lauantai 18. marraskuuta 2017

Uintijuttuja

Nyt jo muutaman viikon ajan ovat uintitreenit rullailleet kivasti. Uintia on yleensä kahdesti viikossa, torstai- ja lauantaiaamuisin. Torstaisin käymme yleensä Leppävaarassa ja lauantaisin Märskyssä.

Tämä viikko oli hieman erilainen, sillä Pete oli työmatkalla Ruotsissa. Kävin uimassa poikkeuksellisesti jo keskiviikkoaamuna ja paikaksi valikoitui Allas Sea Pool. Jätin auton Hanasaareen ja jatkoin siitä Altaalle ensin bussilla ja sitten vielä metrolla. Aamulla oli niin kylmä, että auton ikkunatkin piti raaputtaa. Hanasaaren liityntäparkissa oli ennen seitsemää vielä tosi hyvin tilaa.

Altaalla oli kivasti tilaa seitsemän jälkeen, ja melkein koko ajan sain uida omalla radalla. Olin ottanut mukaan treenin paperilapulla, jonka laitoin juomapullon kylkeen. Piti olla tarkkana, ettei se lennä tuulen mukana mereen. Oli ihan mahtavaa uida ja nähdä samalla, kuinka päivä valkeni. Treenin alkaessa oli niin pimeä, että Spartaniinkin piti laittaa taustavalot päälle.

Jännä nähdä, pysyykö Allas tänä vuonna koko talven auki, kuten on luvattu. Aika lailla vesi höyrysi, vaikka ulkoilman oli vielä tukevasti plussalla. Allas on niin lähellä toimistoa, että varmaan tulee käytyä siellä aina silloin tällöin, kun ei muuten ehdi. Sellaistakin mietin, että sinne voisi jonain vapaapäivänä ajaa pyörällä vähän pitempää reittiä, käydä uimassa ja palata kotiin Länsimetrolla.

Kuvan otin lähtiessä, kun oli jo valoisaa.
Tänään olimme uimassa Märskyssä, ja siellä oli taas kivan paljon tuttuja. Reilu tunti uitiin Peten kanssa samaa ohjelmaa, minkä jälkeen lähdettiin keskustaan lounaalle. Tästä on tullut meille jo kiva lauantairutiini. Ihan kivaa tämä kahden aikuisen elämä on senkin jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, kun ei enää ole kiire minnekään.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Pyörät myyntiin

Tänään työmatkaa pyöräillessä sen päätin: myyn sekä maasto- että maantiepyöräni ja ostan tilalle cyclocrossin. Kesällä aloin tätä ensi kertaa pohtia, mutta silloin en vielä ollut valmis luopumaan etenkään maantiepyörästä. Nyt kun on ollut aikaa asiaa ajatella, ja kun olemme myyneet ja lahjoittaneet pois paljon muutakin tavaraa lasten kotoa muuton myötä, on vihdoin näiden pyörienkin aika mennä.

Varsinkin maantiepyöräni on viime vuodet ollut todella vähällä käytöllä, ja on sääli pitää hyvää pyörää varastossa pölyttymässä. Sillä ajoin mm. ensimmäisen triathlonkisani, perusmatkan Kiskossa vuonna 2009. Sain pyörän pari päivää ennen kisaa, joten vähän tutustumisen merkeissä meni se pyöräosuus.



Molempiin pyöriin olen ollut oikein tyytyväinen, molemmat ovat olleet sopivan kokoisia tällaiselle suunnilleen 170 pitkälle kuskille ja sen verran laadukkaita, etteivät omat valinnat ole missään vaiheessa alkaneet harmittaa.



Koska ajokilsani tuntuvat painottuvan hyväkuntoisille väylille juurakkopolkujen sijasta, cyclocross-pyörä on nyt alkanut kiinnostaa. Sillä voisi ajella sekä asfaltilla että soralla, ehkä helpoilla poluillakin. Nastarenkaatkin siihen voisi talveksi hankkia, ja olisi se työmatkalla maastopyörää kevyempi polkea. Vielä ei ole mitään mallia valmiiksi katsottuna, yritän nyt ensin saada nykypyörät kaupaksi.

Taidan mennä vähän vastavirtaan, kun minulle oikea pyörien määrä näyttää nyt olevan n-1, jossa n on nykyinen pyörien määrä. Triahtlonpyöräni Cannondale Slice on ja pysyy, se täyttää paikkansa oikein kivasti.

Pyörien myynti-ilmoitukset ovat nyt Fillaritorilla:

maastopyörä Cube
maantiepyörä Cannondale Caad9




sunnuntai 5. marraskuuta 2017

2136 kcal päivässä

Kävin reilu kaksi viikkoa sitten ravitsemusterapeutti Merja Kiviranta-Mölsän vastaanotolla Terveystalossa. Halusin saada hyviä neuvoja siihen, miten voin varmistaa sen, että syön riittävästi jaksaakseni treenata ja voidakseni hyvin. Syksyn maratontreeneissä olin huomannut, etten oikein meinaa jaksaa juosta, kun olin vaihtanut lounaan salaattiin lähes joka päivä.

Merja sanoikin, että todennäköisesti olen syönyt liian vähän hiilihydraatteja. Aloimme rakentaa mallipäivää syömisten suhteen. Pohjaksi otettiin se, mitä ja miten siihen saakka olin syönyt. Se oli hyvä, sillä niin ei muutoksesta tullut liian isoa, vaan olen pystynyt syömään jotakuinkin mallipäivän mukaan jo reilut kaksi viikkoa.

Tässä se "mallipäivä":

Aamiainen 484 kcal
makeuttamaton maitorahka 250 g
kaurahiutale 1 dl (40 g)
pellavansiemen 1 rkl
banaani
mehukeitto, makeuttamaton  1 dl

Syön aamiaisen useimmiten töissä. Onhan tuossa nyt syömistä, varsinkin kun vertaa siihen, että aikaisemmin söin vain puuroa ja ehkä hedelmän. Mehukeiton avulla saa kyllä alas aika tönkönkin satsin rahkaa ja kaurahiutaleita. Paahdettu rouhittu pellavakin oli ennalta tuttu tuote.

Lounas 611 kcal
salaattia 200 g
lohi 100 g
täysjyväriisi 75 g

Lounaalla käyn jossain keskustan ravintolassa. Broilerisalaattiakin voi syödä, mutta silloin kannattaa mukana olla vaikka kotona valmiiksi keitetty täysjyväriisi.

Välipala 278 kcal
mysli 1 dl
makeuttamaton jogurtti 2,5 dl

Iltapäivällä kahden-kolmen maissa syön välipalan. Tässäkin on melko iso muutos, kun aikaisemmin söin vain jonkun hedelmän. Mysliksi on nyt valikoitunut Fruity Mysli, jossa ei ole hasselpähkinää, jolle olen allerginen.

Päivällinen 492 kcal
broileria ja kasviksia
tumma pasta 3 dl
Gefilus-mehua 2 dl

Joskus aikaisemmin olen saattanut jättää päivällisen väliin, en enää.  Treenipäivinä tulemme yleensä kotiin kaupan valmisruokatiskin kautta, jos kello alkaa olla jo paljon. Kiva ja yllättävä lisä tuo mehu, tähän saakka olin juonut sitä vain viikonloppuisin.

Iltapala 271 kcal
kauraleipä 2 viipaletta
kalkkunaleikkele 2
juusto Polar 15
Voimariini 60

Ja vielä päivällisen jälkeenkin pitäisi jaksaa syödä illalliseksi leipää ja päällisiä. Oivariini vaihtui tässä yhteydessä vähempirasvaiseen versioon. Maistuu melkein samalta.

Näin syöden kaloreita kertyy yhteensä 2136, jossa on rasvaa 62 g, proteiinia 129 g ja hiilihydraattia 241 g. Ruokavalio täyttää myös kaikki päivän vitamiini-,  kivennäis- ja hivenainetarpeet. Toki joku monivitamiini siihen päälle olisi vielä hyvä varmistus.

Liikunnan suhteen ohje oli se, että siinä kulutetut kalorit olisi hyvä saada syötyä treenin aikana.  Nyt olen sitten vähän tarkemmin katsellut sykemittarista arvioita energiankulutuksesta treenien aikana ja syönyt niitä patukoita ja juonut urheilujuomaa. Kyllähän ne kaloritiedot kaikista tuotteista löytyvät, kun vähän etsii.

Muutoksiakin on tapahtunut. Yleistä jaksamista on hankala arvioida, mutta kyllä se varmaan on parantunut. Kiloja on tullut lisää 3-4. En ole ihan varma lähtöpainosta, koska meidän vaa'assa ei moneen vuoteen ole ollut pattereita. Vertailulukema on siis viime keväältä, kun punnitsin itseni uimahallissa viikoittain. Silloin paino pysyi jatkuvasti noin kilon haarukassa. Nyt on kotivaa'assa taas patterit, ja seuraan painon kehittymistä mielenkiinnolla muutaman kerran viikossa. Toivottavasti se ei nyt enää ihan kamalasti nouse.

Toinen kiva ja vähän yllättäväkin muutos on se, ettei enää ole tehnyt mieli makeaa. Makeannälkä tosiaan näyttää häviävän, kun vaan syö tarpeeksi "kunnon ruokaa" - näin siis ainakin minulla. No viime perjantaina söin kyllä irtokarkkeja.

Tämän päivän maastopyörälenkillä huomasin, että Kirkkojärvi tulvii edelleen Ikean takana Espoossa:





sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Takaisin altaaseen

Syyskuun aikana treenailin maratonille, eikä uintitunteja kertynyt kuin vaivainen yksi. Uimaton kausi jatkui vielä pitkälle lokakuulle, kunnes vihdoin päättyneellä viikolla sain aikaiseksi harjoitella paluuta altaaseen.

Ekalla kerralla torstaina satuin tuttujen kanssa samalle radalle ihan sattumalta. Heillä oli menossa yksityistunti Matti Rajakylän kanssa, ja tehokkaalta näytti meno. Oma uintikunto mietitytti jonkin verran etukäteen, näin pitkää taukoa uinnista minulla ei ole ollut moneen vuoteen. Ote tuntuikin olevan vähän hakusessa, sellaista ihanaa liu'un ja sujuvuuden tuntua ei tullut missään vaiheessa. Ei sitä nyt muutenkaan ihan joka uintikerralla ole tullut koettua :)

Seuraavan kerran kävin uimassa jo heti pari päivää myöhemmin, lauantaiaamuna Märskyssä Peten kanssa. Silloinkin kävi ihan superhyvä tuuri, taas löytyi ystäviä joiden kanssa vaihdella kuulumisia ja etenkin uida samaa treeniä. Saatiin ihan oma ratakin meille neljälle.

Uinti tuntui jo aavistuksen paremmalta, vaikka vauhti onkin toistaiseksi kadoksissa ja lihakset väsyvät aika nopeasti.

Kotona meillä alkaa remontti olla valmis. Takkahuoneessa on vielä aika iso kasa tavaraa, jonka pitäisi saada vietyä jonnekin.  Lasten vanhoja vaatteita ja harrastusvälineitä aion lahjoittaa Hope-yhdistykselle, niitä onkin kertynyt aika paljon. Kierrätyskeskukseenkin varmaan riittää tavaraa ja Sortti-asemallekin vietävää.

Pyörähuone on nyt valmis, ja Pete onkin jo ehtinyt aloitella traineritreenit. Minulla sekin on vielä edessä. Tänään kävin ulkona ajamassa maastopyörällä parin tunnin lenkin. Sateesta huolimatta se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin saman pituinen traineritreeni sisällä.

Pyörähuone ja sen nykyiset asukit.

maanantai 23. lokakuuta 2017

MItä teen, kun ei "tarvitse" tehdä mitään

Nyt on meillä menossa ns. ylimenokausi, eikä ole mitään päivittäistä ohjelmaa toteutettavista treeneistä. Siinä mielessä siis aika helppoa ja mukavaa. Vantaan maratonilta palautuminen lähti ihan hyvin käyntiin, ja pidin viime viikolla jopa kuusi kokonaan treenivapaata päivää.

Viikonlopuksi lähdimme mökille, ja iloksemme saimme seuraksi tyttäremme ja poikaystävänsä. He tulivat mökille lukemaan tenttiin, ja ahkeroivatkin tiiviisti koko viikonlopun. Oli mukava tehdä ruokaa pitkästä aikaa useammalle kuin kahdelle. Taisin tosin vähän aliarvioida ruuan määrän enkä ollut muistanut ostaa tyttären lempijuttuja, Kaurapuikuloita ja Aamupala-juustoa. No, aina voi parantaa.

Lauantain lenkillä oli nättiä ja aurinkoista.

Uintikelit taitavat kyllä olla jo ohitse, ei nimittäin tehnyt mieli pulahtaa jääkylmään järveen edes saunasta. Viimeksi olen pulahtanut altaaseen noin kuukausi sitten, varsinaisesta uintitreenistä onkin sitten jo seitsemisen viikkoa. Tämä on varmasti pisin uintitaukoni yhdeksään vuoteen. Noinkohan pysyn vielä pinnalla?

Tänä syksynä en ole osallistunut mihinkään ohjattuun uintitreeniin. Viime kaudella kävin TriathlonSuomen uinneissa sunnuntai-iltaisin seitsemältä Mäkelänrinteessä, mutta ajankohta oli niin huono, että jätin nyt ilmoittautumatta. Sunnuntai-iltana takana on yleensä jo joku pitkä treeni ja olo on väsynyt. Ehkä vieläkin suurempi syy on kuitenkin se, että sunnuntai-iltaisin on hyvä mahdollisuus tavata jo kotoa muuttaneita lapsia, joiden kalenterit täyttyvät arkisin opiskelusta ja töistä.

Pete on nyt niin innoissaan uudesta gravel-pyörästään, että minäkin otin maastopyörän mukaan mökille. Mökkimme ympäristössä on todella hyvä verkosto metsänhoitoteitä, joita nyt ajelin sekä lauantaina että sunnuntaina. Pete teki vähän pitemmät lenkit ja kävi sunnuntaina huiputtamassa Särämäen, Varsinais-Suomen korkeimman kohdan. Näkymien vuoksi sinne ei kuulemma kannata mennä, mutta läheisellä Hyyppäränharjulla hän kyllä kävi aikaisemmin syksyllä keräämässä vertikaalimetrejä Vaarojen maratonia varten.

Välillä voi vaan olla.

Nyt on myös hyvää aikaa yrittää saada syöminen kuntoon. Minulla se tarkoittaa sitä, että pitää oppia syömään enemmän. Se ei ole ihan niin helppoa kuin kuulostaa. Luulen, että olen kohdannut saman kuin moni laihduttaja kuullessaan hyvän neuvon syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Pari päivää muistaa vielä tsempata, mutta sitten asia helposti unohtuu, into laantuu ja palaa vanhoihin huonoihin tapoihin.

Kävin viime viikolla Merja Kiviranta-Mölsän vastaanotolla ja sainkin tarkat ohjeet siitä, miten paljon ja mitä pitäisi syödä. Esimerkkipäivän ruokailut perustuvat siihen, mitä olen tähänkin saakka syönyt, eikä muutos siksi tunnu kovinkaan isolta. Olen syönyt oikeita asioita ja oikeisiin aikoihin, mutta aina liian vähän. Esimerkiksi aikaisemmin välipalaksi söin hedelmän, nyt 2,5 dl jogurttia ja 1 dl mysliä. Nyt pitää vaan muistaa olla skippaamatta mitään ruoka-aikoja ja urheillessakin syödä niin paljon, ettei energiansaanti mene miinukselle.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Vantaa Maraton 14.10.2017

Se on nyt näköjään kisa ja viikko -tahti, kun taas kisaraporttia kirjoittelen. Vantaan maratoniin huipentui tämän kausi, ja Pete oli luvannut lähteä kuljettajaksi ja kannustajaksi.

Olen Vantaalla juossut aikaisemmin puolikkaan vuonna 2012 ja Fun Runin eli yhden kierroksen jonain toisena vuonna kauan sitten, mutta tämä oli ensimmäinen maraton. Reitti oli siis jotakuinkin tuttu jo etukäteen.

Ennen lähtöä vähän lämmittelin ensin sisällä hallissa ja sitten kävin vielä juoksemassa pienen lenkin. Juoksu tuntui ihan hyvältä, tosin vasemmassa sääressä oli pieniä tuntemuksia kuten aikaisemminkin tällä viikolla. Lähtörynnistyksessä jäin sinne porukan hännille.

Näissä tamineissa juoksin. Juoksutrikoissa on isot taskut reisien kohdalla, ja siellä pullistelevat parit geelit, ei lihakset :)


Ekaan kierrokseen meni aikaa 1.03.57, ja toinen meni muutamaa sekuntia nopeammin, koska olin puolivälissä ajassa 2.06.56. Toisella kierroksella oli hetken aikaa ihan sellaista lennon kivan keveää fiilistä, joka ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauaa. Tuttuun tapaan otin geelin ja vettä jokaisella huoltopisteellä. Niitä oli kolme per kierros. Kahden kierroksen jälkeen teki mieli suolaa, mutta harmikseni suolatabletit olivat sulaneet trikoiden taskussa, joten ihan kamalan paljon siitä ei suuhun saakka saanut. Ensi kerralla suolatabletit pieneen muovipussiin... Nyt en niitä sellaiseen laittanut, koska ajattelin sen pussin siinä juosten avatessa harmittavan.

Pete oli lähtenyt lähdön jälkeen uimaan Märskyyn ja näinkin hänet autossa kolmennella kierroksella Teboilin jälkeisellä pitkällä suoralla. Sieltä hän ehti maalialueelle ottamaan kuvan, kun lähdin neljännelle, viimeiselle kierrokselle.  Väliaika kolmannen kierroksen jälkeen oli 3.12.02 eli vähän se vauhti sillä kierroksella hiipui. Se oli muutenkin ainakin henkisesti vaikein kierros, kun puoliväli oli jo ohitettu ja reilut pari tuntia juostu, mutta maali ei ollut lähelläkään.

Viimeiselle kierrokselle lähdössä.

Viimeiselle kierrokselle yritin nostaa vauhtia, mutta niin ei varmaankaan tapahtunut. Oli kyllä kiva juosta, kun oma jaksaminen oli ihan ok jat alkoi tulla ohitettaviakin vastaan. Yksikin mies kääntyi 180 astetta 32 kilsan merkin kohdalla ja lähti kävelemään takaisin maalialueelle, taisi jättää kesken. Minulla juoksu kulki olosuhteisiin nähden ihan kivasti, ja pidin energiasuunnitelmastakin kiinni lukuunottamatta viimeistä huoltopistettä, jonka ohi juoksin ottamatta mitään. Siitä oli maaliin vain kolmisen kilsaa, ja tunsin jaksavani.

Yksi juoksun kivoimpia hetkiä oli tänään juuri viimeisellä kierroksella, kun sen loppukilsoilla ohitin painavan rinkan kanssa juoksevan, Obelixiksi pukeutuneen Läskimaijan ja hänen seurueensa. Siinä juoksi myös muutama suuresti arvostavani juoksututtu.

Viimeiseen kierrokseen meni aikaa reilu tunti ja kuusi minuuttia, ja maratonin bruttoaika oli tänään 4.18.02, netto 4.17.26.

Maalissa. Vihdoinkin.
Tämä oli toiseksi nopein neljästä juoksemastani maratonista, ja olen aikaan ja juoksuun muutenkin ihan tyytyväinen. Pari viikkoa sitten en pystynyt kahden tunnin lenkillä pitämään yllä samaa vauhtia kuin missä nyt onnistuin reilun neljän tunnin ajan. Olen ilmeisesti kärsinyt energiavajeesta ainakin pari viime kuukautta, mahdollisesti ja todennäköisesti pitempäänkin. Nyt aion ottaa syömisestä niskalenkin ja kunnostautua silläkin saralla. Enemmän ja parempaa lähinnä. Tai ainakin enemmän.

Tästä alkaa nyt pieni ylimenokausi, ja sitten aletaan treenata ja varsinkin syödä ensi vuoden tavoitteet (triahtlonin puolimatka Lahdessa ja täysi Tallinnassa) mielessä.

Tämän postauksen kuvat otti Pete. Kiitos ja halaus ykköskannustajalleni!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viikonloppu Kolilla

Yllätyksekseni pääsin itsekin kisaamaan nyt viikonloppuna, vaikka alunperin piti olla vain kannustamassa. Kävi nimittäin niin, että sain kuin sainkin ilmoittauduttua Vaarojen maratonin 13,5 kilsan matkalle, kun kävimme kisakeskuksessa hakemassa Peten kisanumeron maratonille perjantai-iltana.

Olimme vuokranneet pienen mökin Loma-Kolilta, noin 10 kilsan päästä kisakeskuksesta. Ajoimme Kolille jo torstai-iltana, ja teimme molemmat perjantaina mökillä etäpäivän. Se sujui yllättävän hyvin, ja oli tosi mukavaa. Molemmat naputtelivat omaa konettaan ja välillä käytiin (ihan sikakalliilla) lounaalla Sokos Hotel Kolissa.

Pari kuvaa perjantailta, kun kävimme pienellä metsäretkellä kisakeskuksen ympäristössä:




Lauantaina oli sitten molemmilla kisapäivä. 13,5 kilsan reitin juoksijat lähetettiin matkaan kahdessa osassa; ensin ne, jotka uskovat alittavansa 1,5 tuntia ja 10 minuuttia myöhemmin loput. Jäin sen loppuporukan hännille päivän viimeiseen lähtöön. Ekat kilsat juoksimme jonossa hissukseen, ja siitä se porukka matkan edetessä harveni. Oli kuitenkin kiva, että ympärillä oli melkein koko ajan samanvauhtisia juoksijoita. Matkalla oli ylä- ja alamäkeä, portaita, pitkospuita ja lopussa se sama usean kilsan nousu satamasta kuin maratonillakin.

Juoksu tuntui hyvältä ja pitempäänkin olisin poluilla viihtynyt. Ylämäissä kävelin, tasaisella ja alamäissä juoksin. Enemmän kuin maisemia katsoin jalkojani. Vartin välein join vettä, puolen tunnin välein otin geelin ja kerran tunnissa suolaa. Loppuaikani oli 2.06, joten melkein spekseihin meni. Sen kyllä tajusin ihan alkumetreillä, että jos joskus maratonille tuolla haluaisi osallistua, pitäisi kyllä juosta aika paljon enemmän mäkiä, kuten Pete on nyt pari kuukautta tehnyt.

Maaliintulon jälkeen kävin suihkussa ja syömässä ja ilokseni tapasin myös hyviä ystäviä, joiden seurassa aika aina kiitää vähän liian nopeasti.

Pete oli arvioinut juoksevansa maratonin 6-7 tuntiin, joten vähän ennen kolmea menin odottamaan häntä viimeisen ylämäen loppuun, josta oli maaliin enää noin 150 m. Siihen muodostui kiva muutaman henkilön kannustusporukkakin, ja kaikkia tsemppasimme ottamaan pienen loppukirin juosten.

Noin tunnin odottelun jälkeen näin tutun sinisen takin ja otin äkkiä puhelimen esiin kohmeisin käsin. Tässä Peten hieno loppukiri (ensin siinä on edessä joku pipopää,  mutta Pete on se, joka juoksee!


Näin Pete kertoo kisasta:

Tänään mulla oli jo perinteeksi muodostunut post-Ironman syysmaraton. Etelä-Suomen pikkumaratonit on koluttu niin päätin lähteä Kolille Vaarojen Maratonille.

Jonkinlainen peukalosääntö on, että täällä menee aikaa 1,5 kertaisesti tasamaan maraan verrattuna. Arvelen että olisin noin 3:45 kunnossa, joten teorian mukaa tästä olisi selvitty alle kuuden tunnin.

Polkujuoksu ei ole teorialaji.

Loppuaika oli 6:51. Hyvin jaksoin vääntää ylämäet (noin 1600 nousumetriä) ja helpot polkupätkät. Jyrkät alamäet ja teknisin pätkä jota oli noin 10 km oli mulle vaikeita, kömpelö kun olen.

Mutta mun mielestä polkuhommissa ei tarvii kellosta niin välittää! Tämä on hauskaa hommaa ja suosittelen Kolin polkuja kaikille.
Tässä virkeänä maalissa.



Tänään kävin aamupäivällä reilun kahden tunnin pyörälenkillä. Osuin sattumalta eilisen maratonin reitille ja otin pari kuvaa. Tässä polku taisi kyllä olla poikkeuksellisen hyvässä kunnossa:


Maratonin huoltopiste. Eilenkin siellä oli tarjolla vain vettä.