sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kisatarina: Rykäsy 28.5.2016

Viime vuonna en kertaakaan päässyt mukaan Heltrin järjestämiin sprinttimatkan triahtlonkisoihin, mutta tänä vuonna olin mukana jo kauden ihka ensimmäisessä startissa. Kisassa uidaan noin 750 metriä, pyöräillään 20 km ja juostaan reilu vitonen. Osallistujia oli ennätysmäärä, 114.

Jo kauden ekan avovesiuintikerran jälkeen viime tiistaina oli mielessä, että kannattaisi varmaan verrata kunnolla ennen uintia, kun uinti tuntui alkavan sujua vasta ensimmäisen kierroksen jälkeen. Pitkä uintiverra jäi kuitenkin vain haaveeksi, kun Rykäsy siirrettiin Sipoonkorpi Trailin takia tuntia aikaisemmaksi, alkamaan klo 8. Sipoonkorpi Trailin lähtö oli samalta rannalta kello 10, ja sen alta oli hyvä ehtiä pois.

Vaihtopaikkahommia.

Kattavan kisabriiffin jälkeen lähtöaika koitti ehkä varttia yli kahdeksan Kuusijärven laitureiden välistä vedestä. Tulihan siinä muutamia kymmeniä metrejä uitua ennen starttia. En kuitenkaan ollut ihan valmistautunut siihen hässäkkään, mikä uinnin ekoilla sadoilla metreillä oli edessä. Tuntui, että joku on koko ajan jalkojen päällä. Lasitkin huurtuivat, enkä nähnyt poijuja kunnolla. Kun käännyttiin ensimmäisen kerran takaisin kohti lähtörantaa,  ympärilläni alkoi olla vähän enemmän tilaa ja uinti tuntui alkavan sujua.

Pyöräreitille lähdettiin eri suunnasta kuin aikaisemmin, ja oma vaihtopaikkani oli sillä epäedullisemmalla suunnalla. Jouduin uinnin jälkeen juoksemaan ensin pyörälle ja sitten vielä pyörän kanssa takaisin samaan suuntaan. Pyörälle sai nousta vasta Vanhan Lahdentien risteyksessä, myöhemmin kuin aikaisempina vuosina.

Uinti + eka vaihto: 14:23

Pyörällä yritin pitää watteja yllä, ja alamäissä se oli tietenkin taas paljon vaikeampaa kuin ylämäissä. En saanut koko matkasta watti- ja sykedataa, kun taas sähelsin mittareiden kanssa. Ambit jäi vahingossa maahan vaihtopaikan viereen ja Edgen muistin laittaa tallentamaan vasta parin kilsan ajon jälkeen. Onneksi siinä sentään näkyivät watit koko ajan.

Pyörä + toka vaihto: 43:11

Juoksuvaihdossa meni aikaa, kun laitoin sukat jalkaan. Minulle tulee lenkkareista rakot jalkaan ilman sukkiakin, joten en halunnut lähteä juoksemaan reilua viittä kilsaa ilman. Ihan alussa juoksu tuntui jopa tosi kivalta, ja yritin siinä sitten tsempata itseäni kovempaan vauhtiin ja kestämään sitä epämukavuutta.

 Maalissa olin ajassa 1.28:44.

Lämpötila oli nelisentoista astetta, ja hihaton kisapuku oli ihan hyvä. Kisan jälkeen seisoskellessa tuli kyllä nopeasti kylmä, ja huppari oli kotimatkalle tarpeen.

Tulokset

Maalissa.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Kolmet treenit ja yhdet synttärit

Tällä viikolla on parikin kertaa tullut kokeiltua jotain uutta. Jos ei nyt ihan kokonaan uutta, niin ekoja kertoja tälle vuodelle kuitenkin.

Uimaan menossa
Tiistai-iltana kävimme Kuusiksella uimassa, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vesi oli todella lämmintä, ja siinä vähän kovempaa uidessa meinasi jo tulla kuuma. Muitakin uimareita oli järvessä, ja pari kertaa erehdyin pitämään turvakelluketta ihan oikeana poijuna. En sentään törmännyt kehenkään, vaan huomasin virheeni ajoissa. Avovesiuintitreenit siirrämme vastedes varmaankin Oittaalle, on sinne Kuusikselle meiltä niin pitkä matka etenkin nyt, kun Kehä I on remontissa.

Puli puli

Keskiviikkona juoksin töistä kotiin. Ilma oli todella lämmin, ja jouduinkin jo Lauttasaaressa pysähtymään mutterikioskille täyttämään vesipulloa. Otaniemessä täytin pullon jo toisen kerran, ja siellä oli pakko käväistä myös vessassa. Kun alkumatkasta oli aika paljon liikennevalojakin, tuli juoksusta melko rikkonainen. Loppua kohden alkoi harmittaa myös huononeva juoksuasento ja hidastuva vauhti. Reitti oli kyllä hieno, Helsingistä Espooseen rantoja pitkin.



Torstaina oli Heltrin torstai-uintien viimeinen treeni. Lähdin Pirkkolaan bussilla suoraan töistä, ja myöhästyinkin vartin, kun Mannerheimintien liikenne pysähtyi jalkapallofanien keskinäisen välienselvittelyn vuoksi kokonaan puoleksi tunniksi.

Kun lopulta pääsin perille, kiskoin märkkärin pikavauhtia päälle, ja kiiruhdin suihkun kautta altaalle. Ehdin uimaan pari satasta ja 2x300 m ja minulle ehti tulla ihan kamalan kuuma jo siinäkin. En ui märkäpuvulla altaassa muuten kuin pakon edessä.  Vajaan kilsan uinnin jälkeen otin puvun pois ja ah, miten hyvältä tuntui hieman viileä vesi. Lopputreenit uitiin viestejä, ja mieleenpainuvin kokemus oli varmaankin se, kun piti yrittää uida perhosta koko altaanväli. Aikamoista hyökyaaltoa siinä tuntui työntävän edessään eikä kamalan sujuvaa ollut liikehdintä.

Ai niin, Pete täytti maanantaina 50 vuotta, ja kävimme sen kunniaksi syömässä Ravintola Nokassa. Siellä on keittiöpäällikkönä triathlonkaverimme Ari Ruoho. Ruoka oli todella hyvää, ja ilta kaikinpuolin onnistunut. Ari heitti ilmoille ajatuksen pienestä triathlonisteille suunnatusta kokkailuillasta, jossa opeteltaisiin tekemään uusia, hyviä ruokia treenaamista ja palautumista tukemaan. Kiinnostaisikohan sellainen muitakin?

Perhepotretti.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

PK-Peran peesissä

Pitkästä aikaa ajoimme pyörälenkin yhdessä Peten (a.k.a. PK-Pera) kanssa. Useimmiten lähdemme ajamaan samaan aikaan samalle reitille, mutta omilla vauhdeilla. Nyt oli tavoitteena löytää sellainen pk-vauhti, että se olisi sekä hänelle että minulle tavoitewattien mukainen. Lähtö ja maali olivat tutussa paikassa Lahnajärvellä. Siellä on näin kesäsunnuntaisin aika kiva kuhina.

Alla kuva pyöräni ohjaamosta. Xlabin Torpedo-pullo on osoittautunut tosi hyväksi - tulee ainakin juotua, kun pilli on jo valmiiksi melkein suussa. Toinen pullo on rungossa olevassa telineessä. Olen kokonaan luopunut satulan takana olevasta telineestä, se kun hajosi ja tippui omia aikojaan jokin aika sitten. Pahimmassa rytyytyksessä tuosta täyttöaukosta kyllä hölskyy  nestettä ulos, mutta kai sen siinä täytyy olla, että saa uutta taas tilalle.

Garmin Edge 500 on kuminauhalla kiinni tangossa, ja tuosta tarvittavat numerot on helppo nähdä. Joskus olen kyllä miettinyt, että jos kuminauha katkeaa, niin helpostihan se mittari siitä lennähtää.



Petellä on hieno uusi Huubin kaksiosainen, hihallinen kisa-asu. Se on löytö eilisiltä triathlon-messuilta. Minä sain uudet Newtonin lenkkarit, kun Saucony Kinvaroista tulee pitemmillä lenkeillä rakko vasempaan päkiään, ja akillesjänteitäkin ne vähän hiertävät. Viime kaudellakin minulla oli Newtonit, toki vähän vanhempaa mallia. Toivottavasti nämä uudetkin ovat hyvät.



Ja löytyihän se yhteinen vauhti. Ajoimme Varsinais-Suomen hienoja teitä reilut 100 kilsaa, enkä ollut montaakaan kertaa pudota kyydistä. Aina, kun niin meinasi käydä, huusin Peteä himmaamaan. Useimmiten näin kävi mäen päällä, kun vanhasta tottumuksesta vähän hölläsin tehoja. Aika nopeasti metristä tulee ensin kaksi, sitten viisi ja kohta välin kiinniajaminen onkin jo mahdotonta. Yritin siis pitää etäisyyden alle 20 sentissä. Aika paljon keskittymistä se kyllä vaatii ja kerran jouduin väistämään pientareen puolelle.

Somerolla poikkesimme K-kauppaan, ja siinä pihalla auringon paistaessa nautimme Snickersit kokiksella. Pullakahveja tulee lenkeillä nautittua enää aika harvoin, mutta kyllä tällainen pikapysähdyskin kivasti energisoi, kun saa riittävästi sokeria ja kofeiinia.


Koko lenkki kartalla:


Tällä lenkillä rengasongelmia nolla!

torstai 19. toukokuuta 2016

Uinnin CSS-testi

Heltrin uintitreeneissä uitiin tänään CSS-testi: 400 m ja 200 m niin kovaa kuin pääsee. Edellinen kerta oli helmikuussa, ja silloin tuntui, ettei uinti oikein suju. Jostain kumman syystä jännitin testiä aika paljon etukäteen. Harmitti jo etukäteen, jos aika ei paranekaan. Uimaan ei tehnyt yhtään mieli, mutta tietysti mentävähän se oli. Ja hyvä, että menin!

Alkuverran ja kunnon lämmittelyn jälkeen alkoi testi. Meitä oli samalla radalla kolme, ja lähdin uimaan viisi sekuntia edellisen uimarin jälkeen. Uinti tuntui heti alusta tosi hyvältä - siis sellaiselta, että ihanaa miten jalat ovat melkein pinnalla, veto on pitkä ja kaikki tuntuu helpolta. Sain edellä uineen kaverin kiinni parinsadan metrin jälkeen, mutta vauhtieroa oli kuitenkin niin vähän, etten päässyt ohi vaikka pari kertaa yritin. 400 metrin uintiin meni aikaa 6:20, 18 sekuntia vähemmän kuin helmikuussa. Ihan mahtavaa!

Palauttelun jälkeen uimme vielä 200 metriä. Mietin vähän, että miten se vauhdin parantaminen oikein mahtaa sujua, mutta ihan hyvin kulki vielä tämäkin osa testiä. Ihan en vielä päässyt kolmen minuutin alle, loppuaika oli 3:02. Siinä parannusta helmikuiseen oli 10 sekuntia.


Kuvan otti Calellassa Arja Lemmettylä.

Ehdin jo hieman huolestua uintivauhdin kehittymisestä, kun edellinen testi meni omasta mielestä niin huonosti. Syynä silloiseen uppotukkifiilikseen taisi tosiaan olla lisääntynyt saliharjoittelu. Salikäynnit ovat nyt viime aikoina vähentyneet, eikä kroppa enää ole niin jumissa. Treeni siis tepsii, ja mikä tärkeintä: uinti on taas tosi mukavaa!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Ei kahta ilman kolmatta

Espanjassa minulta puhkesi kaksi rengasta yhden viikonlopun aikana, ja ekalla Suomen-lenkillä viime sunnuntaina flättien sarja sai jatkoa, kun matka katkesi Siikajärveen vievällä Heinästiellä. Se on melko huonokuntoinen, ja ajoin yhdessä alamäessä kovaa monttuun. Siinä eturenkaaseen tunkeutui kiilamainen, terävä pieni kivi, joka teki pienen reiän myös sisuriin. Pysähdyttyäni oikein näin, miten ilma pihisi ulos märästä renkaasta. Plääh.

Vaihtohommiin. Olin juuri ostanut uudet renkaat, ja ne ovat vielä melko tiukat. Vähän äherrettyäni sain rengasraudoilla otettua renkaan vanteelta ujutettua uuden, ehjän sisurin paikalleen. Sitten tuli se vaikein kohta: renkaan kampeaminen takaisin paikalleen. Tällä kertaa se sujui helpohkosti, kun tajusin käyttää apuna rengasrautaa. Tässä kuva pahimmasta hetkestä, kun suurin osa renkaasta on jo paikalleen ja jäljellä on vain se viimeinen kymmenen tiukinta senttiä:


Tällä kertaa renkaan pumppaaminen oli vaikeaa, minipumpulla siitä ei meinannut tulla mitään ja hiilidioksidipatruunat olivat kotona. Aika pitkään yritin omin neuvoin, kunnes päätin soittaa apua paikalle. Poikani, oma kotimekaanikkomme oli onneksi kotona, ja tuli paikalle kunnon pumppu mukanaan. Siinä minipumpussa ei lopulta ollutkaan mitään vikaa, kuten olin luullut. Vierestä vain katsoin, kun apurini sai sillä renkaaseen kahdessa minuutissa kunnon paineen ja viimeisteli homman jalkapumpulla. Lupaili siinä pumpatessaan vielä minulle jotain tukipetustakin rengashommissa.

Hyvä, että näitä renkaanvaihtamisen treenimahdollisuuksia on nyt tullut, ei toivottavasti mene sormi suuhun sitten kisassakaan vastaavassa tilanteessa. Joka kerrasta olen jotain oppinut. Kesän pääkisassa, Ironman Vichyssä on vielä kuulemma reitillä paljon huonokuntoista asfalttia, joten opit voivat hyvinkin tulla siellä tarpeeseen.


Vanhan Turuntien suuntainen Heinästie Siikajärven tienoilla on profiililtaan kiva ja vähäliikenteinenkin, mutta nyt sen päällyste on kyllä paikoin jo niin huonossa kunnossa, etten siellä päin halua enää fiilistellä. Muistaakseni poikanikin pyörästä puhkesi siellä rengas jokunen vuosi sitten. Olikohan sama reissu, jolla minulla löystyi satulan takana ollut juomateline niin, että pullot ja koko teline jo melkein tippuivat. Aikamoista rytyytystä.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Arkiviikko loman jälkeen

Maanantaina palasimme kotiin ja matka meni ihan suunnitellusti. Lapsillekin ehdimme ostaa tuliaissuklaat. Takanamme koneessa istui suosikkikirjailija Jari Tervo, joka kysäisi Ilta-Sanomia lukevalta Peteltä jostain jääkiekkopelin tuloksesta. Löytyi se onneksi lopulta. Taitaa olla lätkämiehiä. 

Ehdin jo maanantaina palauttaa toisen pyörälaukuista Velo & Oxygeniin Puhokseen, ja Pete vei toisen tiistaina. Laukut eivät mahtuneet yhtä aikaa meidän autoon, mikä oli kyllä harmi, kun palautusmatkaan tuhraantui molemmilla kerroilla pitkälti toista tuntia. Helppo oli tietysti pyörät pakata, kun tilaa oli, mutta mennessä jouduimme maksamaan painavista laukuista lisähintaa. Espanjan päässä ei ollut niin tarkkaa, laukkuja ei edes punnittu. 

Maanantaista keskiviikkoon lepäsin vaan, toki töissä piti käydä. Myös tyttären tulevat yo-juhlat aiheuttavat kaikkea mieluisaa puuhailua; kutsujen tekemistä ja lähettämistä, siivoilua, ikkunoiden pesua ynnä muuta. Seuraavan kuukauden aikana on lisäksi Peten 50-vuotispäivä (ikäryhmä vaihtuu!), tyttären ja pojan syntymäpäivät ja meidän hääpäiväkin. Aikamoinen juhlien kasauma.

Eilen torstaina kävin Heltrin uintitreeneissä Pirkkolassa. Uimme nopeustreenin, ja ihan kohtuullisesti tuntui kulkevan, vaikken leiristä ihan kokonaan varmaan olekaan vielä palautunut. Hyvään uintituntumaan auttoi varmaan sekin, että olin keskiviikkona käynyt osteopaatilla, joka availi jumeja yläniskasta ja selästä mm. lapaluiden välistä. Taas oli helppo uidessa kääntää päätä ja hengittää. Ihan kuin altaan vesi olisi ollut normaalia lämpimämpää, piti ottaa hattukin pois päästä kun tuli kuuma.

Tässä vielä pari kuvaa Calellan reissulta. Kolme ensimmäistä kuvaa on otettu viime vuonna hankkimallani vedenkestävällä Olympus Tough -kameralla, joka kestää myös pudotuksia. Siksi uskallan sillä kuvata joskus myös pyöräillessä.

Pete ui. Vähän on kuulemma liikaa kiertoa lantiossa.

Hassuttelua altaassa, kuvan otti Arja Lemmettylä.

Renkaanvaihtohommissa. Kameran linssissä taisi olla vähän kosteutta (hikeä). 

Hotellin vieressä oli Ironman European Official Training Center, jossa oli 50 m ulkoallas, kuntosali ja spa.
Mahtava paikka treenileirille!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Vikat treenipäivät Calellassa

Sen verran on tainnut ajattelu kärsiä treenistä, että laskin edellisen blogipostauksen twiitissänikin treenipäivät väärin. No, tänään ne ovat joka tapauksessa loppu ja huomenna pääsen taas kotiin.

Eilen kävimme ajamassa mäkitreenin. Yhtä ja samaa mäkeä ylös alas neljä kertaa olivat treenispeksit. Aina ei kaikki kuitenkaan mene suunnitellusti. Laskiessani mäkeä alas ensimmäistä kertaa kuulin takaani sihahduksen. Pysähdyin ja huomasin takarenkaan tyhjentyneen. Eipä siinä auttanut muu kuin alkaa vaihtohommiin. Kun haaveri sattui, ajoin neljästä pyöräilijästä viimeisenä, enkä ehtinyt huutaa edellä ajaneille mitään. He olivat alas päästyään huolestuneet kun minua ei näkynytkään, ja pelänneet minun kaatuneen. Niinpä he kaikki vuorollaan taas ylös ajaessaan varmistivat, että olen ok ja tarjoutuivat auttamaan renkaanvaihdossa tai jopa jäämään pitämään minulle seuraa!

En kuitenkaan huolinut apua, vaan halusin vaihtaa renkaan ihan omin voimin. Parikymmentä minuuttia siinä meni, mutta niin se vain lopulta onnistui. Pahin  oli se hetki, kun ulkorengas ei ihan vielä ole takaisin paikallaan, vaan sitä viimeistä viittä-kuutta senttiä joutuu milli milliltä vetämään paikalleen. Vihdoin se onnistui ja pääsin pumppaamaan. Nyt ei käytössä ollut hiilidioksidipatruunoita, vaan pelkästään minipumppu. Onneksi silläkin homma hoitui.

Renkaanvaihdon jälkeen sain onneksi ajettua ne kolme viimeistäkin nousua, mutta alkoi kyllä olla jo paras puhti poissa. Lähtiessä en ollut ehtinyt kalibroida wattimittariakaan, joten se näytti parikymmentä wattia liikaa. Ei ihan onnistunein treeni, mutta lopulta pääsimme laskemaan mäen alas viimeisen kerran ja suuntasimme takaisin hotellille. Taisin vähän väsähtää, kun reilun tunnin päiväunien jälkeenkin olin vähän hämärän rajamailla.

Tässä Peten ottama kuva viimeisen nousun jälkeen:



Tänään viimeisenä päivänä piti ajaa reilun 100 kilsan lenkki Montseny-nimiselle vuorelle. Aamulla oli kuitenkin taas vähän epäonnea, kun rengas paukahti heti saatuani pyörän ulos varastosta. Nyt syynä oli pieni vekki ulkorenkaassa. Sisärengas työntyi siitä ulos, eikä tietenkään kestänyt kunnon paineita. Peten kanssa olimme edellisenä iltana tsekanneet renkaan vielä uudelleen, ja kaiken piti olla kunnossa.

Paikallinen pyöräkauppa on näin sunnuntaisin kiinni, emmekä mistään löytäneet tähän hätään uutta ulkorengasta. Piti siis keksiä korvaavaa tekemistä, päätimme mennä uimaan ja salille.

Uima-altaassa oli hyvin tilaa, kun muita uimareita ei ollut. Saimme siis uida kahdestaan 50 metrin altaassa, aika luksusta! Tunnin uinnin jälkeen kävimme kuntosalilla ajamassa spinningpyörillä. Tavoite oli ajaa kaksi tuntia, mutta puolentoista tunnin pyörittelyn jälkeen sali meni yllättäen kiinni ja Espanjan treenini päättyivät tällä erää siihen.

Calella on tosi hieno treenipaikka, uskon että tänne tulemme vielä uudelleenkin. Liikenteen seassa tulee pyörällä ajeltua siirtymiä enemmän kuin esimerkiksi Mallorcalla, mutta täällä pyöräilijä on ykkönen ja autot osaavat varoa ja ohittaa oikeissa paikoissa. Maisemat ovat hienoja, asfaltti hyväkuntoista ja hyviä pyöräilyreittejä löytyy. Rannassa riittää tasaista juoksubaanaa kilometritolkulla, 50 metrin altaaseen pääsee uimaan ja kylpylässä voi hypellä kylmästä kylvystä lämpimään ja takaisin.

Vaikka hotellin buffa alkaa jo reilun viikon päästä kyllästyttää, on siellä syöminen kuitenkin todella nopeaa ja käytännöllistä. Säästyy siis paljon aikaa lepäilyyn ja palautumiseen! Bonuksena vielä se, että Barcelonaan pääsee junalla reilussa tunnissa (jos jaksaa lähteä).