perjantai 22. elokuuta 2014

Kisaturistit

Kerran yhtenä tiistaina tänä kesänä olimme Peten kanssa ajamassa tempoa Röylässä, kun pienessä porukassa kyselin kokeneemmilta seurakavereilta, missä minun kannattaisi kisata täydellä matkalla ensi kesänä. Haluan tehdä sen ulkomailla, mielellään Ironman-organisaation tapahtumassa, ja lyhyellä listalla olivat siinä vaiheessa vielä Kalmar ja Köpis. 

Kalmarissa olin katsojana viime kesänä. Se oli todella mukava paikka ja kaikki tarvittava on kätevästi kävelyetäisyydellä. Autolla ja laivalla pääsee helposti ovelta ovelle, tosin matkoihin vierähtää aikaa. Pete oli siellä starttiviivalla tänäkin vuonna, joten hänelle se olisi jo kolmas peräkkäinen Kalmarin reissu. Oli hän sinne kuitenkin luvannut huoltajakseni lähteä, jos sinne haluan mennä.

Köpis puolestaan on lyhyen lentomatkan päässä, mutta pyörä pitää pakata laukkuun. Sitä en ole vielä kokeillut, ja laukkukin pitäisi sitä varten vuokrata.  Viime vuonna kuulin paljon hyvää itse kilpailusta ja reitistä, mutta jotenkin se oli minusta tuntunut hankalammalta, kun esimerkiksi uinnin lähtöön pitää mennä metrolla. 

Siinä jutellessa ja kokeneempien kokemuksia kuunnellessa mieli muuttui nopeasti, niinkuin se minulla joskus tekee. Kööpenhaminassa uidaan näet laguunissa eikä pyöräreitti ilmeisesti ole ihan yhtä avoin tuulelle kuin Kalmarissa. Pyöräillessämme kotiin keksin, että voisimme Peten kanssa kahdestaan lähteä tsekkaamaan Köpiksen mestat jo tänä vuonna. Kaupunki on kiva, kisaamassa on paljon tuttuja ja lisäksi on mahdollista, että maanantai-aamuna voisi paikan päällä ilmoittautua ensi vuoden kisaan.

Alunperin olimme suunnitelleet, että minä kisaan ensi vuonna Köpiksessä ja Pete täydellä matkalla Tahkolla tai Lahdessa. Jotenkin asia kuitenkin kääntyi viime viikolla niin, että näillä näkymin olemme molemmat menossa ilmoittautumisjonoon maanantaina. Jos kuitenkin molemmat matkustamme Köpikseen ensi vuonna, voimme varmaan samalla molemmat myös kisata. Minulla on kova luotto siihen, että ainakin Pete pysyy kisan jälkeen tolpillaan sitten ensi vuonna, jos minua vaikka vähän väsyttäisikin.

Niinpä olemme nyt lentokentällä odottamassa Köpiksen lentoa, odotuksissa rento ja jännä viikonloppu tanskalaiseen tapaan.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tahko Triathlon 16.8.2014

Vau mikä kisa Tahkolla oli eilen! Kisasää oli loistava, reitit myös maisemiltaan hienot ja paljon mukavaa porukkaa kasassa.

Olen käynyt Tahkolla pari kertaa aikaisemminkin, mutta talvella, joten nyt kesällä kaikki näytti vähän erilaiselta. Minulla oli huone hotellissa, josta oli maaliviivalle matkaa vain muutama kymmenen metriä. Kisa oli logistisesti yhtä helppo kuin olin ennen kisaa ajatellutkin; kaikki tarvittava lyhyen kävelyetäisyyden päässä.

Perjantain agendalla oli autossa istumisen lisäksi ilmoittautuminen ja pasta party. Pastaan ja kattaukseen oli selvästi panostettu. Tankkaukset oli kuitenkin hoidettu jo edellisinä päivinä, joten söin vain vähän vaikka ruoka ylittikin odotukset. Kisainfo oli kätevästi samassa paikassa, ja sekin alkoi minuutilleen oikeaan aikaan. Hienoa!

Lauantai-aamuna oli mukavasti aikaa viedä pyörä ja vaihtokamppeet paikalleen ja käydä vielä uimassa ennen kisan alkua. Vähän päänvaivaa aiheutti kyllä syöminen aamupäivän aikana, kun kisa alkoi vasta puolenpäivän aikaan. Aamulla söin kaurapuuroa mansikkahillolla, kymmenen maissa enenrgiapatukan ja ennen uinnin lämmittelyä vielä yhden geelin. Olo ennen lähtöä oli hyvä.

Kaikilla ikäryhmäni naisilla oli pyörissään #pinkwheels. Oma pyöräni etualalla.

Uinnin lähdössä olin melko oikealla ensimmäisessä rivissä, ja pääsinkin ilman mitään kommervenkkejä uimaan omaa uintia. Miehet olivat lähteneet matkaan 5 minuuttia aikaisemmin ja hitaampia miehiä alkoi olla edessä varsinkin ensimmäisen poijun jälkeen. Toinen vähän ahtaampi paikka tuli heti sillan alituksen jälkeen pari sataa metriä ennen rantaa. Siinä piti vähän pujotella, että pääsi etenemään. Olin ostanut kisaa varten uudet uimalasit, jotka pysyivät kirkkaina koko matkan. Uintiin meni aikaa 33:05.

Ensimmäisessä vaihdossa meni aikaa melkein neljä minuuttia. Kuivasin siinä vähän jalkoja ja laitoin sukatkin jalkaan kun ensin kuulin Mikko Leppilammenkin nousseen järvestä ja sitten näin hänen juoksevan ohitseni vaihtopaikalleen.

Pyöräily alkoi useamman kilsan loivalla nousulla. Lähdin liikkeelle rauhallisesti, koska syke oli uinnin jälkeen vähän liian korkealla ja halusin saada pyörityksen kunnolla käyntiin. Reitti oli kumpuileva, ja tosi kiva ajettava. Se ajettiin kahtena kierroksena Varpaisjärvelle ja takaisin. Pyöräreitillä oli tosi tasainen ja puhdas asfaltti, jota oli ilo ajaa. Yhtään rengasrikkoa en nähnyt eikä sellaista onneksi sattunut minullekaan. Pyörän päällä vierähti melkein kolme tuntia; 2.57:09.

Pyöräilyn aikana söin kaksi geeliä ja vajaan pussillisen geelikarkkeja. Lisäksi join kaksi pulloa urheilujuomaa ja yhden vettä. Aerotankojen välissä olevasta pullosta on todella helppo ja kiva juoda, kun ei sitä varten tarvitse nousta aeroasennosta. Tulee juotua useammin kuin aikaisemmin, kun se on niin kätevää. Aeropullon lisäksi minulla on kaksi pullopaikkaa satulan takana. Mielelläni kyllä kuulisin, jos jollain on hyviä tapoja kapean pillin puhdistamiseen. Löytyisiköhän jostain tarpeeksi kapea pulloharjan tyyppinen viritys?

Toinen vaihto meni ensimmäistä nopeammin, 2:10. Sitten olikin enää juoksu jäljellä. Oli kiva huomata, kuinka se lähti liikkeelle ihan eri vaihteella kuin Joroisissa. Tuntui siis kulkevan, vaikka heti alkuun oli ylämäkeä. Mäkeä oli muutenkin minulle reitin varrella ihan riittämiin. Se kulki ympäri Tahkoa mökkiteillä ja latupohjilla. Jokaisella huoltopisteellä otin joko vettä tai urheilujuomaa. Yhden oman geelin (GU Espresso Love) otin ennen toisen kierroksen alkua, ja se tuntui saavan aikaan mukavasti liikettä. Toisella kierroksella juoksin pari sataa metriä Megaman-kisan osallistujien kanssa. Huikeaa porukkaa!

Juoksuun meni 2 tuntia ja 17 sekuntia, ja maaliin juoksin ajassa 5.36:46. Se riitti Tahkolla ikäsarjani (45-49) kolmanteen sijaan. Tulokset löytyvät täältä.

Maalisuora. Hotelli kuvan oikeassa laidassa.

Hieno onnistuminen eli se pöljä päivä taisi siis sattua kohdalle eilen. Joroisiin (6.03:00) verrattuna aika parani selvästi. Luulen sen johtuvan etenkin paremmasta kisakelistä (ei hellettä) mutta myös siitä, että nyt pyrin keskittymään sekä pyöräilyssä että varsinkin juoksussa vain omaan suoritukseen. En siis päästänyt ajatuksia harhailemaan, vaan keskityin juoksuasennon ja askeltiheyden ylläpitämiseen. Ylämäetkin juoksin, kävelyaskelia otin vain huoltopisteillä.

Syksyn ohjelmassa on vielä kaksi kisaa: kymppi Leppävaarassa 30.8. ja Rantamaraton viiden viikon päästä. Kymppiä en ole koskaan ennen juossut, ja Rantamaratonilla on sama tavoite kuin viime vuonna: alittaa Peten Kalmarin Ironmanilla juoksema maratonaika. Tänä vuonna se on 4.13:50 eli viitisen minuuttia pitäisi parantaa viime vuodesta. Ehkä sekin onnistuu.

torstai 14. elokuuta 2014

Huoltohommia

Minulle kävi vähän köpelösti, että kun edellisen postaukseni neuvoista vaarin. Tyhjensin nimittäin pyöräni takarenkaan, kun halusin kokeilla kuinka paljon painetta saan sinne pienellä juomatelineeseen kiinnitettävällä pumpulla. Se on ollut uskollisesti uskollisesti mukanani joka lenkillä jo pari vuotta, mutta kertaakaan en sitä ole tarvinnut.

Pienen ähinän ja puhinan jälkeen jouduin toteamaan, ettei pumpun suu sopinut tiiviisti renkaan venttiiliin ja suurin osa jollei kaikki ilma sihisi väärään paikkaan. No, varastosta löytyi toinen pikku pumppu, jolla sainkin renkaan täyttymään. mutta kun kiersin sitä irti venttiilistä, venttiili hajosi. Hyvä, että tuli kotona kokeiltua eikä sitten Tahkolla tai jossain muussa tiukassa paikassa.

Parin huonon pumppukokemuksen jälkeen olikin helppo tehdä päätös siirtyä hiilidioksidipatruunoihin samantien. Mitäs sitä odottelemaan. Meillä sattui olemaan pari ylimääräistä patruunaa ja satulan takana olevassa juomapullotelineessä niille jo paikatkin, joten ne ruuvailtiin paikalleen ja kun poikani vielä tänään hankki minulle patruunan ja venttiilin väliin tarvittavan liittimen, pitäisi minulla nyt olla kaikki kunnossa.

Viime sunnuntaina kävin viimeisellä pitemmällä pyörälenkillä ennen Tahkoa. Klaukkalan paikkeilla jouduin ihmettelemään, että mikäs tässä ohjaamossa nyt oikein rämisee. Juomapullotelinettä epäilin, mutta syylliseksi osoittautui oikean aerotangon pehmuste, jonka oli alkanut heilua ruuvien löystyttyä. Ajelin kuitenkin autolle saakka ennenkuin aloin sitä tarkemmin katsella. Rakenne on sellainen, ettei mitään pääse putoamaan vaikka ruuvit auki kiertyisivätkin.

Lenkin jälkeen pesin ja vahasin kaikki pyörät, vaikka se maastopyörän vahaaminen aika turhalta tuntuikin. Sille taisi riittää tämä ensimmäinen kerta. Samalla putsasin ketjut ja rattaat, varsinkin niihin pieniin pyöreisiin rissoihin tuntuu kaikkea kemaa helposti kertyvän. Löystyneitä ruuvejakin vähän kiristeltiin. Poika kertoi työssään pyöräkaupassa kuulleensa, että triathlonisteilla on yleensä likaisimmat pyörät ja että likaisella voimansiirrolla polkeminen voi vaatia jopa 10W enemmän tehoa. Kannattaa siis pitää pyörä puhtaana!

perjantai 8. elokuuta 2014

Renkaanvaihtopuuhissa, taas!

Mikään ei saa pyörälenkkifiilistä niin nopeasti pakkasen puolelle kuin puhjenut rengas. Paitsi ehkä puhjennut vararengas. Keväällä Mallorcalla minulla puhkesi yhdellä lenkillä kolme rengasta, ja viime sunnuntaina Peten kanssa Perniössä pääsimme taas renkaanvaihtamispuuhiin. Tai siis minä en mitään puuhannut, katselin vain miten homma sujuu.

Olimme lähteneet ajamaan Suomusjärveltä, ja tavoitteena oli ajaa 90 km edestakainen lenkki Perniöön. Tiedossa oli jopa pienoinen pätkä ihkauutta asfalttia. Perniöön saakka ajoimme yhdessä. Ajatus oli käydä kahvilla, mutta kirkkokahvila aukesi vasta klo 11, ja me olimme siellä jo heti kymmenen jälkeen. Saimme kuitenkin täytettyä vesipullot ja käytyä veskissä ennen kääntymistä takaisinpäin.

Kahvila

Sovitusti Pete lähti ajamaan edellä, ja minä omaa hitaampaa vauhtia perässä. Seitsemän kilsan jälkeen näin Peten tien vieressä renkaanvaihtopuuhissa. Juuri edellisiltana hän oli kokeillut ensimmäistä kertaa täyttää rengasta hiilidioksidipatruunalla, ja pysähdyin seuraamaan tätä jännittävää uusintaa. Pian rengas olikin paikallaan, ja täyttyikin patruunalla muutamassa sekunnissa todella kätevän oloisesti. Innostuin vähän patruunoista itsekin, ja päätin alkaa harkita runkoon kiinnitetystä pumpusta luopumista minäkin.

Olin juuri noussut pyörän selkään, kun kuulin renkaan räjähtävän. Ei se siis sittenkään ollut kunnossa. Harmi vaan, ettei meillä ollut toista Peten vanteelle sopivaa sisärengasta. Hiilikuituvanteessa on normaalia korkeampi laippa, joten sisärenkaan venttiilin pitää olla joitakin senttejä pitempi. Minun vararenkaastani ei siis ollut mitään hyötyä. Ajelin siis itsekseni autolle Suomusjärvelle ja sieltä sitten autolla hakemaan epäonnisen aviomieheni. Onneksi tajusin muutaman kymmenen metrin ajon jälkeen kääntyä takaisin hakemaan autonavaimen Peteltä.

Varsinais-Suomen kesäistä maisemaa.

Myöhemmin tarkemman tarkastelun jälkeen selvisi, että syyllinen rengasrikkoihin oli todennäköisesti rullaantunut vannenauha. Sisärenkaiden reiät olivat molemmat samassa paikassa noin 20 cm päässä venttiilistä. Vannenauhan vaihdon jälkeen rengasrikkoja ei enää ole tullut. Toivottavasti niitä ei tule kisoissakaan parin viikon päästä. Pete on lähdössä täydelle matkalle Kalmariin ja minä puolikkaalle Tahkolle.

Rengasasiasta virisi mielenkiintoinen keskustelu Facebookissa, ja siellä jaetut hyvät vinkit haluankin nyt jakaa tässä:


renkaan vaihdon yhteydessä
  • poista rengasrikon aiheuttanut kivi, lasinsiru tms. ulkokumista. Tarkasta myös vannenauha.

ennen lenkkiä
  • pumppaa renkaat aina ennen lenkkiä, vanhoilla ilmoilla ei ajella
  • hiilidioksidipatruunoita on eri kokoisia, varmistaa minkä kokoisella tulee juuri sopiva määrä painetta omiin renkaisiin
  • ainakin kerran: varmista pumpun toimivuus ja että saat sillä tarpeeksi ilmaa tyhjään renkaaseen

ennen kisaa
  • käy ulkorengas läpi taskulampun kanssa sentti sentiltä ja poistaa siruset. Ennen tsekkiä vähennä rengaspaineita huomattavasti, niin voit poistaa kivet ja sorat ihan näppivoimin. Jos näppivoimilla ei onnistu, kokeile vaikka nuppineulalla.
  • laita isompiin reikiin tai halkeamiin tavallista pikaliimaa. Kuivuttuaan se kuluu tasaiseksi hyvin nopeasti.
  • tarkasta myös, että pyörän kaikki ruuvit ovat tarpeeksi kireällä. Petellä irtosi kerran kampi kisassa, minulla on lenkillä kyykähtänyt pulloteline.

lauantai 2. elokuuta 2014

Kauden viimeinen Rykäsy

Heti aamuyhdeksältä oli kauden viimeisen Helsinki Triahtlonin harjoituskilpailun, Rykäsyn lähtövihellys. Olimme Peten kanssa paikalla juuri kreivin aikaan, mutta hänelle tuli vähän kiire, kun Feltin takakumi olikin tyhjentynyt. Pienellä pumppauksella hän sai sen kuntoon ja ehtipä hakea vielä autoon unohtuneen kypäränkin ennenkuin piti lähteä uimaan. Kisan jälkeen kumi oli muuten taas tyhjä, Petellä oli onnea ettei se tyhjentynyt ainakaan kokonaan pyöräilyosuudella vaan ilmeisesti vasta telineessä sen jälkeen.

Uin ilman märkäpukua, kun vesi oli niin lämmintä. Halusin myös kokeilla, millaista on uida kisapuvussa vähän isommassa lähdössä. Ryhmityin vähän oikealle toiseen riviin, ja jo paikallaan ja pinnalla pysymiseen tuntui menevän aika paljon enemmän energiaa ilman märkäpukua. Onneksi lähtövihellystä ei tarvinnut odottaa kamalan kauan.

Heti lähdön jälkeen tuntui parin minuutin ajan kuin olisin sittenkin ollut aika keskellä. Eteen ei päässyt ja takaa tultiin päälle. Ilman märkäpukua uidessa jalat tuntuvat vajoavan vieläkin syvemmälle, kun joku ui niiden päälle. Samoin muut tuntuvat olevan enemmän "iholla" kuin märkäpuvulla uidessa, ja niinhän he ihan oikeasti ovatkin.

Ekalla poijulla näin yllätyksekseni Peten. Aika harvoin sitä uidessa ehtii tyyppejä tunnistamaan, varsinkin kun meillä tänään oli kaikilla seuran antamat valkoiset tai keltaiset uimalakit. Peten uintityyli on kuitenkin minulle jo niin tuttu, että tunnistan sen vähän isommassakin porukassa. 

Ekalta toiselle poijulle ja rantaan uinti sujui omaan tahtiin mukavasti. Aikaa uintiin meni 13:47, vajaat pari minuuttia kauemmin kuin heinäkuun Rykäsyssä. Joku kyllä sanoi, että matkakin olisi ollut tänään hieman pitempi kuin vajaa kuukausi sitten. Omaa tietoa tästä ei ole, kun en saanut mittaria käyntiin lähdössä ja se akku loppui pyöräilyn aikana muutenkin.

Vaihdossa olikin sitten helpompaa, kun ei tarvinnut kuin laittaa lasit ja kypärä päähän ja kengät jalkaan. Taisin siinä vastaavasti säästää joitakin kymmeniä sekunteja. Pääsin liikkeelle ylämäkeen helposti, kun olin muistanut laittaa pienen vaihteen päälle. Ekalla kierrokselle takaa tuli ohi aika monta pyöräilijää, miehiä enimmäkseen. Toisen kierroksen ajoin melkein kokonaan noin 10 metrin päässä edellä ajavasta miehestä, ja se kyllä helpotti pyöräilyä melko paljon. Pyöräilyaika parani vähän viime kerrasta, ja oli nyt 41:24.

Juoksuun lähdin hyvissä voimissa, kun olin pyöräilyosuudella saanut juotua koko pullon (0.75 l) urheilujuomaa. Luulin juosseeni kovempaa kuin viimeksi, ja siihen nähden vajaan minuutin edelliskertaista hitaampi juoksuaika (30:59) oli kyllä hienoinen pettymys. Loppuaika oli 1:26:11, reilun minuutin hitaampi kuin kolme viikkoa sitten samalla matkalla.

Poislähtiessä nappasin pari valokuvaa. Ensimmäisessä Helsinki Triathlonin kisakatos Kuusijärven rannalla


ja toisessa meidän pohkeet kisanumeroineen. Taisivat laittaa kilpailijat aakkosjärjestykseen, kun oltiin 1 ja 2.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Rentoutta hakemassa

Sisko lähti kotiin Salt Lake Cityyn eilen ja on jo päässyt onnellisesti perillekin. Treenailut onnistuivat hänen matkansa aikana ihan kivasti, vain tiistainen Helsinki Triathlonin tempo jäi väliin, kun halusin viettää viimeisen yhteisen iltamme siskon ja tyttäriensä kanssa. Meillä oli mukavaa; kävimme lounaalla, jätskillä ja Sky Wheelissä Kauppatorin rannalla.

Onneksi keskiviikoksi oli luvassa mukavaa liikunta-aiheista ohjelmaa, niin en jäänyt ikävää liikaa pohdiskelemaan. Kävimme nimittäin uimassa Seurasaaren ympäri, minä ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja vieläpä ilman märkäpukua. Oli niin kuuma, että ajattelin pärjääväni ilmankin.

Kymmenen hengen porukassa lähdimme uimaan. Aallokkoa ei juurikaan ollut ja aurinko paistoi. Olin laittanut päälle kisapukuni, ja ajanut paikalle pyörällä, joten minulla oli jo valmiiksi mukavan kuuma olo. Vesi oli todella lämmintä eikä juurikaan viilentänyt oloa. Nudistirantojen jälkeen näin, että pari edessä ollut kaveria karkaa yhä pitemmälle, ja eteen oli tullut joku aika samanvauhtinen tyyppi, joka ui kyllä aikamoista siksakkia. Ajattelin, etten ainakaan hänen peesiinsä lähde. Ehkä puolen kilsan uinnin jälkeen satuin taas siksakkaajan taakse. Hänellä oli tutunnäköinen Sailfishin märkäpuku, ja pian tajusinkin, että Petehän se siinä. Jonkun aikaa uimme lähekkäin, sitten hän otti taas uuden jännittävän suunnan minusta poispäin. Näin kävi useammankin kerran. Itse tietenkin ajattelin uivani suoraan.

Uinti sujui rennosti ja ihan kohtuullista vauhtiakin. Lämmintä oli, ja vain yhdessä kohdassa juuri ennen kääntymistäni takaisin uimarannalle oli vähän kylmempää vettä. Olisi saanut olla enemmänkin, niin kuuma tuli. Ilman pysähdyksiä aikaa meni 1:07 ja osia. Aika läheltä rantaa menin, ensi viikolla taidan yrittää uida vähän keskemmältä mukavasti tervalta tuoksuvan sillan alta.

Tänään piti rentoutta tavoitella pyörän selässä, kun kävin itsekseni ajamassa tiistai-iltan väliin jääneen tempon Röylässä. Ajoin sinne kotoa pyörällä, ja ennen lähtöä pysähdyin hetkeksi juomaan, laittamaan huulirasvaa ja tekemään muitakin tärkeitä juttuja. Tuuli tuntui olevan sivuvastainen, ja pientä sisäistä keskustelua piti käydä ennen kuin sain polkaistua pyörän liikkeelle. Kantavin ajatus oli, että itseäni vartenhan minä tätä (epämukavaa tempoajelua) teen, joten liikkeelle vaan. Ajoin kympin tempon kahteen kertaan, välissä parin minuutin tauko.

Tempopyörä Oittaalla.

Tempokierrosten jälkeen ajoin Oittaalle, josta Pete noukki minut autoon ja vei mökille. Pienen välipalan jälkeen kävin superlyhyellä juoksulenkillä. Lenkin päätteeksi harjoittelin kellumista mökkijärvessä. Uin vähän matkaa pyykkimuijaa (selällään, kädet samassa tahdissa ympäri, rintauinnin potku), jonka jälkeen jättäydyin aaltojen vietäväksi. Tuntui ihan lomalta.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Mökkihyppelyä

Ai että millaisissa keleissä on nyt saatu lomaa viettää - ihan mieletöntä! Nyt on ollut joka päivä mahdollisuus treenata helteessä, mitä luksusta! Jämsänkoskella vietettyjen päivien jälkeen käväisimme Espoossa parin päivän ajan ja sieltä ajoimme omalle mökille viikonlopuksi.

Treeniohjelmassa on nyt ollut lyhyitäkin juoksuja, ja kyllä se lenkki aina vähän viileämmällä säällä illansuussa tuntuu paremmin kulkevan kuin paahteessa. Tänään juoksin puolitoista tuntia ja melkein meni jo tukaluuden puolelle. Tuttu mies kylältä tuli pyörällä vastaan mustikkasanko ohjaustangossa ja huikkasi minulle, että tuo juoksu on kyllä hullun hommaa näillä keleillä. Melkein oli pakko olla samaa mieltä. Onneksi oli vesipullo ja pari geeliä mukana. Vettä meni siihen tahtiin, että  Kasvihuoneilmiössä lenkin puolivälissä piti pysähtyä täyttämään pullo ja muutenkin vähän viilentämään kehoa. Pesin kasvot kylmällä vedellä ja kastelin vähän hiuksiakin ja niskaa. Se auttoi onneksi vähän.

Uimassa on käyty lähes joka päivä, nyt ihan luomuna ilman märkäpukua kun kerrankin tarkenee. Jämsänkosken mökillä oli hienoa uida, kun vesi on niin kirkasta, että auringon paistessa sopivasti hiekkapohja näkyy. Hyvällä tuurilla saattoi nähdä myös isot kivet ennenkuin niihin osui. Ihan aina se ei kuitenkaan onnistunut. Omassa mökkijärvessä ei ole ihan niin hyvä näkyvyys, mutta kyllä vieressä uivan kaverin paremmin hahmottaa sielläkin ilman mustaa märkäpukua.

Haukilahden rannassa oli mahdollisuus vuokrata SUP-lauta tunniksi 20 eurolla. Siskon kanssa vuokrasimme eilen kaksi lautaa tunniksi ja kävimme niillä vuorotellen hänen tyttäriensä kanssa vähän suppailemassa. Se tuntui ihan kivalta hommalta, varsinkin kun vedessä oli niin paljon sinilevää ettei uiminen juurikaan houkuttanut. Niin paljoa en kuitenkaan innostunut, että omaa lautaa olisin hankkimassa, vaikka vastarannalla sellainen näyttää olevankin melko kovassa käytössä.

Positiivisuushaasteessa listataan viitenä päivänä viisi positiivista asiaa ja joka päivä haastetaan mukaan uusi bloggaaja. Tässä tämänpäivänen lista:

  • mustikat alkavat kypsyä
  • sisko on niitä juuri nytkin poimimassa
  • internetin jakamismahdollisuus kännykässä. Olemme jo päättäneet irtisanoa mökin laajakaistan (37,50 eur/kk) ja pärjätä jatkossa kännyköiden yhteyksien varassa. Aika paljon tulee säästöä, jos homma toimii.
  • tytär tulee tänään mökille vietettyään pari päivää Turussa
  • viilentävä iltauinti ennen nukkumaanmenoa
Tänään haasteen saa Päivi, jonka blogia olen lukenut jo aika monta vuotta.

Mökin terassin aurinkolaverista minulle tulee aina mieleen oma siskoni, joka on tykännyt siinä lueskella lehtiä aina täällä ollessaan, niin tänäänkin. Vielä pari päivää voimme olla yhdessä, ja sitten on taas välissämme tuhansia kilometrejä. Voih.