Mitä ajattelen lenkillä

Sunnuntaina kävin juoksemassa pitkän hitaan lenkin. Kiertelin pääasiassa Rantaraittia, mutta sille päästäkseni oli ensin juostava vähän matkaa metsässä ja teitä pitkin Haukilahteen. Sieltä Otaniemeen juoksinkin sitten tuttuakin tutumpaa Rantamaratonin hienoa reittiä. Hyvin palailivat mieleen maratonfiilikset parin kuukauden takaa. Westendintiellä vastaan juoksi pääministerimme, ja moikkasikin iloisesti. Hänen takanaan taisi pyöräillä turvamies.

Välillä juoksulenkillä vauhti tuppaa karkaamaan liian kovaksi, varsinkin jos mielessä on ensi elokuun Köpiksen Ironman. Helposti ajatukset alkavat kiertää kehää: jaksanko juosta IM-maratonin tätä vauhtia ja kauanko siihen sitten menisi aikaa? Mikä olisi hyvä loppuaikatavoite ja tarvitsenko edes sellaista? Miten kovaa uskallan pyöräillä, jotta jaksan sen jälkeen vielä juosta? Onko pyöräillessä vaikea pitää peesirajasta kiinni? Miten ruuhkaista siellä uinnissa oikein voi olla? Lähtevätkö naiset ensi vuonnakin ennen ikämiehiä ja jos kyllä, huomaanko kun Pete ohittaa minut pyörällä? Montako vararengasta pitää ottaa mukaan? Kuinka monta kertaa minun pitää rengas vaihtaa ennen kisaa jotta osaan sen varmasti tarpeen tullen? Mitä opin itsestäni kisan aikana; riittääkö minulla sisua jatkaa sittenkin, kun on tosi vaikeaa? Ja kuinka vaikeaksi se kisa voi mennä?

Yritän varautua niihin tilanteisiin, joihin se on mahdollista ja selviytyä kaikista muista, hermostumatta. Ei se 10-15 minuuttia renkaanvaihdossa yhtään haittaa, jos pystyy jatkamaan matkaa. Se tietysti on paljon huonompi homma, jos vararenkaat tai vaikkapa hiilidioksidipatruunat loppuvat kesken tai energiat eivät imeydy. En odota itseltäni kisapäivänä 100-prosenttista suoritusta, jospa pääsisin edes kahdeksaankymmeneenviiteen. Olen suunnitellut kesälle myös muita kisoja, ettei koko kesä olisi tämän yhden onnistumisen varassa.

Ironman-kisaa ajattelen jo nyt lähes päivittäin, etenkin treeneissä. Ehkä se on hyvää henkistä valmistautumista, ainakin toivon niin. Olen yrittänyt opetella treeneissäkin ajattelemaan positiivisesti, siis esimerkiksi että kilsa on vain kilsa, jaksat kyllä juosta vielä vähän kovempaa. Joskus kuvittelen eteeni jonkun parempikuntoisen ystäväni ja yritän pysyä vauhdissa mukana. Ajatuksiakin voi treenata, olen lukenut ja huomannut itsekin.