Mahtiviikonloppu

Pitkästä aikaa pääsimme käymään viikonloppuna mökillä. Elokuun aikana on melkein joka viikonloppuna ollut jotain hommaa tai aktiviteettia, joka on pitänyt meidät Espoossa. Vaan nyt perjantaina pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme matkaan heti töiden jälkeen. Perillä oli kaikki hyvin, mitä nyt ruoho taas kasvanut leikkuukorkeuteen ja vähän ylikin. Mökillä on mukavaa, kun lapsetkaan eivät pääse omiin huoneisiinsa tai kaverien luokse aikaa viettämään vaan ollaan tiiviimmin yhdessä. Sporttailua, chillailua ja leipomuksia, niistä on hyvä viikonloppu tehty.

Nyt on takana pari vähän tiiviimpää treeniviikkoa, ja tällä viikolla on tehty määrää. Niinpä meillä oli eiliselle kaksi treeniä, aamupäivällä juoksua 45 minuuttia ja illalla 1 h uinti. Koska vesi oli 16-asteista, uimme vain pari kilsaa eli noin 40 minuuttia. Meno tuntui minulla tahmealta, ja Petri ja Atte menivät menojaan. Lasitkin tuntuivat sumentuvan ihan ajtkuvasti, ja kun ilmakin oli tosi harmaa oli minulla hieman suunnistusvaikeuksia. Laseja piti pysähtyä putsailemaan tämän tästä.

Vähän sama tahmeako tunnelma jatkui tänään pyörälenkillä. Lähdimme matkaan vasta iltapäivällä tultuamme kotiin, ja ajoimme reilut kolme tuntia Klaukkalaan ja takaisin. Velskolan mäissä syke nousi viisi pykälää korkeammalle kuin viime viikonloppuna, vaikka ajelin ihan mahtavalla lainapyörällä. Sain nimittäin Cannondale Slicen koeajoon yhdeltä seurakaverilta. Meno tuntui tosi hyvältä; paljon pehmeämmältä kuin alumiinipyörällä, ja vaihteet naksahtelevat paikalleen tosi täsmällisesti.

Etukäteen olin vähän jännittänyt aeroasentoon menemistä, mutta se sujuikin yllättävän hyvin jo ensikokeilulla viime torstaina. Tänään pitemmällä lenkillä kyllä olkapäissä ja lapaluissa välillä poltteli, mutta pienillä säädöillä olo varmaan helpottuisi ainakin jonkun verran.

Ylämäet Atte paineli ylös vuorikauriin lailla, en pysynyt perässä millään. Kyllä hän sitten aina pysähteli risteyksiin odottamaan, kun tarvitsi ajo-ohjeita.

Ilmoittauduin äsken Joroisten puolimatkalle. Ensi vuonna ikäni oikeuttaa minut taas uuteen ikäkausiluokkaan: 45-49. Pitäisikö siitä ollaan innoissaan vai pahoillaan, en oikein tiedä. Olo tuntuu keski-ikäiseltä oikeastaan vain oman pojan takana pyörälenkillä ylämäissä (ja joskus myös tasaisella).