Uusi pyörä: GT Grade 105

Pari viikkoa sitten Pete ehdotti, että käydään lauantain aamu-uinnin jälkeen Velosportissa etsiskelemässä hänelle uudet kengänsuojat ja vähän energiaa. Arvasin jo silloin, että aika isolla todennäköisyydellä tulee samalla hankittua mulle uusi pyörä, ja niin siinä sitten kävikin.

GT Grade Shimanon 105-osasarjalla.

Olin jo aikaisemmin miettinyt, että samanlainen pyörä kuin Petellä olisi varmaan mullekin aika hyvä. Hän osti oman GT Gradensa aikaisemmin tänä syksynä. Viime talven ajelin pitkät lenkit ja välillä työmatkojakin maastopyörällä. Koska poluilla ajelu ei ehkä sittenkään tunnu ihan omimmalta jutulta ja lenkit useimmiten kulkevat kestopäällyste- tai sorapohjaisilla reiteillä, oli mieli alkanut tehdä vähän kevyempää ja kapeampirenkaisempaa pyörää. Aika tyypillinen tilanne varmaan: pyöriä on, mutta ei just sitä "oikeaa".

Kun olin päässyt yli vielä siitä ajatuksesta, että maasto- ja maantiepyörät pitäisi myydä ennen kuin hankkii uuden, olin valmis tekemään hankintapäätöksen. Mitä sitä turhaan odottelemaan, kun varastoon mahtuu vielä yksi uusi pyörä! Velosportissa pääsin koeajamaan 51-senttistä GT:tä, tosin vain autohallissa, koska oli sadepäivä. Se oli sopiva ja hyvän tuntuinen, mitä siinä nyt muutamassa minuutissa ehtii fiilistellä. Sovittiin kaupat. Iloinen yllätys oli, että sain kaupan päälle nastarenkaat.

Ekalle lenkille lähdössä.

Ja tullessa. Pete suihkutti pihalla pahimmat roiskeet pois tämän jälkeen. Ei tullut lämmintä vettä.

Nyt on sitten lenkkejä tehty jo jokunen, työmatkaakin olen polkenut ja kivalta tuntuu. Vaihdoin pyörään satulan ja polkimet maastopyörästä, pullotelineet nappasin maantiepyörästä. Niitä mahtuu runkoon onneksi kaksi, ei tarvitse enää ajella pitempiä lenkkejä juomareppu selässä.

Lokasuojia en ajatellut siihen laittaa, pieni muovin palanen, Ass Saver, saa luvan riittää. Eihän se aina kyllä riitä, mutta  onneksi on pyöränpesumahdollisuus pihassa ja pesukone kylppärissä.

Talvipyöräilyssä minulla alkaa ensimmäiseksi palella varpaat. Minulla on jotkut Shimanon kengät, joissa näillä keleillä alkaa varpaita paleltaa reilun tunnin ajon jälkeen. Ystävämme J oli jo aikaisemmin kehunut akkukäyttöisiä, kauko-ohjattavia (!) lämmitettäviä pohjallisia, ja vinkkasi vielä perjantaina niiden olevan tarjouksessa isossa urheiluvälineliikkeessä. Kävin lounastauolla ostamassa sellaiset meille molemmille. Niissä on kaksi eri tehoa. Saa nähdä, riittävätkö nämä pitämään varpaat lämpiminä. Jos riittää, tulee ainakin halvemmaksi kuin talvipyöräilykengät. Ja nämähän voi siirtää aina tarpeen tullen vaikka murtsikkamonoihin.

Uintijuttuja

Nyt jo muutaman viikon ajan ovat uintitreenit rullailleet kivasti. Uintia on yleensä kahdesti viikossa, torstai- ja lauantaiaamuisin. Torstaisin käymme yleensä Leppävaarassa ja lauantaisin Märskyssä.

Tämä viikko oli hieman erilainen, sillä Pete oli työmatkalla Ruotsissa. Kävin uimassa poikkeuksellisesti jo keskiviikkoaamuna ja paikaksi valikoitui Allas Sea Pool. Jätin auton Hanasaareen ja jatkoin siitä Altaalle ensin bussilla ja sitten vielä metrolla. Aamulla oli niin kylmä, että auton ikkunatkin piti raaputtaa. Hanasaaren liityntäparkissa oli ennen seitsemää vielä tosi hyvin tilaa.

Altaalla oli kivasti tilaa seitsemän jälkeen, ja melkein koko ajan sain uida omalla radalla. Olin ottanut mukaan treenin paperilapulla, jonka laitoin juomapullon kylkeen. Piti olla tarkkana, ettei se lennä tuulen mukana mereen. Oli ihan mahtavaa uida ja nähdä samalla, kuinka päivä valkeni. Treenin alkaessa oli niin pimeä, että Spartaniinkin piti laittaa taustavalot päälle.

Jännä nähdä, pysyykö Allas tänä vuonna koko talven auki, kuten on luvattu. Aika lailla vesi höyrysi, vaikka ulkoilman oli vielä tukevasti plussalla. Allas on niin lähellä toimistoa, että varmaan tulee käytyä siellä aina silloin tällöin, kun ei muuten ehdi. Sellaistakin mietin, että sinne voisi jonain vapaapäivänä ajaa pyörällä vähän pitempää reittiä, käydä uimassa ja palata kotiin Länsimetrolla.

Kuvan otin lähtiessä, kun oli jo valoisaa.

Tänään olimme uimassa Märskyssä, ja siellä oli taas kivan paljon tuttuja. Reilu tunti uitiin Peten kanssa samaa ohjelmaa, minkä jälkeen lähdettiin keskustaan lounaalle. Tästä on tullut meille jo kiva lauantairutiini. Ihan kivaa tämä kahden aikuisen elämä on senkin jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, kun ei enää ole kiire minnekään.

Pyörät myyntiin

Tänään työmatkaa pyöräillessä sen päätin: myyn sekä maasto- että maantiepyöräni ja ostan tilalle cyclocrossin. Kesällä aloin tätä ensi kertaa pohtia, mutta silloin en vielä ollut valmis luopumaan etenkään maantiepyörästä. Nyt kun on ollut aikaa asiaa ajatella, ja kun olemme myyneet ja lahjoittaneet pois paljon muutakin tavaraa lasten kotoa muuton myötä, on vihdoin näiden pyörienkin aika mennä.

Varsinkin maantiepyöräni on viime vuodet ollut todella vähällä käytöllä, ja on sääli pitää hyvää pyörää varastossa pölyttymässä. Sillä ajoin mm. ensimmäisen triathlonkisani, perusmatkan Kiskossa vuonna 2009. Sain pyörän pari päivää ennen kisaa, joten vähän tutustumisen merkeissä meni se pyöräosuus.

Molempiin pyöriin olen ollut oikein tyytyväinen, molemmat ovat olleet sopivan kokoisia tällaiselle suunnilleen 170 pitkälle kuskille ja sen verran laadukkaita, etteivät omat valinnat ole missään vaiheessa alkaneet harmittaa.

Koska ajokilsani tuntuvat painottuvan hyväkuntoisille väylille juurakkopolkujen sijasta, cyclocross-pyörä on nyt alkanut kiinnostaa. Sillä voisi ajella sekä asfaltilla että soralla, ehkä helpoilla poluillakin. Nastarenkaatkin siihen voisi talveksi hankkia, ja olisi se työmatkalla maastopyörää kevyempi polkea. Vielä ei ole mitään mallia valmiiksi katsottuna, yritän nyt ensin saada nykypyörät kaupaksi.

Taidan mennä vähän vastavirtaan, kun minulle oikea pyörien määrä näyttää nyt olevan n-1, jossa n on nykyinen pyörien määrä. Triahtlonpyöräni Cannondale Slice on ja pysyy, se täyttää paikkansa oikein kivasti.

Pyörien myynti-ilmoitukset ovat nyt Fillaritorilla:

maastopyörä Cube
maantiepyörä Cannondale Caad9

2136 kcal päivässä

Kävin reilu kaksi viikkoa sitten ravitsemusterapeutti Merja Kiviranta-Mölsän vastaanotolla Terveystalossa. Halusin saada hyviä neuvoja siihen, miten voin varmistaa sen, että syön riittävästi jaksaakseni treenata ja voidakseni hyvin. Syksyn maratontreeneissä olin huomannut, etten oikein meinaa jaksaa juosta, kun olin vaihtanut lounaan salaattiin lähes joka päivä.

Merja sanoikin, että todennäköisesti olen syönyt liian vähän hiilihydraatteja. Aloimme rakentaa mallipäivää syömisten suhteen. Pohjaksi otettiin se, mitä ja miten siihen saakka olin syönyt. Se oli hyvä, sillä niin ei muutoksesta tullut liian isoa, vaan olen pystynyt syömään jotakuinkin mallipäivän mukaan jo reilut kaksi viikkoa.

Tässä se "mallipäivä":

Aamiainen 484 kcal
makeuttamaton maitorahka 250 g
kaurahiutale 1 dl (40 g)
pellavansiemen 1 rkl
banaani
mehukeitto, makeuttamaton  1 dl

Syön aamiaisen useimmiten töissä. Onhan tuossa nyt syömistä, varsinkin kun vertaa siihen, että aikaisemmin söin vain puuroa ja ehkä hedelmän. Mehukeiton avulla saa kyllä alas aika tönkönkin satsin rahkaa ja kaurahiutaleita. Paahdettu rouhittu pellavakin oli ennalta tuttu tuote.

Lounas 611 kcal
salaattia 200 g
lohi 100 g
täysjyväriisi 75 g

Lounaalla käyn jossain keskustan ravintolassa. Broilerisalaattiakin voi syödä, mutta silloin kannattaa mukana olla vaikka kotona valmiiksi keitetty täysjyväriisi.

Välipala 278 kcal
mysli 1 dl
makeuttamaton jogurtti 2,5 dl

Iltapäivällä kahden-kolmen maissa syön välipalan. Tässäkin on melko iso muutos, kun aikaisemmin söin vain jonkun hedelmän. Mysliksi on nyt valikoitunut Fruity Mysli, jossa ei ole hasselpähkinää, jolle olen allerginen.

Päivällinen 492 kcal
broileria ja kasviksia
tumma pasta 3 dl
Gefilus-mehua 2 dl

Joskus aikaisemmin olen saattanut jättää päivällisen väliin, en enää.  Treenipäivinä tulemme yleensä kotiin kaupan valmisruokatiskin kautta, jos kello alkaa olla jo paljon. Kiva ja yllättävä lisä tuo mehu, tähän saakka olin juonut sitä vain viikonloppuisin.

Iltapala 271 kcal
kauraleipä 2 viipaletta
kalkkunaleikkele 2
juusto Polar 15
Voimariini 60

Ja vielä päivällisen jälkeenkin pitäisi jaksaa syödä illalliseksi leipää ja päällisiä. Oivariini vaihtui tässä yhteydessä vähempirasvaiseen versioon. Maistuu melkein samalta.

Näin syöden kaloreita kertyy yhteensä 2136, jossa on rasvaa 62 g, proteiinia 129 g ja hiilihydraattia 241 g. Ruokavalio täyttää myös kaikki päivän vitamiini-,  kivennäis- ja hivenainetarpeet. Toki joku monivitamiini siihen päälle olisi vielä hyvä varmistus.

Liikunnan suhteen ohje oli se, että siinä kulutetut kalorit olisi hyvä saada syötyä treenin aikana.  Nyt olen sitten vähän tarkemmin katsellut sykemittarista arvioita energiankulutuksesta treenien aikana ja syönyt niitä patukoita ja juonut urheilujuomaa. Kyllähän ne kaloritiedot kaikista tuotteista löytyvät, kun vähän etsii.

Muutoksiakin on tapahtunut. Yleistä jaksamista on hankala arvioida, mutta kyllä se varmaan on parantunut. Kiloja on tullut lisää 3-4. En ole ihan varma lähtöpainosta, koska meidän vaa'assa ei moneen vuoteen ole ollut pattereita. Vertailulukema on siis viime keväältä, kun punnitsin itseni uimahallissa viikoittain. Silloin paino pysyi jatkuvasti noin kilon haarukassa. Nyt on kotivaa'assa taas patterit, ja seuraan painon kehittymistä mielenkiinnolla muutaman kerran viikossa. Toivottavasti se ei nyt enää ihan kamalasti nouse.

Toinen kiva ja vähän yllättäväkin muutos on se, ettei enää ole tehnyt mieli makeaa. Makeannälkä tosiaan näyttää häviävän, kun vaan syö tarpeeksi "kunnon ruokaa" - näin siis ainakin minulla. No viime perjantaina söin kyllä irtokarkkeja.

Tämän päivän maastopyörälenkillä huomasin, että Kirkkojärvi tulvii edelleen Ikean takana Espoossa: