Karkkia evääksi?

Viime lauantaisen Wattbike-testin jälkeen putosin pieneen väsymyskuoppaan, ja jätin väliin mm. sunnuntain pitkän lenkin. Tälläkin viikolla pidin yhden ylimääräisen lepopäivän, ja olo tuntuu jo paremmalta. Olen nyt mittaillut joka aamu ortostaattista sykettä ja aloin uudelleen maksaa Omegawavenkin kuukausimaksua, kun halusin sitäkin kokeilla muutaman kuukauden tauon jälkeen. Mittauksissa kaikki oli ok.

Meillä on Peten kanssa kerran yhtenä jouluna joskus vajaat kolmekymmentä vuotta sitten loppuneet suklaat kesken, ja siitä lähtien olen pitänyt huolta siitä, että niitä riittää kaikille päiville. Useimpina jouluina olen vähän liioitellutkin, niin myös tänä vuonna. Suklaata on vieläkin ihan liikaa jäljellä, vaikka parhaamme olemme tehneet sen syömiseksi. Ei vaan enää tipu.

Onneksi Puolustusvoimat suosittelee alokkaille mukaan otettavaksi karkkia kaiken muun tärkeän lisäksi:

Alokasliite

Lista tarpeellisesta.

Asevelvollisemme sai joululahjaksi sissipuukon ja uuden rannekellon, jossa on myös valo. Partioaitassa tiesivät kertoa, että aika moni ottaa mukaan myös merinovillaiset alusvaatteet. Pojallamme sellaiset oli onneksi hankittu jo vaellusreissua varten.  Minulle oli ihan uusi juttu, että  inttiin saa ottaa omat alusvaatteetkin. Aika monta muutakin uutta inttiin liittyvää asiaa tulee minulle varmasti tutuksi seuraavan kahdentoista kuukauden aikana. Sen ehdin jo jostain lehdykästä lukea, ettei intin vaatteita saa pestä kotona. Hyvä.

Ihmettelen kyllä vielä tuota karkkia ja muuta evästä -kohtaa. Karkki ei minusta ensinnäkään ole mitään "evästä", ja sen mukaan pakkaaminen omalle lapselle nuorelle tuntuu oudolta. Kaikki nämä vuodet olen pyrkinyt pikemminkin minimoimaan hänen syömänsä karkin määrää. Viime vuosien aikana ohjaava vaikutukseni on tietysti jo melkoisesti heikentynyt ja hän on tehnyt itse omat päätöksensä syömisistään ja juomisistaan. Poika itse pitää suklaata ihan kelpo eväänä pitkille marsseille. Yritän vielä saada häntä vaihtamaan suklaat energiapatukkoihin tai geeleihin. Kai ne edes vähän vähemmän haitallisia ovat kuin karkit.

Kävimme tänään Peten kanssa hiihtämässä Oittaalla. Olimme lähes ensimmäiset ihmiset ladulla, kun lähdimme hiihtämään pari minuuttia ennen yhdeksää. Joka kierroksella porukkaa tuli lisää, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Koneella tehtyä latua oli ehkä yksi kilsa, mutta neljän kilsan metsälenkin pystyi kyllä hiihtäen kiertämään vaikkei metsässä niin hienoa latua ollutkaan. Hiihdin reilut 20 kilsaa, jonka jälkeen juoksin vielä vartin.

Aamu sarastaa lähdön hetkellä.

Uutta latua tulee!

Muistin kyllä että hiihtäminen on ihanaa, mutta silti se ihanuus yllätti! Toivottavasti saadaan pian paljon lisää lunta ja parempia latuja. Minulla on tänä vuonna kasassa 190 hiihtokilsaa, ja olisi kiva saada 200 rikki ennen vuodenvaihdetta.