Pyöräkuumetta

Päättyneellä viikolla ajoin töihin neljä kertaa fillarilla. Vain tiistaina se ei parin kokouksen vuoksi onnistunut. Kylmäkään ei haitannut, kun turvauduin kerrospukeutumiseen ja ostin torstaina uudet Haglöfsin windstopper-housut, jotka saan ujutettua vielä työvaatteidenkin päälle.

Keskiviikkona ja torstaina oli niin kova vastatuuli varsinkin Leppävaaran kammottavassa ylämäessä, että tyytymättömyyteni Crescentiin vain seitsemine vaihteineen pääsi valloilleen. Perjantai-aamuna kävi jo sitten niin ikävästi, että pyörästä hajosivat vaihteet; vain nelonen jäi päälle. Onneksi en vielä ollut ehtinyt paria sataa metriä pitemmälle kotoa, ja vaihdoin alle Petrin hienon cyclo-crosserin. Sillä se iso mäkikin oli kuin lasten leikkiä, vaikka ajoasento sattuikin selkään. Säännöllinen lääkitys (heh!) loppui viime maanantaina, nyt otan vain tarvittaessa Panadolia.

Torstaina ja perjantaina kävin jo katselemassa ja kokeilemassa hybridi-pyöriä parissa liikkeessä. Maanantaina olisi tarkoitus käydä vielä muutamassa ja sitten ostaa mulle sopivin fillari. Se tulee nyt pääasiassa työmatkoja varten, mutta olisi sillä hyvä voida kerran-pari kesässä tehdä pitempikin retki. Siinä pitäisi olla ainakin suora tanko, jäykkä etuhaarukka ja levyjarrut. Nastarenkaat pitää tietysti olla talvea varten ja myös tarakka ja lokasuojat.

Niin innostunut olen työmatkapyöräilystä, että en ladannut matkakortilleni enää aikaa entiseen tapaan vaan pelkästään arvoa. Menen bussilla vain jos en jostain perustellusta syystä voi mennä pyörällä. Toivottavasti niitä päiviä ei tule montaa!

Suunnitelmissa oli tänään ajaa mökiltä Lohjalle Neidonkeitaaseen uimaan, mutta Atella on kurkku ja pää kipeänä. Taidamme vain jäädä sisälle lueskelemaan. Pete sentään kävi jo lenkillä ja teki myös lihiksiä terassilla. Hyvä Pete!

Montako päivää hiihtokauden alkuun?

Fysioterapeuttiystäväni Teija vihjaisi tänään, että hiihto voisi sopia selälleni jo nyt ja että Ylläs-Halliin pääsisi hiihtämään reilun kilsan latua. Täytyypä yrittää innostaa tuo puoliso mukaan hiihtoreissulle Kivikkoon. Hinta on tosin aika kova (15 eur), mutta voisihan sitä ainakin kerran kokeilla.

Innostuin illalla puoli kahdeksan jälkeen lähtemään uimaan. Halli oli täpösen täynnä, ja radoilla oli kovasti ruuhkaa. Joitakin osumiakin sain viereisen radan uimareiden käsistä ja jaloista. Ehdin uida 1,3 km ennen hallin sulkemista. Vaikka luulin, että uinnissa pärjää vähillä varusteilla, jotain uutta hankittavaa olen silti keksinyt; suunnitelmissa on hankkia ns. pullari, jota pidetään jalkojen välissä kun treenataan oikeaa uintiasentoa.

Enää pari kuukautta...

jäljellä tätä juoksutonta "kuivaa" kautta. Jalassa tuntuu edelleen aina välillä säteilysärkyä ja selkäkin vähän kipuilee, mutta nykyisin pystyn istumaan jo koko työpäivän ihan ok. Huomenna loppuu lääkekuuri, saa nähdä miten se vaikuttaa kipuihin ja vointiin. Lääkkeet aiheuttavat mm. unettomuutta, ja joinakin iltoina en ole saanut unen päästä kiinni vaikka yleensä nukahdan melkein heti kun laitan pään tyynyyn ja kirjan lattialle.

Olin eilen ja tänään hommissa Kirjamessuilla. Kirjamessut on kyllä syksyn ihan paras tapahtuma (juoksutapahtumia lukuunottamatta tietenkin). Liikkeellä on paljon kirjoja ja lukemista rakastavia ihmisiä ja kauppa käy. Mekin ostimme kymmenisen kirjaa, vaikka niitä on tullut hankittua tasaiseen tahtiin koko syksyn ajan muutenkin. Tänään sunnuntaina ainakin WSOY ja Tammi laittoivat uutuuskirjat -40 % alennukseen messujen viimeisten tuntien ajaksi.

Samaan aikaan oli myös Ruokamessut, josta löysimme uuden paistinpannun, veitsenterottimen ja veitsen, jossa on elinikäinen takuu. Ehkä sipuli pilkkoutuu tässä huushollissa jatkossa entistäkin helpommin ja vähemmillä kyyneleillä.

Aamulla ennen messuvuoroa kävin taas uimassa Mäkelänrinteessä. Matkaa kertyi tänään vain 1,7 km, perjantainen uinti tuntui vielä käsissä. Paljon oli pikkulapsiperheitä uimassa, mutta kouluikäisiä lapsia ei näkynyt missään. Eiväthän ne meidänkään teinit lähteneet mukaan, vaan jäivät kotiin puuhailemaan omiaan. Edelleenkään en uidessa ajattele mitään muuta kuin kropan asentoa, käsiä, hengittämistä ja kaikkea muuta uintiin liittyvää. Vähitellen uiminen tuntuu helpommalta, mutta vauhti ei kyllä ole kasvanut vielä yhtään.

Olen alkanut kaivata juoksemista. Se on niin helppoa ja vaivatonta ja saa olla ulkona. Jotenkin ei vaan tule lähdettyä kävelylle yhtä helposti, etenkin jos tulee vettä tai on muuten kurja ilma. Juoksemaan lähtiessä huono keli ei ihan niin paljon haittaa. Uudesta juoksutakistakin haaveilen, samoin lämpökerrastosta ja lenkkareista, mutta taidan hankkia ne vasta joulun jälkeen.

Pitäisiköhän ihan tosissaan alkaa katsella jotain ensi kesän triathlon-kisaa (kuntosarja, neljäsosamatka) sillä silmällä?

Kiva kurssipäivä

Koska koulutuspäivä alkoi vasta yhdeksältä, ehdin ennen kurssia tehdä kaikenlaista kivaa. Menin Vallilaan pyörällä mennen tullen ja aamulla vielä Mäkelänrinteen uintikeskuksen kautta. Kilsoja tuli pyörällä yhteensä 23 ja uimalla 1,5. Aamulla näin Turun motarin alkupäässä auton ojassa, ambulanssi ja paloauto olivat jo paikalla. Keskuspuistossa en ajanut ihan suorinta reittiä Pasilaan, vaan huomasin vasta Pasilan tv-tornin nähdessäni olevani menossa väärään suuntaan. Takaisin sitten vaan. Välillä ajoin joillakin ratsastuteilläkin, jotka olivat ihan mutaisia ja liukkaita. Valoisassa olisi suunnistaminenkin ollut helpompaa.

Mäkelänrinteessä oli puoli kahdeksan maissa paljon porukkaa, mutta kyllä sinne mukaan mahtui. Uinnin jälkeen oli mukavan lämmin olo ja ensimmäisen kerran tuli jälkihiki. Ostin kahvilasta mukaan juustosämpylän ja tuoremehun, koska olin lähtenyt kotoa ilman aamiaista. Mäkelänrinteeltä oli kurssipaikalle vain reilu kilsa, joten se pätkä taittui hameessa ja pikkukengissä. Siihen asti oli ollut vähän enempi lajinomaiset kamppeet päällä.

Tarvitsen toisen pyörälaukun. Nyt mulla on vain yksi, ja se oli tänäänkin ihan täynnä. Kun on paljon kampetta, olisi hyvä jakaa tavarat kahteen laukkuun pyörän molemmin puolin. Aamulla pyöräni melkein kaatui, kun jouduin pysähtymään Itä-Pasilan aseman lähellä ihmisten tungetsiessa ratikkapysäkille. Pyörälaukku painoi pyörää vinoon, ja sitä oli vaikea pitää pystyssä hitaassa vauhdissa. Aika paljon sitä kampetta uinti- ja työreissulle tarvitseekin; pyyhe, uikkarit, nesessääri, työvaatteet ja -kengät, takki jne.

Alla kuva pyörästä ja pyörälaukusta täynnä tavaraa.

Uintivideoo

Yllä video viime keskiviikkoisesta uinnista uintikurssin viimeisellä kerralla. Enpä ennen ole nähnyt itseäni uimassa! Uimaope oli ystävällisesti siirtänyt videon muistitikulle, kun kerroin, että haluaisin sen blogia varten. Hengitys sujuu jo joten kuten, käsien liikkumiseen pitää kiinnittää huomiota, varsinkin siihen että ne eivät ylitä vartalon keskiviivaa. Se uinnissa on erikoisen kivaa, että se kehittää etenkin ylävartalon lihaksia, joita aikaisemmin en ole kehittänyt millään lailla!

Uin tänään Tapiolassa 1,5 km. Se sormimittari on kyllä jättikätevä; en mitenkään muuten olisi pysynyt laskuissa 60 altaanväliä. Huomasin, että hengästyessä hengittäminen kärsii; siksipä tarpeeksi alhaisella sykkeellä uiminen on minulle kaiken a ja o. Viimeksi taisin kirjoittaa, että pitää oppia uimaan hitaasti; minun tapauksessani se tarkoittaa siis vain alhaisemmalla sykkeellä. Kun syke pysyy aisoissa, uinti tuntuu sujuvan hyvin ja on mukavaa. Enkä tällä kertaa ollut edes nopeille uimareille varatun radan hitain...

Eilen kävin pyörällä töissä, ja se onkin ainoa päivä tällä viikolla, kun se onnistui. Iltapäivällä kotiin lähtiessä oli ihana auringonpaiste.

Hommia ja hankintoja

Viime keskiviikkona oli vapaauintikurssin viimeinen kerta. Uinnit videoitiin ja saimme niiden perusteella henkilökohtaista palautetta. Läksyksi minulle jäi mm. varmistua siitä, etteivät kädet ole yhtäaikaa edessä (!) ja että ne molemmat kulkevat vartalon keskilinjan oikealla puolella. Uintiope Yan lupasi yrittää muistaa tuoda videoni muistitikulla Tapiolan uimahalliin keskiviikoksi, toivottavasti muistaa. Voin sitten yrittää siirtää sitä tänne blogiinkin.

Heti uintitunnin jälkeen yhdeksän maissa lähdimme vielä mökille, jossa työlistalla oli mm. laiturin nosto. Äitini ja miehensä avulla saimme sen onneksi kuivalle maalle. Itse en voinut hommaan tänä vuonna osallistua ollenkaan kipeän selän vuoksi. Suunnitelma pienimuotoisen telakan rakentamiseksi virisi myös, niin koville joutuivat nostajien selät tänäkin vuonna. Jokasyksyiseen tapaan olivat kärpäset tehneet invaasion mökkiin. Lähtiessämme viimeksi myrkytimme koko höskän Baygonilla, ja nyt mökin lattialla oli satoja kuolleita kärpäsiä.

Tänään sunnuntaina kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteessä uimassa. Ennen uintihommia teimme varustekaupassa pienimuotoisia hankintoja; molemmille uimalasit vahvuuksilla (kyllä, ihan suoraan hyllystä!) ja minulle kätevä pikku vehje käännösten laskemiseen (kuvassa). Siinä painetaan nappia aina kun kääntyy, ja pysyy siis hyvin kärryillä uiduista metreistä. Uin 2 kilometriä ja aikaa siihen meni vajaa tunti. 40 altaanväliä Mäkelänrinteessä, mutta 80 Tapiolassa tai Leppävaarassa... Keskisyke oli 149, maksimi 164 eli aika korkealla mennään. Jos viime syksynä opettelin juoksemaan hitaasti, tänä syksynä opettelen sitten uimaan hitaasti... Uiminen tuntuu tosi kivalta edelleen; toivottavasti harjoittelu nyt monipuolistuu ihan pysyvästi.

Aamu-duathlon

Laitoin herätyskellon soimaan kuudeksi, mutta heräsinkin jo varttia vaille. Edellisiltana olin jo laittanut uimakamppeet valmiiksi pyörälaukkuun, joten pikaisen puuroaamiaisen ja Hesarin silmäilyn jälkeen polkaisin Leppävaaran uimahallille. Olin kuvitellut, ettei siellä kovin paljon olisi ihmisiä aamulla uimassa, mutta olin väärässä. Muutama rata oli varattu kilpauimareille, ja kaikilla muillakin oli useita uimareita.

Valitsin sellaisen radan, jolla ihmiset näyttivät uivan vapaauintia. Kaksi-kolme miestä oli koko ajan samalla radalla, joku ohittelikin. Se vähän häiritsi kyllä, kun rytmi meni sekaisin. Uin taas sen tonnin, muta tällä kertaa en katsonut aikaa kellosta. Rytmi löytyi hyvin, ja jaksoin hyvin uida pienillä pysähdyksillä. Yritin aina pysähdysten aikana päästää nopeampia uimareita ohitse.

Uinnin jälkeen oli mukavan rento ja lämmin olo. Työmatkalla vähän liukastelin, kun pyörätiellä ollut lätäkkö oli yöllä jäätynyt, eikä pyörässäkään ole vielä nastarenkaita. Ehdin työpöydän ääreenkin mukavasti jo 8.05. Työmatkapyöräilyä kertyi tänään 16,6 km.

Yhtä asiaa en ollut ennakkoon osannut ottaa huomioon; uimalasit painoivat silmien alle järkyttävät pandarajat moneksi tunniksi, vähän niinkuin tällä kolleegalla.

1000 m 30 min

Kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä tänään illalla. Pete juoksi hallille noin 10 km, ja minä laiskuri iskiasvaivainen menin autolla. Uin 1000 metriä vapaauintia, pienine taukoineen siihen meni puoli tuntia. Halusin nyt tehdä pohja-ajan, johon mahdollista kehittymistä voin verrata. Vaikka uinnin aluksi tuntui, että on vain yksi vauhti (täysiä), sain joidenkin satojen metrien jälkeen rytmin päälle. Hengitin joka kolmannella vedolla ja keskityin myös pään ja käsien asentoon. Kilsan täytyttyä uin vielä 200 metriä vähän rauhallisemmin. Hyvin oli taas tilaa, samalla 50 metrin radalla oli vain muutama muu uimari. Oikeassa korvassa on kyllä vieläkin vettä...

Molempina päivinä Nellillä oli Umbro-turnaus Tuomarilassa. Ottelut alkoivat niin aikaisin aamulla, että pelipaikalla oli ihan kunnolla pakkasta. Kaivoin esille untuvatakin, enkä onneksi palellut kentän laidalla. Aurinkokin alkoi aamun mittaan lämmittää ja kahviosta sai teetä ja superhyviä mokkapaloja. Pelit sujuivat hienosti ja Nellin joukkue voitti hopeaa (kuva alla). Meidän tyttö on takarivissä toinen oikealta.

Uudella kameralla oli tosi kiva ottaa kuvia. Kokeilin myös sarjakuvausmahdollisuutta, ihan mahtavaa! Nyt tarvitsisin heti vähän isomman objektiivin, jotta saisin vieläkin parempia kuvia...

Uimassa taas

Kolmannella vapaauinnin tekniikkatunnilla harjoiteltiin käsien ja kropan asentoa. Välillä uitiin pelkästään jaloilla ja sitten taas pelkästään käsillä, kokeiltiin jopa vain yhdellä kädellä uintia niin, että toinen käsi oli joko edessä suorana tai vartalon vieressä alhaalla. Vaikeaa oli, kroppa ei ainakaan minulla pysynyt suorassa kuten olisi pitänyt vaan vaappui puolelta toiselle. Ohjeet olivat kuitenkin hyviä ja mukavalta tuntui uinti. Viikon päästä vikalla kerralla harjoitellaan lyhyesti käännöstä ja saamme henkilökohtaista palautetta videoinnin perusteella.

Uiminen tuntuu jotenkin kivemmalta nyt, kun tietää ainakin periaatteessa, mitä pitäisi tehdä. Liian montaa asiaa en kuitenkaan osaa vielä ajatella yhtä aikaa, vaan pitää keskittyä yhteen-kahteen kerrallaan; pään asentoon, käsiin, hengitykseen, kroppaan, potkuihin... Yhden ahaa-elämyksen koin tänään, kun ohjaaja kehotti ajattelemaan käden liikettä vartalon alla niin, että käsi pysyy paikallaan ja vartalo liukuu käden yli. Vähän huonosti sen selitin, mutta luulen, että silloin opin jotain.

Ennen uintia kävin Tapiolan Stockalla ahdistumassa ihmispaljoudesta ja tönimisestä. Olin aikeissa ostaa Hulluilta Päiviltä Nissin-salaman uuteen kameraani, mutta ei niitä siellä enää ollutkaan seitsemän maissa. Nooh, täytyy sitten ostaa se Canonin oma salama kolminkertaiseen hintaan.

Pyörän mittariin kertyi tänään 23 kilometriä työmatka- ja ostosajelua. Valo on jo tarpeen aamuin illoin; yllättävän paljon oli liikkeellä pimeitä pyöräilijöitä.

Uusi kamera

Sain tänään uuden kameran, kun kävimme aamupäivällä keskustassa. Päädyin ostamaan Canon EOS 500 D:n kittiobjektiivilla 18-55 mm. Iltapäivällä sain kameran toimintakuntoon ja napsin automaattiasetuksilla kuvia kotoa ja Laajalahdelta. Mukavaa on, ja opeteltavaa riittää pitkäksi aikaa. Ehkä huomenna luen käyttöopasta vähän automaattiasetuksia pidemmälle.


Yllä valitut palat kirjahyllystä (joka muuten pitäisi järjestää; kirjoja on ihan liikaa muualla kuin hyllyssä). En ole aikaisemmin kuvannut myöskään vessan kaakeleita (alla). Nyt on nekin ikuistettu!


Alla olevalla pysäkillä usein odottelen aamulla bussia ja lasken ohi ajavia autoja.


Kuvauslenkkiä lukuunottamatta en tänään ole ulkoillut, mutta torstaina ja perjantaina kävin pyörällä töissä. Molempina aamuina piti jo laittaa kypärän alle ohut Niken skull cap -pipo, niin kylmää oli.