Tonnin vetoja

Keskiviikon Juoksuklubissa on nyt pari kertaa juostu tonnin vetoja Esport Arenalla. On niitä klassikoita tainnut treeniohjelmassa olla joskus ennenkin, mutta silloin olen juossut ulkona hiekkatiellä ja vain katsonut matkan suunnilleensykemittarista. Radalla se meno on vähän brutaalimpaa, kun ilma on kuiva, alusta tosi kova ja matkakin ihan metrilleen oikein.

Viime viikolla vetoja piti juosta yhteensä viisi, nousevalla vauhdilla tietenkin. Palautus oli parin minuutin kävely maalista lähtöpaikalle. Porukka jaettiin tasavauhtisiin porukoihin, ja sitten vaan juostiin. Kolme ensimmäistä meni nousevilla vauhdeilla kuten pitikin (4:46, 4:36, 4:33) mutta kaksi viimeistä meni vain sekunnin kovempaa (4:32, 4:32).

Takakaarre, vasemmalla kuntosali.

Aah, loppusuora!

Eilen juostiin taas kolme tonnin vetoa ja sitten vielä kahdesti 600 m ja kolme kertaa 200 m. Ennen näitä kovempia juoksuja tehtiin todella perusteellinen lämmittely- ja koordinaatiotreeni. Eniten lämmöllä muistelen takaperin tehtyä aitakävelyä. En ajatellut etten osaa, vaan että haluan oppia... 

Tonnit menivät vähän kovempaa kuin edellisviikolla, mutta niitä olikin vain kolme. Ajat olivat 4:41, 4:31 ja  viimeisellä alitin oman haamurajani, kun kello pysähtyi aikaan 4:26. 

Vetoja juostessa pyrin rentouteen, kun sitä jossain vaiheessa ihan varmasti tekee mieli alkaa puristaa. Rentous on minulle vaikeaa, tänään hammaslääkärissäkin lääkäri vain nauroi, kuinka koko kroppa heilui kun hän heilutti alaleukaa joka mukamas oli ihan rentona. No ei ollut.

Olen tosi iloinen Juoksuklubista! Parasta siinä on koordinaatioharjoitukset, mukava porukka ja se, että opin juoksemaan eri vauhteja sen ainaisen pk-jurnutuksen lisäksi.