Maratonin aattona

Huomiseen Rantamaratoniin valmistautuminen on mennyt ihan suunnitellusti. Tiistaina kävin juoksemassa lyhyen vauhtileikittelylenkin ja eilen puolen tunnin herättelylenkin. Muuten olen ottanut rauhallisesti, työmatkatkin mennyt julkisilla. Keskiviikkona ja torstaina tankkailin maltolla ja lakulla, tänään olen syönyt normaalisti. Töissä kesken päivän mielessä välähti yhtäkkiä, että se maratonhan on jo huomenna! Silloin tunsin vatsassa pienen jännityksen kouraisun. Muuten ei ole kamalasti jännittänyt, vaikka juoksu aika paljon mielessä onkin ollut.

Työpäivän jälkeen lähdin maastopyörällä hakemaan kilpailunumeroa ja paitaa Otaniemestä. Ajoin rantoja pitkin viitisen kilometriä Otahallille, ja kylläpäs tuntui ihanalta ajaa pyörällä muutaman päivän tauon jälkeen, vaikka olinkin liikkeellä farkuissa ja lenkkareissa. Jo menomatkalla näin maassa valkoista viivaa siinä mistä reitti menee.

Jonoja ei Otahallilla enää puoli kahdeksan maissa ollut, ja sain nopeasti oman kirjekuoreni ja juoksupaidan. Intersportilla ja Pumalla oli omat myyntipisteensä Otahallissa, ja kaikkea kivaa juoksuun liittyvää kampetta näytti olevan kaupan. Pystyin kuitenkin ohittamaan houkutukset, koska en juuri nyt ihan oikeasti tarvitse mitään.

Pyörä oli tallessa siinä mihin sen olin lukinnut. Hämärtyvässä illassa ajoin juoksureittiä kotiinpäin vähän pitempääkin kun olisi ollut tarpeen, se kun vaan tuntui niin kivalta.

Lähtö on tästä.

Reilun kilsan päästä Rantaraitille hetkeksi.

Kehä I:n laitaa.

Kotona laitoin juoksuvaatteet valmiiksi, geelit Spibeltteihin ja huulirasvan shortsien takataskuun. Nyt on kaikki jo melkein valmista! Olen iloinen, että muistin jo nyt laittaa talkkia sukkiin, yksi asia vähemmän huomiselle. Lähtöpaikalle ajan huomennakin pyörällä. Sen lyhyen pyöräajelun lisäksi ajattelin verrata 10-15 minuuttia ennen lähtöä.

Nyt on kaikki tarvittava tehty, ja vajaan kuudentoista tunnin päästä on lähtö! Tunnelmat ovat positiivisen odottavat: ykköstavoite on uusi oma ennätys, kakkostavoite maaliinpääsy.

Ainahan se on mielessä - maraton

Espoon rantamaratoniin on tänään tasan viikko. Kuten aina ennen isompaa kisaa, se on alkanut olla mielessä yhä useammin. Mieleen pulpahtelee ajatuksia vauhdista, tankkauksesta, energiansaannista ja myös vaatetuksesta tämän tästä.

Eilen kotimatkalla kuntopiiristä pohdin ääneen, miten kannattaisi tankata. Suunnitelmissa on juoda pari desiä maltodekstriiniä mehun kanssa sekä keskiviikkona että torstaina. Perjantaina syön lounasta normaalisti, mutta illalla jo vähän kevyemmin. Samalla tavalla olen tankannut triathlonin puolimatkoja varten ja yleensä kaikki on mennyt hyvin. Joskus olen lisäksi syönyt vielä pussillisellisen lakuja. Vaarana kuitenkin on, että kun syö normaalia enemmän ja vähentää treenaamista, voi kisapäivänä olla vähän turpea olo ja tästä Pete minua keskustellessamme varovaisesti muistutti. Aika monen olen kuullut kokemuksen lisääntyessä vähentäneen tankkausta ennen kilpailua. Täytyy siis olla tarkkana, että vaikka ensi viikolla on normaalia enemmän aikaa vaikkapa leipomiseen, ettei sitten mene syömisessä överiksi.

Työmatkapyöräilyssä olen viime viikkoina jäänyt noin yhteen päivään viikossa. Kuluneella viikolla harmitti, etten ollut tajunnut ottaa valoa mukaan, kun sumu yllätti. Ihan nolotti olla ilman valoa liikenteessä. Sumun takia näkyvyys oli huono, vaikka aurinko oli jo noussut. Olen vielä enimmäkseen ajellut työmatkat maantiepyörällä, kun sitä muuten tulee harvemmin käytettyä.

Kehä I

Kevyen liikenteen väylällä ei ruuhkaa.

Tänään meinaan vähän siivoilla ja selvittää, onko meillä tarpeeksi geelejä ensi lauantaiksi. Perheen muut triathleetit ovat lähdössä kiertämään maastopyörillä Reitti 2000:sta, ja varmasti vaativat osansa  energiavarastoistamme. Maastopyöräily on meillä lähtenyt uuteen nousuun, sillä poikamme osti itselleen uuden maastopyörän, ja Pete on nyt innostunut ajelemaan sillä pojan vanhalla konkelilla. Olen asiasta aika innoissani, kun odotan saavani Petestä jatkossa seuraa myös maastolenkeille.

Eilen harrastin vähän työmatkajuoksua. Matkustin ensin metrolla Kaisaniemestä Ruoholahteen, ja sieltä juoksin Lauttasaaren, Kaskisaaren ja Otaniemen kautta rantoja pitkin kotiin reilun kympin. Noin 30 minuuttia juoksin maratonvauhtia 6 min/km, ja se tuntui tosi kevyeltä, vähän piti jopa himmailla. Sellaista vauhdinjakoa olen maratonille ajatellut, että ensimmäisen (sen mäkisen) puolikkaan juoksen tuota 6 min/km -vauhtia ja sitten toisella puolikkaalla voin nostaa vauhtia jos siltä tuntuu.

Ensi lauantain sääennuste lupaa loistavaa juoksusäätä: 17-19 astetta ja puolipilvistä, sateen todennäköisyys 6-7%. Jos näin on, juoksen lyhyissä shortseissa ja t-paidassa. Olen jo useamman vuoden seurannut kanadalaisen Leanan blogia, ja jokunen viikko sitten hän kirjoitti laittaneensa Ironman Boulderin juoksuosuudelle päälleen Sparkle Athleticsin hameen. Säihkyvä hamonen näytti niin kivalta, että pyysin Amerikassa asuvaa siskoani tilaamaan sellaisen minullekin, mustana. Sain sen postissa viime viikolla. On se niin hassun näköinen päällä, että saa väkisinkin hymyn huulille. Hameen mukana tuli vielä kertakäyttöinen Team Sparkle -tatuointi, jolla meinaan viritellä kisa-aamuna pohkeeseen. Eipä niillä lisää vauhtia tule, mutta varmasti fiilistä. Ja se on minulle vähintään yhtä tärkeää. Bling-bling!

Rantamaraton -13 pv

Kävin tänään juoksemassa viimeisen pitemmän lenkin ennen Rantamaratonia. Sillä oli pituutta 2 tuntia ja ohjeena oli juosta muuten kevyttä, mutta viimeiset 20 minuuttia maratonvauhtia. Syömiset ja juomiset pyrin tekemään samaan tahtiin kuin maratonilla vajaan kahden viikon päästä: juotavaa ja geeliä aina vajaan viiden kilometrin välein. Pakkasin Spibeltiin neljä geeliä, vettä otin mukaan kädessä pidettävään pulloon. Kymmenisen minuuttia ennen lähtöä otin yhden geelin ja tein pienen alkulämmittelyn.

Päättelin aikaisempien lenkkien vauhdeista, että 6:30 min/km olisi minulle kevyttä, ja sitä lähdin heti alkumetreiltä tavoittelemaan. Vauhti tuntui helpolta, ja useamman kerran piti vauhtia vähän himmata kun se meinasi karata hieman liian kovaksi. Juoksin Otaniemeen ja sieltä Rantamaratonin reittiä Westendiin. Keilaniemessä vaihdoin muutaman sanan parin juoksijamiehen kanssa, jotka kiersivät kaikki mahdolliset laiturien ulokkeet, myös sen nykyisen Microsoftin talon helikopterikentän. Ilmeisesti kyse oli jotain vitsistä, jota en ihan ymmärtänyt. Westendissä käännyin kotiinpäin, ylitin Länsiväylän kevyen liikenteen siltaa pitkin ja juoksin Suvikummun ja Tontunmäen kautta Mankkaalle, jossa pääsin taas hetkeksi takaisin maratonreitille.

Tunti ja neljäkymmentä minuuttia tuli täyteen juuri tullessani Kehä I:n varteen, ja lenkin loppuun piti vielä improvisoida pieni koukaus Villa Elfvikin kautta, jotta siitä tuli tarpeeksi pitkä. Tavoittelen maratonilla kuuden minuutin kilometrivauhtia, ja aika helposti sain vauhdin sinne nostettua, vaikka se vähän enemmän eforttia vaatikin kuin puoli minuuttia hitaampi läpsyttely. Niin intensiivisesti keskityin vauhdin ylläpitämiseen, etten huomannut edes Rantaraitilla kotikulmilla vastaan tulleita tuttuja ennenkuin he moikkasivat.

Juoksusää oli ihan loistava; aurinko paistoi ja lämmintä oli. Juoksin lyhyissä shortseissa ja lyhythihaisessa Joroisten Finisher-paidassa, päässä lempilippis. Juuri ennen lähtöä silmiini osui kylppärissä talkkipurkki, ja laitoinkin talkkia jalkoihin ja sukkiin. Tällä reissulla ei tullut rakkoja, vaikka vasen kenkä tuntui vähän hankaavankin. Jotenkin täytyy se talkki yrittää muistaa myös ennen maratonia.

Pari geeliä tunnissa on minulle ihan hyvä määrä energiaa, reilut 50 g hiilihydraattia. Maratonille otan kahteen Spibeltiin mukaan yhteensä yhdeksän geeliä,  yhtä monta kuin on huoltopisteitä maratonilla.  Järjestäjien kattauksesta suunnittelen ottavani vain vettä. Toivottavasti ei ole ihan jääkylmää. Joskus aikaisempina vuosina olen saanut kylmästä vedestä vatsakramppeja, jotka ovat menneet kuitenkin melko nopeasti ohi.

Olen asettanut itselleni kaksi tavoitetta: negatiivinen splitti eli toinen puolikas ensimmäistä nopeammin ja noin viiden minuutin aikaparannus. Haluaisin nimittäin alittaa Peten Kalmarin Ironmanin maratonajan 4:13:50. Tässä sohvalla makoillessa nuo molemmat tavoitteet tuntuvat ihan mahdollisilta.

Toinen yritys maratonille

Elokuussa 2008 aloitin tämän blogin tavoitteena juosta 500 kilometriä ja arvioida sen jälkeen, olisiko juoksu minulle sopiva harrastus. Ilmoittauduin maratonkouluun ja pakotin Petenkin mukaan. Juoksin sen 500 kilsaa ja innostuin juoksemisesta. Tavoitteeksi asetin Helsinki City Marathonin 2009. Koko vuoden treenailin innokkaasti, mutta pari viikkoa ennen kisaa sain selkävaivoja, jotka myöhemmin paljastuivat välilevyn pullistumaksi. Maraton jäi silloin minulta juoksematta. Petri juoksi, ja kirjoitti siitä pienen tarinankin tähän blogiin.

Nyt nelisen vuotta myöhemmin on tullut hyvä hetki kokeilla uudelleen maratonia. Juoksutekniikkani ja keskivartalon lihakset ovat uskoakseni niin paljon paremmassa kunnossa, että selkä kestää maratonharjoittelun. Edelleen meinaan myös uida ja pyöräillä, ettei tämä touhu ihan yksitotiseksi menisi. Eilen ilmoittauduin Espoon rantamaratonille, joka juostaan 21.9.2013. Varsinkin maratonin loppupuoli on minulle hyvin tuttu, sillä olen juossut Rantapuolikkaan pari keraa ja asumme vain parin kilsan päässä kisakeskuksena toimivasta Otaniemen urheilukentästä. 

Viime vuoden rantapuolikkaalla sain hyvän kokemuksen jänisten kanssa juoksemisesta. Silloin alitin ensimmäisen kerran kaksi tuntia puolikkaalla. Rantamaratonilla jänikset pitävät yllä vauhtia aikatavoitteille 4:00, 4:15, 4:30, 4:45 ja 5:00. Olen alustavasti miettinyt, että menisin mukaan joko 4:30 tai 4:15 -ryhmään. Ehkä voisin aloittaa tuossa hitaammassa, jotta alun mäet menevät varmasti riittävän rauhallisesti. Lopun voin sitten juosta kovempaa, jos paukkuja riittää. Jos lähden jänisten matkaan, meinaan juosta siinä ihan heidän kantapäidensä tuntumassa, jotta vauhti on mahdollisimman tasaista.

Tankkauksen ajattelin tehdä samalla tavalla kuin ennen Joroisia. Kisoja edeltävät päivät syön ja juon normaalisti (hyvin), ja lisäksi torstaina juon aamu- ja iltapäivällä puoli litraa mehua, johon olen sekoittanut desin maltoa. Ihmeen helposti se juoma upposi viimeksi. Missään vaiheessa ei tullut liian täyttä oloa, ja kisassa kulki kivasti. Toivottavasti nyt käy samoin.

Mukaan kisaan otan geelejä, tarvittavat juomat nappaan kisan huoltopisteistä. Niitä näyttää olevan vajaan viiden kilsan välein. Muutamalla pitkällä lenkillä ennen maratonia ehdin vielä testailla eri geelejä ja niiden ottofrekvenssejä.