Keskiviikkona ja torstaina oli niin kova vastatuuli varsinkin Leppävaaran kammottavassa ylämäessä, että tyytymättömyyteni Crescentiin vain seitsemine vaihteineen pääsi valloilleen. Perjantai-aamuna kävi jo sitten niin ikävästi, että pyörästä hajosivat vaihteet; vain nelonen jäi päälle. Onneksi en vielä ollut ehtinyt paria sataa metriä pitemmälle kotoa, ja vaihdoin alle Petrin hienon cyclo-crosserin. Sillä se iso mäkikin oli kuin lasten leikkiä, vaikka ajoasento sattuikin selkään. Säännöllinen lääkitys (heh!) loppui viime maanantaina, nyt otan vain tarvittaessa Panadolia.
Torstaina ja perjantaina kävin jo katselemassa ja kokeilemassa hybridi-pyöriä parissa liikkeessä. Maanantaina olisi tarkoitus käydä vielä muutamassa ja sitten ostaa mulle sopivin fillari. Se tulee nyt pääasiassa työmatkoja varten, mutta olisi sillä hyvä voida kerran-pari kesässä tehdä pitempikin retki. Siinä pitäisi olla ainakin suora tanko, jäykkä etuhaarukka ja levyjarrut. Nastarenkaat pitää tietysti olla talvea varten ja myös tarakka ja lokasuojat.
Niin innostunut olen työmatkapyöräilystä, että en ladannut matkakortilleni enää aikaa entiseen tapaan vaan pelkästään arvoa. Menen bussilla vain jos en jostain perustellusta syystä voi mennä pyörällä. Toivottavasti niitä päiviä ei tule montaa!
Suunnitelmissa oli tänään ajaa mökiltä Lohjalle Neidonkeitaaseen uimaan, mutta Atella on kurkku ja pää kipeänä. Taidamme vain jäädä sisälle lueskelemaan. Pete sentään kävi jo lenkillä ja teki myös lihiksiä terassilla. Hyvä Pete!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti