Maastossa

Nyt ylimenokaudella teen vain niitä juttuja, joita mieli tekee. Eilen vähän yllätyin itsekin, kun ei hotsittanut lähteä uimaan mökkijärveen. Pete lähti sitten itsekseen, ja minä jäin katsomaan telkkaria ja syömään mustikkapiirakkaa. Aikaisemmin päivällä olin käynyt mustikkametsässä ja testannut samalla uusia maastojuoksukenkiäni. Hyvä oli pito ja mukavalta tuntuivat kengät. Toivottavasti on sama fiilis sitten juoksulenkilläkin.

Tänään kävimme maastopyöräilemässä. Ajoimme ensin Ketunkierroksen alkuun noin viiden kilsan päähän. Siitä alkaa aika kiva polkureitti, jota riittää useamman kilsan verran. Alussa on vaan heti sellainen kammomäki, että tunkkaukseksi (talutteluksi) meni. Heti alkumatkasta kaaduinkin ekan kerran, kun eturengas luiskahti alta yhden juuren kohdalla. Miksi niiden juurien ja kivien pitää olla just vierekkäin ja porukalla niissä vaikeissa paikoissa? Miksei niitä ole tasaisesti jaettu koko lenkille, että voisi rauhassa niitä väistellä ja kun oikein rohkeus yllättää, ajaa yli?

Maisemat ja keli olivat tänään ihan loistavat! Hirkikärpäsiäkin oli vain tiheimmässä metsässä, mutta siellä ne hyökkäsiväkin kiinni oikein porukalla. Niitä sitten poimimme toistemme hiuksista ja vaatteista, ettei kutittaisi.

Liian varovaista on mun maastoajo vielä, lisää osaamista ja varsinkin rohkeutta pitäisi saada. Selkäkin tulee kipeäksi, kun koko ajan pitää nousta taluttamaan. Ei kai siinä auta kuin ajaa enemmän. Lisäksi pyysin omalta pojaltani ohjattua maastopyöräilyä ensi viikonloppuna, kun hän pääsee taas armeijasta lomalle. Laajalahdessa kotimme lähellä on joku alamäkipätkä, jossa voisi kokeilla hyppyriäkin. Saa nähdä, uskallanko.

Kävimme katsomassa Kultalähde-nimistä kaunista paikkaa Kiikalassa. Se on yksi Etelä-Suomen merkittävimmistä lähteistä, ja perimätiedon mukaan ollut aikanaan uhrilähde. Olemme käyneet siellä joskus aikaisemminkin, ehkä kymmenen vuotta sitten. Kultalähde sijaitsee Hyyppärän harjualueella, ja siellä näytti olevan melko kivasti ihan ajettavan näköisiä polkuja. Näimme pari motocross-ajajaakin, ehkä he pitävät polkuja kunnossa? Seuraavalla maastopyöräreissullamme ajammekin mökiltä suoraan Kiikalaan ja tutkimme polkuja vähän tarkemmin. Ainakin mäkiä riittää, sillä alueella on myös Varsinais-Suomen korkein kohta, Särämäki.

Kiikala on siitäkin mielenkiintoinen paikka, että siellä on aika moni etelä-suomalainen varusmies leireillyt, niin myös oma poikamme alkuvuodesta. Siitä leiristä kai tulee joku inttisanonta "Kuolema asuu Kiikalassa", kun siellä mm. niitä poteroita yötä myöten kaivetaan ja täytetään. Taitaa olla tällä viikollakin siellä joku leiri ollut, ja poikamme yksi kaveri siellä mukana aliupseerina.