Olimme viikonloppuna mökillä. Lauantaina saimme vieraaksemme yhden nelilapsisen tuttavaperheen. Söimme lasagnea ja suklaakakkua, kävimme sienimetsässä ja saunassa. Oli tosi mukavaa! Lähimetsästä löytyi roppakaupalla kantarelleja, suppiksia ja mustia torvisieniä. Tein illalla syksyn ensimmäisen sienipiirakan.
Tänään sunnuntainakin kävimme vielä hakemassa korin täyteen samaisia metsän herkkuja. Pehmeällä sammalella oli minunkin helppoa ja kivutonta kävellä, mitä nyt eilen liukastuin kalliolla. Metsässä oli ihan mahtavan rauhallista ja hiljaista, hirvikärpäsiäkään ei ollut vielä liikkeellä. Aurinkokin paistoi. Muutenkin jalka tuntuu taas paremmalta, eli kai se selkä koko ajan vähän paranee. Tällä vauhdilla siihen taitaa kuitenkin tosiaan mennä kuukausia.
Aten pyörästä hajosi tänään jarrut, ja poikarukka joutui taluttamaan pyörää kolme kilsaa taekwondo-treeneistä kotiin kaatosateessa. Oli aika litsislötsis koko poika. Onneksi Nelli oli jo aikaisemmin päivällä leiponut suklaakeksejä.
Petri ilmoittautui tänään Rantamaratonille, kun tuntui tänään pitkän lenkin jälkeen kuulemma niin hyvältä. Meikäläiselle on taas tarjolla se ah niin tuttu mutta tärkeä kannustajan rooli.
No, pääasia, että paranee, vaikka hitaasti.
VastaaPoistaMä en ole oikein ikinä törmännyt hirvikärpäsiin ja toivon, ettei ne osu mun reiteille tänäkään vuonna.
Oikeinko maratonin Petri meinaa juosta vai puolikkaan?
Ihan koko matkan meinaa juosta, ja tavoite on edelleen se neljän tunnin (reilu) alitus. Saas nähdä!
VastaaPoistaAargh, onnea Petrille juoksuun. =)
VastaaPoista