sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kisavalmisteluja

Ironman Vichy on tänään aikaa tasan viikko. Maanantaista keskiviikkon olen vielä töissä, torstai-aamuna lennämme Geneveen ja ajamme sieltä vuokra-autolla Vichyyn reilut 300 kilsaa. Olen pariin kertaan varmistanut Finnairilta, että pyörälaukut varmasti mahtuvat mukaan, toivottavasti ei sitten tule torstaina siihen liittyen mitään yllätyksiä. (Paitsi tietenkin jotain lisämaksuja pyörälaukkujen kuljettamisesta.)

Tänä vuonna hankimme triathlon-lisenssit Suomen Triathlonliiton kautta, ja ne tulivatkin sähköpostiin muutamassa päivässä. Aikaisemmissa ulkomaan kisoissa olemme aina heränneet lisenssiasiaan niin myöhään, että ainoa mahdollisuus on ollut hankkia päivälisenssit paikan päältä. Se maksaa suunnilleen saman verran kuin koko vuoden voimassa oleva lisenssi Triathlonliitolta. Jos kisaa useamman kerran ulkomailla, liiton lisenssi on siis myös kokonaisedullisempi. Vichyn kisassa liiton lisenssistä on sekin hyöty, ettei tarvitse hankkia lääkärintodistusta siitä, että terveys riittää Ironman-kilpailuun, sillä sitä ei vaadita, kun kilpailulisenssin myöntäjä on ITU:n alainen liitto. 

Pyörän kanssa on viime viikkoina ollut vähän harmia, kun takajarru oli alkanut laahata ja jotain muutakin meteliä on takaosastolta etenkin ylämäissä kuulunut. Vähän ihmettelin parin lenkin jälkeen, että miten alas se keskinopeus oikein on vajonnutkaan (ja kuinka kovaa nuo kaverit oikein ajavat), vaikka watit ovat olleet ihan siellä missä pitääkin. Vein pyörän Kivenlahden pyörähuoltoon viime viikolla, ja olen ehtinyt jo hakea sen takaisin kotiinkin. Ketju vaihdettiin, samoin takajarrupalat sekä takajarrun ja takavaihtajan vaijerit. Kiekot on nyt rihdattu ja vähän vinossa ollut vasemman etujarrun kahvakin on nyt suorassa. Vähän laittoa taisi olla siinä pyörässä!

Ennätysodotuksin lähdin siis eilen ajamaan FTP-testiä Röylän tempon maisemiin. Kamalan ähinän ja puhinan jälkeen sainkin pari wattia lisää 20 minuutin ajon keskiwatteihin. Olin varmaan juonut ennen tempoa turhan paljon vettä, kun alussa tuli huono olo. Siihen saattoi vaikuttaa sekin, että lähdin vähän liikaa takki auki ajamaan; näin jälkeenpäin ajatellen tasaisemmalla ajolla olisi voinut tulla vielä vähän parempikin tulos. Yritän malttaa paremmin sitten seuraavalla kerralla.

Pyörät katolla Oittaalla.

Tänään kävimme ystäväpariskunnan kanssa sunnuntailenkillä Kirkonummen suunnalla. Peräkanaa ajoimme Veikkolaan, ja siellä hajaannuimme kahteen porukkaan. Iloinen jälleennäkeminen koitti lenkin jälkeen Bembölen kahvituvalla. Siirtymineen lenkille kertyi pituutta melkein kolme tuntia. Lähdimme Peten kanssa ajamaan kotoa, ja tuntui vaihteeksi ihan mukavalta laittaa pyörä valmiiksi omalla pihalla. 

Joitakin hankintoja olen kisaa ajatellen tehnyt: uudet klossit ja tummat uimalasit vahvuuksilla on jo ostettu, vielä pitäisi löytää satulan taakse yksi pulloteline. Vichyssä on tämänhetkisten ennusteiden mukaan niin lämmin keli, että ei haittaa vaikka pyörään saisi paikan vielä kolmannellekin pullolle. Jää nähtäväksi, saanko aikaiseksi vaihtaa uudet tankoteipit rispaantuneiden tilalle vielä ennen kisaa. Tankoteippikin taitaa olla sitä varten jo hankittu, enää puuttuu vain itse toiminta.

Alkavalle viikolla on treeniohjelmassakin tekemistä lähes jokaiselle päivälle. Viikko alkaa mukavissa merkeissä huomenna Seurasaaren ympäriuinnilla, jonka koodi treeniohjelmassa on AV 60 min. 

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Pitkä avovesiuinti

Ensimmäistä kertaa tänä kesänä kävimme eilen Kaitalammella uimassa. Matkalla muistimme taas yhden hyvän syyn olla käymättä siellä, nimittäin ruuhkat Kehä Ykkösellä. Leppävaaran tunneli oli taas suljettu, ja sen avaamista odotellessa tuli ainakin vartti lisää matka-aikaan.

Noh, onneksi uintikaverimme oli ihan samassa ruuhkassa, ja kurvasimme parkkipaikalle lähes samaan aikaan. Ilma oli sateinen, mutta onneksi rannassa on sentään sellainen pieni grillikatos, jossa voi pukea märkäpuvun ja jonne voi jättää tavarat uinnin ajaksi.

Eilinen uintiseura, taustalla grillikatos.

Kaitalammen laiturilta on noin kilometri kauimmaiselle poijulle. Peten kanssa uimme sinne kaksi eestaas ja sen jälkeen vielä vartin, jotta saimme tavoitteena olleet 90 minuuttia täyteen. Välillä alkoi sataa vähän enemmänkin, mutta uidessahan sade ei lainkaan haittaa. Jalkaterät tuntuivat hieman viileiltä heti alusta lähtien, mutta muuten oli ihan lämmin olo lukuunottamatta viimeistä kierrosta, jolloin vasemman käden pikkurilli alkoi taas muuttua tunnottomaksi. Vesi taisi olla 17-18 -asteista, jo selvästi viileämpää kuin mihin kesällä on tottunut.

Maisemat olivat hienot sateisen harmaasta päivästä huolimatta. Välillä vähän harmitti, että olin jättänyt kameran reppuun, kun en halunnut uidessa alkaa pysähdellä kuvia ottamaan. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut, ne rannan kalliot ovat niin jylhät.

Siinä laiturille viimeistä kertaa uidessani tajusin, että minulla on ihan kamala nälkä. Voi olla, että siihen vaikutti sekin, että haistoin savua ja ajattelin jonkun tulleen katokseen grillaamaan. Aavistukseni osuikin oikeaan, sillä kun nousin vedestä huomasin katoksessa kolmen nuoren porukan makkaroineen, ulkofileineen ja salaatteineen. Siinä vieressä mietin vain, että miksen ottanut omia eväitä mukaan.

Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että nuoret eivät jaksaneetkaan syödä kaikkia herkkujaan, ja sain heiltä ylimääräiseksi jääneen ihanan kuuman grillatun makkaran. Kiva päätös uintireissulle!


lauantai 13. elokuuta 2016

Lepo. Lepo. Lepo. Lepo.

Jos viime viikolla treenasinkin ahkerasti, tällä viikolla on enemmän lepäilty. Huomasin ylirasituksen oireita (yöhikoilu, rytmihäiriöt, väsymys) ja sain ohjeeksi pitää neljä päivää treenivapaata. Päikkäreitäkin suositeltiin, mutta niissä tuli valitettava sarja epäonnistumisia. Sen sijaan nuokahtelin parina iltana Yle Areenan ja Komisario Lewisin seurassa. Sarjan maisemat, miljöö ja kieli ovat ihania, mutta joku siinä silti saa minut melkein unen partaalle.

Meidän perheessä Pete on minua parempi palautumisessa, tämä on huomattu useamman yhdessä treenatun vuoden aikana. Hän puksuttaa menemään vähän enemmän ja myös kovempaa. Minulla taas alkaa näköjään kone piiputtamaan, kun tehotreeniä ja kisaa sattuu samalle viikolle.

Lepopäivien pitäminen tuntui nyt ihan helpolta, vaikka yleensä minun onkin helpompi treenata kuin olla treenaamatta. Sekin varmasti auttoi, että sain valmentajalta siihen "luvan". Omin neuvoin lepopäivien pitäminen olisi varmasti ollut vaikeampaa, enkä todennäköisesti olisi ainakaan pitänyt niitä neljää peräkkäin.

Minulla levon tarpeesta kertoo parhaiten se, että sydän alkaa tehdä ylimääräisiä lyöntejä. Ortostaattista sykettä mittailin usean kuukauden ajan, mutta lopulta sen tulkitseminen oli aika vaikeaa, yleensä treenasi aina vaikka syke olisi ollut mitä. Omegawaven kanssa pari vuotta sitten oli vähän sama juttu; se näytti että aina on hyvä päivä treenata. Siinäkin oli muuttujia ihan riittämiin, eikä tulosten tulkitseminen siksi ollut ihan yksiselitteistä. Oman kropan tunteminen ja kuuntelu taitaa olla se paras keino, ja siinä alan ehkä päästä vähän jo jyvälle.

Olen joskus miettinyt, tuntuuko olo kehossa nyt erilaiselta kuin silloin joskus kolmekymppisenä, kun en juurikaan liikkunut. Uskon, että olen jotenkin nyt jotenkin tietoisempi kropastani. Tekee esimerkiksi mieli venytellä kesken työpäivän, ja aamutreenin jälkeen koko päivän on sellainen lämmin olo, kun veri kiertää kunnolla. Seistessäni joskus mietin, että onhan paino nyt koko jalkapohjalla, myös niillä vasemman jalan varpailla, joiden joskus on huomattu vähän lintsailevan kropan kannattalemisen vastuusta.

Mitään sellaista tuntemusta tai mittaria en kyllä vielä ole keksinyt, että voisin olla varma pystyväni uimaan 3,8 kilometriä, pyöräilemään 180 kilometriä ja sitten vielä juoksemaan maratonin saman päivän aikana. Joku satavarma varmistuskeino olisi kyllä tosi hyvä!

Viime vuotinen Kööpenhaminan Ironmankin pyörii mielessä - miten koville se otti ja kuinka väsynyt olin kisan jälkeen. Sen muistan, että maalisuoran alussa nostin kädet ylös ja vähän lähempänä maalia mietin, että jaksaisinkohan tehdä sen vielä uudelleen. Vähän kyllä hirvittää miettiä nyt Vichyn kisaa. Ehkä tämä toinen kerta on pahempi, kun tietää mitä on edessä ja tavoitteena on maaliin pääsyn lisäksi myös parantaa loppuaikaa.

Toisaalta olen saanut treenailla koko vuoden terveenä, ja kroppa on pääsääntöisesti kestänyt treeniä ihan hyvin. Pakko uskoa, että maaliin taas päästään, jos ei mitään yllättävää satu matkalla.

Tähän loppuun vielä oma motivaatiokuva, jonka yhdistelin Peten Next Triathlon Helsingin perusmatkan fiidistä löytämistä maaliintulokuvista. Täytyy Vichyssä muistaa tuulettaa vähän näyttävämmin (siis jos jaksan nostaa kädet ylös vielä maalisuoralla).

Juhuu, kohta maalissa!

tiistai 9. elokuuta 2016

Viikon treenipoimintoja

Viime viikolla kävimme kerran kiertämässä Seurasaaren jo toisen kerran tänä kesänä. Oli melko tuulinen päivä, ja aallokko sen mukainen. Uimme pienellä porukalla aika tiiviissä ryhmässä. Petri toki kävi tekemässä normaalit siksakkinsa, mutta pysyi kuitenkin ihan näköetäisyydellä.

Vesi oli niin lämmintä, että melkein olisi voinut ajatella uivansa ilman märkäpukua. Sinilevääkään ei näkynyt. Muita uimareita ei näkynyt, mutta melojia sitäkin enemmän. Uintiin meni tunti ja seitsemän minuuttia, matkaksi Ambit2 S näytti 3400 m. Saaren itäreunalla uitiin vähän kivillekin, mutta ei onneksi törmätty mihinkään.



Treeniviikko huipentui lauantain FTP-testiin pyörällä. Sopivaksi testipätkäksi valikoitui Kisko-Kiikala tie, jossa sopivan maltillista ylämäkeä mukavan pitkälti. Testin alku meni ihan hyvin, ja etenkin ylämäessä watit oli helppo pitää ylhäällä. Matkalle sattui kyllä niitä loivia alamäkiäkin, joissa välittömästi tuli sellainen pieni helpotuksen tunne kunnes huomasin, että samalla watitkin ovat valahtaneet taas liian alas. Yritin sitten ärräpäillä saada jalat pyörittämään kunnon tehoja. Kahdenkymmenen minuutin keskiwatit jäivät aavistuksen edellisen enkan yläpuolelle.



Sitä emme kyllä olleet osanneet reittisuunnittelussa ottaa huomioon, että Kiikalassa järjestettiin samana lauantaina katuautojen kiihdytystapahtuma Burnout Party. Ei siitä muuta haittaa ollut, paitsi että tiellä oli tuohon aikaan paljon normaalia enemmän liikennettä.

Moottoritie Turkuun.
Sunnnuntaina saimme mökille vieraita, ja kävimme kimpassa ensin uimassa pari kilsaa ja sitten pyöräilemässä reilut kolme tuntia. Lenkki oli sellainen kiva tikkarin mallinen. Muistojen kirjaan tallensin etenkin sen parin kilsan pätkän, kun ajoimme Porintietä, jolla autot ajoivat ohi sataa ja vettä tuli sekä taivaalta että edellä ajavan takarenkaasta päälle ihan riittävästi. Loppumatkasta paistoi onneksi taas aurinko.

Tässä ei vielä satanut.

tiistai 2. elokuuta 2016

Next Triathlon Helsinki perusmatka 31.7.2016

Ihka ensimmäinen tri-kisani oli Kiskon perusmatka vuonna 2010, ja viime sunnuntaina starttasin kymmenennelle perusmatkalleni. Next Triathlon Helsinki järjestettiin nyt ensimmäisen kerran, ja kisatapahtumat olivat Hietaniemen uimarannan välittömässä läheisyydessä. Pakkohan kisaan oli osallistua, kun kerrankin se on lähellä ja pyöräosuus tuttuakin tutummalla Länsiväylällä.

Uintireitin kävimme Peten kanssa uimassa jo perjantai-aamuna. Facebookissa oli ollut jotain arvuuttelua sinilevän määrästä, mutta ainakaan mitään isoja lauttoja ei siellä ollut uintifiilistä haittaamassa. Yritin kyllä uida suu kiinni, mutta ei siitä mitään tullut. Kovinkaan paljon en vettä niele, mutta koska hengitän suun ja nenän kautta ulos, suu on melkein aina auki. Perjantaisesta uintikokeilusta ei tullut mitään oireita, joten en ollut huolissani kisauinnistakaan sunnuntaina.

Kisainfossa kävimme jo lauantaina. Oli mielenkiintoista kuulla, miten ajojärjestelyt oli suunniteltu, sillä Länsiväylällä oli tarkoitus ajaa vasemmanpuoleisimman kaistan vasemmassa reunassa niin, että ohitukset tehdään oikealta. Vähän mietitytti, mutta kisassa kaikki sujui hyvin.

Lauantai-iltana laitoin kaikki kisakamppeet kuntoon, ja sunnuntai-aamuna lähdimme autolla keskustaan päin. Saimme sen parkkeerattua mukavasti Ruoholahteen, josta oli alle kilometrin pyörämatka Hietsuun. 


Peten kanssa kisa-aamuna.

Kisapaikalla tein normaalit valmistelut - laitoin vaihtopaikan kuntoon, kävin vessassa ja tein hyvän uintiverran ennen omaa lähtöä.

Kaikki naiset lähtivät samaan aikaan, seitsemän minuuttia miesten yleisen sarjan lähdön jälkeen. Poijut olivat mukavan isot ja oranssit, ja reitti mukavan selkeä. Töräyksestä lähdettiin liikkeelle niin leveällä rintamalla, ettei ruuhkaa suuremmin syntynyt. 


Pari minuuttia ennen lähtöä. 

Ekalla poijulla alkoi uusi puku kiristää käsivarsista. Saman ongelman olin huomannut perjantaisella testiuinnilla, mutta ajattelin, ettei se ehkä kisassa haittaa. Turha luulo. Puristava tunne jatkui ihan loppuun saakka. Parikin uintivalmentajaa on minulle viimeisen vuoden aikana sanonut, että yläkroppaan on tullut lihaksia, joten sitä kai se sitten on. Koskaan ennen ei mikään paita ole kiristänyt hartioista tai käsistä. Paitsi yksi Zaran paitis; Zara-naisellakaan ei varmaan sitten ole lihaksia. 


Lähtö ja turvakajakki.

Cafe Regatan rannassa näytti olevan reilusti katsojia ja Soutustadion näytti kivalta mereltä. Sinilakkisia edellisen lähdön miehiä alkoi tulla vastaan, mutta hyvin mahtui ohittamaan ja uimaan omaa linjaa. Regatasta uinnin maaliin oli jonkinlaista vasta-aallokkoa, joten yritin vähän lyhentää vetoa ja tihentää tahtia. Oli ihan Peten uintikeli, ja siitä huikkasinkin hänelle päästyäni rantaan. Kertoi myöhemmin, ettei saanut viestistäni ihan selvää.

Uinti 1500 m: 26:51

Ensimmäisessä vaiheessa jouduin vähän aikaa etsimään pyörääni, kun ilmeisesti muistin välikön väärin. Kuivasin vähän kasvoja ja laitoin sukatkin jalkaan.

Eka vaihto: 2:48

Pyörällä ajettiin ensin noin kilsa kortteliajoa, sitten noustiin Länsiväylälle. Minulla oli uinnin jälkeen aika hengästynyt olo, ja aloin heti juoda vettä, pari hörppyä silloin tällöin. Ensimmäinen kierros oli melko tukkoista menoa, enkä saanut watteja pysymään tavoitelukemissa millään. Länsiväylän kääntöpaikka tuntui kuitenkin tulevan melko nopeasti, ja sen jälkeen tuuli oli sivumyötäistä, joten vauhti nousi ennen kuin piti taas hiljentää kaupunkialueella.

Käännöspaikka Hietsussa oli niin kapea, että kun edelläni ajanut otti vasemman klossin irti, minäkin tein samoin vaikka se harmittikin. Halusin ottaa kaiken varman päälle, ettei tule turhia kommelluksia ennen kauden pääkisaa, johon sunnuntaina oli aikaa tasan neljä viikkoa.

Toisella kierroksella ajo tuntui sujuvammalta, mutta jäin edelleen tehotavoitteestani. Ikäsarjamiehiä alkoi tulla ohi, yleensä muutaman porukoissa. Pyörällä join lopulta melkein kaksi pulloa vettä ja otin kaksi geeliä. Pyöräosuus oli 42,5 km eli vähän pitempi kuin perusmatkalla yleensä.

Pyörä 42,5 km: 1.27:50 ja toinen vaihto 2:51

No sitten lähdettiin juoksuun. Juoksu oli vaikeaa ja hidasta, porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Juoksureitti juostiin kolmena kierroksena, ja kyllä siinä niitä vauhdikkaita ohittelijoita katsellessa tuli aika ajoin melkoinen askelkateus, Reitti taisi olla parisataa metriä alimittainen, ja juoksuvauhtini aavistuksen hitaampi kuin Jönköpingissä puolimatkalla heinäkuun alussa.

Reitti oli kuitenkin kiva, rantaa ja viilentävää merituultakin. Huolloissa otin aina pari kävelyaskelta ja join lasin urheilujuomaa ja kaadoin päälleni viilennykseksi vettä. Jossain juoksun synkässä vaiheessa ajattelin, että jos tämän kisan perusteella pitäisi päättää täydelle matkalle lähtemisestä, niin voisi jäädä lähtemättä.  

Juoksu 10 km 1.02:38, loppuaika 3.02:55. Sijoitus N40 10/24 eli kympin sakkiin kuitenkin!

Omasta juoksusta ei ole (onneksi) kuvaa, mutta tässä Pete pinkoo maaliin:


Niin kova oli vauhti, että ehdin kuvata vain takaapäin. Pete oli neljäs M50-sarjassa!

Kisan plussalaatikkoon laittaisin nämä asiat:
  • Energian ja nesteen saanti onnistui suunnitellusti
  • Uinti sujui hyvin pukuongelmasta huolimatta
  • Kivat reitit ja keli
  • Mukavan lähellä kotia
  • Mahtavaa kannustusta reitin varrella, kiitos siitä katsojille ja kanssakilpailijoille!
Ja sitten vielä miinukset oman suorituksen kannalta:

  • Tehot jäivät pyörällä ja juoksussa alakanttiin
  • Vaihdot olisivat voineet olla säpäkämpiä, ilmaista aikaa olisi ollut voitettavissa fiksummin toimimalla. 
  • Uusi kisapuku: ei jatkoon!

torstai 28. heinäkuuta 2016

Pari lenkkiä pyörällä ja kanootilla

Loma lähenee jo loppuaan, ja siskokin lähti takaisin Amerikkaan tiistai-aamuna. Unohdin sen jälkeen ottaa arkiherätyksen klo 4.30 kännykästäni pois päältä, ja olenkin jo parina aamuna herännyt pirinään keskellä yötä. 

Siskon lähtöaamun auringonnousu oli kyllä hieno, sain kuvankin muistoksi:

Auringonnnousu lentokentällä.
Kuluneella viikolla olen mökkeillyt Jämsänkoskella isäni suvun mökillä ja ehtinyt vielä omallekin mökille Suomusjärvelle. Pyörä on kulkenut mukana auton katolla, ja olen saanut tehtyä kaikki pyörätreenit suunnitellusti. Joskus olisi ehkä hyvä laskea, kuinka paljon pyörätelineet ja pyörät katolla lisäävät polttoaineen kulutusta. 

Sunnuntaina ajoin Jämsänkoskelta Petäjävedelle ja takaisin, yhteensä noin kolmen tunnin lenkin. Petäjävedellä on tosi kaunis vanha kirkko, josta piti tälläkin retkellä ottaa kuva:

Petäjäveden vanha kirkko

Lenkki Stravassa:


Sen verran vähän on (nais)pyöräilijöitä noilla seuduilla, että tältä pk-lenkiltä oli tuliaisina peräti kuusi QOMmia! Toisaalta nyt tuli vastaankin pari fillaristia, en muista sellaista aikaisemmilla lenkeillä sattuneen.

Kerran sattui kyllä vähän jännä tilanne, kun asuntovaunua vetävä auto ohitti. Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun näin, että auto meni ohi, mutta sitten perässä tullut asuntovaunu meinasi kiilata minut ojaan. Ehkä ensimmäisen kesän karavaanari, joka ei oikein tunne yhdistelmänsä (tai pyöräilijän!) vaatimaa tilaa?

Pyörälenkin jälkeen kävimme siskoni kanssa melomassa peilityynellä järvellä. Loman parhaita hetkiä.

Melomassa Kankarisvedellä
Tänään treeniohjelmassa oli kahden tunnin pk-lenkki, ja siihen minulla olikin jo valmiina katsottu ja testattu pätkä oman mökin lähellä:


Nummella.

Autoilijat ohittelivat tänään oikein poikkeuksellisen kaukaa. Olisikohan se Ruotsin puolella suomalaiselle triathlonistille sattunut, paljon julkisuutta saanut onnettomuus siihen syynä?

Kampepäivitystä on tapahtunut sen verran, että kävin Varuste.netistä ostamassa Garminin sykevyön ja lähettimen. Vanhasta mittarista oli hajonnut lähetin, eikä sitä myyty erikseen. Nyt saan taas sykkeet näkyviin treeneissä, ja se on ihan hyvä juttu.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Vuoden paras viikko

Siskoni muutti Yhdysvaltoihin parikymmentä vuotta sitten, ja nyt on taas menossa se ihana viikko, kun hän tyttärineen viettää kesälomaa Suomessa. Olemme pyörineet turisteina Helsingissä ja käyneet mm. tutustumassa Löylyyn, Hernesaaren Rantaan ja Allas Sea Pooliin Kauppatorin kupeessa. Ihan mahtavia nähtävyyksiä espoolaisellekin!

Kauppatorin altaissa voisin kuvitella tekeväni joitakin treenejäkin, jos niihin vain tulee myös rataköydet. Ainakin havainnekuvissa ihmiset oli piirretty hyppimään altaisiin vähän miten sattuu, joten saa nähdä millaiseksi lopullinen toteutus muodostuu.

Siskokset.

Olen toki ehtinyt treenaillakin. Yleensä treenit ovat sijoittuneet aamupäivään, kun nuorimmat kesävieraamme tykkäävät nukkua pitkään. Tiistaina kävin uimassa Oittaalla nelisen kierrosta poijujen ympäri, ja siskokin lähti mukaan. Hieno aamu!



Nyt viikonloppuna ajamme Jämsänkoskelle isäni suvun kesämökille. Otan pyörän mukaan, ja sunnuntaina ajattelin ajaa pyörällä noin 80 kilometrin lenkin Petäjävedelle ja takaisin. Petrin kanssa olemme tämän reissun tehneet yhdessä pari kertaa. Tänä vuonna ajan yksin, sillä Pete osallistuu Porkkala Swimruniin, eikä ehdi mukaan Keski-Suomen reissulle. Paljon tsemppiä Team Luomu/UTORille lauantain koitokseen!

Tänään käymme hakemassa Amerikan siskon tyttärille Suomen passit, jos vaikka Trumpista tuleekin Yhdysvaltain seuraava presidentti.