Uusi pyörä: GT Grade 105

Pari viikkoa sitten Pete ehdotti, että käydään lauantain aamu-uinnin jälkeen Velosportissa etsiskelemässä hänelle uudet kengänsuojat ja vähän energiaa. Arvasin jo silloin, että aika isolla todennäköisyydellä tulee samalla hankittua mulle uusi pyörä, ja niin siinä sitten kävikin.

GT Grade Shimanon 105-osasarjalla.

Olin jo aikaisemmin miettinyt, että samanlainen pyörä kuin Petellä olisi varmaan mullekin aika hyvä. Hän osti oman GT Gradensa aikaisemmin tänä syksynä. Viime talven ajelin pitkät lenkit ja välillä työmatkojakin maastopyörällä. Koska poluilla ajelu ei ehkä sittenkään tunnu ihan omimmalta jutulta ja lenkit useimmiten kulkevat kestopäällyste- tai sorapohjaisilla reiteillä, oli mieli alkanut tehdä vähän kevyempää ja kapeampirenkaisempaa pyörää. Aika tyypillinen tilanne varmaan: pyöriä on, mutta ei just sitä "oikeaa".

Kun olin päässyt yli vielä siitä ajatuksesta, että maasto- ja maantiepyörät pitäisi myydä ennen kuin hankkii uuden, olin valmis tekemään hankintapäätöksen. Mitä sitä turhaan odottelemaan, kun varastoon mahtuu vielä yksi uusi pyörä! Velosportissa pääsin koeajamaan 51-senttistä GT:tä, tosin vain autohallissa, koska oli sadepäivä. Se oli sopiva ja hyvän tuntuinen, mitä siinä nyt muutamassa minuutissa ehtii fiilistellä. Sovittiin kaupat. Iloinen yllätys oli, että sain kaupan päälle nastarenkaat.

Ekalle lenkille lähdössä.

Ja tullessa. Pete suihkutti pihalla pahimmat roiskeet pois tämän jälkeen. Ei tullut lämmintä vettä.

Nyt on sitten lenkkejä tehty jo jokunen, työmatkaakin olen polkenut ja kivalta tuntuu. Vaihdoin pyörään satulan ja polkimet maastopyörästä, pullotelineet nappasin maantiepyörästä. Niitä mahtuu runkoon onneksi kaksi, ei tarvitse enää ajella pitempiä lenkkejä juomareppu selässä.

Lokasuojia en ajatellut siihen laittaa, pieni muovin palanen, Ass Saver, saa luvan riittää. Eihän se aina kyllä riitä, mutta  onneksi on pyöränpesumahdollisuus pihassa ja pesukone kylppärissä.

Talvipyöräilyssä minulla alkaa ensimmäiseksi palella varpaat. Minulla on jotkut Shimanon kengät, joissa näillä keleillä alkaa varpaita paleltaa reilun tunnin ajon jälkeen. Ystävämme J oli jo aikaisemmin kehunut akkukäyttöisiä, kauko-ohjattavia (!) lämmitettäviä pohjallisia, ja vinkkasi vielä perjantaina niiden olevan tarjouksessa isossa urheiluvälineliikkeessä. Kävin lounastauolla ostamassa sellaiset meille molemmille. Niissä on kaksi eri tehoa. Saa nähdä, riittävätkö nämä pitämään varpaat lämpiminä. Jos riittää, tulee ainakin halvemmaksi kuin talvipyöräilykengät. Ja nämähän voi siirtää aina tarpeen tullen vaikka murtsikkamonoihin.