Taas testissä

Harjoitusohjelmassa oli lauantaina Wattbike-testi; 20 minuuttia tasaisella teholla niin kovaa kun jaksaa. Viime torstaina uintireissun yhteydessä olin jo varannut Petelle ja minulle Wattbiket Pirkkolasta lauantaina klo 10-11.30. Ilmeisesti jonkun verran päällekkäisyyksiä on ollut, kun varaussysteemiin on päädytty. Minusta se on hyvä juttu, kun tietää pyörän varmasti olevan käytettävissä juuri silloin kun haluaa. Wattbikeja on Pirkkolassa yhteensä kolme, ja niillä pääsee ajamaan maksamalla kuntosalimaksun 7 euroa. Samaan hintaan pääsee vielä kuntosalille ja uimaan. Aika hyvä diili.

Aikaisemmin olen ajanut Wattbikella maastopyöräkengilläni mutta ne eivät enää klossien ja polkimien vaihdon jälkeen sovikaan. Nyt piti siis ottaa mukaan omat polkimetkin, mutta se kävi kätevästi kun Pete irroitti ne maantiepyörästäni. (Testin jälkeen opettelin irrottamaan ja kiinnittimään ne itsekin.)

Pirkkolassa olikin tuttua ja mukavaa seuraa polkemassa, joten kaikki kolme pyörää olivat pian käytössä. Polkimet paikalleen, tuuletin päälle, musat korviin ja ajamaan. Tässä lyhyesti testiskripti:

Nyt kun olen vähän enemmän jo trainerilla ja Wattbikellakin ajanut, osasin välttää ensimmäisellä kerrallani tekemäni virheen: ajoin tuon 3 minuuttia ihan oikeasti nupit kaakossa, urku auki ja täysillä niin kovaa kuin vain ikinä jaksoin. Silloin itse testi päättyi 10 minuutin jälkeen kun voimat loppuivat. Nyt yritin enemmän ajatella tuota "löysät pois" -ajatusta, ja pidin watit kolmen minuutin ajan reilusti yli kahdensadan, kun viimeksi 20 minuutin testin jaksoin ajaa keskiarvolla 181 W. 

Kuvan otti Pete, joka paransi omaa tulostaan reilusti.

Pete ajoi oman testinsä loppuun ennen minua ja ehti ottaa pari kuvaa testin viimeisistä minuuteista. Yllä olevassa kuvassa näkyy parikin minulle tärkeää juttua: siskon antama hiuspanta, jossa lukee 

I think I can 

I think I can

I think I can

ja se kuvaa aika hyvin nykyisiä fiiliksiäni IM-matkan suhteen. Täytyy uskoa, että pystyy, vaikka sitä pitäisi itsellekin vähän vakuutella.

Toinen tärkeä juttu on oikean käden keskisormessa oleva mummini vihkisormus. Isovanhempani ehtivät olla naimisissa yli 60 vuotta, ja nyt joulukuussa olen heitä taas paljon muistellut. Mummi nukkui pois pari vuotta sitten marraskuun lopulla ja papan syntymästä tuli 3. joulukuuta kuluneeksi 100 vuotta. He olivat molemmat myös sotaveteraaneja, ja olleet siksikin mielessä paljon nyt kun Talvisodan alkamisesta on kulunut 75 vuotta ja poikamme on aloittamassa oman varusmiespalveluksensa tammikuun alussa.

Noh, takaisin itse testiin. Testin alkupuolen sain pidettyä watit viimekertaista korkeammalla, mutta sitten alkoi tahti hiipua niin, että päädyin lopulta ihan samaan tulokseen kuin vuosi sitten: 181 W. Olin tietysti vähän pettynyt, kun aina olisi kiva parantaa. Tiesin kuitenkin jo aloittaessani testiä, ettei olo ollut ihan paras mahdollinen. Keskiviikkoiset juoksutreenit ovat olleet kohtuullisen kovia, takana on pari vähän huonommin nukuttua yötä ja palautuminen on ehkä jäänyt vähän vajaaksi.

Päätin pitää tänään ylimääräisen lepopäivän ja aloittaa nyt ihan oikeasti ortostaattisen sykkeen mittauksen. Aion kokeilla sitä tämän ohjeen mukaan ja merkkailla tulokset ylös joka aamu. Noin vuosi sitten innostus kesti muutaman päivän, toivottavasti nyt jaksan motivoitua vähän pitempään. Omegawaveakin olen kokeillut, mutta luovuin siitä hieman ristiriitaisten lukemien johdosta. Ehkä tällainen vähän simppelimpi metodi olisi riittävän hyvä. Viime päivinä olen tuntenut vähän rytmihäiriöitä. Vuosi sitten tehtyjen tutkimusten perusteella tiedän, että ne ovat vaarattomia, mutta niitä näyttää tulevan minulle, kun treeni on mennyt enempi rasituksen puolelle. Lepäillään nyt sitten!