Vaihtohommiin. Olin juuri ostanut uudet renkaat, ja ne ovat vielä melko tiukat. Vähän äherrettyäni sain rengasraudoilla otettua renkaan vanteelta ujutettua uuden, ehjän sisurin paikalleen. Sitten tuli se vaikein kohta: renkaan kampeaminen takaisin paikalleen. Tällä kertaa se sujui helpohkosti, kun tajusin käyttää apuna rengasrautaa. Tässä kuva pahimmasta hetkestä, kun suurin osa renkaasta on jo paikalleen ja jäljellä on vain se viimeinen kymmenen tiukinta senttiä:
Tällä kertaa renkaan pumppaaminen oli vaikeaa, minipumpulla siitä ei meinannut tulla mitään ja hiilidioksidipatruunat olivat kotona. Aika pitkään yritin omin neuvoin, kunnes päätin soittaa apua paikalle. Poikani, oma kotimekaanikkomme oli onneksi kotona, ja tuli paikalle kunnon pumppu mukanaan. Siinä minipumpussa ei lopulta ollutkaan mitään vikaa, kuten olin luullut. Vierestä vain katsoin, kun apurini sai sillä renkaaseen kahdessa minuutissa kunnon paineen ja viimeisteli homman jalkapumpulla. Lupaili siinä pumpatessaan vielä minulle jotain tukipetustakin rengashommissa.
Hyvä, että näitä renkaanvaihtamisen treenimahdollisuuksia on nyt tullut, ei toivottavasti mene sormi suuhun sitten kisassakaan vastaavassa tilanteessa. Joka kerrasta olen jotain oppinut. Kesän pääkisassa, Ironman Vichyssä on vielä kuulemma reitillä paljon huonokuntoista asfalttia, joten opit voivat hyvinkin tulla siellä tarpeeseen.
Vanhan Turuntien suuntainen Heinästie Siikajärven tienoilla on profiililtaan kiva ja vähäliikenteinenkin, mutta nyt sen päällyste on kyllä paikoin jo niin huonossa kunnossa, etten siellä päin halua enää fiilistellä. Muistaakseni poikanikin pyörästä puhkesi siellä rengas jokunen vuosi sitten. Olikohan sama reissu, jolla minulla löystyi satulan takana ollut juomateline niin, että pullot ja koko teline jo melkein tippuivat. Aikamoista rytyytystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti