Sporttiviikonloppu

Meillä oli muutaman kaverin kanssa nyt viikonloppuna pieni "varjoleiri". Sporttiohjelma alkoi eilisaamuna Leppävaaran urheilukentältä klo 9 juoksutekniikkatreenillä. Alkuun juoksimme rataa ympäri joitakin kierroksia, sitten kokeilimme vähän korkeampaa kadenssia ja lopun aikaa teimme lähes kaikki muistamamme juoksutekniikkatreenit kolmeen kertaan. Vähän leikittiin aidoillakin ja kuopaisujuoksu tuntui yhtä vaikealta kuin ennenkin, mutta kivaa oli.

Seuraava eventti oli uinti Mäkelänrinteessä. Siellä oli vähän ennen puoltapäivää yllättävän väljää, ja saimmekin melkein heti oman radan, kun radalla ollut rouva vaihtoi viereiselle radalle ilmeisesti kyllästyttyään ohitettavana olemiseen. Olin ottanut meille yhden aikaisemmin syyskuussa Kristan treeneissä uimani ohjelman mukaan, ja melkein koko programmi tulikin uitua. 

Uinnissa olen ehkä parhaiten huomannut sen, miten ahkeralla harjoittelulla voi oppia vaikeitakin asioita. Yksi hyvä esimerkki on sculling selällään (killeri), jossa edetään selällään varpaat menosuuntaan niin, että käsillä työnnetään vauhtia pään takaa. Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa uintitreeneissä joitakin vuosia sitten, ja silloin suunta oli lähinnä alaspäin pohjaa kohti. Tuntui toivottomalta. En osannut olla potkimatta jaloilla, vaikka se vei minua ihan väärään suuntaan. Otin tavoitteekseni opetella tämän jutun, ja kovalla harjoittelulla se sitten lopulta onnistui. Nyt sitten briljeeraan taidollani aina kun mahdollisuus on.

Uintitreenin jälkeen ajoimme autolla Haltiaan syömään. Aika hyvä nälkä olikin jo kaikilla, ja Haltian buffetlounas (16 eur) oli maineensa veroinen. Ehkä ne jälkkäripannukakut makusiirappeineen olisi kuitenkin voinut jättää väliin, sillä heti ruuan jälkeen lähdimme Haukkalammelle juoksemaan. 

Haukkalammella oli yllättävän paljon porukkaa, mutta onhan metsässä tilaa juosta. Puolitoista tuntia pyörimme siellä polkuja ja sorateitä. Parit hienot portaatkin löysimme, ja kerran polku päättyi yllättäen suolle. Löysimme kuitenkin takaisin parkkipaikalle juuri silloin kuin pitikin, puolentoista tunnin juoksun jälkeen.

Melko uusilta näyttävät portaat.

Pitkospuutkin olivat hienossa kunnossa.

Illalla oli ohjelmassa venyttelyä, saunomista ja ruokailua. Jotenkin sain taas vatsan syötyä liian täyteen, vaikka yritin varoa ähkyä. Oli vaan taas niin kamala nälkä ja paljon hyvää ruokaa.

Tänään sunnuntaina kävimme maastopyöräilemässä. Teimme tärskyt Leppävaaraan, ja ajoimme sieltä  minulle ihan uusia metsäreittejä Laaksolahteen, Bemböleen ja Pirttimäkeen. Tosi kivoja polkuja löytyi ja onnistuin vähän jopa haastamaan itseäni ajamaan hankalammistakin paikoista. Pikku hiljaa sitä oppii ja tulee rohkeammaksi. Pirttimäessä kävimme kahvilla ja herkuilla.

Tässä kiinnitettiin irtoamassa ollut takapyörä (!) takaisin kunnolla runkoon.

Tänään sain kaverilta tosi hyvän (mutta äärimmäisen simppelin) vinkin: jyrkässä ylämäessä kannattaa laittaa kädet vähän koukkuun ja vetää tankoa taaksepäin. Olen kerran kaatunutkin Nuuksiossa, kun minulla on ollut tapana vetää ohjaustankoa ylöspäin ylämäessä. Silloin se etupyörä tietysti nousee aika helposti ilmaan ja pyörä kuljettajineen kellahtaa kumoon. Nyt pääsin ajamalla ylös Kasavuoren rinteenkin!

Poluilla juoksemisessa ja maastopyöräilyssä on paljon samaa, kun pitää keskittyä koko ajan katsomaan, mihin jalkansa laittaa tai etupyöränsä ohjaa. Aika kuluu ja matka taittuu kuin huomaamatta.

Nyt mennään!

On kyllä tosi mukavaa aloittaa joku uusi harrastus, kun heti alussa oppimiskäyrä on niin jyrkkä ja melkein joka kerralla oppii jotain uutta. Nyt en oikein tiedä odotanko tänne etelään enemmän valkoista vai mustaa talvea. Jos tulee lunta, pääsee hiihtämään ja jos ei, maastopyöräilykausi jatkuu ja jatkuu.