Vähän liian jännää ja Mintun synttäreillä

Sellainen treeniputki oli takana viikonlopun jälkeen, että piti pitää yksi ylimääräinen lepopäivä eilen. Tänään sellainen oli onneksi ihan ohjelmassakin.

Kaikki alkoi viime torstaina, kun ajoin FTP-testin. Siinä sain parannettua sekä 5 minuutin että 20 minuutin tuloksia joitakin watteja. On se kyllä sellainen testi, että jyskyttää takaraivossa koko alkuviikon. 20 minuuttia on pitkä aika ajaa "täysiä", eikä huonoa oloa voi välttää. Aina tulee kurkkukin kipeäksi siitä niin kiivaasta hengittämisestä. Siksipä en torstaina pysähtynyt edes ajattelemaan, vaan säntäsin heti kotiin tultuani ajamaan testiä pyörähuoneeseen. 

Tuuletin päälle, vesipullo käden ulottuville ja pyöritys käyntiin. Pieni takaisku oli se, että iPod Nanosta oli akku tyhjä, mutta olipa sitten täysi fokus tehon seuraamisessa. Se vähän auttoi siinä keskittymisessä myös, että tiesin testin olevan vajaan tunnin päästä jo ohi. 

Pyörät pyörähuoneessa.

Vähän samalla tavalla ajattelen salilla: astun siellä "putkeen", jonka toisesta päästä pääsen ulos, kun treeni on tehty. Mitä nopeammin, sen parempi. Ei turhia haahuiluja. Perjantaina olikin sitten sopivasti juurikin salitreeni - vähän lyhyempää sarjaa (2x12) isommilla painoilla kuin aikaisemmin. 

Lauantai-aamun uinnissa ei ollut ihan liukuvin fiilinki, mutta vajaat kolme kilsaa uitiin porukalla Märskyssä. Uintia on nyt ollut vain kerran viikossa, eikä se oikein riitä uintituntuman ylläpitämiseen. Paremmat ajat ovat kuitenkin tulossa uintimäärienkin suhteen.

Heti uinnin jälkeen meillä oli kiire hakemaan pyöriä ensihuollosta Velosportista. Huolto olikin kiinni, mutta onneksi tuttu myyjä myymälän puolelta auttoi ja saimme pyörät mukaan. Laitoimme ne tuttuun tapaan katolle. Vähän liiankin jännittäviä hetkiä oli sitten luvassa heti Turuntien moottoritien alussa, kun katolta kuului kolinaa ja ratissa ollut Pete näki sivuikkunasta pyörän ohjaustangon. Pakkohan siinä oli moottoritielle pysähtyä, laittaa hätävilkut päälle ja toivoa, ettei kukaan aja päälle. Olimme vielä osittain ohituskaistalla, mutta onneksi kaarteessa niin, että näkyvyys oli hyvä.

Toisen pyörän runkoon kiinnitettävä jutuke oli auennut ja pyörä oli telineessä kiinni vain molemmista vanteista. Jonkin aikaa ährättyään Pete sai jutukkeen taas runkoon kiinni ja tällä kertaa laittoi sen myös lukkoon. Yleensä emme ole pyöriä lukinneet, mutta se käytäntö muuttui juuri. Ilmeisesti jutuke ei pääse itsekseen aukeamaan, kun teline on lukossa. Keskenämme mietimme, että onkohan siinä telineessä muoviosia, jotka eivät pakkasessa toimi ihan odotetulla tavalla. Ehkä saksalainen insinööri ei ole osannut ajatella, että joku haluaa kuljettaa pyöriä paikasta toiseen talvellakin.

Sitten olikin vuorossa viikonlopun kohokohta: Mintun 40-vuotisspinning Esport Centerissä. Moneen vuoteen ei siellä Centerin puolella ollut tullut käytyäkään, ja spinning-sali oli yllättävän iso. Ensimmäinen tunti ajeltiin Mintun suosikkiohjaajan, Kerttu-Liisan, komennossa ja toisen tunnin tahdin määritteli päivänsankari itse. Edellisestä spinning-tunnista oli aikaa joitakin vuosia, ja ennen tunnin alkua reteesti tokaisinkin vieressä ajaneelle tutulle, että eihän tässä mitään, olen koko talven ajanut pitkiä lenkkejä ulkona - kaksi tuntia menee varmasti ihan kevyesti.

No, ajaminen sisällä spinningpyörällä olikin vähän eri juttu, kuten pian tulin huomaamaan. Musiikki vei mukanaan ja ohjaajat käskivät molemmilla tunneilla tämän tästä lisäämään tehoja. Putkellekin piti nousta, ja siitähän minulla ei juurikaan ole kokemusta. Hiki virtasi niinkuin ei koskaan ennen. Join kaksi pulloa urheilujuomaa ja kerrankin olivat kamppeet treenin jälkeen niin märkiä, että niistä olisi voinut puristaa hikeä. Mutta hauskaa siis oli. Ekalla spinningtunnillaan ollut Petekin alkoi siinä toisella puolella lopussa ähkiä ihan kuin olisi ajanut FTP-tehoilla. Sitä vähän ehdin ihmetellä, että miten osaa polkea niin hienosti musiikin tahdissa, muttei kuitenkaan tanssia.

Sunnuntaina olikin pitkä juoksulenkki sitten aikamoista raahustamista, mutta tulipahan sekin tehtyä.