5 asiaa, jotka opin tällä viikolla

Tämä on ollut tosi mukava viikko. Olen käynyt sekä fysioterapeutilla että osteopaatilla ja saanut lisäksi tehtyä kaikki treeniohjelmassa mainitut jumpat. Viikon treeni #6 tosin muuttui juoksusta  kävelyksi. Perustelin tätä itselleni niin, että sen pitikin olla palauttavaa.  Kävelyä en kuitenkaan oikeasti laske treeniksi, joten jätin sen tunnin merkkaamatta Movescountiin.

Aikaisemmin sain treenit viikonpäiville ripoteltuina, mutta nyt uudessa mallissa saan listan kaikista viikon treeneistä tärkeysjärjestyksessä. Se on parempi systeemi, sillä nyt voin itse suunnitella mitä teen ja milloin. Ja jos jotain pitää jättää tekemättä, niin mieluummin jotain sieltä listan häntäpäästä.

Koska tykkään tehdä listoja, tässä siinä muodossa muutama opittu asia kuluneelta viikolta:

1. 1000 metrin matkan laskeminen uidessa on yllättävän vaikeaa. Tiistaina ohjelmassa oli tonnin testiuinti, mutta uin vahingossa 1100 metriä tai jotain sinne päin. Movescountin datasta laskeskelin illalla, että todennäköisesti hieman alle 18 minuuttia oli oikea aika. Niin kauan menee hyvin, kun ajatus ei lähde harhailemaan ja toistan aina käsivetojen tahdissa uituja metrejä 100-125-150 jne. Aina jossain vaiheessa mieli kuitenkin vaeltaa muualle, ja sitten pitää ottaa laskelmat taas varman päälle ja aloitan uudelleen väärästä kohdasta. Ja mikä ihme siinä on, että testit aina jännittävät?
2. Punttisalillakin voi (ehkä) viihtyä. En jostain syystä koe paikkaa omakseni, mutta tällä viikolla viihtymistä edesauttoi se, että sain alkulämmittelyksi juosta Esport Arenan (tai oikeammin Ratiopharm Arenan) sisäradalla 15 minuuttia. Itse treenin kesto oli 45 minuuttia, ja siinä piti pysyä tiukasti, sillä tyttäremme odotti meiltä kyytiä kotiin Arenan kahvilassa. Oli kiva tietää, että viimeistään varttia vaille pitää lopettaa. Olen joskus muissakin epämieluisissa hommissa käyttänyt munakellotaktiikkaa: päätän jo etukäteen kauanko hommaa teen ja lopetan kun aika on kulunut. Joskus käy niinkin, että alkuun päästyään ei malta lopettaa. Ei kuitenkaan toistaiseksi kuntosalilla.
3. Vaikka väsyttää, kannattaa lähteä treenaamaan. Se oikeasti virkistää. Totesin tämän melkein joka päivä tällä viikolla. 
4. Vaikka suurin osa vuorokaudesta on pimeää, valo on tosi upea silloin, kun aurinko paistaa tai edes kurkistaa pilviverhon takaa. Mökillä lauantaina harmitti, ettei kännykällä saanut kunnon kuvia. Pitänee ottaa järjestelmäkamera ahkerampaan käyttöön.
5. Pitkät viikonloput ovat tosi kivoja! Olen päättänyt pitää ylityövapaita vuoden kaksi viimeistä perjantaita. Nyt on jäljellä vain kahdeksan työpäivää ennen reilun viikon mittaista joululomaa!

Mökillä keskellä päivää.

2014

Alkavalla viikolla piti hetkeksi pysähtyä miettimään ensi kauden tavoitteita. Aloite tähän tuli Jupikselta, joka tekee minulle harjoitusohjelman. Kaikissa kisoissa on sama tavoite: hyvävoimaisena maaliin omalla ennätysajalla. Joskus on kyllä tuntunut vähän epävarmalta ja oudoltakin olla samalla lähtöviivalla parikymmentä vuotta nuorempien kilpaurheilijoiden kanssa. Sitä alkaa väkisinkin miettiä, että miksi oikein olen täällä ja varsinkin tässä seurassa. Lähtölaukauksen jälkeen ne ajatukset onneksi väistyvät pian taka-alalle ja mielen valtaa kisaamisen ilo.

No, tulevan kesän kohokohdat ovat tässä:

1. Joroinen, puolimatka 19.7. Ehdottomasti kauden päätavoite on tehdä uusi henkilökohtainen enkka Joroisilla ja nauttia samalla hienosta triathlonfiiliksestä. Joroisissa kisaamme koko perheen triathlonjaoksen voimin.
2. Tahko triahtlon, puolimatka 16.8. Ensimmäisen kerran järjestettävä kilpailu, jonka pitäisi ainakin logistisesti olla helppo, kun kaikki tapahtuu Tahkolla. Jännä päivä muutenkin, kun Petri kisaa samana päivänä Kalmarissa.
3. HCR, puolimaraton 10.5. Olisipa kiva parantaa aikaa puolimaratonilla heti kauden alkajaisiksi! Ainakin matka on ensi vuonna todella tarkkaan mitattu tämänvuotisten stiplujen vuoksi. Paljon juoksijoita, hyvä tunnelma ja kaunis reitti jonka päätteeksi juostaan maaliin perinteikkäälle Olympiastadionille.
4. Kisko, perusmatka 28.6. Ensi kesänä pääsen toivottavasti Kiskoon kisaamaan jo viidettä kertaa peräkkäin. Kisko oli vuonna 2010 ihka ensimmäinen kunnon triathlonkisani, ja siksikin paikka on minulle erityisen tärkeä. Jos muistan oikein, siellä on useimmiten ollut todella kuuma ja aurinkoinen sää.
5. Sääksi, perusmatka 14.6. Mukava kisa sopivan lähellä heti alkukaudesta; kirkasta, viileää vettä,  mukavia maisemia pyörällä ja varsinkin juoksuosuudella.
6. syksyn maraton. Rantamaratonilla tai Vantaalla sitten maratonennätyksen kimppuun. 

Kiskossa pojan kanssa 2012.

Näiden lisäksi osallistun HelTri Cupin osakilpailuihin mahdollisuuksien mukaan. Niiden aikataulua ei vielä ole julkistettu, mutta eiköhän se pian ilmesty seuran verkkosivuille. Kesäkuussa on todennäköisesti melkoisen paljon sporttailukiireitä.

Vähän enemmän aikaa meni siihen, kun piti vielä pohtia kehityskohteita ja/tai huolenaiheita. Ei siksi, etteikö niitä olisi, vaan että mitkä ovat ne tärkeimmät. Pari ensimmäistä kehityskohdetta liittyy pyöräilyyn. Ensi kevään ja kesän aikana haluan saada ajoasennon viilattua mahdollisimman hyväksi niin, että ajaminen on mahdollisimman rentoa. Pingottamalla ei pyörälläkään etene eikä jäkittämällä happi kulje. Kysymys on pienistä asioista, todennäköisesti vain muutamista milleistä.

Aion myös ajaa enemmän itsekseni, haluan tuntea vastatuulen kasvoillani! Nythän olen siltä piilotellut ja usein peesaillut jonkun vahvemman pyöräilijän takana. Yksin ajellessa on myös helpompi varmistaa, että ajan riittävän alhaisella sykkeellä. Isomman porukan hännillä jojoillessa  rasitus nousee helposti liian korkealle. Hyvään pyöritykseen aion kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota, varsinkin ylämäissä. Jospa ne sitten nousisivat ensi kesänä vähän kevyemmin.

Melkein maalissa Sääksissä 2012

Uinnissa suurin haasteeni on parempi suunnistaminen avovedessä. Lyhin reitti paras reitti! Uskon, että hyvällä suunnistamisella on helpompi voittaa aikaa kuin kehittämällä uintitekniikkaa, vaikka siinäkin on toki edelleen paljon tekemistä. Tässä on taustalla tietysti muisto viime vuoden Joroisten kisasta, kun takasuoralla huomasin olevani ihan totaalisen sivussa reitiltä. Kyllä kai jäiden pikaista sulamista ensi keväänä voi toivoa jo nyt, ennenkuin järvet ovat edes jäätyneet?

Ensi kesän kahdessa puolimatkan triathlonissa ja pitkissä treeneissä ennen niitä on erittäin hyvä mahdollisuus testata kisaa edeltävää tankkausta ja energiansaantia kisan aikana. Haluan löytää sen minulle sopivimman yhdistelmän urheilujuomaa, vettä ja geelejä. Pitäydyn todennäköisesti jo tutuissa hyviksi havaituissa juomissa ja geeleissä, lähinnä kyse on niiden määristä ja ajoituksesta. Pyörässäni on nyt kolme pullotelinettä, ja se riittää puolimatkalle ihan hyvin.

Kiskossa 2013 melkein koko pethe.

Isoja kalustopäivityksiä tai -hankintoja minun ei tarvitse ensi kesää ajatellen tehdä. Onneksi, sillä onhan tässä viime vuosina aika paljon kaikkea rompetta hankittukin. Pyörä on hyvä, samoin juoksukengät. Kisa- ja harjoitteluvaatteitakin on ihan riittämiin. Märkäpuku kestää sekin varmaan vielä yhden kesän avovesiuinnit, vaikka pieniä reikiä kainalossa onkin. Pyöräilykengät ovat vähän siinä ja siinä; kyllä niillä vielä yhden kesän varmaan ajelisi, mutta ne voisin ehkä päivittää.

Kevyet hiilikuituvanteet pyörään olisivat tietysti kivat ja hyvännäköiset ja ajo niillä pehmeää, mutta en minä niitä ihan oikeasti tarvitse. Ehkä sitten 2015.

Raastoa Pirkkolassa

Välillä on ihan hyvä testailla, miten suuntaan juoksukunto on kehittyy. Se minulla oli tänään mielessä, kun ajoimme Peten ja Aten kanssa Pirkkolaan yhdeksitoista. Tarkoitus oli juosta kaksi kertaa Pirkkolan kolmonen (2930 m) omalla ajanotolla. Tapahtumaan oli tulossa muitakin Helsinki Triathlonin jäseniä, facebookissa oli tälle raastolle ihan oma tapahtumakin. Etukäteen tunnelmat olivat vähän ristiriitaiset; toisaalta oli kiva lähteä juoksemaan ja toisaalta vähän jännitti, että miten pahalta se taas tuntuisikaan.

Tulimme paikalle sen verran aikaisin, että ehdimme hölkätä reitin ympäri kerran ennen lähtöä. Joku ystävällinen oli maalannut jäätyneeseen hiekkaan keltaiset nuolet reitin merkiksi, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Palatessamme lämmittelykierokselta lähtöpaikalle sinne oli tullut muutama muukin juoksija.

Lämmittelykierroksen loppupuolella.

Tasan yhdeltätoista lähdettiin liikkeelle. Ensimmäisellä kierrokselle juoksin pitkään samaa vauhtia yhden suunnistajamiehen ja nuoren naisen kanssa. Suunnistaja jaksoi puhella ja olla sosiaalinen, harmikseni minulla oli syke jo sen verran korkealla että pystyin keskittymään kunnolla vain juoksuun. Pyysin tätä jossain vaiheessa myös anteeksi. Suunnistaja kiristikin tahtia hieman ennen toisen kierroksen alkamista ja meni menojaan. Samaa vauhtia juossut nuori nainen kertoi juuri parantuneensa flunssasta ja siksi jättävänsä toisen kierroksen väliin.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä poikani Atte juoksi reilut 100 metriä edelläni. Päätin etten anna välimatkan kasvaa. Yllättäen se alkoikin lyhentyä, ja pitkän ylämäen päättyessä juoksimme hetken rinta rinnan, kunnes toivotin hänelle tsempit ja menin ohi.  Minulle toinen kierros oli helpompi juosta, kun tiesin että yli puolivälin ollaan ja että jokainen metri vie lähemmäs maalia. Yksin oli myös hieman helpompi säädellä vauhtia juuri sopivaksi.

Noin lyhyttä matkaa juostessa mieleen hiipii niin helposti ajatus, että nyt voisin ihan hyvin vähän himmata vauhtia. Silloin yritän vain nopeasti löytää parempaa ajateltavaa. Edellä menevät selät ovat myös hyviä kirittäjiä. Tänään liikkeellä oli onneksi muitakin hitaampia juoksijoita, joiden ohittaminen, vaikkakin äänekkäästi puuskuttaen, tuotti hyviä fiiliksiä.

Paransin viime huhtikuista aikaani lopulta kolmisen sekuntia, loppuaikani oli 30:44. Näitä epävirallisia raastoja järjestetään joka kuukauden viimeisenä lauantaina klo 11, ja mukaan voi tulla ilmoittautumatta. Tietysti juosta voi ihan omatoimisestikin, mutta porukassa se on ainakin minusta mukavampaa. Vaikkei matkan varrella juuri jaksaisikaan ajatuksia vaihdella, maaliintulon jälkeen juttu lentää ihan varmasti. Juoksun jälkeen oli muutenkin taas ihan superhyvä ja tyytyväinen olo. Hyvä, että tuli lähdettyä.

11 asiaa ja vastausta

Arja haastoi minut vastaamaan haasteeseen, ja näin tehdään. Tässä säännöt:

Säännöt
01. Jokaisen tulee kertoa 11 faktaa itsestään.02. Hänen tuleen myös vastata haastajan 11 kysymykseen.03. Haastetun tulee myös keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.04. Pitää haastaa 11 bloggaajaa.05. Haasteessa pitää kertoa keneltä se on saatu ja kertoa se haastetuille.06. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudestaan.


Ensin ne 11 faktaa:

1. Minulla on parhaillaan menossa hiustenkasvatusprojekti, jonka tavoitteena on ponnari ensi kesänä. Projekti etenee hyvin.
2. Edelliseen liittyen: tykkään asettaa itselleni tavoitteita ja saavuttaa ne.
3. Viime viikolla päätin vähän nostavani työpukeutumiseni tasoa: ei enää farkkuja töissä. Ainakin toistaiseksi päätös on pitänyt.
4. Inhoan myöhästymistä, olen mieluummin olen vaikka 10 minuuttia etuajassa kuin minuutin myöhässä. Ja kun olen myöhässä tai vaarassa myöhästyä, hermo kiristyy heti.
5. Olen joissakin asioissa tosi nopea, esimerkiksi lomakkeiden täyttämisessä ja muissa vastaavissa hommissa. Tykkään täyttää ne tyhjät kohdat. Koulu- ja opiskeluaikoina nopeudesta oli hyötyäkin, kun sai lähteä kotiin heti saatuaan kokeen tai tentin tehtyä.
6. Kirjamessujen jälkeen olen alkanut listata lukemani kirjat. On kiva nähdä, kuinka monta kirjaa ehdin lukea viikossa, kuukaudessa tai vuodessa.
7. Meillä on muutaman ystäväpariskunnan kanssa kirjapiiri. Tapaamme vuorotellen toistemme kodeissa ja keskustelemme lukemastamme kirjasta ja monesta muustakin asiasta. Seuraava lukupiirin kirja on Kangastus 38.
8. Olen jo kerran aikaisemminkin vastannut tähän haasteeseen.
9. En jatka ketjukirjeitä, vaikka aina välillä tuleekin niin kivoja niin kivoilta ihmisiltä että tekisi mieli. Viimeksi viime viikolla.
10. Meillä on Petrin kanssa oma kieli. Esimerkiksi eilen sanoin meneväni vaihtamaan nastarenkaita maasturiini. Oikeasti tarkoitin, että Pete voisi lopettaa sen mitä oli juuri silloin tekemässä ja tulla vaihtamaan ne renkaat. Niinpä hän vastasikin tulevansa auttamaan heti, kun on saanut jogurttinsa syötyä. Niin siinä sitten kävikin, että olin vasta saanut kaiken tarvittavan esille, kun jo hyvillä mielin luovutin ohjat perheen pyörähuoltovastaavalle. Minulle jäi vain seuranpitovastuu.
11. Arvostan sohva-aikaa todella korkealle, sitä täytyy olla riittävästi päivittäin. 

Vaatekaappi töissä.

Vastaukset Arjan kysymyksiin:

Mitä mieltä olet tällaisista haasteista?
Ihan mukaviahan nämä, ja mielenkiinnolla luen aina kysymyksiä ja vastauksia muiden blogeista. Olen tainnut vastata kaikkiin saamiini haasteisiin.

Talvi tulee, oletko valmis? Miten olet valmistautunut siihen?
Just eilen "vaihdoin" nastarenkaat maasturiin. Valot eteen ja taakse oli tietysti laitettu paikalleen jo aikaisemmin. Parit pitkät pyöräilyhousut olen hankkinut myös. Perinteiden syysflunssakin on tullut jo podettua ja hiihtolomamatka varattua.

Rakkain urheiluvälineesi? Kyllä, vain yksi!
Kun vain yhden saa valita, rakkain niistä varmaan on triathlonpyöräni, Cannondale Slice. Siinä on nyt uudet aerotangotkin ja melko uusi satula (kuvassa vielä vanhat).

Siinä se pyörä on. Uusi satula on musta, kuten myös tankoteipit.

Mitä uutta toivoisit harjoitteluusi, jos (!) saisit itse päättää?
Vielä pitempää pk:ta pyörällä. Ehkä toive toteutuu sitten keväämmällä...

Perinteinen vai vapaa?
Perinteinen, mutta vapaata olisi tarkoitus kokeilla ensimmäistä kertaa Rukalla hiihtolomalla ihan opettajan opastuksella. Mitään en ole vielä varannut, mutta tämä on suunnitelma.

Helppo arkiruoka, mitä teet mielelläsi?
Pestokana. 400 g broilerin rintafileitä pilkotaan ja paistetaan kypsäksi pannulla. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Samaan aikaan keitetään sopiva määrä makaronia. Kun makaronit ja broileri ovat kypsiä, ne sekoitetaan keskenään ja lisätään purkki pestoa. Plussat: lapsetkin osaavat kokata tämän. Miinukset: tätä syödään meillä liian usein. Välillä tuli jo kyllästyminen, mutta nyt kyllä se toissapäivänä taas upposi.

Ikävin asia tällä viikolla?
Kuulin, että yksi tuttu nuori ei voi kauhean hyvin.

Etelään leirille vai kotona trainerilla?
Mieluummin molemmat. Ensi keväänä ei taideta lähteä etelään, mutta ehkä sitten 2015. Trainerilla tulee ajeltua ihan varmasti.

Paras onnistuminen urheilussa/liikunnassa? Se kerta kun kaikki meni putkeen.
Tuntuu siltä, että viimeisten parin vuoden aikana melkein kisat ovat menneet ihan putkeen, viimeisimpänä Rantamaraton.

Seuraatko mitään tv-sarjaa? Jos seuraat, niin mitä?
Toki! Kova laki, Silta, Downton Abbey, Läimäys, Moderni perhe ja Solsidan tulivat nyt ensimmäisenä mieleen. Yhä vähemmän katselen lineaarista telkkaria (sitä perinteistä, pitkin päivää ohjelmia tarjoavaa, kanaviin järjestettyä tv:tä). Useimmat hyvät sarjat löytyvät Netflixistä, Yle Areenasta ja muista vastaavista palveluista ja niitä voi katsoa omaan tahtiin silloin kuin itselle sopii.

Oliko sinulla lapsena ns. "akuankkamonot"?
Oli, jos niillä tarkoitetaan sellaisia leveäkärkisiä monoja, joissa oli kolme reikää siinä varpaiden yläpuolella siteiden kiinnitystä varten. Oi niitä aikoja.

Olen tylsimys enkä haasta ketään. Aika moni on tähän jo ainakin kertaalleen vastannutkin.

Sunnuntaifiilistelyä

Aurinkoa, loistavaa seuraa ja mukavia polkuja, niistä on hyvä maastopyörälenkki tehty. Arja ehtikin jo kirjoittaa lenkistämme ja voin vain vahvistaa, että mahtavaa oli! Ajelimme soin minullekin tuttuja reittejä Vantaalta Espooseen, ja oli kiva ajella kun sama vauhti sopi molemmille. Pari ylämäkeä piti taluttaa, ja yhdessä tosi jyrkässä saimme kannustettua pari takaa tullutta miestä pinnistämään ajaen mäen päälle. Toisella nousi jo eturengaskin pari kertaa ilmaan, mutta onneksi ei kaatunut kuitenkaan.

Tosi upeat olivat maisemat, ja ihan näin puuttellisillakin ajotaidoilla ajettaviakin polkuja löytyi. Klossit kiinni ja pyörittämään vaan!

Välillä oli vähän märkääkin, onneksi ei kellahdettu lätäkköön. Tässä muistaakseni vähän taas jalkauduttiin.

Ihan vähän etukäteen miettitytti se, että jaksanko ajaa useamman tunnin vai vieläkö flunssasta toipuminen on kesken. Hyvin jaksoin, ja olen ikionnellinen että lähdin! Monta tuntia hyväntuulista fiilistelypyöräilyä, sen jälkeen valmiiseen ruokapöytään ja illalla vielä kummipojan 16-vuotissynttäreille. Tästä ei paljon voi sunnuntaipäivä parantua!

Jäähyväiset nuhalle

Flunssainen olo alkoi onneksi hellittää kuluvalla viikolla. Torstaina ajattelin olevani jo ihan kunnossa, ja lähdinkin pojan kanssa Heltrin uintitreeneihin Pirkkolaan. Oli aika erilaista uida ihan levänneellä kropalla. Yleensä tuossa vaiheessa viikkoa treenejä on takana vähintään pari. Kevyesti kulki ja yllättävän hyvin jaksoin. Ajattelin, että neljän lepopäivän ja sairastelun jälkeen voi olla vaikea pysyä vauhdissa mukana, mutta onneksi olin väärässä.

Kipeänä ollessa kaipasin etenkin työmatkapyöräilyä. Nyt oli töissäkin koko ajan vähän nuutunut olo ja harmitti istua bussissa ja junassa aivastelevien ja niiskuttavien ihmisten keskellä. Kateellisena katselin sateessa pyöräileviä ihmisiä bussin ja junan ikkunoista.

Ja sitten vähän kuntopiiriasiaa: helmikuussa 2010 tein ensivisiitin Heltrin kuntopiiriin. Silloin se järjestettiin Oulunkylässä, ja osallistujia oli ehkä hieman toistakymmentä. Ohjelma on pysynyt lähes samana kaikki nämä vuodet, ja ilmeisesti parikymmentä aikaisempaakin vuotta. Niinpä olikin iso yllätys, kun eilen ei tehtykään sitä normaalia settiä, vaan kahvakuulakuntopiiri. Meidät jaettiin viiden ryhmiin, ja teimme ryhmissä viittä liikettä kutakin 45 sekuntia. Välissä oli 10 tai 15 sekunnin tauko, jonka aikana siirryttiin seuraavaan liikkeeseen. Yhteensä teimme neljä kierrosta, kierrosten välissä 1,5 minuutin tauot. Tehokkaalta tuntui, varsinkin käsissä.

Kahvakuulailun jälkeen oli ohjelmassa puolisen tuntia tiukkaa keskivartalotreeniä. 30 sekuntia per liike, ja liikkeiden välissä "lepolankku": 30 sekuntia lankkua vuorotellen tavalliseen tapaan, oikealla tai vasemmalla kyljellä. Raskaimmat liikkeet (mm. linkkuveitsen ja pari vastaavaa) korvasin helpommilla. Aikaisemmissa kokeiluissa olen huomannut, että niissä kipeytyy selkä tosi helposti.

Tänään aamulla pääsimme liikkeelle vasta pari tuntia normaalia myöhemmin. Meiltä on meren rantaan vain reilu kilometri matkaa, mutta lähin uimaranta Ruukinrannassa on tarkoitettu koirille. Siellä on myös niin paljon ruovikkoa ja vain kapeat kulkuväylät väljemmille vesille, ettei avovesiuinti juurikaan houkuttele. Varmaan eksyisin. Näitä ajattelin aamulla, kun jouduimme pysähtymään punaisiin valoihin kääntyessämme Kehä I:lle. Meri on tuosta suoraan edessä noin 500 metrin päässä.

Reissun määränpää oli Mäkelänrinteen uintikeskus, jossa oli tänään uintikisat ja parkkis niin täynnä, että jouduimme odottamaan paikan vapautumista. Onneksi radoilla ei ollut ihan niin täyttä. Löysin kivan tuntuisen treenin Triathlete Europe -sivustolta. Valitsin tuon vapariversion, ja taisi 3300 metrin uimiseen vähän reilu tunti mennä, vaikka otsikko olikin "One-Hour Workout".  Käsissä ja jaloissakin tuntui vielä eiliset kahvakuulan nostelut ja heiluttelut.

Älypuhelin vai pikkurilli?

Kummasta luopuisit mieluummin: älypuhelimesta vai vasemman käden pikkurillistä? Lokakuussa osallistuin tilaisuuteen, jossa tätä kysyttiin 600 kuulijalta, ja jopa viidennes vastasi luopuvansa mieluummin pikkurillistään. Vaikka osa varmasti vastasi huumorimielellä, ei paljon tarvitse katsella ympärilleen huomatakseen sen, miten tärkeä kapine se kännykkä useimmille meistä on. Sillä täytetään hiljaisia, tylsiä hetkiä mm. kokouksissa, kahviloissa, bussissa, kaupoissa, kadulla - oikeastaan ihan joka paikassa. Mutta on se vasen pikkurillikin tärkeä osa omaa kehoa!

Pikkurillinsä kännykän edestä uhraavien suuri osuus tuli mieleeni taas tavattuani viikonloppuna pitkästä aikaa yhden tuttuni. Hän on hiljattain sairastanut rintasyövän, jonka yhteydessä jouduttiin poistamaan toinen rinta kokonaan. Tilalle oli samantien rakennettu uusi rinta reiden lihaksesta. Jalka toimii kuntoutuksen jälkeen kuulemma lähes kuten ennenkin, vaikka sieltä onkin poistettu yksi lihas.  Uskomattoman hieno juttu, enpä olisi arvannut että reidessä voi olla jokin sellainen lihas, ettei sen poistamisella ole juurikaan merkitystä. Googlaamalla löysin yhden artikkelin, jossa tämä mahdollisuus rinnan rekonstruktioon oli mainittu.

Tapaamisen jälkeen jäin miettimään, millaisen ratkaisun olisin itse vastaavassa tilanteessa valmis tekemään. Uskoisin nyt tällä (erittäin puutteellisella) tiedolla valitsevani mieluummin ehjän jalan kuin rekonstruoidun rinnan. Silloin ei tarvitsisi miettiä, miten paljon yhden lihaksen puuttuminen todella jalan toimintaan vaikuttaa uidessa, pyöräillessä tai juostessa. Taitaa kuitenkin olla vannomatta paras; ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä millaisia kierrepalloja elämä eteen heittelee, miten niihin sitten aikanaan reagoi ja mitä asioita silloin pitää tärkeimpinä.

Ystäväni puolesta olen tietenkin todella iloinen, hänelle ratkaisu näytti sopineen todella hyvin. Ja kaikki yli 40-vuotiaat naiset: käykää mammografiassa parin vuoden välein!