Liikkeelle ennen aamunkoittoa

Kaukana menneisyydessä ovat ne päivät, kun starttasimme sunnuntai-lenkeille aamuseitsemältä Kivenlahden Teboililta. Silloin oli tietysti elämäntilannekin vähän erilainen, kun lapset olivat pienempiä ja asuivat vielä kotona. Piti lähteä aikaisin, jotta ehdimme kotiin laittamaan ruokaa ja viettämään aikaa lasten kanssa. Vähän kyllä nyt pitää ihmetellä, miten siinä onnistuimme.

Reilu viikko sitten sunnuntaina oli varmasti hitain lähtö ikinä, kun pääsimme lähtemään vasta yhdeltätoista. Aamulle oli jäänyt normaalien juttujen (aamiainen, vaatteiden etsiminen, juomien sekoittaminen, patukoiden ja geelien etsintä) lisäksi myös mm. klossien ja juomatelineen kiinnittämisen kaltaisia ylimääräisiä ja aikaavieviä hommia. Nyt kun ei ole enää "pakko" herätä treenaamaan aikaisin, olemme vähän lipsuneet aikatauluista.

Myöhäisessä lähdössä on kuitenkin se huono puoli, ettei päivän aikana meinaa oikein ehtiä syödä tarpeeksi. Jos tulee lenkiltä kotiin kolmen maissa, käy saunassa ja suihkussa ja sitten vielä lämmittää/laittaa ruokaa, pääsee syömään vasta päivällisaikaan neljän-viiden maissa. Ja lounas on silloin jäänyt kokonaan väliin! Treenin aikana yritän tietysti saada syötyä sen aikana kuluttamani reilu 1000 kaloria. Siinäkin on tekemistä ihan tekemistä.

Toissapäivänä teimme pienen ryhtiliikkeen lenkille lähtemisen suhteen. Laitoin oikein kellon soimaan ja edellisiltana eväät, vaatteet ja kengät valmiiksi pinoihin. Valmistautuminen helpotti lähtöä paljon enemmän kuin olin osannut ajatellakaan, ja pääsimme nousemaan pyörillemme jo yhdeksän maissa.

Kun sykemittari piippasi auringonnousun merkiksi vähän yhdeksän jälkeen, olin juuri yhdessä lempipaikoistani: Espoon Rantaraitilla Otaniemessä. Matkalla ajoin myös poikani kodin ohitse, hän asuu opiskelija-asunnossa meren rannalla. Valot eivät vielä tuohon aikaan olleet päällä.

Aamu sarastaa Otaniemessä.

Jee, varjo Keilaniemessä!

Lähdin kiertämään samaa lenkkiä kuin edellisenä sunnuntaina, mutta nyt vastapäivään. Se oli mukavampaa, kun aurinko ei paistanut silmiin niin usein. Reitti oli tosi hieno, ja siinä on vain pari tylsähköä siirtymään. Aika monta kilsaa saa ajaa meren tai Vantaanjoen rantaa pitkin. Mukaan mahtuu ihan kiva pätkä myös Reitti 2000:a.

Keilaniemessä kameran linssin eteen jäi kameran hihna. Huomasin vasta nyt.

Lauttasaaressa olin niin aikaisin, että oli vielä mukavan hiljaista. Viikkoa aikaisemmin muita ulkoilijoita oli ihan riittävästi. Luin Hesarista, että jotkut hiihtävät Oittaalla jo aamukuudelta välttääkseen ruuhkaa. Onneksi ulkoiluteillä on enemmän tilaa kuin laduilla, eikä ihan niin  äärimmäisiin toimiin tarvitse ryhtyä.

Lauttasaaressa oli melko hiljaista.

Olympiaterminaalissa olin juuri ennen kuin Silja Linen laiva kiinnittyi laituriin. Siinä kävi tuuri, kun turistimassat olivat vielä laivassa eivätkä palloilleet pyörätiellä, joka juuri sillä kohtaa kulkee tosi oudosti siksakkia.

Keskustassa piti pysähtyä valoihin. 

Reilun tunnin ajon jälkeen laitoin päälle ladattavat, lämmittävät pohjalliset. Pariksi tunniksi tuntuu riittävän virtaa medium-asetuksella. Pohjalliset ovat kyllä tämän talven parhaita ostoksia. On kiva lähteä pitkälle pyörälenkille, kun tietää, etteivät varpaat tänään palele. Saa nähdä, miten käy kovemmilla pakkasilla.

Vantaanjoen varressa olin vasta toista kertaa ja olihan siellä tosi kaunista. 

Paloheinässä tykitettiin lunta. Alkuviikosta siellä olisi päässyt jo hiihtämään. 

Kotiinpäin tullessa kävin vielä pyörähtämässä Talinrannan kautta. Se voisi olla aika kiva suunta ensi sunnuntain pitkälle juoksulenkille.