Ruuhkaa mökkiteillä

Tulimme mökille eilen illalla pimeän jo laskeudettua. Taas alkoi se mökkiviikonloppujen pitkä pimeä kausi, jota mökille tullessa vain pihavalot vähän valaisevat - silloin kun olemme muistaneet jättää ne päälle. Mökki oli taas joka syksyiseen tapaan täynnä kärpäsiä - kuolleita ja eläviä.

Aamupäivällä lähdimme Peten kanssa noin 9 kilometrin kävelylle Saarnikkaan ympäri. Saarnikkaan rannalle saapuessamme kuulimme ihmeellistä moottorin ääntä ja arvuuttelimme, kuuluuko se moposta vai moottorisahasta. Kävi ilmi, että hirvenmetsästäjät siellä vaan kaatoivat vesakkoa ampumapaikkojen lähistöltä. Autoja ja miehiä oli metsässä kuin pipoa. Ihmeellistä, sillä yleensä emme tapaa metsäteillä ketään muita.

Selkään ei sattunut tuo lenkki lainkaan, kun jalassa oli uudet MBT-kengät. Olen tosi iloinen, että sain ne ostettua ja pääsen taas liikkumaan. Alla Petri laittaa käyntiin Nokian Sports Trackeriä, joka erheellisesti näytti lenkin pituudeksi jopa 10,4 km.

Lenkin jälkeen istutimme (tai siis Petri istutti...) Nellin opettajaltaan saaman kriikunapuun, ja minä otin vähän kuvia ruskasta, alla ruusuangervon lehtiä.

Näyttää siltä, että järjestelmäkameran hankinta on kohta ovella. Nyt luulen, että hankin Canon EOS 500D:n, mutta se varmistuu vasta, kun pääsen kamerakauppaan kokeilemaan kameroita ja tutkailemaan niiden ominaisuuksia tarkemmin.

Koska metsässä tänään vasta valmistauduttiin hirvijahtiin, rohkenimme lähteä vielä sieneen lasten kanssa. Kori täyttyi taas suppilovahveroista ja kantarelleista alle tunnissa. Suppikset olivat vähän kuivahtaneita, mutta ihan kelpoja kumminkin.

Sieniretkeltä palattuamme näimme kaksi ratsukkoa ja kun yhdellä mökkinaapureistakin oli synttärijuhlat, tuntui kuin olisi vähän isommassakin taajamassa.


Yhteensä olen tänään kävellyt kolmisen tuntia, ja loppuillan meinaankin pötkötellä sohvalla ja sängyssä. Viikonloppuisin istun vain ruokapöydässä, muuten makoilen, seison tai kävelen. Tiskikonetta en ole tyhjentänyt kahteen kuukauteen, siinä kun pitää kumartaa ja tehdä selällä kiertoja. Muuten voin tehdä aika lailla normaaleja juttuja jo, enkä viikonloppuisin tarvitse edes särkylääkettä.