Tässä treenivuorossa on vielä sekin kiva puoli, että myös Pete pääsee mukaan. Neopreenishortsit jalassa hän pysyy mukana vauhdissa ihan riittävän hyvin, vaikka vuoro onkin "kokeneille". No voihan sitä olla kokenut, vaikkei kovin nopea olekaan.
Sekin on hyvä asia, että kun on treenit ovat sunnuntai-iltana, tulevan viikon työasiat hiipivät vasta treenin jälkeen, jos silloinkaan.
Marras-joulukuussa uinnit sujuivatkin ihan kivasti, kun uitiin enemmän tekniikkaa ja peruskestävyyttä. Hyvin jaksoin mukana, vaikka alla olikin usein pari pitempää treeniä. Keväämmällä on ollut hieman haastavampaa, kun uidaan tehoja.
Reilu viikko sitten olin taas enemmän tai vähemmän nuuuneena paikalla, kun uitiin tehopyramidia: aina vuorotellen kovempaa ja sitten taas vastaava matka hiljaisempaa vauhtia. Olimme Peten kanssa olleet juuri ennen treenejä tyttäremme ja poikaystävänsä luona kyläilemässä. Tytär oli leiponut niin hyvät piirakat, että taisin syödä ihan liikaa. Täysi maha oli aika huono kombo yhdessä tehotreenin kanssa, sillä pääsarjan puolivälissä jouduin nieleskelemään piirakoita jo toiseen kertaan. Petekin tökki koko ajan varpaista, että ui nyt sitä kolmosta, vaimo! Siltä se ainakin tuntui, kun välimatka edellä uineeseen vaan kasvoi ja kasvoi ja Pete pysyi peesissä kosketusetäisyydellä.
Viime sunnuntaina olikin sitten vähän pelonsekaiset fiilikset, kun kävelin altaalle. Harvoin joudun motivaatiota raaputtelemaan esille ennen uintitreeniä, mutta nyt oli sillekin tarvetta. Olin varmuuden vuoksi pitänyt 3-4 tuntia väliä ruokailun ja uintitreenien välissä, eikä ongelmia onneksi sitten tullutkaan.
Sunnuntain uintitreenit jatkuvat huhtikuun loppuun saakka, ja kun olemme kaksi huhtikuista sunnuntaita vielä Mallorcalla ja ensi viikon treenit on peruttu, ei niitä ohjattuja uinteja tälle keväälle niin montaa enää olekaan.
Kuvituskuvaksi yksi viime syksynä Altaalla ottamani otos. Allas Sea Poolin pitäisi avautua taas keväällä päärakennuksen valmistuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti