Perjantain kuntopiiri oli peruttu päällekkäisen tilavuokrauksen takia, joten jotain muuta tekemistä piti keksiä. Onneksi Heltrin verkkosivuilta bongasin kuntopiirin vetäjän kutsun lähteä kiipeämään Malminkartanon portaita. Matkalla töistä kotiin kipaisin ostamaan otsalampun. Meillä on niitä parikin, mutta en löytänyt niitä tähän hätään, lienevät mökillä tai muuten hävyksissä. No, nyt niitä on taas yksi enemmän.
Ennen portaiden kiipeämistä juoksimme jätemäen ympäri. Sen jälkeen kävimme portaiden kimppuun. Ohje oli mennä ainakin viisi kierrosta näin:
1. kävellen yksi porras kerrallaan
2. kävellen, askel joka toiselle portaalle
3. juosten, joka portaalle
4. juosten joka toiselle portaalle
5. sivuttain, askel jokaiselle portaalle (puolen vaihto pari kertaa ylös mennessä)
Niin siinä kävi, että pääsin maksimisykkeisiin melkein joka kierroksella. Se ei tietenkään ollut tarkoitus, vaan olisi pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin. Alaspäin mennessä syke tietysti laski nopeasti. Emme menneet alas portaita, vaan kiersimme juosten mäen toiselta puolelta. Meidän porukassa oli kymmenisen triatleettia, ja pari muutakin treenaajaa nähtiin. Taitaa olla aika suosittu paikka.
Tänään olisin päässyt mukaan perheen poikien kanssa kiertämään Reitti 2000:tta. Halusin kuitenkin ottaa vähän rennommin ja jäädä aamulla nukkumaan. He lähtivät matkaan ennen puolta kahdeksaa, eivätkä ole vieläkään tulleet kotiin. Kello on kohta kuusi. Taitaa olla melkoinen sankaritreeni menossa.
Kävin aamupäivällä noin 13 kilsan lenkillä rantamaisemissa. Juoksin saman lenkin myös viikko sitten, tässä pari kuvaa siltä lenksulta:
Yllä olevalla tien pätkällä Pete auttoi toisen juoksijan kanssa viikko sitten rollaattorilla liikkunutta miestä, joka oli kaatunut mutaan. Pelastuslaitoksen miehet autollaan kävivät hänet hakemassa turvaan hätäpuhelun ja reilun vartin odottelun jälkeen.
Tämä taas on Karhusaaren uimarannalta. Kuvassa näkyvät kalamiehet olivat tänäänkin liikkeellä, mutta saaren toisella puolella.
Tsemppiä lenkkeilyyn! Triathlon on kova laji!
VastaaPoista