Maastopyörälle sen sijaan ollut käyttöä aina viikonloppuisin. Jo viitenä sunnuntaina peräkkäin olemme Peten kanssa ajelleet joko mökillä tai täällä Espoossa. Mökkimaisemissakin alkaa kivoja polkuja löytyä, mm. Kiikalan lentokentän ympäristöstä. Siellä ajellaan maastossa ilmeisesti myös moottoripyörillä, mutta kyllä sinne ihan fillarillakin mahtuu. Meillä on edelleen auton katolla pyörätelineet näitä mökkireissuja varten, vaikka tytär aina välillä kyseleekin, että koska ne oikein otetaan pois. Häntä ilmeisesti häiritsee telineistä kovemmissa vauhdeissa kuuluva ujellus.
Espoossa ollessamme ajamme yleensä Nuuksioon, ja sielläkin alkaa jo lempipolkuja olla. Viime sunnuntaina Nuuksiossa ajoimme sattumalta Nouxtreme-maastojuoksun reitin poikki juuri yhden huoltopaikan kohdalla. Näin kauempaa ensimmäiseksi huoltopaikan ensivasteauton, ja luulin jo sen joitakin viikkoja sitten kadonneen naisen löytyneen, mutta auto olikin siellä juoksijoita varten. Niin paljon porukkaa pyöri metsässä karttoineen, että osa oli varmasti etsintäpuuhissa. Hienoa, että vapaaehtoisia löytyy.
Tänään ajoimme ensin Pirttimäkeen ja sieltä Luukkiin. Vaikka pikkuhiljaa olenkin tullut rohkeammaksi ajajaksi myös poluilla, on tuolla reitillä aika monta paikkaa, joissa meni tunkkailuksi. Kiviä, juuria, mutaa ja kiviä - kivaa! Tai niin ainakin yritin ajatella. Luukista käännyin takaisin ja ajoin suorinta reittiä kotiin, kun Pete ja ystävämme Mikko jatkoivat edelleen Salmeen ja Solvallaan Reitti 2000:a pitkin.
Kotona olin taas tosi iloinen pikkuruisesta pihasta, vesiletkusta ja pyörätelineestä, johon pyörän saa hyvin kiinni pesun ajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti