Jännä juttu, miten 15 minuutin matka on aikaisemmin voinut tuntua lähes valovuosien pituiselta. Sen verran meiltä kestää ajaa Mäkelänrinteen uintikeskukseen, mutta eipä ole ennen tullut liiemmin siellä käytyä. Ehkä muistissa ovat vielä ne uintikerrat, kun piti itsensä lisäksi huolehtia vielä 1-2 piltistä, joilla aina oli nälkä/jano/väsy heti uinnin jälkeen ja joskus jopa sen aikana. No, nykyään piltit jäävät mieluummin kotiin uinnin ajaksi, varsinkin jos saavat lisäpeliaikaa koneella.
Petri juoksi ja minä autoilin Mäkelänrinteelle. Uintikassiin kertyi taas lisää kampetta, sillä ostin pullarin ja uin sillä ensimmäiset 300 metriä. Ihana liuku! Olin ajatellut, että sillä uidessa tuntuisi käsissä jotenkin raskaammalta, mutta se pullarihan kelluttikin mukavasti jalkoja, ja homma sujui. Yritin keskittyä etenkin uintiasentoon. Yhteensä kilsoja kertyi 2,5. Suunnilleen saman verran oli porukkaa kuin aikaisempinakin sunnuntai-iltoina.
Kehitys kehittyy: enää ei jää edes vettä korviin, kuten ensimmäisillä uintikerroilla. Lopussa yritin hengittää vain joka viidennellä vedolla, ja se tuntui vähän vaikealta. Joka kolmannella tuntuu enemmän omalta rytmiltä.
Onneksi löysin uinnin, sen jälkeen on aina tosi rento ja hyvä olo!
No onneks tosiaan olet löytänyt uinnin, se on kyllä hieno laji sekin. Muistan uinnin jälkeisen rennon olon hyvin.
VastaaPoistaVoi että hienoo, että löyty sitten laji kuitenkin juoksutauon ajaksi ja varmaan siitä eteenkin päin. Uskon, että selviytyisit hienosti jo ens kesänä jostain triathlonmatkastakin, lähde rohkeesti vaan koittaan!
VastaaPoistaJaanaba, tuntuu tosiaan siltä, että uintiinkin voi jäädä koukkuun.
VastaaPoistaLaura, uskon kyllä jatkavani uintia myös juoksun rinnalla. Haaveilen jo järviuinnista. Meillä on mökin lähellä yksi sopiva pikku saari kierrettäväksi... Katotaan nyt sitä triathlon-kisaa - joka tapauksessa monipuolisempi harjoittelu on varmaan ihan hyvä asia.
Nyt olen kuukaudessa uinut varmaan enemmän kuin elämässäni tähän asti yhteensä.