Dallasissa

Amerikan-matka alkoi vähän pelottavasti Helsinki-Vantaalla, kun check-in -jonot kiemurtelivat melkein koko lähtöaulan halki. Aika moni muukin oli näköjään tänään lähdössä joulumatkalle. Löysimme kuitenkin sivusta pari lyhyempää jonoa British Airwaysin tiskille, ja saimme tsekattua itsemme kaikille lennoille Lontoon ja Dallasin kautta Salt Lake Cityyn. Aikaisemmilla kerroilla emme muistaakseni ole saaneet boarding passeja viimeiselle lennolle, joten olin positiivisella mielellä.

Ehdin kuitenkin jo huolestua (kuinkas muutenkaan) kun Lontoon-koneen lähtö viivästyi vajaan tunnin jonkun osan jäätymisen vuoksi. Vaihtoaikaa Lontoossa oli aikataulun mukaan vain 95 minuuttia, ja terminaaliakin piti vaihtaa. Samassa koneessa oli onneksi parikymmentä muutakin Dallasin koneeseen kiirehtivää, ja lopulta meidät vientiinkin bussilla suoraan koneen vierestä oikeaan terminaaliin. Siellä oli avattu pari turvatarkastuslinjaa vain meitä Helsingistä tulijoita varten, joten sutjakkaasti meni se.

Vähän aikaa ehdimme jopa odottaa jumbon lähtöä, ja kymmenen tunnin lennon jälkeen olemme nyt Dallasissa. Täällä vaihtoaikaa on ruhtinaalliset neljä tuntia, ja ehdimme käydä jo syömässäkin. Laukutkin ovat todistetusti tulleet samaa matkaa, toivottavasti koemme iloisen jälleennäkemisen taas Utahissa. Meillä on taas mukana maailman rumin laukku, joskun kauan sitten entiseltä työnantajalta saamani värikäs Honda-kassi. Se on niin ruma, että melkein hävettää nostaa se matkatavarahihnalta. Hyvin sinne kuitenkin mahtuu kampetta, ja kyllähän se hyvin erottuu muiden kassien joukosta...

Nyt viimeisen lennon lähtöön on enää tunti. Jos kaikki menee hyvin, olemme perillä jo neljän tunnin kuluttua. Ainakin kone on putken päässä, ja se on jo aika hyvä merkki!