Lauantailenkki

Aamulla oli ihan kelpo ajokeli, ja niinpä lähdimme Peten kanssa reilun parin tunnin ajelulle Velskolan suuntaan. Tämä oli ensimmäinen lenkki uudella pyörällä, ja kyllä se tuntuikin mahtavalta. Syke nousi 5-10 pykälää normaalia korkeammalle todennäköisesti allergian vuoksi, mutta kun oltiin kahdestaan niin ajeltiin minulle sopivaa vauhtia.

Kauniaisissa odottelimme valojen vaihtumista liikennevaloissa, kun siihen ajoi neljä vomppia (vakavasti otettavaa maantiepyöräilijää). Niin ainakin ajovaatteista ja pyöristä päättelin. Olen jo tottunut antamaan nopeammille tilaa ja valojen vaihduttua jättäydyin porukan perälle. Ajattelin yrittää pysyä peesissä Kauniaisten pitkän ylämäen. Olin ihan varma, että porukka lähtee tykittämään sitä niin kovaa, etten millään jaksa samaa vauhtia ylös asti. Ihmetys olikin suuri, kun pysyin mukana helposti. Peten kanssa vaihdettiin monta kertaa ihmetteleviä ilmeitä joukon perällä. Ei oltukaan ihan niin paljon hitaampia kuin luulimme olevamme.

Bembölestä eteenpäin ajoimme TdH:n reittiä tähän risteykseen saakka:



Sieltä rullailimme samaa reittiä kotiin. Mahtava fiilis oli lenkin jälkeen, vaikka lähteminen olikin vähän väkinäistä. Onneksi on tuo puoliso, joka mukavasti kannustaa tsemppaamaan silloinkin, kun oma meininki ei ole ihan paras mahdollinen.