Pihistelyä

Olen tähän saakka aina ostanut bussikortilleni kautta eli aikaa aina noin kuukauden mittaisissa pätkissä. Se on ollut helppoa, eikä ole tarvinnut edes muistaa leimata korttia. Vaikkei meiltä ole Helsingin keskustaan kuin kymmenisen kilometriä, kuukauden bussikortti seutuliikenteeseen maksaa kuitenkin melkein 90 euroa. Tämä siis siksi, että matkustan Espoosta Helsinkiin ja takaisin. Helsingin sisäinen matka esimerkiksi Vuosaaresta keskustaan on melkein tuplasti pitempi mutta silti halvempi.

Kauden sijaan bussikortille voi ladata myös arvoa eli "rahaa". Silloin maksan vain tehdyistä matkoista, 3,47 euroa suuntaansa. Laskin, että arvon käyttäminen on minulle edullisempaa, jos pyöräilen töihin kahtena tai useampana päivänä viikossa. Nyt pyrin ajamaan töihin kolmesti viikossa, ja toistaiseksi se on onnistunut ihan hyvin. Ehkäpä tuo bussikorttimuutos toimii myös pienenä porkkanana, kun rahaakin säästyy.

Tänään ajellessani kotiin näin ensin Talvivaara-mielenosoituksen Eduskuntatalolla. Portaat olivat mustanaan ihmisiä, kuulosti siltä että lauloivatkin jotain. Finlandia-talollakin parveili poliiseja ja oli vähän ruuhkaa. Pyörällä pääsin kuitenkin helposti ruuhkan ohi Töölönlahdelle ja sieltä edelleen Meilahteen. Siellä näin helikopterin pörräilevän Mäntyniemen yläpuolella ja lisää poliiseja Munkkiniemessä. Taisi Medvedev olla juuri silloin presidentin vieraana. Kaikkea jännittävää sitä voi työmatkan varrelle osua ihan tavallisena keskiviikkona.

Pari muutosta syömisiini yritän saada aikaiseksi kuunneltuani Merja Kivirannan luennon triathlonistin ravitsemuksesta viime maanantaina. Taidan joutua sanomaan hyvästit mm. lempijogurtilleni (Valio laktoositon lohkeava jogurtti raparperi); siinä kun on ihan liikaa sokeria. Tästedes otan myös aina töissä jälkkäriksi hedelmän teen sijaan. Paljon muutakin korjattavaa varmasti on, mutta nämä pari juttua saan nyt helposti heti kuntoon.