Rypistystä

Flunssa on nyt voitettu, ja olen vihdoinkin päässyt taas liikkumaan. Torstaina kävimme Peten kanssa lyhyellä 30 minuutin uinnilla Märskyssä, ja eilen kutsui seuran kuntopiiri. Melko kamalat seitsemän minuutin pidot heti alkuun, mutta niistäkin selvittiin. Kolme kierrosta, 21 liikettä, 50 sekuntia kutakin ja muistaakseni seitsemän sekuntia aikaa siirtyä seuraavaan liikkeeseen. Hikihän siinä taas tuli.

Tänään sain Peten houkuteltua seurakseni työpaikan kuntosalille Wattbike-testiin. Edellisen kerran teimme vastaavan 20 minuutin testin maaliskuussa, joten oli jo korkea aika kokeilla uudelleen miten kammet pyörivät.

Pete ajoi ensin, ja oli ennätysvauhdissa: 236 W. En koskaan aikaisemmin ole nähnyt häntä yhtä hikisenä, hikeä valui kuin vettä suihkusta konsanaan. Hänen ajaessaan lämmittelin ensin soutulaitteella ja tein sitten maanantaina saamieni ohjeiden mukaan lihaskuntoliikkeitä pallolla ja tasapainolaudalla.

Omaa testiä lähdin ajamaan konservatiivisella, nousujohteisella strategialla: ekat viisi minuuttia noi 150 W, seuraavat viisi alle 160 W ja loput kymmenen aina vaan kovemmilla tehoilla. Nyt sain tulokseksi 168 W, eli yhden watin enemmän kuin maaliskuussa. Petri kannusti kivasti, huuteli vierestä että tehot nousevat vielä ja kertoi jäljellä olevan ajan. Se oli hyvä, sillä lopussa en jaksanut tai uskaltanut edes katsoa miten watit kehittyvät ja aika matelee. Viimeiset minuutit tuntuivat uskomattoman pitkiltä!

Ensi kerralla täytyy lähteä vähän rohkeammin liikkeelle. Nytkin pääsin kyllä maksimisykkeisiin lopussa, mutta alussa olisin voinut ajaa ehkä hieman kovemmilla tehoilla ja saada tulosta siten hieman hilattua ylöspäin.