Viime viikkoina olen muistellut ylioppilaskevättäni 1987 paristakin syystä. Ensimmäinen on se, että tyttäreni on tämän kevään abiturientti. Pari ainetta hän kirjoitti jo syksyllä ja muutaman lisää nyt keväällä. Kuten äitinsä 29 vuotta sitten, hän aloittaa heti kirjoitusten jälkeen valmistautumisen kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin. Pääsykoekirjat kävin ostamassa hänelle jo ennen joulua, niin kuin oma äitini minulle aikanaan. Perinteet tuntuvat jatkuvan. Muuten tyttäreni on kyllä vahvasti oman tiensä kulkija ja osannut pitää puolensa jo ihan pienestä.
Tyttärelläni oli koulussa viime viikolla teemapäivä, jolloin piti pukeutua joksikin, jota ei ole. Hän yllätti ja ilahdutti minut haluamalla pukeutua triathlonistiksi. Tästähän innostuin ja kaivoin samantien esiin kisa-asuni, Kööpenhaminan Ironman-mitalin ja muuta tarvittavaa rekvisiittaa. Tässä lopputulos:
Vaikka tyttären oma laji onkin jalkapallo eikä tämä leikki mitenkään viitannut hänen kiinnostuksensa heräämiseen triathlonin suhteen (ja selvästi merkitsi minulle paljon enemmän kuin hänelle), tulin siitä tosi hyvälle mielelle. Pukeutumisessa mentiin tietysti vähän yli; itse käytän kompressiosäärystimiä vain palautumiseen pitkien treenien jälkeen, enkä pukisi irtohihoja hihattoman kisa-asun kanssa. Tytär oli kuitenkin asuunsa tyytyväinen, mikä oli pääasia.
Toinen mielessä pyörinyt ajatus on se, että tapasin Petrin juuri ylioppilaskeväänäni, teekkareiden vappubileissä. Siis kuinka kauan siitä oikein on ja miten nuori silloin olinkaan - näin jälkeenpäin ajatellen ihan lapsi vielä! Ihmeellistä ajatella, miten nuorena tehdyt päätökset vaikuttavat elämään vielä useiden kymmenien vuosien jälkeenkin. Muistan hyvin miten odotin kotona lankapuhelimen vieressä, että soittaakohan se kiva, edellisiltana tapaamani poika minulle, kuten lupasi. Ja soittihan hän! Ekat treffit sovimme Mikonkadulle Cafe Metropolin eteen jo samaksi päiväksi, ja siitä tämä meidän yhteinen juttu sitten alkoi. Minä olin 19-vuotias ja hän 21.
:D Hieno asu!! Samaa olen miettinyt itsekin, että kyllä sitä vaan on nuorena ollut nuori... :)
VastaaPoistaTodellakin! Tuntuu, etten kyllä itse 19-vuotiaana ollut ihan noin nuori... Tai vastaavasti nyt niin vanha kuin silloin kuvittelin pian 48-vuotiaan olevan.
PoistaVapun 1987,teekkaribileiden isäntäkin on nykyään DI ja meidän mökkinaapurimme. Samanikäiset tyttäremme ovat parhaita kavereita.
Osui ja upposi! Tyttärelläni myös samanlainen teemapäivä toissa viikolla! Tyttären ja isän vaatekoot eivät valitettavasti kohtaa, joten jäi idean asteelle, toisin kuin tässä blogissa. Hienoja ja piristäviä blogeja olet kirjoitellut. Niitä tulee seurattua ja luettua. Vähän on samalaiset kuviot itselläkin. Ironman Kalmar 2016 tavoitteena.
VastaaPoistaHah, kiva kuulla, että sama idea on ollut mielessä. Tyttären kanssa olemme samanpituiset, joten kamppeet sopivat hänelle hyvin. Maantiepyörää olen useamman kerran tarjonnut kokeiltavaksi, mutta eipä ole innostunut.
PoistaTsemppiä treenailuun, Kalmar on tosi kiva kisa! Olin siellä mieheni huoltajana vuonna 2013 hänen ekassa kisassaan. Just tänään juteltiin yhden Kalmariin lähtevän tutun kanssa, ja mietittiin että sinne olisi vielä kiva mennä yhdessäkin kisaamaan. Kirjoitin Kalmarista pari postausta, tosin vain katsojan näkökulmasta elokuussa 2013: http://kaukomara.blogspot.fi/2013_08_01_archive.html
Tyttäresi taitaa olla ylpeä äidistään, eikö vaan :)
VastaaPoistaOmat lapseni ovat vielä koulutaipaleensa alussa (vaikka lähentelenkin ikääsi). Mielenkiintoista nähdä, mitkä heidän valintansa tulevat olemaan. Huomaan että tietyt tämänhetkiset kiinnostuskohteet kumpuavat kotoa, sellaiset, jotka ovat vanhemmillekin rakkaita. Muutaman vuoden kuluttua tilanne saattaa olla toinen, kun heidän maailmansa ovat avartuneet. Toki uskon, ettei liikunnallisuutta ole helppo kitkeä pois kun se kerran on jo istutettu lapsen dna:han ;)
Toivottavasti on!
PoistaHän kertoi ymmärtäneensä vasta tämän postauksen luettuaan, miten iso asia hänen tri-asuun pukeutumisensa minulle oli.
Kodilla on kyllä varmasti ihan valtava vaikutus lasten valintoihin ja tietysti ylipäätään mahdollisuuksiin. Useimmille taitaa murrosiässä tulla kapinavaihe, ennenkuin maailmat taas lähenevät uudelleen aikuisuuden kynnyksellä.
Liikunnallinen elämäntapa on hieno lahja lapselle ja nuorelle!