Kolmet treenit ja yhdet synttärit

Tällä viikolla on parikin kertaa tullut kokeiltua jotain uutta. Jos ei nyt ihan kokonaan uutta, niin ekoja kertoja tälle vuodelle kuitenkin.

Uimaan menossa

Tiistai-iltana kävimme Kuusiksella uimassa, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vesi oli todella lämmintä, ja siinä vähän kovempaa uidessa meinasi jo tulla kuuma. Muitakin uimareita oli järvessä, ja pari kertaa erehdyin pitämään turvakelluketta ihan oikeana poijuna. En sentään törmännyt kehenkään, vaan huomasin virheeni ajoissa. Avovesiuintitreenit siirrämme vastedes varmaankin Oittaalle, on sinne Kuusikselle meiltä niin pitkä matka etenkin nyt, kun Kehä I on remontissa.

Puli puli

Keskiviikkona juoksin töistä kotiin. Ilma oli todella lämmin, ja jouduinkin jo Lauttasaaressa pysähtymään mutterikioskille täyttämään vesipulloa. Otaniemessä täytin pullon jo toisen kerran, ja siellä oli pakko käväistä myös vessassa. Kun alkumatkasta oli aika paljon liikennevalojakin, tuli juoksusta melko rikkonainen. Loppua kohden alkoi harmittaa myös huononeva juoksuasento ja hidastuva vauhti. Reitti oli kyllä hieno, Helsingistä Espooseen rantoja pitkin.



Torstaina oli Heltrin torstai-uintien viimeinen treeni. Lähdin Pirkkolaan bussilla suoraan töistä, ja myöhästyinkin vartin, kun Mannerheimintien liikenne pysähtyi jalkapallofanien keskinäisen välienselvittelyn vuoksi kokonaan puoleksi tunniksi.

Kun lopulta pääsin perille, kiskoin märkkärin pikavauhtia päälle, ja kiiruhdin suihkun kautta altaalle. Ehdin uimaan pari satasta ja 2x300 m ja minulle ehti tulla ihan kamalan kuuma jo siinäkin. En ui märkäpuvulla altaassa muuten kuin pakon edessä.  Vajaan kilsan uinnin jälkeen otin puvun pois ja ah, miten hyvältä tuntui hieman viileä vesi. Lopputreenit uitiin viestejä, ja mieleenpainuvin kokemus oli varmaankin se, kun piti yrittää uida perhosta koko altaanväli. Aikamoista hyökyaaltoa siinä tuntui työntävän edessään eikä kamalan sujuvaa ollut liikehdintä.

Ai niin, Pete täytti maanantaina 50 vuotta, ja kävimme sen kunniaksi syömässä Ravintola Nokassa. Siellä on keittiöpäällikkönä triathlonkaverimme Ari Ruoho. Ruoka oli todella hyvää, ja ilta kaikinpuolin onnistunut. Ari heitti ilmoille ajatuksen pienestä triathlonisteille suunnatusta kokkailuillasta, jossa opeteltaisiin tekemään uusia, hyviä ruokia treenaamista ja palautumista tukemaan. Kiinnostaisikohan sellainen muitakin?

Perhepotretti.