Kisan aattona

Siljan laiva saapui Tukholmaan perjantai-aamuna klo 9.30, mutta meiltä kesti ruuhkan vuoksi yllättävän kauan päästä ulos satamasta. Matkalla Jönköpingiin oli myös yksi aika iso siltatyömaa, joka jonoutti liikenteen tehokkaasti. Kerran pysähdyimme vessaan ja toisen kerran syömään. Löysimme sattumalta tosi kivan ruokapaikan Göta-kanavan varrelta. Ajomatkaa E4-tieltä oli varmaan viitisen kilometriä, mutta kannatti poiketa.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen kävimme pienellä pyörälenkillä. Ajatuksena oli ajaa ylös pyöräreitin alussa oleva mäki, mutta suunnistustaitomme loppuivat kesken ja pienen pyörimisen jälkeen tyydyimme ajelemaan lähimaastoissa. Perjantaina ehdimme myös rekisteröitymään ja käymään kisainfossa. 

Ironman-hommelit ovat täällä niin isosti esillä, että välillä on vaikea muistaa, että kyseessä on "vain" puolimatka. Kööpenhaminan fiilikset, kisaa edeltäneet pelot ja sen jälkeinen helpotus nousevat helposti mieleen. Ehkä täällä jaksan jopa lähteä kisan jälkeen vielä maalisuoralle hurraamaan viimeisille maaliintulijoille?

Pyörälenkille lähdössä.

Kisainfon piti muuten Paul Kaye -niminen eteläafrikkalainen mies, joka myös juontaa kisan ja vastaanottaa kilpailijat maalisuoran punaisella matolla. Paul näkyy ja äänensä kuuluu varmasti tuhansilla Ironman-maaliintulovideolla, niin myös minun videollani vajaa vuosi sitten Kööpinhaminassa. Hän kiertää tämänkin kesän Ironmanin Euroopan-kisoissa, ja todennäköisesti tapaamme hänet taas Ironman Vichyssä elokuun lopussa.

Tänään lauantaina onkin ollut paljon vähemmän asioita hoidettavana. Aamulla kävimme tutustumassa uintireittiin. Se on tosi helppo suorakaiteen muotoinen rata, joka uidaan vain kerran. Vesi on noin 18 astetta, ja tuntui puhtaalta. 

Uinnissa on ns. rolling start, jossa kilpailijat menevät ennen uintia tavoiteaikansa mukaiseen järjestykseen, ja siitä sitten joustavasti neljä kerrallaan uimaan. Tämä kuuluu Ironmanin Swim Smart -ohjelmaan, ja sen pitäisi vähentää huomattavasti ruuhkia ja kontakteja uinnissa.

Uinnin lähtöramppi.

Uinnin jälkeen vaihtoalueelle juostaan 500 metriä. Siinä saattaa jo aika monella (myös minulla) karista ennätyshaaveet. Märkäpuvun saa juostessa riisua vain yläosasta, joten pientä swimrun-henkistä etappia on siis tiedossa heti aamusta. On se koko matka sentään mattoa, ettei tarvitse asfaltilla tai mukulakivillä juoksennella.

Pyörä ja muutkin pyörä- ja juoksuosuudella tarvittavat kamppeet ovat jo valmiina vaihtoalueella odottamassa huomista. Aamulla ennen kisaa ei tarvitse muuta kuin laittaa vesipullot kyytiin ja pumpata renkaat. Jönköpingin sääenusteet muuttuvat lähes tunneittain, joten laitoin pyöräkassiin myös sadetakin ja irtohihat. Toivottavasti tulee yhtä hieno ja aurinkoinen päivä kuin tänään eikä niitä tarvita. 

Cannondale Slice -pyöräni valmiina etualalla.

Tapasimme aamiaisella pari suomalaista heppua, jotka olivat eilen käyneet ajamassa pyöräreitin läpi. Ensimmäiset 28 kilsaa ovat kuulemma aika mäkiset, joten niissä täytyy vaan ottaa rauhallisesti. Siinä auttaa varmasti se wattimittari! 

Huoltopisteitä on neljä, joten juotavaa saa varmasti riittävästi. Ostin tänään exposta Powerbar-geelejä, joista kahden tuntivauhdilla pitäisi saada kaikki tarvittava.

Ironman-kisoissa peesiväli on 12 metriä edellä ajavan eturenkaasta takana ajavan eturenkaaseen mitattuna. Jos ajaa 12 metriä lähemmäksi edellä ajavaa, on 25 sekuntia aikaa ohittaa. Samoin jos tulee ohitetuksi, pitää samantien jättäytyä 12 metrin päähän ohittajasta. Oletan, että minua ohitellaan varsinkin alkumatkan ylämäissä, jos uinti menee hyvin.

Juoksuosuus juostaan 2,5 kierroksena keskustassa. Huoltopisteitä on 2,5 kilometrin välein, ja tarjolla on myös lempikisajuomaani Coca-Colaa. Kisapuvun taskuun otan vaihdosta pari suolatablettia. 

Yksi pieni tekninen pulma minulla on: en ole saanut sykettäni näkymään Suunto Ambitissa enkä myöskään Garminin pyörämittarissa. Nyt sille ei kyllä voi mitään. Uinnin meinaan mennä rennon reippaasti, pyörässä seurailen tavoitewatteja tarkkaan ja juoksussa annan sitten mennä niin kovaa kuin jaksan. 

Löysin muuten tänään exposta uuden hienon kisapuvun, jossa on hihat. Nykyinen hihaton Heltri-kisapukuni alkaa jo näyttää väsymisen merkkejä, ja kovin aurinkoisessa kelissä hihat suojaavat mukavasti auringolta. Vaikka puku on musta, sen "cold black" -kangas pysyy viileänä kuumassakin ja suojaa UV-säteilyltä. Huomenna en sitä kuitenkaan vielä laita päälle, ehkä sitten seuraavassa kisassa kuun lopussa Next Triathlon Helsingin perusmatkalla.