torstai 3. elokuuta 2017

Auto vs. hirvi

Tiistaina heräsin siihen, että Pete sanoi pojallamme kaiken olevan nyt hyvin, mutta että hän on ollut yöllä hirvikolarissa. Hän oli palaamassa Norjan-lomalta kolmen ystävänsä kanssa, kun noin 100 kilometriä Oulun eteläpuolella heidän autonsa törmäsi hirveen.

Hirvi tuli vasemmalta ja auton oikea etukulma törmäsi sen takapäähän. Hirvi lensi auton yli ojaan, ja auto pysyi tiellä. Nuoret soittivat itse hätäkeskukseen 23.39 ja apua oli paikalla kymmenessä minuutissa. Kukaan ei loukkaantunut vakavasti, mutta kaikki neljä vietiin tarkastettavaksi Oulun keskussairaalaan. Lopulta he viettivät siellä myös yön.

Poikani oli yrittänyt soittaa ambulanssista minulle vähän puolenyön jälkeen, mutta en vastannut, koska olin jo unessa ja puhelinkin äänettömällä. Ehkä hyvä niin, olisin tunnekuohussa saattanut lähteä autolla Ouluun silloin keskellä yötä. Aamulla tilanne tuntui olevan jo hyvin hallinnassa, ja lähinnä selvittelimme vain vakuutusasioita.

Nuoret tekivät reissunsa viimeisen etapin lopulta junalla, sillä auto on lunastuskunnossa ja jäi Ouluun. Menimme Peten kanssa nuoria vastaan Rautatieasemalle, ja itku oli minulla herkässä. Olin niin onnellinen nähdessäni rakkaan, tutun hahmon kävelevän meitä kohti, etten pystynyt hallitsemaan tunteitani. Halasin siinä saman tien oman lapsen lisäksi kaikki autossa olleet, tutut ja tuntemattomammatkin.

Koko tiistain ja melkeinpä nämä pari seuraavakin päivää tapahtunut palasi mieleen tämän tästä. Kovin pitkälle en oikein voi ajatella, että mitä kaikkea muuta olisikaan voinut tapahtua. Kovin monen ihmisen elämä olisi voinut muuttua peruuttamattomasti maanantaiyönä. Nyt oli tuuria matkassa.

Kolarista oli pieni juttu Kalevassa

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No onneksi oli ja elämä jatkuu. Joskus se on pienestä kiinni. Aikalailla pelästyttiin kaikki, mutta nyt on arki taas loksahtanut paikalleen.

      Poista
  2. Olen lukenut joskus muutama vuosi sitten blogiasi ja päädyin tänään googlettamalla tänne pitkästä aikaa. Googlailin siis juoksu ja välilevyn rappeuma. En nyt kahlannut kaikki kirjoituksiasi tuon 2010 vuoden jälkeen, jos olet kirjoitellut selästäsi joten kysyn tätä kautta, jos ehdit tai haluat vastata.

    Miten selkäsi voi? Ilmeisesti melko hyvin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä, selkä voi ihan hyvin. En ole tainnutkaan pitkään aikaan siitä kirjoitella, kun se ei oikeastaan vaikuta mihinkään tekemiseen. Välilevyn pullistuma parani silloin aikanaan (2009) ihan hyvin ilman leikkausta. Magneettikuvassa silloin näkyi myös välilevyn liikakasvua ja jotain madaltumaa, ja kyllä sitä välillä vähän kolottaa. Pärjään kuitenkin ilman särkylääkkeitä, ja tiedän, millä liikkeillä saan selän rauhoitettua.

      Töissä istun päivät jumppapallolla tai sitten työskentelen seisten. Joitain sellaisia kiertoliikkeitä olen jättänyt pois repertuaarista, joissa selkään sattuu.

      Poista
    2. Kannustavaa kuulla/lukea, että selkäsi mahdollistaa kuitenkin normaalin elämän (vaikka vaatiikin varmaan vähän enemmän panostusta?). Onko sinulla tuon pullistuman ym. myötä katsottu tarkemmin pyöräilyasentoa, selän kuormittumista tai oletko joutunut tekemään pyörääsi/ajoasentoon säätöjä?

      Poista