sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Sunnuntaihiihtelijä

Neljän tunnin päästä nähdään, sanoin Petelle, kun lähdettiin Oittaalla hiihtämään tänään puoli yhdeksän jälkeen. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen sunnuntai hiihtohommissa. Näin kylmässä kelissä hiihto on kyllä mukavampi vaihtoehto kuin saman pituinen pyöräily, jossa varmasti alkaisivat varpaat  ja muutkin paikat paleltaa.

Ekalla hiihtokerralla pari viikkoa sitten olin huomannut Oittaan kahvilassa tarjouksen lounas + sauna kympillä. Niinpä viikko sitten otin hiihtoreissulle mukaan myös saunakamppeet ja kävin saunassa hiihtolenkin jälkeen ennen lounasta. Se on kyllä aika kiva kombo, kun ei tarvitse hikisenä syödä ja kotona pääsee sitten suoraan palautumaan sohvalle. Saunasta pääsisi avantoonkin, mutta se on vielä käymättä. Tänään mukana oli jo uimapuku, mutta lipokkaat unohdin kotiin. Matkaa avannolle on sen verran, että paljain jaloin en viitsinyt lähteä.


Tästä lähdettiin.
Oittaalla on aina muutama aste kylmempää kuin kotona, tänään auton mittari näytti 18 pakkasastetta. Ensimmäisen vartin ehdin jo ajatella, että tulee kyllä pitkät tunnit, jos sormet ovat koko ajan näin jäässä. Onneksi ne siinä sitten kuitenkin lämpenivät, vaikka vähän paksummatkin hanskat olisin voinut ottaa mukaan.

Lempparireittini kulkee Oittaalta Solvallaan ja sieltä Pirttimäen kautta takaisin. Tänään piti tehdä vielä pieni sakkorinki Karhusuolle, jotta sain riittävät minuutit täyteen. Olen aika hidas hiihtäjä, ja jyrkissä alamäissä tulee aurattua. Viime viikonloppuna kaaduinkin yhden kerran, kun sukset lähtivät eri suuntiin enkä reagoinut ajoissa. Siinä sattui vähän toiseen polveen, mutta kipu väistyi parissa päivässä.


Minulla on Fisherin vyölaukku, johon mahtuu jopa kaksi juomapulloa. Pidin juomataukoja puolen tunnin välein. Tämän talven suosikki evääksi pitkillä pyörä- ja hiihtolenkeillä on ollut Powerbarin Powergel Shotsit, jotka maistuvat ihan karkilta ja joita on helppo pureskella hiihdon tai pyöräilyn lomassa.

Treenit ovat sujuneet lähes suunnitellusti. Yhden traineritreenin jouduin tällä viikolla tosin jättämään väliin, kun töissä piti tehdä yksi ylipitkä päivä, mutta muuten homma etenee ihan suunnitellusti. Aikamoinen viikonlopputriathlonsoturifiilis kyllä on, kun lauantaisin on aamulla uintitreenit ja iltapäivällä sitten vielä traineritreeni ja sunnuntaisin pitkä pyörä/hiihto. Ehtii siinä onneksi välillä lapsiakin nähdä, mutta eipä paljon muuta. Onneksi treenien yhteydessä tulee nähtyä tuttuja, tänäänkin Oittaalla törmättiin useampaankin tuttuun triathlonistiin.

Riittävään energiansaantiin olen edelleen kiinnittänyt huomioita. Tänäänkin lenkin loppupuolella oli vielä tosi hyvä pössis; sain nostettua vähän intensiteettiä ja sykettä lenkin viimeisille kilsoille. Paino on nyt pysynyt melko samoissa lukemissa jo monta viikkoa, ehkä tämä nykyinen on se minun "oikea painoni" sitten.

Parin viikon päästä lähdetään talvilomalle Ylläkselle. Ihan hyvä, että on pari hiihtokertaa tässä jo alla ennen sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti