaisin ja laittaa ohjaustangon ehkä hivenen alemmaksi.

Laitoin uuden satulan heti tilaukseen, ja kyllä nyt sitä odotan jotta pääsisin kokeilemaan miten kovaa pyörä näillä muutoksilla sittten kulkee. Kohta on jo niin kylmä ja pimeä, että ajelut pitää siirtää saunaan, mutta olisi se kiva päästä maantielle vielä ainakin kerran syksyn aikana.

Pete nappasi aika kivan kuvan Jussi Utriaisesta eilen:


Ei oikein sauvakävelypappa näytä tietävän kumpaan suuntaan lähtisi alta pois!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Espoon Rantapuolikas 2.08.13

Pete lupasi ottaa kuvia, ja niitä tulikin lähes 100. Näytin hänelle aamulla, miten kamerasta saa otetut kuvat näkyviin ja se on selvästi vaikuttanut kuvien laatuun positiivisella tavalla. Oli mistä valita.

Pyöräilimme kimpassa viitisen kilometriä Otaniemeen puolikkaan lähtöpaikalle. Aamulla ilma oli vielä kylmä, mutta Otaniemessa vähän lämmiteltyäni aurinkokin tuli esiin päätin juosta lyhythihaisella paidalla. Alunperin ajattelin jättää sen alle pitkähihaisen, mutta oli hyvä että jätin sen pois, kuumahan ja hikikin siinä olisi tullut. No okei, vähän hiki tuli lyhyilläkin hihoilla.


Juoksun lähtö oli yhdeltätoista. Ennen sitä oli lämmittelyjumppa, johon en osallistunut. Maratonkoulun Enska Hakala sanoi, että pahimmillaan alkujumpassa voi hukata liian paljon juoksua varten tankatuista hiilihydraateista. Tankkaus minun tapauksessani tarkoitti kyllä vaan sitä, että olin syönyt pari ylimääräistä palaa valkoista leipää. Mukaan otin pari geeliä, ja olin päättänyt pysähtyä jokaisella juomapisteellä.

Juoksuvauhtiakin olin tietysti etukäteen vähän pohtinut. Koska minulla ei vielä ole mittaria, josta sen tarkasti näkisi, päätin juosta sykkeen mukaan kuten lenkeilläkin ja aikaisemmilla puolikkailla. Tavoitteena oli parantaa parin vuoden takaista ennätystä 2.10. Ensimmäiset kilsat taittuivat hieman alle kuuden minuutin, myös se ensimmäinen jossa oli jonkinmoinen mäki. Oli kiva, kun tunsin juoksureitin pääosin jo ennestään, tiesin missä ei kannata hötkyillä.

Pete tuntui ehtivän Jopollaan joka paikkaan. Tämän kuvan hän nappasi noin kuuden kilsan kohdalla:


Alkumatka seuraili Länsiväylää, ja yhdeksän kilsan kohdalla pääsimme juoksemaan rantaan hiekkateitä. Reitti oli melko tasainen ja ihan koko matkan sain juosta omaa vauhtia. Porukkaa tuli takaa ohi ensimmäisen kympin aikana ihan jatkuvasti, mutta koska sykkeet olivat ihan hyvät, en lähtenyt kenenkään perään. Mieli olisi kyllä ehkä vähän tehnyt.

Geelin otin toisella ja neljännellä juomapaikalla. Ne oli hyvin merkitty 100 metriä etukäteen, joten sen ällöttävän tahnan ehti juuri ja juuri niellä ennenkuin sai vettä kyytipojaksi. Kävelin jokaisella juomapaikalla noin 50 metriä, että sain mukin juotua tyhjäksi, ja onneksi kertaakaan ei ollut vaikea lähteä uudelleen taas juoksemaan.

Wesntendissä näin ihanasti kannustavan Sisukkaan, joka huusi että "Pia reippaasti nyt niin pääset maaliin reilusti alle tavoitteen". Siitä sain taas vähän lisää virtaa, eikä maaliinkaan sitä enää montaa kilometriä ollut. Minusta ainakin tuntui, että pystyin vähän lisäämään vauhtia. Pete oli taas kytiksellä noin puolen kilsan päästä ja jätti armeliaasti lantion tässä vaiheessa todennäköisesti jo melko huonon asennon kuvan ulkopuolelle.


Viimeinen juoma-asema oli Nokian pääkonttorin kulmalla, kun juuri olin ehtinyt ajatella että kuivin suin pitää varmaan maaliin pyristellä ja vielä on se yksi iso mäkikin tulossa. Hyvään aikaan siis sain napattua vielä kaksi mukillista vettä. Pete kertoi myöhemmin, että siellä oli jo melko väsyneenkin oloista porukkaa. Itse olin tietenkin vielä ihan särmänä...


Viimeisen ylämäen jälkeen matka maaliin olikin alamäkeä ja tasaista, ja 20 kilometrin kyltin kohdalla yritin vielä vähän kiristää vauhtia. Jo alkumatkasta ymmärsin, ettei kahden tunnin hätyyttely ole realistista, mutta ennätykseen on ihan hyvät mahdollisuudet. Otaniemen urheilukentällä oli jo tosi mahtavat fiilikset, kun maaliin oli enää kolmisensataa metriä:


Koko ajan etenin positiivisella mielellä ja yritin pitää mielessä sen, miten onnellinen olen siitä että voin taas juosta. Pari vuotta vierähti vähän muissa hommissa, mutta nyt se selkä alkaa raas kestää juoksemistakin. Nyt sitä vähän kolottaa taas, mutta huomenaamuksi on varattu osteopaattinen hoito, joten eiköhän tästä ihan hyvin toivuta taas treenaamaan! Hieno juoksupäivä ja hyvä tulos! Kiitos järjestäjille sekä kaikille kannustajille matkan varrella ja täällä blogosfäärissä!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Edistystä

Voi vitsi, jo kolmas lepopäivä tällä viikolla kun pitää kerätä voimia sunnuntaita varten. Kuntopiirikin jää tänään väliin. Ensi viikolla pitää päästä taas mukaan, ettei pitokunto rapistu liikaa!

Eilisten uintitreenien yksi huippuhetki oli se, kun Krista-koutsi sanoi, että voisin siirtyä uimaan kokeiden uimarien ryhmään. Vaparin tekniikka on ilmeisesti parantunut, erityiset kehut sain kylkidelffareista. Olen tehnyt delfiinipotkuja myös selälläni ja vatsallani, mutta kylkidelffarit ovat kyllä ehdottomasti parhautta. Sekin oli kivaa, kun uitiin 6x100 m niin, että ekalla ja neljännellä satasella keskityttiin otteen hakuun, toisella ja neljännellä vetoon ja viimeisillä sadoilla metreillä vedon loppuosaan. Ylipäänsä uintitreenit ovat sitä parempia, mitä enemmän saa uida. Kokeneiden ryhmässä sitä uintia tulee joitakin satoja metrejä enemmän.

Ihmeen iso merkitys sillä märkäpuvulla on uinnissa. Kesällä olimme Peten kanssa märkkärit päällä ihan yhtä nopeita (tai hitaita), ja nyt altaassa olen selvästi nopeampi (sori Pete!). Uintiasennosta se ero varmaan suurimmaksi osaksi johtuu, ja Pete saikin Kristalta kehoituksen treenata potkuja ilman lautaa.

Tekisi mieli vähän tankata karkilla, mutta kun on se lakko päällä näillä näkymin jouluun saakka... Siskokin ystävällisesti lähetti pari pientä laatikkoa Jelly beansejä, mutta näillä näkymin ne syödään vasta jouluna kun karkkilakossa on pieni tauko.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Tavoitteita

Pete tilasi kuuden viikon juoksuohjelman Kinetic Revolutionista. Se sisältää lähinnä erilaisia treenejä ja drillejä, ja sen avulla on ilmeisesti mahdollista kehittyä paremmaksi juoksijaksi. Varmaan Vantaan maratonin ja kympin jälkeen voisimme ottaa tuon ohjelmaan. Tänään kävin taas vajaan 40 minuutin lenkillä ja yritin pitää askelen lyhyenä ja aktiivisena. Jopolla vieressä pyöräilleen Peten mielestä juoksu näytti sujuvan ihan ok ja jopa sellaista vauhtia, että voisimme yhdessä juosta jatkossa pk-lenkkejä. Aina hän muistaa kehua! Lenkin lomassa tein viisi 15 sekunnin sporttia yhden minuutin kävelypalautuksilla.

Sunnuntain Rantamaratonin puolikkaalle lähden tavoitteena parantaa puolimaratonennätystäni 2.10, joka on Helsinki City Runilta vuodelta 2009. Kyllä sen pitäisi olla ihan mahdollista, vaikka juoksutaukoa on ollut melkein pari vuotta eikä reittikään ole mikään supernopea. Lähtö on kivasti jo yhdeltätoista, joten aamupuuron voimalla juostaan. Pete on luvannut tulla huoltajaksi ja kuvaajaksi.

Viime viikon liikunnat:

ma lepo
ti työmatkapyöräily 1 h 15 min ja pilates 1 h
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la juoksutekniikkatreeniä 30 min
su juoksu 45 min pk + 30 min vk

yhteensä 6 h 15 min


Selkä oli alkuviikosta ihmeen kipeä, siksi jätin keskiviikon juoksulenkin väliin. Tällä viikolla onkin sitten onneksi ollut jo paljon parempi meininki.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Tekniikkatreeniä

Eilen kävimme Peten kanssa James Dunnen juoksutekniikkatreenissä Esport Arenalla. Juoksua otettiin taas videolle sivusta ja takaa, ja hidastuksia verrattiin toukokuun alussa otettuihin videoihin. Meitä kurssilaisia oli yhteensä neljä, ja kaikilla oli muutosta tapahtunut parempaan suuntaan. Omista videoista oppi paljon, ja myös muiden juoksemista ja jamesin kommentointia oli mielenkiintoista seurata. Minulla kädet ovat nyt paremmassa asennossa kuin keväällä. Silloin roikotin niitä ihan liian alhaalla. Jalka tulee myös paremmin maahan, ei enää läheskään niin isossa kulmassa kantapää edellä kuin viimeksi. Voi olla että mm. edelliset juoksukenkäni (Asics Nimbus) osaltaan vaikuttivat siihen, että juoksin niin paljon kantapää edellä. Brooksit ovat nyt paremmat, ja askel kehittynyt muutenkin hyvään, vähemmän selkää rasittavaan suuntaan. Edelleen lantio voisi olla suoremmassa, askel nopeampi ja jalka nousta takana korkeammalle. Näitä nyt sitten taas treenailen.

Kävin aamupäivällä juoksemassa reilun tunnin ennenkuin piti lähteä Peten huoltajaksi Pääkaupunkijuoksuun. Vähän ketuttaa nyt, kun Sports Tracker näyttää vauhteja ihan miten sattuu. Aamun lenkilläkin tuli näköjään juostua yksi syherökilsa Otaniemessä 2.24 min km-vauhtia... Vähitellen voisin ajatella vanhan Polarin mittarini (ja Sports Trackerin!) korvaamista jollain paremmalla, jossa olisi mukana myös GPS. Sekin olisi ihan kiva, ettei tarvitsisi pitää puhelinta mukana lenkillä.

Pääkaupunkijuoksu juostiin taas aurinkoisessa syyssäässä. Tässä muutama kuva Petestä reitin varrella:



Kolmen kilsan kohdalla näin Jussi Utriaisenkin taputtelemassa ja moikkailemassa kärjelle. Pian hän siitä kuitenkin lähti treenailemaan toiseen suuntaan. Olin reitin varrella parissa eri kohdassa, ja jossain vaiheessa olin astunut koiran kakkaan. Sitä oli jäänyt lenkkarin pohjaan, ja kävellessä sitä tarttui näköjään lahkeeseenkin. Yöks! Voi kun koirien omistajat voisivat kerätä ne koiriensa jätökset pusseihin ja viedä edelleen roskiksiin.


Peten loppuaika tänään oli 1.47:01. Hyvähyvä!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kuntopiirii!

Nyt jo toista kertaa tänä syksynä olin mukana HelTrin perjantaisessa kestokuntopiirissä. Liikkeitä oli vajaat parikymmentä, muutama enemmän kuin osallistujia tänään. Kaikki kehon isot lihasryhmät otetaan mukavasti huomioon; mukana on punnerruksia, vatsalihasliikkeitä, jänne- ja luisteluhyppyjä, askelkyykkyjä ja paljon muuta. Homma toimii niin, että yhtä liikettä tehdään 35 sekkaa (aika pitenee syksyn mittaan minuuttiin) ja sitten siirrytään seuraavaan ilman taukoa. Kierroksia tehdään kolme, ja kierros alkaa aina 35 sekunnin haara-perushyppelyllä.

Kuntopiirin päätteeksi teimme taas pitoja. Alkuun peruspito eli lankku 1:20 min ja pienen tauon jälkeen molemmat kyljet 0:40 ja loppuun taas peruspito 0:40. Perjantai-ilta huipentui jo tuttuun kolmen minuutin jenkkitestiin. Pidot paranevat kymmenellä (perus-) ja viidellä (kyljet) sekunnilla joka perjantai, joten kovin montaa perjantaita ei uskalla lintsata!

torstai 15. syyskuuta 2011

Raihnainen

Jätin eilen juoksutreenit väliin, kun selkä oli vieläkin kipeä. Harmitti tietenkin, mutta haluan saada sen juoksukuntoon reilun viikon päästä juostavaan puolimaratoniin mennessä. Ei sitä koko ajan satu, mutta tiistai-iltana piti mm. pyytää tytärtä nostamaan pyörälaukku lattialta, kun oma selkä ei vaan taipunut ilman vihlovaa kipua. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin jo menossa.

Tänään kävimme Peten kanssa uimassa HelTrin jatkotekniikkaryhmässä Pirkkolassa. Treeni oli kiva ja monipuolinen, uin 1900 m. Oikea olkapää on sekin vielä vähän kipeä, vaikka jumppailen sitä kuminauhalla pari kertaa viikossa. Välillä tuntuu vanhalta ja raihnaiselta, mutta onneksi se menee pian ohi!

Triathlon näyttää olevan nyt tosi hip ja pop: uusimmassa Kauppalehti Optiossakin kaksi johtajaa mainitsee harrastavansa triathlonia.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Miekkarissa

Olin elämäni ensimmäistä kertaa mielenosoituksessa, kun lähdin Kriittiselle pyöräretkelle parinsadan muun pyöräilijän kanssa. Ajoimme Lasipalatsin aukiolta Lauttasaareen ja sieltä reteästi Länsiväylää takaisin keskustaan. Muuten oli mukavaa, mutten ymmärrä miksi jotkut kilkattivat koko ajan niitä kellojaan. Se oli stressaavaa. Retki meni pääosin leppoisissa merkeissä kuitenkin, sillä sain ajaa kahden ystäväni kanssa. Lauttasaaren pyöräteiden huonon kunnon pääsin toteamaan taas kerran kotimatkalla. Voisin välillä ajaa työmatkat sitäkin kautta, mutta nykyisellään se on paljon hitaampi reitti. Ehkä sitten, kun Ruoholahden ja Finlandia-puiston yhdistävä Baana on valmistunut ja Länsiväylä muutettu puistotieksi!

Hyötypyöräilyä tuli tänään melkein kahden tunnin edestä, kun pyöräilin töihinkin. Aamulla kävin kiduttamassa vatsalihaksiani pilateksessa, ja heti työpäivän jälkeen kiersin Töölönlahden pari kertaa juosten. Ehkä sen juoksun olisi voinut jättää väliin, selkä tuli nimittäin kipeäksi. Pitää muistaa jatkossa pitää useampi päivä juoksutaukoa pitkän lenkin jälkeen.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Olipas ihan huikean kaunis syyspäivä tänään ja mahtava juoksukeli heti aamusta! Koska Pete tuntee Kettulan juoksumaastot kuin omat taskunsa, hän osasi suositella minullekin sopivaa reittiä kuultuaan tavoitteen (juoksu 1:45, lopussa 30 min noin 5.40 vauhtia). Hyvistä neuvoista huolimatta juoksin silti vähän harhaan, mutta en kuitenkaan varsinaisesti eksynyt. Yllättävän paljon näkyi muita kulkijoita, mm. sienestäjiä, moottoripyöräilijöitä ja pari autoakin muuten hiljaisilla metsäteillä. Juoksu kulki kivasti, ja tunnin ja vartin juoksun jälkeen nostin sykkeen reilusti vk-alueelle. Sports Tracker näyttää ihan ihme lukemia; en millään ole voinut juosta montaa kilometriä peräkkäin alle viiden minuutin km-vauhtia. Jotain häikkää asetuksissa ehkä?

Loppumatkasta Pete ajoi maastopyörällään vastaan ja muisti vähän kehuakin ennenkuin antoi rakentavaa palautetta hartioiden jännittämisestä. Yhdessä taitoimme viimeiset kilometrit mökille. Lenkin jälkeen alkoi selässä taas tuttu jomotus. Toivottavasti se ei jatku montaa päivää.

Kotiin päästyämme vein Aten HelTrin alkeistekniikkakurssille Helsinginkadun uimahalliin. Uin samaan aikaan viereisellä radalla Kristan tekemän parin kilsan treenin. Loppua kohden alkoi väsymys jo kyllä tuntua.

Päättyneen viikon pyristelyt:

ma lepo
ti pilates+corejumppa 1 h, työmatkapyöräily 1 h 15 min
ke lepo
to uinti 1 h 1,8 km
pe HelTrin kuntopiiri 1 h, työmatkapyöräily 1 h 13 min
la avovesiuinti 27 min, 1,4 km
juoksu 18 km 1 h 50 min, uinti 2 km 1 h

Kaikki yhteensä 8 tuntia 45 minuuttia.


lauantai 10. syyskuuta 2011

Vika kerta?

Kiirettä on pukannut, kun kolme viikkoa ehti vierähtää ilman mökkikäyntiä. Tänä viikonloppuna vihdoin onnisti! Pyörät jätimme suosiolla kotiin, mutta märkäpuvut pakattiin mukaan. Päivästä tulikin tosi hieno, vaikka aamulla oli pitkään sumuista. Parin mökkihomman ja lounaan jälkeen kävimme ehkä kesän viimeisen kerran uimassa avovedessä. Tuttu lenkki kahden saaren ympäri, 27 minuuttia. Veden lämpötila oli 17 astetta, ja kyllä siinä vielä tarkeni. Veteen mennessä kyllä huomasin, mistä märkäpuku vuotaa. Alkumatkasta hieman viileältä tuntui myös kyljissä, jossa on pienet siivut jotain muuta kuin neopreenia. Loppumatkasta alkoi vähän jaloissa tuntua viileältä, mutta kylmä tuli varsinaisesti vasta märkäpukua ulkona riisuessa. Onneksi päästiin samantien saunaan lämmittelemään.


Sienimetsässäkin kävimme, löytyi kantarelleja, suppilovahveroita ja mustia torvisieniä. Nyt pitäisi vielä varmaan leipaista iso sienipiirakka.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

TdH-viikon liikunnat

Viime viikolla vähän jo vähennettiin muuta treeniä sunnuntain Tour de Helsingin vuoksi. Näillä mentiin:

ma lepo
ti pilates + core jumppa 1 h, työmatkapyöräily 22 km 1 h 9 min
ke juoksu 12 km, 1 h 8 min, sis. 4x10 min 2 min pal
to uinti 1 h Heltrin jatkotekniikkaryhmässä 1,8 km
pe core-jumppa kotona 20 min
la Jönssin malja -viestitriathlon 35 min?
su Tour de Helsinki 4 h 56 min

yhteensä reilut 10 tuntia.

Katselin vielä viime vuoden TdH:n tuloksia, mutta en löytänyt nettoaikaani mistään, vain sen bruton 5:33. Ilokseni huomasin myös, että tänä vuonna keskisyke oli kahdeksan lyöntiä alhaisempi kuin viime vuonna.

Sitä jäin kyllä ihmettelemään, ettei naisia ollut TdH:lla enempää tänäkään vuonna. Miehiä ajoi maaliin tänä vuonna 1766, ja eli 213 pyöräilijää enemmän kuin viime vuonna (1553). Maaliin päässeiden naisten määrä puolestaan nousi viime vuodesta vain yhdellä ja oli nyt 133! Naisten osuus kaikista osallistujista oli siis vaivaiset 7 %. Juoksutapahtumissa naisia on suhteessa huomattavasti enemmän, esimerkiksi Helsinki City Runilla tänä vuonna yli 40 % ja Helsinki City Marathonillakin yli viidennes. Mikseivät naiset innostu pyöräilytapahtumista?

tiistai 6. syyskuuta 2011

Nettoaika!

Fillarifoorumia selaillessani törmäsin ohjeeseen, jolla näkee TdH:n tuloslistalta nettoajat: pitää klikata nimeä. No heti tietenkin menin klikkaamaan ja kyllä: pääsin jo tänä vuonna reilusti alle viiden tunnin, nettoaika oli 4.56.21! Ensi vuodelle pitää keksiä sitten vieläkin kovempi tavoite. Veikkaan, että nettoaikavertailussa sijoitukseni olisi vielä noussut muutamalla pykälällä, sillä minulla kesti yli lähes kuusi minuuttia päästä lähtöviivalle. Ihmeen iloiseksi sitä tulee ihan pienestä asiasta!

Sanna Karjalainen oli napannut matkan varrelta lähes 900 kuvaa ja ladannut ne verkkoon. Tällainen löytyi:


Kiitos Sannalle! Sannan kuvat löytyvät täältä.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Tour de Helsinki 2011

Kävin eilen Jönssin maljan jälkeen hakemassa osallistujakuoren velodromilta, joten sain nukkua kahdeksaan ja ehdin silti loistavasti Tour de Helsingin lähtöön yhdeksitoista. Lisätunti aamulla oli tervetullut, koska kävin viime yönä hakemassa poikamme Nosturilta yhden jälkeen, hän oli siellä parin kaverinsa kanssa katsomassa jotain keikkaa. Kun vielä heitin molemmat kaveritkin kotiin, pääsin uudelleen nukkumaan vasta kahden jälkeen. Bussillakin olisivat päässeet, mutta tarjouduin hakemaan pojat kotiin autolla. Johan tässä menikin toistakymmentä vuotta ilman yöherätyksiä lasten takia...

Kasilta siis heräsin,söin aamupalan ja laitoin loputkin kamppeet päivää varten kuntoon. Evääksi otin geelejä, patukoita ja Muumi-keksejä, juomaksi vettä. Pyörään olin eilen vaihtanut nopeammat kisarenkaat, joten kaikki oli kunnossa. Sain Peteltä autokyydin velodromille, ja siellä jonotin ensin varustesäilytykseen ja sitten vielä veskiin. Sen jälkeen pääsinkin jo siirtymään lähtöalueelle. Reippaasti astelin 28 km/h ryhmän keskelle, ja siellä olikin vielä ihan kivasti tilaa. Pienen odottelun jälkeen pääsimme vihdoin matkaan. Alku oli kaikilta vähän hermostunutta, meinasipa joku mies vierestä kaatua jo kun oli vasta toinen jalka kiinni polkimessa ja toisella tökittiin vauhtia. Meno oli alusta lähtien nykivää, välillä päästiin hyvin ajelemaan ja sitten taas jarruteltiin. Varmaan kymmenisen pyöräilijää näin renkaita vaihtamassa jo ennen vapaan vauhdin alkua. Kannustajiakin oli ilahduttavan monia matkan varrella, kiitos tutuille vilkutuksista ja kannustuksesta!



Vapaa vauhti alkoi Karakalliossa 11 km kohdalla, ja siitä se alkoi sitten sujua vähän paremmin. Vauhti tuntui tosi hyvältä, ja ryhmän mukana oli yllättävän helppo pysyä myös Velskolan mäissä. Koko ajan takaa tuli eteen pyöräilijöitä, joten jänikset olivat aina vain kauempana. Päätin, että pysähdyksen jälkeen yritän päästä paremmin jänisten kantaan. Neljänkympin kohdalla ohi meni ambulanssi, ja siitä vähän matkan päässä oli sattunut pieni kolari. Pysähdyimme vasta toisella pysähdyspaikalla, ja sain siellä täytettyä tyhjentyneen vesipullon urheilujuomalla.

Tauon jälkeen matka jatkui vieläkin tasaisemmin, nyt ajettiin 2-3 rinnan. Vähemmän tuli ihmisiä takaa, mutta edelleen ihmiset nostivat kättä pystyyn hiljentämisen merkiksi vähän liian helposti, esim. ylämäkeen ajettaessa. Siinä vauhti hiljenee ihan aina, ja takaa tulevien kuuluukin jarruttaa ja pitää oma paikkansa jonossa. Kääntymisen jälkeen otettiin aina sadan metrin spurtti, ja sitten taas jarruteltiin. Helpompi olisi ollut ajaa tasaisesti ja jarruttaminen harmitti vähän.

Ryhmä pysähtyi vielä viimeiselle taukopaikalle, mutta minä jatkoin pienemmässä porukassa suoraan maaliin saakka. Vettä ja mehua oli vielä pulloissa sen verran, että ajattelin jaksavani maaliin ilman täydennystä. Viimeiset viisitoista kilsaa menivät tosi nopeasti, ja pian oltiinkin jo perillä. Aikaa meni tänä vuonna puolisen tuntia vähemmän kuin vuosi sitten, mutta viiden tunnin alitus jäi reilun kahden minuutin päähän. Sijoitukseni naisten sarjassa oli 52./133. Tulokset löytyvät täältä.

Mahtava päivä, ja kiva että jäi jotain hampaankoloon vielä ensi vuodeksikin (se viiden tunnin alitus siis)!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Jönssin malja

Helsinki Triathlonin kauden päätöskisa Jönssin malja järjestettiin tänään Kuusijärvellä. Se käytiin kolmen hengen joukkuein, ja joukkueita oli liikkeellä kuusi. Kaikissa joukkueissa oli kaksi miestä ja yksi nainen. Olin samassa joukkueessa Jupiksen ja Jaakon kanssa. Jupis lähti ensimmäisenä matkaan, minä toisena ja Jaakko oli ankkurina. Kaisa Lehtonenkin osallistui kisaan, jotta saimme joukkueet kasaan. Hän oli Kuusijärvellä sattumalta treenailemassa samaan aikaan.

Kisa käytiin niin, että ensin kaikki joukkueen jäsenet uivat 300 m, sitten pyöräilivät 10 km ja lopuksi juoksivat järven ympäri 1,7 km. Kaikki pääsivät siis vuorollaan tekemään kaikkia lajeja. Uinti meni ihan kohtuumukavasti, vesi ei ollut vielä liian kylmää ja hengittäminen sujui hyvin. Kaisa meni ohi toisen kierroksen alussa ihan kamalaa vauhtia.

Lähdössä uintiin:

Pyöräilyosuudelle pääsin lähtemään toisena. Ajattelin ajella sen suht rennosti, kun huomenna on TdH. Melko pian käännyttyäni huomasin kuitenkin, että saan edellä ajavan kiinni, ja ohihan siitä piti sitten mennä. Kauaa en ehtinyt piikkipaikasta nauttia, kun takaa tuli Arja ja meni saman tien ohi. Kympin matkaan meni minulta vajaat 19 minuuttia ja aika läähätykseksi meni.

Juoksuosuus meni minulta odotetusti heikoimmin. Pääsin lähtemään heti Arjan perään, mutta en kauaa pysynyt peesissä. Näköetäisyydellä pyrin hänet kuitenkin pitämään, koska en ollut ihan varma oikeasta reitistä. Ilmeisesti aikaisemmin Rykäsyissä olen kääntynyt vasemmalle liian aikaisin, ja tänään se oikea reittikin sitten löytyi kun seurasin Arjaa. Loppumatkasta kuulin, kuinka joku tulee kovaa takaa, ja pian Jola harppoikin ohi niin kovaa, etten mitenkään olisi voinut pysyä perässä.

Juoksun lähdössä olin niin nopea, että kuvaan jäi vain kengät, käsi ja takaosa:

Kisan jälkeen kävimme saunassa ja söimme tonnikalalasagnea. Kisa yllätti positiivisesti, oli jopa hauskempaa kuin olin edeltä ajatellut. Vielä hauskempaa olisi tietysti ollut, jos joukkueita olisi saatu liikkeelle enemmän. Täytyy kokeilla samaa uudelleen ensi vuonna!

Kuvista iso kiitos Sisukkaalle!