Eilen kävimme ajamassa mäkitreenin. Yhtä ja samaa mäkeä ylös alas neljä kertaa olivat treenispeksit. Aina ei kaikki kuitenkaan mene suunnitellusti. Laskiessani mäkeä alas ensimmäistä kertaa kuulin takaani sihahduksen. Pysähdyin ja huomasin takarenkaan tyhjentyneen. Eipä siinä auttanut muu kuin alkaa vaihtohommiin. Kun haaveri sattui, ajoin neljästä pyöräilijästä viimeisenä, enkä ehtinyt huutaa edellä ajaneille mitään. He olivat alas päästyään huolestuneet kun minua ei näkynytkään, ja pelänneet minun kaatuneen. Niinpä he kaikki vuorollaan taas ylös ajaessaan varmistivat, että olen ok ja tarjoutuivat auttamaan renkaanvaihdossa tai jopa jäämään pitämään minulle seuraa!
En kuitenkaan huolinut apua, vaan halusin vaihtaa renkaan ihan omin voimin. Parikymmentä minuuttia siinä meni, mutta niin se vain lopulta onnistui. Pahin oli se hetki, kun ulkorengas ei ihan vielä ole takaisin paikallaan, vaan sitä viimeistä viittä-kuutta senttiä joutuu milli milliltä vetämään paikalleen. Vihdoin se onnistui ja pääsin pumppaamaan. Nyt ei käytössä ollut hiilidioksidipatruunoita, vaan pelkästään minipumppu. Onneksi silläkin homma hoitui.
Renkaanvaihdon jälkeen sain onneksi ajettua ne kolme viimeistäkin nousua, mutta alkoi kyllä olla jo paras puhti poissa. Lähtiessä en ollut ehtinyt kalibroida wattimittariakaan, joten se näytti parikymmentä wattia liikaa. Ei ihan onnistunein treeni, mutta lopulta pääsimme laskemaan mäen alas viimeisen kerran ja suuntasimme takaisin hotellille. Taisin vähän väsähtää, kun reilun tunnin päiväunien jälkeenkin olin vähän hämärän rajamailla.
Tässä Peten ottama kuva viimeisen nousun jälkeen:
Tänään viimeisenä päivänä piti ajaa reilun 100 kilsan lenkki Montseny-nimiselle vuorelle. Aamulla oli kuitenkin taas vähän epäonnea, kun rengas paukahti heti saatuani pyörän ulos varastosta. Nyt syynä oli pieni vekki ulkorenkaassa. Sisärengas työntyi siitä ulos, eikä tietenkään kestänyt kunnon paineita. Peten kanssa olimme edellisenä iltana tsekanneet renkaan vielä uudelleen, ja kaiken piti olla kunnossa.
Paikallinen pyöräkauppa on näin sunnuntaisin kiinni, emmekä mistään löytäneet tähän hätään uutta ulkorengasta. Piti siis keksiä korvaavaa tekemistä, päätimme mennä uimaan ja salille.
Uima-altaassa oli hyvin tilaa, kun muita uimareita ei ollut. Saimme siis uida kahdestaan 50 metrin altaassa, aika luksusta! Tunnin uinnin jälkeen kävimme kuntosalilla ajamassa spinningpyörillä. Tavoite oli ajaa kaksi tuntia, mutta puolentoista tunnin pyörittelyn jälkeen sali meni yllättäen kiinni ja Espanjan treenini päättyivät tällä erää siihen.
Calella on tosi hieno treenipaikka, uskon että tänne tulemme vielä uudelleenkin. Liikenteen seassa tulee pyörällä ajeltua siirtymiä enemmän kuin esimerkiksi Mallorcalla, mutta täällä pyöräilijä on ykkönen ja autot osaavat varoa ja ohittaa oikeissa paikoissa. Maisemat ovat hienoja, asfaltti hyväkuntoista ja hyviä pyöräilyreittejä löytyy. Rannassa riittää tasaista juoksubaanaa kilometritolkulla, 50 metrin altaaseen pääsee uimaan ja kylpylässä voi hypellä kylmästä kylvystä lämpimään ja takaisin.
Vaikka hotellin buffa alkaa jo reilun viikon päästä kyllästyttää, on siellä syöminen kuitenkin todella nopeaa ja käytännöllistä. Säästyy siis paljon aikaa lepäilyyn ja palautumiseen! Bonuksena vielä se, että Barcelonaan pääsee junalla reilussa tunnissa (jos jaksaa lähteä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti