Keskuspuistossa

Taas eilen hypättiin aamulla pyörän päälle kotipihalla, nyt suuntasimme Olariin ja sieltä Espoon keskuspuistoon. Olarissa seuraamme liittyi Mikko, joka tunsi reitin Olarista Oittaan kautta Pirttimäkeen. Matkalla huomasin, että samat mäet tuntuvat raskailta hiihtäessä ja pyöräillessäkin. Pirttimäessä kävimme kahvillakin. Siellä oli tosi hyvät paikan päällä leivotut piirakat ja pullat. Takaisin tullessa kaaduinkin yhdessä ylämäessä, kun vähän kämmäsin ja etupyörä nousi hieman ilmaan. Ei sattunut, paitsi tietenkin ylpeydelle. Onneksi takana tullut hevonen ratsastajineen ei pillastunut.

Ihmetystä matkan varrella herätti pyöräilykielto Kauniaisten Kasavuoren ulkoilualueella. Ajoimme pyöräilykieltoreitillä mennen tullen viitisensataa metriä. Merkit olivat melko pieniä, harmaalla pohjalla musta pyörä ja siinä päällä punainen rasti. Ei niitä kovin helppo ollut havaita, kun mennessä vain yksi meistä kolmesta merkin edes huomasi. Takaisin tullessa ajoimme samaa reittiä, ja silloin kohtasimme jo pari vihaista kanssakulkijaakin. On kyllä vaikea ymmärtää, että Olarista Oittaalle kulkee virallinen viitoitettu ulkoilureitti, ja kesken reittiä tulee vastaan lyhyt pyöräilykielto. Jotain nettikeskusteluja kiellosta löysin, mm. Fillarifoorumista ja täältä. Laitoin kysymyksen kiellosta äsken Kauniaisten kaupungin meiliosoitteeseen, kyselin mm. korvaavaa reittiä ja syytä moiselle oudolle kiellolle. Kuuliaisena sääntöihmisenä en kyllä siellä voi enää pyörällä ajella vaan pitää taluttaa tai löytää toinen reitti meiltä Oittaalle.

Tässä pari kuvaa retkiseurueesta:

Team Ahdit (kiitos Mikko kuvasta!):



Team Feltin miehet mustissaan (vaikkakin liikkeellä vähän vaihtelevalla kalustolla, mutta onneksi sentään samanlaisissa kypärissä)



Tuossa paikassa oli kaikkein eniten lunta koko reissulla, ihan hyvin pärjättiin Peten kanssa vielä ilman nastoja.

Kotiin päin yritimme tulla vähän toista reittiä, mutta törmäsimme pieneen järveen Turuntien viereisellä ulkoilutiellä. Tässä Ikean eteläpuolella olevassa paikassa vesi nousee usein melkein moottoritielle asti.



Käännyimme takaisin ja ajoimme kotiin Bembölen kautta Kauniaisten läpi. Ajoaikaa kertyi kolmisen tuntia ovelta ovelle. Ehdimme syödä, chillailla ja käydä kaupassakin kunnes oli aika lähteä Heltrin uintitreeneihin Malmille. Mukava oli uida, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi kyllä kannattanut pakottaa poika mukaan myös pyörälenkille kun en pysy enää hänen perässään edes treenien loppupuolella.