perjantai 5. toukokuuta 2017

Huhtikuun sportit

Huhtikuussa aloitin avovesiuintikauden Mallorcalla, kun Peten kanssa kävimme kahdesti uimassa. Märkkäri on muutaman vuoden käytön jälkeen edelleen hyvässä kunnossa, ja käyttöä oli myös mukana hinattavalle kuivapussille. Laitoin sinne silmälasini, joita minulla ei olisi nyt varaa menettää, niiden linsseissä kun on ihan kaikenlaista hiontaa (miinusta, plussaa, hajataittoa). Se pussukka hidastaa kyllä uintivauhtia, mikä tuli huomattua tälläkin reissulla. Harmitti kun en oikein pysynyt Peten vauhdissa. Valitettavasti kummallekaan uintireissulle en muistanut ottaa kameraa mukaan eikä niistä siten ole kuvan kuvaa.

Sain huhtikuussa aloitettua myös maantiepyöräkauden, ensin täällä koti-Suomessa pienesti ja sitten vielä vähän isommin Mallorcalla. Muistan ekalla Suomi-lenkillä jossain vaiheessa 70 kilsan lenkkiä katsoneeni nopeutta: 17km/h. Mietin, että onkohan tässä joku väärä asetus, kun ajan maantiepyörällä maastopyörävauhteja - näyttääkö mittari ehkäpä maileja kilometrien sijaan. Kyse oli ehkä sittenkin vastatuulesta ja lievästä noususta. Sekin ajatus pulpahti mieleen, että kannattaako tällaisilla pyöräjaloilla edes lähteä minnekään Mallorcalle. Lähdin silti.



Mallorcalla ajoin omalla tri-pyörälläni, ja ajaminen tuntui sujuvan hyvin. Nousuissa ja laskuissa maantiepyörä olisi varmaan ollut kätevämpi, mutta onhan siellä sitä tasaistakin baanaa ja pidän parempana ajaa sillä pyörällä, jolla kisaan. Ja onhan siinä se wattimittari, hiililuituvanteet ja kaikki muutkin omat tutut härpäkkeet.



Yhteensä liikuntaa kertyi lähes 54 tuntia - nopealla silmäyksellä eniten tunteja huhtikuussa sitten Movescountin käyttöönoton jälkeen. Viime vuonna kevätleiri tosin osui vasta toukokuulle, mutta meni tämä päättynyt huhtikuu viime vuoden toukokuunkin ohi muutamalla treenitunnilla. Olen tyytyväinen, että olen saanut olla terveenä.


Pyöräilyä kertyi yhteensä yli 36 tuntia, juoksua reilut 7 tuntia ja uintiakin melkein kuusi. Kovin pyöräpainotteista on siis ollut treeni, ja kivalta on tuntunut. 

Loppukuusta kävin kerran pyörällä töissäkin, kun ohjelmassa oli treenileirin jälkeen tosi rauhallinen pyörälenkki. Kovasti vaikeaksi on vain tehty työmatkapyöräily maantiepyörällä täältä Espoosta Helsingin keskustaan, kun joka puolella on tietöitä ja kadut auki. Baanan 2-viikkoinen remontti kestänyt jo monta kuukautta, Otaniemen läpiajo vaikeutunut ja joka puolella kiertoteillä näyttää olevan edessä vain hiekkatietä. Aika kaukaa pitää kierrellä, että saa asfaltilla ajaa, eikä mikään aikaisemmin löytämistäni hyvistä reiteistä ole nyt ajokunnossa. Hiekalla en mielelläni maantiepyörällä aja, kun renkaat eivät sitä tahdo kestää. 

Mun miehet.


Pojan kanssa huipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti