Vaikka paljon pyörillä ajammekin, meillä ei ollut minkäänlaisia kuljetussysteemejä pyörissä. Työmatkoilla olen yleensä ajanut reppu selässä, mutta se ei nyt tullut kysymykseen, kun päivämatkat olivat vähän pidempiä ja lämpötilat helteiset. Reppu olisi hiostanut liikaa.
Pienen googlailun jälkeen selvisi, että Fillarikellarissa voisi olla Ortliebin vedenpitäviä laukkuja valittavaksi asti. Viimeksi olen siellä käynyt joskus 80-luvun puolivälissä nuorena tyttönä, ja nyt oli hyvä syy käydä siellä uudelleen. Laukut (minulle ja hänelle) löytyivätkin, ja samalla pari sisuria ja hiilidioksipatruunaa.
Pakkasimme mukaan minimivarustuksen. Päätimme etukäteen esimerkiksi pestä ajovaatteet Marseille-saippualle joka päivä (tämän opin Arjalta), joten vaihtovaatteiksi riitti vain siistihkö asu iltaa varten. Kun sää oli niin lämmin, ei olisi haitannut edes se, etteivät vaatteet olisi ehtineet kuivaa yön aikana. Muuten meillä taisi olla matkassa kaikki tarpeellinen, mutta kamman ja ketjuöljyn unohdimme.
Ennen reissua Pete teki hienon taulukon välimatkoista ja lautta-aikatauluista. Apuna oli reissussakin hyödylliseksi osoittautunut kartta "Turku ja Turun saaristo". Reissun keskinopeudeksi arvioimme 20 kmh ja aika hyvin se toteutuikin. Etukäteen bongasimme myös muutaman mahdollisen pidennyksen reittiin Paraisilla. Ne päädyimme lopulta ajamaan kaikki.
Ensimmäinen päivä, Kaarina - Korppoo
Sattmarkista Paraisten lautalle olikin tosi kiva kahdeksan kilsan pituinen polkupätkä ajoradan vieressä. Jonkinlainen kevyen liikenteen väylä se oli, mutta siis sorapäällysteinen.
Lounaalle pysähdyimme Köpmansiin Nauvossa. Se oli kätevästi ihan reitin varrella, ja ilmakin oli niin hieno ja kuuma, että söimme ulkona puutarhassa. Tässä kohtaa alkoi olla jo hikikin, ja kunnon tauko oli paikallaan.
Lounaan jälkeen ajoimme pitkän pätkän Storlandet-saaren pohjoista hiekkatietä, mutta se oli aikamoisella nimismiehen kiharalla. Sinne en ehkä kääntyisi uudelleen vaan pysyisin asfaltilla.
Lyhyen lauttamatkan jälkeen saavuimme Korppooseen. Siellä yövyimme Hotel Nestorissa, jonne oli lauttarannasta melko lyhyt matka. Ennen päivällistä kävimme uimassa noin 500 metrin päässä olevalta rannalta, mutta koska vedessä oli sinilevää, uinti jäi lyhyeksi enkä laittanut edes päätä veteen.
Illalla söimme hotellin ravintolassa kolmen ruokalajin päivällisen. Hotellin isäntä ja keittiömestari on huippukokki, ja ruoka oli taivaallisen hyvää. Hotel Nestor on ravintoloineen ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!
Toinen päivä, Korppoo - Kustavi
Toinen päivä oli vähän lyhyempi, ja siinä oli pisimmät lauttamatkat. Hotellilla saimme hieman aikaistetun aamiaisen, kun tavoite oli ehtiä 8.45 lautalla Houtskarille. Päivän ensimmäisen pysähdyksen teimme Skagenilla. Ostimme limut ja irtokarkkeja ja tarkkailimme purjehtijoiden aamutouhuja.
Yhdellä lauttamatkalla tutustuimme mukavaan Mimmuun, jonka kanssa ajoimmekin melkein koko loppupäivän. Hän oli yksin liikkeellä ja vuokrapyörällä - mahdottoman reipasta! Kimpassa kävimme lounaalla Cafe Leonellassa Iniössä. Siellä ruoka ei ollut ihan niin hyvää kuin odotin, mutta hyvä seura korvasi sen puutteen. Poislähtiessä ajoimme ensin muutaman kilsan väärään suuntaan. Kuinka vaikeaa se reitin seuraaminen voi olla, kun saarella on vain yksi isompi tie?
Toinen lautta, johon piti aikataulullisesti tähdätä, vei meidät Iniöstä Kustaviin. Tavoitteena oli pysähtyä Kustavin Käsityökylässä ja Savipajassa, mutta emme löytäneet sinne ja paahdoimme suoraan kirkonkylälle.
Kustavissa majoituimme Vuosnaisissa pieneen mökkiin Spauna-nimisessä lomakylässä, joka ei ole ihan Rengasreitin varrella. Kiva paikka, joskin mökkimme olisi kaivannut jonkin verran hellää huolenpitoa, jotta siellä olisi viihtynyt pitempään. Varsinaista uimarantaakaan ei ollut, mutta sen sijaan sieltä olisi ollut lauttayhteys Brändöhön, joka alkoi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta pyörämatkakohteelta.
Kolmas päivä, Kustavi - Kaarina
Kolmannelle päivälle osuivat sateet. Varsinkin ajomatka Kustavista Mietoisiin tuntui ikävältä, kun vettä tuli lähes koko ajan ja tie oli kovin vilkasliikenteinen. Välillä oli onneksi kuitenkin ihan uutta asfalttia, joka jaksoi sateessakin ilahduttaa.
Eteläisempi reitti Hakkenpään kautta olisi varmaankin ollut mukavampi, mutta Hakkenpäästä menee lautta Teersaloon vain kahdesti päivässä, klo 9 ja 16, eikä aikataulu nyt sopinut meille.
Kylmä ei onneksi tullut, koska lämpöä oli sateesta huolimatta parikymmentä astetta. Peesissä ajaessani yritin vain pitää suuta kiinni, etten kovin paljon nielisi Peten takarenkaan nostattamaa kuravettä. Alkumatkasta oli niin hyvä vastatuulikin, että siinä vauhtimme menivät hyvin yhteen kun Pete veti ja minä pinnistelin perässä.
Tällä pätkällä tuli myös ainoa tekninen takaisku, kun Peteltä puhkesi eturengas vähän ennen Merimaskua. Sateessa kaikki oli vähän vaikeampaa, mutta tästäkin selvisimme voittajina. Jäimme lounaalle Merimaskun Rantamakasiiniin, jossa oli elävää musiikkia ja saaristolaispöydän lisäksi valittavana myös valtava viini- ja juustopöytä.
Retken vaikein hetki oli varmaan se, kun piti lähteä takaisin sateeseen ajamaan kohti Turkua ja Kaarinaa. Välillä sade taukosi ja tiekin ehti melkein kuivua, kun Turku oli koko ajan lähempänä. Emme tainneet olla ihan reitillä enää, koska reittiopasteita ei näkynyt missään. Onneksi saimme apua yhdeltä paikalliselta pyöräilijältä, joka ystävällisesti ajoikin kanssamme vähän matkaa ja opasti meidät sitten 110-tielle kohti Kaarinaa.
Tästä päivästä jäi lähinnä mieleen se, että kun on läpimärkä, ei voi kastua enää enempää. Ehkä se ohut sadetakkikin olisi voinut olla ihan kiva varuste pyöräpaidan takataskussa, mutta ilmankin pärjättiin.
Lopuksi
Tämä oli kyllä ihan mahtava kesälomareissu: mahtavia maisemia, mukavia ihmisiä ja kaikki toimi. Rengastien ajaminen oli paljon hauskempaa kuin etukäteen kuvittelin. Sekin yllätti, miten kivaa oli jutella ja jakaa kokemuksia muiden pyöräilijöiden kanssa. Varsinkin lautoilla siihen oli mukavasti aikaakin. Suurin osa muista pyöräilijöistä näytti olevan vähän pitemmällä retkellä isommin pakaasein.Asfaltit olivat suurimmaksi osaksi todella hyvässä kunnossa. Saarilla ajaessa oli sekin hauskuus, että tiet olivat hiljaisia lukuunottamatta niitä hetkiä, kun lossilta tulevat autot ajoivat jonossa ohi.
Retken etukäteissuunnittelu kannatti. Varsinkin majoitukset kannattaa varata etukäteen, sesongin aikana on kovin usein täyttä. Kahviloita ja ravintoloitakin on Rengastiellä niin taajaan, ettei mukana tarvitse kantaa muuta kuin pari vesipulloa ja energiakarkkeja.
Meillä oli alla gravelpyörät, ja ne tuntuivat tällaiselle reissulle oikein sopivilta.
Nyt tuli hinku päästä itsekin tuonne pyöräilemään! Kaivan tämän postauksesi varmastikin esiin uudemman kerran ensi keväänä, kun alan suunnitella tulevaa kesälomaohjelma. Kiitos Pia!
VastaaPoistaHei! Kannattaa ehdottomasti käydä tuo pyörähtämässä, oli tosi kiva reissu. Hyvä, jos tästä postauksesta on sinullekin iloa!
Poista