#Lukuhaaste

Minulla on uusi ihastus: Kindle-lukulaite. Se mahtuu hyvin käsilaukkuun, ja yhteen laitteeseen voi tallentaa yli 1000 kirjaa. "Never be without a book" lukee Amazonin sivulla; mikä ihana ajatus! Kindleä on helppo lukea illalla sängyssä ja aamulla bussissa. Siinä ei myöskään enää tarvitse taittaa sivuja hiirenkorville, koska laite muistaa viimeisimmän sivun. Sekin on kätevää, ettei kirjan sivumäärä vaikuta lukukokemukseen, kuten paksujen painettujen kirjojen kohdalla usein käy.

Tänään junassa kotimatkalla. Ei ollut tylsää.

Jo jonkun aikaa olen kerännyt Amazoniin kirjoja toivelistalle, ja nyt sitten ostelen niitä sitä mukaa kun saan edellisen luettua. Yllättävän monesta paikasta kirjasuosituksia löytyy melkein etsimättä; Twitteristä, lehdistä, blogeista nyt ainakin. Viimeksi lisäsin listalle Naomi Kleinin ilmastonmuutoksesta kertovan kirjan "This Changes Everything: Capitalism vs. The Climate." Kirjasta oli arvio Hesarissa toissapäivänä, siitä se jäi mieleen.

Kirjoja voi myös lainata toisille Kindle-käyttäjille, mutta tämä ominaisuus on vielä testaamatta. Näköjään tulossa on myös "Family Library", jolla voisi jakaa kirjat puolison kanssa. Vaikka olenkin lukenut aika paljon kirjoja engalnniksi jo ennen Kindleä, arvostan korkealle sen sanakirjaominaisuuden: sanaa sormella painamalla lukulaitteeseen aukeaa sanakirja. Kätevää!

Kirjaa lukiessa aika ei tunnu menevän samalla tavalla hukkaan kuin esimerkiksi nettiä selatessa. Twitter ja Facebook tuntuvat siihen verrattuna melkoiselta silpulta ja sälältä, josta ei jää kuin epämääräisen levoton ja ehkä vähän tyytymätönkin olo. Kirjaan pitää keskittyä ihan eri tavalla, ja hyvä kirja vie mennessään jopa niin, että välillä toivoisin työmatkani olevan vähän pitempi.

Karo Hämäläinen julistaa Suomen Kuvalehdessä lukuhaasteen, jossa luetaan kaunokirjallisuutta 30 sivua päivässä. Sivut saa lukea useassa erässä. En ole nyt viime päivinä tarkkaillut lukemiani sivumääriä, mutta uskon helposti pääseväni tuohon 30 sivuun päivässä. Kokeile sinäkin!

Sporttiviikonloppu

Meillä oli muutaman kaverin kanssa nyt viikonloppuna pieni "varjoleiri". Sporttiohjelma alkoi eilisaamuna Leppävaaran urheilukentältä klo 9 juoksutekniikkatreenillä. Alkuun juoksimme rataa ympäri joitakin kierroksia, sitten kokeilimme vähän korkeampaa kadenssia ja lopun aikaa teimme lähes kaikki muistamamme juoksutekniikkatreenit kolmeen kertaan. Vähän leikittiin aidoillakin ja kuopaisujuoksu tuntui yhtä vaikealta kuin ennenkin, mutta kivaa oli.

Seuraava eventti oli uinti Mäkelänrinteessä. Siellä oli vähän ennen puoltapäivää yllättävän väljää, ja saimmekin melkein heti oman radan, kun radalla ollut rouva vaihtoi viereiselle radalle ilmeisesti kyllästyttyään ohitettavana olemiseen. Olin ottanut meille yhden aikaisemmin syyskuussa Kristan treeneissä uimani ohjelman mukaan, ja melkein koko programmi tulikin uitua. 

Uinnissa olen ehkä parhaiten huomannut sen, miten ahkeralla harjoittelulla voi oppia vaikeitakin asioita. Yksi hyvä esimerkki on sculling selällään (killeri), jossa edetään selällään varpaat menosuuntaan niin, että käsillä työnnetään vauhtia pään takaa. Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa uintitreeneissä joitakin vuosia sitten, ja silloin suunta oli lähinnä alaspäin pohjaa kohti. Tuntui toivottomalta. En osannut olla potkimatta jaloilla, vaikka se vei minua ihan väärään suuntaan. Otin tavoitteekseni opetella tämän jutun, ja kovalla harjoittelulla se sitten lopulta onnistui. Nyt sitten briljeeraan taidollani aina kun mahdollisuus on.

Uintitreenin jälkeen ajoimme autolla Haltiaan syömään. Aika hyvä nälkä olikin jo kaikilla, ja Haltian buffetlounas (16 eur) oli maineensa veroinen. Ehkä ne jälkkäripannukakut makusiirappeineen olisi kuitenkin voinut jättää väliin, sillä heti ruuan jälkeen lähdimme Haukkalammelle juoksemaan. 

Haukkalammella oli yllättävän paljon porukkaa, mutta onhan metsässä tilaa juosta. Puolitoista tuntia pyörimme siellä polkuja ja sorateitä. Parit hienot portaatkin löysimme, ja kerran polku päättyi yllättäen suolle. Löysimme kuitenkin takaisin parkkipaikalle juuri silloin kuin pitikin, puolentoista tunnin juoksun jälkeen.

Melko uusilta näyttävät portaat.

Pitkospuutkin olivat hienossa kunnossa.

Illalla oli ohjelmassa venyttelyä, saunomista ja ruokailua. Jotenkin sain taas vatsan syötyä liian täyteen, vaikka yritin varoa ähkyä. Oli vaan taas niin kamala nälkä ja paljon hyvää ruokaa.

Tänään sunnuntaina kävimme maastopyöräilemässä. Teimme tärskyt Leppävaaraan, ja ajoimme sieltä  minulle ihan uusia metsäreittejä Laaksolahteen, Bemböleen ja Pirttimäkeen. Tosi kivoja polkuja löytyi ja onnistuin vähän jopa haastamaan itseäni ajamaan hankalammistakin paikoista. Pikku hiljaa sitä oppii ja tulee rohkeammaksi. Pirttimäessä kävimme kahvilla ja herkuilla.

Tässä kiinnitettiin irtoamassa ollut takapyörä (!) takaisin kunnolla runkoon.

Tänään sain kaverilta tosi hyvän (mutta äärimmäisen simppelin) vinkin: jyrkässä ylämäessä kannattaa laittaa kädet vähän koukkuun ja vetää tankoa taaksepäin. Olen kerran kaatunutkin Nuuksiossa, kun minulla on ollut tapana vetää ohjaustankoa ylöspäin ylämäessä. Silloin se etupyörä tietysti nousee aika helposti ilmaan ja pyörä kuljettajineen kellahtaa kumoon. Nyt pääsin ajamalla ylös Kasavuoren rinteenkin!

Poluilla juoksemisessa ja maastopyöräilyssä on paljon samaa, kun pitää keskittyä koko ajan katsomaan, mihin jalkansa laittaa tai etupyöränsä ohjaa. Aika kuluu ja matka taittuu kuin huomaamatta.

Nyt mennään!

On kyllä tosi mukavaa aloittaa joku uusi harrastus, kun heti alussa oppimiskäyrä on niin jyrkkä ja melkein joka kerralla oppii jotain uutta. Nyt en oikein tiedä odotanko tänne etelään enemmän valkoista vai mustaa talvea. Jos tulee lunta, pääsee hiihtämään ja jos ei, maastopyöräilykausi jatkuu ja jatkuu.

Juoksuklubi

Viime keskiviikkona oli taas Juoksuklubin treenit. Lähdin Olariin suoraan töistä, ja näin jälkiviisaana on helppo todeta, että enemmän olisi päälle voinut pukea. Ainakin yksi fleece olisi välissä pitänyt vielä olla, kun Siperiasta oli päivän aikana alkanut puhaltaa todella kylmää ilmaa ja päällä oli se ohuempi juoksutakki.

Paikallaan hyppely onneksi vähän auttoi lämpimänä pysymisessä, mutta kunnolla kroppa lämpeni vasta parinkymmenen minuutin hölkkäilyn jälkeen. Jonkun aikaa juostuamme pysähdyimme tekemään lyhyet venyttelyt ja vähän juoksutekniikkatreeniä ennen päivän varsinaista treeniä.

Kuva: Kim Mandelin.

Se oli sellainen, jonka voisi helposti tehdä itsekin:

• 2000 m PK1
• 1000 m PK2 
• 800 m VK1
• 600 m VK2
• 3x200 m VK2+

Ensimmäiset pidemmät vedot juostiin siis peruskestävyyssykkeillä aerobisen kynnyksen alapuolella, ja seuraavat sen yläpuolella. Maksimiin asti ei kuitenkaan vedetty. Vetojen väleissä oli aina parin minuutin palautukset paikallaan seisten tai kevyesti hölkäten.

Sykemittarini vyö on ollut jo pitkään rikki, eikä se näyttänyt oikeita lukemia, joten juoksin tunteella, kuitenkin mieluummin liian hitaasti kuin liian kovaa. Yhteensä lenkillä tuli juostua kymmenisen kilometriä. Heti seuraavana päivänä kävin ostamassa uuden sykevyön, joten jatkossa sykkeen mukaan juokseminen onnistunee paremmin. 

Kiva on juosta vähän kovempaa silloin kun juoksee. Myös tekniikkatreeneistä tuntuu olevan paljon iloa ja hyötyä, ja ohjatussa porukassa niitä tulee myös tehtyä useammin kuin itsekseen. Juoksuklubilla olisi myös pitkä lenkki aina sunnuntaisin, mutta sinne en ole vielä ehtinyt mukaan ja ensi sunnuntaiksikin on jo muuta ohjelmaa sovittuna.

Rennosti kahdestaan

Meillä on ollut vähän erilainen pitkä viikonloppu, kun lapsoset ovat olleet omilla teillään; toinen Nepalissa trekkailemassa ja toinen Turussa viettämässä syyslomaa. On jotenkin rennompaa olla kotona kahdestaan. Ehkä se johtuu siitä, ettei tarvitse miettiä lasten syömisiä, aikatauluja tai muita juttuja lainkaan, vaan voi välillä tehdä ihan mitä itseä huvittaa. Ehkä heilläkin on vastaava fiilis, kun me vanhemmat olemme poissa kotoa, mene ja tiedä. Molempia on kuitenkin jo kova ikävä, onneksi saamme tyttären kotiin jo tänään.

Liikunnan suhteen viikko on soljunut tuttuja uomiaan. Torstaina kävin seuran uintitreeneissä Pirkkolassa, perjantaina töissä pyörällä ja vielä kuntopiirissä illemmalla. Pyöräilykeli oli ihan mielettömän hieno, ja ajoin kotiin pitempää reittiä rantoja pitkin. Vasta Lehtisaaressa maltoin pysähtyä ottamaan kuvia. Tällaista oli:

Työmatkalla.

Lauantaina kävimme Peten kanssa maastopyörillä etsiskelemässä polkuja Espoon Keskuspuistossa. Yllätyimme molemmat, miten paljon ja helposti niitä löytyi, useimmat vielä ihan näillä heikoillakin maastoajotaidoilla ajettavia. Kalliolla oli kylmän yön jäljiltä paikoin jäistä, mutta ilman suurempia haavereita selvisimme ja oli todella kivaa. Kerran sain kyllä mojovan iskun polkimesta oikeaan sääreen, kun tuli äkkipysähdys.

Olarin kallioilla.

Se pieni haaste Olarissa ajamisessa oli, että ihan itsestäänselvää hyvää kahvittelupaikkaa ei tullut mieleen ennenkuin keksimme Cafe Mellstenin Haukilahden rannassa. Haukilahteen ajettaessa iäkkäämpiä sauvakävelijöitä ja muita ulkoilijoita tuli vastaan niin paljon, että Pete tokaisi siellä ajamisen olevan kuin vanhainkodin pihamaalla. Olin jo ehtinyt ajatella samaa.

Viereisessä venesatamassa oli ohut jääriite. Jännä ääni kuului, kun alumiinivene siitä puski läpi ja jätti jälkeensä vanan avovettä.

Paljon veneitä vielä nostamatta.

Kahvila oli onneksemme vielä auki ja saimme eteemme tosi hyvät tomaatti-mozzarella -toastit. Niiden voimalla jatkoimme kotiin Rantaraittia Westendin, Karhusaaren ja Otaniemen kautta.

Haukilahden ranta.

Tällä pyöräreissulla kokeilin ensimmäistä kertaa uusia polkimia ja klosseja. Ensimmäiset kokemukset ovat todella positiivisia - kengän sai survaistua polkimeen kiinni tosi helposti ja nopeasti, eikä poljinta tarvinnut kääntää oikein päin tai oikeaan asentoon muutenkaan. Polkimen keskellä on pieni "vispilä", joka pyörii ympäri ja klossi voi kiinnittyä mihin tahansa kahteen neljästä lenksukasta (paremman sanan puutteessa).

Klosseja ei olsi tarvinnut ostaa erikseen, sillä poljinpaketissakin oli sellaiset. (Ja se lukee kyllä tuolla tuotekuvauksessakin, oh well). No, nyt on sitten jo yhdet varalla. Ne ovat messinkiä ja voivat kulua aika nopeasti.

Tässä vähän tarkempi kuva polkimesta ekan reissun jälkeen:

Loppukevennyksenä kuva viime keskiviikon kalenterista. Luen päivän aiheen joka aamu hampaita harjatessani, ja illalla huomasin, että joku oli liittänyt siihen oman kommenttinsa. Pete on meillä tarkin astioiden huuhtomisesta, siitä tiesin että tytär oli se joka näki niin paljon vaivaa, että haki kylppäriin kynänkin ja kirjoitti painavat sanansa.

Testijuoksu 5 km

Espoon Tapioiden Juoksuklubissa päästiin eilen juoksemisen ytimeen, kun ohjelmassa oli testijuoksu Otaniemen kentällä. Matkaksi sai valita joko kympin tai vitosen. Valitsin vitosen, kun se on lyhyempi ja menisi nopeammin ohi. Ennen kisaa kävin kotona taas itseni kanssa pienen vuoropuhelun siitä, miksi sinne pimeään ja tuuliseen säähän lähteä pitää itseään kiusaamaan.

Olen tänä syksynä tykännyt todella paljon juosta tavoitevauhdin mukaan. Olen konffannut sykemittarini näytön niin, että siinä näkyy vain kokonaisaika, vauhti ja kellonaika. Syksyn kisoissa, maratonilla, puolimaratonilla ja eilen vitosella, olen lähdöstä maaliin katsonut vain vauhtia ja jättänyt sykkeen kontrolloinnin kokonaan. Juoksukisoissa tämä tuntuu toimivan minulla hyvin.

Vitosella lähdin juoksemaan viiden minuutin kilsavauhtia. Aika tasaisesti nakuttelin kilsat kellon mukaan vähän alle viiden minuutin, mutta kun GPS näytti vähän liian lyhyttä matkaa, loppuaika painui 25 minuutin päälle (25:14). Keväällä on suunnitelmassa toinen testikerta, ja silloin olisi kiva juosta sen alle!

Juoksu tuntui ihan hyvältä, ja aina kun vauhti näytti hiipumisen merkkejä yritin lisätä pökköä pesään. Parisataa metriä ennen maalia yritin pientä loppukiriäkin. Olisin ehkä aloittanut loppukirin aikaisemmin, jos olisin tiennyt, että Pete juoksi minut melkein kiinni ollessaan viimeisellä kierroksella. Ohitus jäi kuulemma 10 metrin päähän ja hyvä niin!

Älä katso itseäsi, katso taivasta

niin sanoo pelastuslaitoksen mies kolarissa loukkaantuneelle Kari Hotakaisen romaanin Luonnon laki alussa. Jonnekin mieleni pohjalle lause on kirjasta jäänyt, ja tullut nyt syksyllä mieleeni moneen otteeseen, paljon kevyemmissä ja vähemmän vaarallisissa yhteyksissä tosin. Olen huomannut ajattelevani sitä aina, kun juostessa tai pyöräillessä pää alkaa väsyn yllättäessä tai muuten roikkua ja katse hakeutuu alaspäin omiin jalkoihin. Ja siitä on kyllä ollut apua, ainakin vähän aikaa muistan taas katsoa eteenpäin ja pitää asennon paremmassa kuosissa.

Tällä viikolla on taas ollut mantralle käyttöä. Alkuviikosta pyöräilin pari kertaa töihin, ja keskiviikkona menimme Peten kanssa ensimmäistä kertaa Espoon Tapioiden juoksuklubin treeneihin. Meitä oli parisenkymmentä. Ensin vähän verrattiin, sitten tehtiin juoksutekniikkaharjoituksia ja lopuksi vielä pieni intervallitreeni nousevilla vauhdeilla. En tiedä mikä painoi jaloissa, mutta parissa viimeisimmässä vedossa putosin porukasta, eikä auttanut edes se taivaan katsominen.

Torstain uintiin lähtiessäni ja väsymystä valitellessani sain Peteltä hyvän mantran "Swim like you mean it". Se jäi mieleen ja auttoi jaksamaan. Alkuverran jälkeen uimme mieleenpainuvan koordinaatioharjoituksen neljästi:

25 m vaparin käsiveto, delfiinipotkut
25 m selkää
25 m rintauinnin käsiveto, vaparin potkut
25 m vaparin käsiveto, rintauinnin potkut
150 vaparia

Varsinkin nuo pari viimeistä yhdistelmää tuntuivat vaikeilta, etenkin kun en oikein saanut hengitystä rytmitettyä sujuvasti. Siitä sisuuntuneena uin saman pätkän itsekseni uudelleen lauantaina Märskyssä, ja silloin se sujui jo vähän paremmin.

Viikko huipentui tänään maastopyöräajeluun Peten kanssa. Ajoimme Espoon keskuspuistoon Olariin, ja sieltä edelleen Bemböleen, Oittaalle ja Pirttimäkeen pullalle. Aina välillä teimme pieniä puikahduksia poluille ja kallioille vähän vaativampiin maastoihin. Nyt tuntuu jo turvallisemmalta ajaa jalat kiinni klosseissa kuin ilman niitä. Ongelmaksi onkin muodostunut maastopyöräni polkimet, joissa klossi on vain toisella puolella. Ylämäessä ja monessa muussakin paikassa kengät pitäisi saada nopeasti paikalleen eikä aikaa juurikaan ole käännellä poljinta sopivaan kulmaan. Pitää varmaan tilata uudet polkimet: sellaiset pienemmät, joissa klossi on molemmilla puolilla. Ne eivät pienemmän koonsa vuoksi varmastikaan kolahtele niin herkästi kiviinkään kuin nämä nykyiset.

Tässä yksi kuva soisesta maastosta, jossa sai vääntää kampia ihan kunnolla päästäkseen eteenpäin:

Tilasin viime viikolla Amazonista Kindle-lukulaitteen ja se toimitettiin maanantaina. Se on ihana! Olen kerännyt kirjojen toivelistaa Amazoniin jo jonkin aikaa, ja ensimmäiseksi listalta tilasin Sami Inkisen blogissaan suositteleman Laura Hillebrandin kirjan Unbroken.  Se on niin hyvä, että bloggaaminenkin on tällä viikolla jäänyt vähemmälle. Toivelistallani on vielä parisenkymmentä mielenkiintoista kirjaa, ja aina kun Amazonissa surffaillessa niitä löytyy lisää.

Ruokajuttuja

Olen aika huono keksimään, mitä tänään syötäisiin. Usein tulee tehtyä niitä samoja ruokia kerta toisensa jälkeen. Joskus lasten ollessa pieniä kokeilin pariinkin otteeseen"uusien ruokien viikkoa", jolloin valitsin uusia kokeiltavia ruokaohjeita viikon joka päivälle. Valitettavasti se päättyi aina viimeistään keskiviikkona, kun lapset halusivat palata vanhoihin tuttuihin resepteihin. Toinen heistä tuntuu lisäksi olevan varsinainen supermaistaja, joka ei tykkää sitruunasta, omenasta, fetasta, pullasta jne.

Pari kertaa olen tilannut viikon ruokatarvikkeet Middagista, ja ne ovatkin olleet mukavia ja helppoja viikkoja ruuan suhteen. Raaka-aineet viiden päivän aterioihin neljälle hengelle tuodaan kotiovelle maanantai-iltana, ja loppuviikko onkin helppoa ohjeiden noudattamista. Ohjeet ovat sellaisia, että lukiolainenkin saa halutessaan ruuan pöytään. Muutama hyvä Middagin resepti on jäänyt pysyvään repertuaariin.

Uusin kokkausinspiraation lähteeni on Soppa365-verkkopalvelu, jossa on aika paljon hyviä, tuoreita reseptejä mm. Sanoma Magazinesin lehdistä. Niistä parhaat voi tallentaa omaan keittokirjaan, joka on kännykässä kätevästi aina mukana. Uusien reseptien selailu on mukavaa ajanviihdettä kotimatkalla junassa tai bussissa, ja ruokaohjeet tarvikelistauksineen ovat aina kaupassakin käden ulottuvilla.

Voin lämpimästi suositella mm. piparjuurella maustettua kylmäsavulohimunakasta. Olen tehnyt sitä jo monta kertaa, ja se on kerta kerran jälkeen todella hyvää! Laitan siihen kaksi 100 g rasiaa piparjuurituotejuustoa ja kokonaisen vihreän chilin puolikkaan sijaan. Munakas on todella helppotekoinen ja ennenkaikkea niin nopea tehdä, että sen valmistumista jaksaa juuri ja juuri odottaa treeninkin jälkeen.

Myös tomaattikeitto on herkullista, samoin kuin tänään kokkaamani raikkaan makuiset broileripihvit. Nyt vaan jännitän, huomaako supermaistaja niistäkin sen omenan...

Seuraavaksi aion opetella käyttämään ruuan verkkokauppoja! Jotenkin se Citymarketin/Alepan/minkä tahansa kaupan käytävillä kiertely ja kassalla jonottaminen tuntuu kovin vanhanaikaiselta toimintamallilta: kierrellään hehtaarihallin käytävillä, kerätään hyllyistä tavarat kärryyn, ladotaan ne kaikki yksitellen kassalla liukuhihnalle ja pakataan sen jälkeen vielä kerran omiin kasseihin. Kamalaa ajan ja oman energian tuhlaamista! Paljon kivempaa ja oman ajan tehokkaampaa käyttöä olisi saada kaikki omalle ovelle toimitettuna ilman turhaa kaupassa kiertelyä.

1/2 Itämerimaraton 1:58:37

Aamulla ajelimme Peten kanssa Hankoon sateessa. Vähän alkoi mietityttää se lyhyissä kamppeissa juokseminen, mutta ei sille ajatukselle kannattanut montaa ajatusta suoda kun mitään vaihtoehtoisia varusteita ei tullut pakattua mukaan. Pikku hiljaa Hankoa lähestyttäessä sade kuitenkin lakkasi ja sää alkoi selkiytyä.

Siinä autossa juttelimme, että olimme molemmat käyneet Hangossa aikaisemminkin; minä joskus lukiossa luokkaretkellä ja Pete armeija-aikoina kun oli varusmiehenä Russarön linnakkeessa Hangon edustalla. Molemmista kokemuksista on jo yli 25 vuotta, mutta muistoissa oli kyllä ainakin minulla hienoja hiekkarantoja ja kauniita puutaloja.

Löysimme perille kisakansliaan helposti viitoituksen ansiosta ja parkkeerasimme auton kisakeskuksen viereen. Ehdin jälki-ilmoittautumaan puolikkaalle lähes jonottamatta. Samaan 65 euron hintaan olisi kuulemma saanut myös kaksi kertaa pitemmän matkan juostavaksi, mutta en tarttunut tarjoukseen.

Ennen maratonin lähtöä kävimme kävelemässä rannalla. Aamu oli todella kaunis, lähes tyyni. Välillä aurinkokin pilkahteli pilvien takaa ja lämmitti mukavasti. Maisemat olivat ihan uskomattomat!

Kävelyn ja lyhyen verrailun jälkeen Pete starttasi maratonille klo 12, ja minä puolikkaalle tuntia myöhemmin. Molemmat lähtöpaukut ampui Hangon oma poika Kasmir, ei kuitenkaan missään vaiheessa laulaa luikauttanut sitä kesän hittiään.

Lähdin juoksemaan tavoitteena kahden tunnin alitus. Ekat kilsat juoksin aavistuksen liian kovaa, mutta olihan siinä vielä matkaa himmailla. Reitin alkupuolella juostiin pitkät pätkät ihan rannan tuntumassa todella upeissa maisemissa. Ruuhkaa ei ollut lähdön jälkeen yhtään missään, mutta matka alkoi kyllä tuntua ekan, noin viiden kilsan kohdalla olleen huoltopisteen jälkeen. Jalat tuntuivat väsyneiltä, ja oli sellainen tunne että olisi pitänyt pystyä juoksemaan kovempaa. 

Reitillä juostiin aika pitkiä pätkiä maantien laitaa, mikä tuntui jaloissa. Juoksualusta oli kova ja usein kalteva. Toisaalta ei tarvinnut kääntyillä ja usein reittiä ja muita juoksijoita näki edessä melko pitkälle. Petellä oli kuulemma maratonilla ollut yksinäisempää. Kymmenen ja viidentoista kilsan kohdalla otin geelit ja huoltopisteiltä vettä. Geelien syömisestä meni molemmilla kerroilla todella nopeasti positiivisia viestejä aivoihin, ja jalat alkoi taas nousta vähän rivakammin.

Reitin loppupuolella juostiin taas hetken aikaa rannan tuntumassa leirintäalueella upeissa maisemissa. Viimeiset kilsat tuntuivat loivalta ylämäeltä, en ole varma oliko niin vai tuntuiko se vain siltä. Viimeiset 150 metriä maaliin oli kyllä mukava alamäki. 

Ennen lähtöä olin ajatellut, että yritän kiristää vauhtia 10 kilsan jälkeen, mutta matkan varrella lykkäsin vauhdin kiristämistä koko ajan eteenpäin. Lopulta yritin vauhdinnostoa vasta viimeisillä kilometreillä, vaikka koko ajan tuntuikin siltä, että alle kahden tunnin tavoite onnistuu kyllä. Lopulta jäi vähän pelivaraakin, loppuaikani oli 1:58:37. 

Jutttelin Peteä odotellessani yhden liikenteenohjaajan kanssa ja kyselin hyvää ruokapaikkaa. Hän suositteli kivaa På kroket -ravintolaa satamassa, ja sinne lähdimme Peten tultua maaliin (3:55 ja osia) ja käytyämme suihkussa. Olipa kivaa kun tuli lämmintä vettä, eikä jääkylmää kuten usein triathlonkisoissa!

Itämerimaraton oli meille molemille kauden viimeinen kisa, ja nyt meillä alkaa ylimenokausi. Sen aikana ei treenata tavoitteellisesti vaan enempi fiilispohjalta. Ihan mukavaa vaihtelua sekin, ja kroppa saa vähän levätä.

Mitä päälle puolikkaalle

Aika paljon kevyemmällä valmistautumisella olen lähdössä huomiselle puolimaratonille Hankoon kuin pari viikkoa sitten kokonaiselle Espooseen ja se on tietysti ihan ok. Tiistai-aamuna kävin pienellä aamulenkillä ja eilen torstaina Heltrin uintitreeneissä Pirkkolassa. Työmatkan takia parina yönä nukuin vähän normaalia vähemmän ja huonommin, mutta eiköhän tässä ihan kohtuullisessa juoksukunnossa olla kuitenkin.

Hankoon on huomiseksi luvattu puolipilvistä ja 13 astetta. Mietin, että juoksisinko lyhyissä hihoissa ja lahkeissa kuten Espoossakin, kun oli pari astetta lämpimämpää. Avuksi löytyi Runner's Worldin What to Wear -sovellus. Näpyttelin sinne olosuhteet ja muut suureet, ja vastauksesi tuli

• aurinkolasit
• juoksutoppi
• hihaton juoksupaita
• shortsit
• juoksukengät
• aurinkorasva

Lyhyillä siis mennään. Listalta jätän pois aurinkorasvan ja lasit, ne kun taitavat olla lokakuussa vähän liioittelua, vaikka Suomen etelässä ollaankin. Listan ulkopuolelta otan mukaan lempilippiksen ja kisahameen. Ja juoksupaidassani on kyllä hihat.

Energiasuunnitelma on simppeli: yksi geeli noin varttia ennen lähtöä, juoksun aikana vettä joka huoltopisteeltä ja geelit noin 45 min ja 75 min juoksun jälkeen. 

Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista huomenna paikan päällä klo 9-11. Pete lähtee maratonille klo 12, minä puolikkaalle tuntia myöhemmin. Mieluummin juoksen puolikkaan siinä Peteä odotellessa kun seisoskelen vastaavan ajan radan varrella. Kiva, että aikataulut natsaavat näin sopivasti.

Koska maratonista on vain kaksi viikkoa, en uskalla laittaa mitään aikatavoitetta. Voi olla ettei juoksu kulje kamalan hyvin tai sitten voin yllättyä positiivisesti. Lähden juoksemaan noin kahden tunnin vauhtia, 5:40 per kilsa ja katson miten kauan sitä sitten jaksan.