Kuvia Pietarista

Meinasin ensin laittaa otsikoksi Pietari kuvina, mutta se olisi tällaiselle sunnuntaikuvaajalle ihan liian mahtipontista. Mukana oli vain pokkarikamera, jonka nappasin taskusta tilaisuuden tullen.

Tässä alla kuva Tapaninpäivältä, kun oli tullut lunta. Koko matkan ajan odottelimme, että lumi aurattaisiin pois, mutta näköjään tapana on vain heittää suolaa perään. Tuloksena on ihan kamala mössö, joka likaa kengät ja lahkeet. Valkoiset jäljet vaan jää jälkeen vaatteisiin niiden kuivuttua. Muutama kadetti nähtiin luomassa lunta vanerilapiolla. Voi parkoja.

Kuljimme joka päivä metrolla. Metroasemat olivat tosi hienoja paikkoja, mutta välillä ihmisiä oli niin paljon, että metrovaunuihin oli melkoista tunkua - siis sellaista, että jotkut työntävät ihan täysiä muita ihmisiä selästä mahtuakseen itse vielä vaunuun.

Johdinautojakin oli, tässä jopa joulukuusi katon päällä. Näitä ei tullut mahdollisuutta kokeilla.

Alla poseeraamme Aten ja Nellin kanssa sillalla Talvipalatsin edessä. Tuuli oli kylmä ja nenät punaiset.

Kävimme katsomassa myös Kirkkoa veren päällä. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa Aleksanteri II haavoittui kuolettavasti. Kirkko oli tosi mahtava ulkoa ja sisältä, eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Matkan ainoa auringonpilkahdus osui samaan aikaan.

Ovessa kiellettiin purkan jauhaminen - asiaa!

Iisakin kirkon graniittipylväät tuotiin laivalla Suomesta. Atella on alla olevassa kuvassa jo mukana balalaikka, jonka hankimme matkamuistotorilta. Se ei oikein pysy vireessä, mutta on muuten ihan kiva.
Hotellimme oli hieno, mutta vähän syrjässä sormen osoittamassa paikassa. Aiemmassa postauksessani mainitsema uima-allas oli alle 10 metriä pitkä, jätin sen väliin.

Jälkkärit olivat tosi hyviä, alla Banana Split.
Etsimme Sekunda-nimistä neuvostokrääsäkauppaa muutamaan otteeseen. Kyltti löytyi, mutta kauppaa ei. Etsiessämme eksyimme mm. alla näkyvälle epämääräisen näköiselle takapihalle.

Tässä odottelemme Petrin kanssa jo kyytiä juna-asemalle. Sinne olisi päässyt metrollakin, mutta emme matkalaukkujen kanssa halunneet lähteä tungokseen, ja varasimme kyydin hotellilta. Auto oli uudehko musta S-sarjan Mercedes.

Kontrasti olikin sitten suuri asemalla, kun Nellin kanssa menimme vessaan. Tässä näytti vielä ihan hyvältä....
mutta kun oven avasi, karu todellisuus paljastui:

Olin luullut, että näitä reikä lattiassa -tyyppisiä vessoja on vain Intiassa ja muualla kauempana, mutta kyllä itänaapuri osasi tässäkin yllättää. Yksi partiokaveri oli kerran leirillä 24 tuntia käymättä vessassa, onneksi asemalta pääsi kotiin vain reilussa kuudessa tunnissa.