Rantamaraton -13 pv

Kävin tänään juoksemassa viimeisen pitemmän lenkin ennen Rantamaratonia. Sillä oli pituutta 2 tuntia ja ohjeena oli juosta muuten kevyttä, mutta viimeiset 20 minuuttia maratonvauhtia. Syömiset ja juomiset pyrin tekemään samaan tahtiin kuin maratonilla vajaan kahden viikon päästä: juotavaa ja geeliä aina vajaan viiden kilometrin välein. Pakkasin Spibeltiin neljä geeliä, vettä otin mukaan kädessä pidettävään pulloon. Kymmenisen minuuttia ennen lähtöä otin yhden geelin ja tein pienen alkulämmittelyn.

Päättelin aikaisempien lenkkien vauhdeista, että 6:30 min/km olisi minulle kevyttä, ja sitä lähdin heti alkumetreiltä tavoittelemaan. Vauhti tuntui helpolta, ja useamman kerran piti vauhtia vähän himmata kun se meinasi karata hieman liian kovaksi. Juoksin Otaniemeen ja sieltä Rantamaratonin reittiä Westendiin. Keilaniemessä vaihdoin muutaman sanan parin juoksijamiehen kanssa, jotka kiersivät kaikki mahdolliset laiturien ulokkeet, myös sen nykyisen Microsoftin talon helikopterikentän. Ilmeisesti kyse oli jotain vitsistä, jota en ihan ymmärtänyt. Westendissä käännyin kotiinpäin, ylitin Länsiväylän kevyen liikenteen siltaa pitkin ja juoksin Suvikummun ja Tontunmäen kautta Mankkaalle, jossa pääsin taas hetkeksi takaisin maratonreitille.

Tunti ja neljäkymmentä minuuttia tuli täyteen juuri tullessani Kehä I:n varteen, ja lenkin loppuun piti vielä improvisoida pieni koukaus Villa Elfvikin kautta, jotta siitä tuli tarpeeksi pitkä. Tavoittelen maratonilla kuuden minuutin kilometrivauhtia, ja aika helposti sain vauhdin sinne nostettua, vaikka se vähän enemmän eforttia vaatikin kuin puoli minuuttia hitaampi läpsyttely. Niin intensiivisesti keskityin vauhdin ylläpitämiseen, etten huomannut edes Rantaraitilla kotikulmilla vastaan tulleita tuttuja ennenkuin he moikkasivat.

Juoksusää oli ihan loistava; aurinko paistoi ja lämmintä oli. Juoksin lyhyissä shortseissa ja lyhythihaisessa Joroisten Finisher-paidassa, päässä lempilippis. Juuri ennen lähtöä silmiini osui kylppärissä talkkipurkki, ja laitoinkin talkkia jalkoihin ja sukkiin. Tällä reissulla ei tullut rakkoja, vaikka vasen kenkä tuntui vähän hankaavankin. Jotenkin täytyy se talkki yrittää muistaa myös ennen maratonia.

Pari geeliä tunnissa on minulle ihan hyvä määrä energiaa, reilut 50 g hiilihydraattia. Maratonille otan kahteen Spibeltiin mukaan yhteensä yhdeksän geeliä,  yhtä monta kuin on huoltopisteitä maratonilla.  Järjestäjien kattauksesta suunnittelen ottavani vain vettä. Toivottavasti ei ole ihan jääkylmää. Joskus aikaisempina vuosina olen saanut kylmästä vedestä vatsakramppeja, jotka ovat menneet kuitenkin melko nopeasti ohi.

Olen asettanut itselleni kaksi tavoitetta: negatiivinen splitti eli toinen puolikas ensimmäistä nopeammin ja noin viiden minuutin aikaparannus. Haluaisin nimittäin alittaa Peten Kalmarin Ironmanin maratonajan 4:13:50. Tässä sohvalla makoillessa nuo molemmat tavoitteet tuntuvat ihan mahdollisilta.