Mökkijärven ympäri

Kun vuonna 2002 etsimme mökkitonttia, piti sen tietenkin olla järven rannalla. Onnenkantamoisen ja yhden ystävän kautta tämä rinnetontti Varsinais-Suomesta sitten löytyi. Rakensimme mökin, ja aika monta kesää meni ensin rakennus- ja myöhemmin pihahommissa.

Nyt kun vietämme yhä enemmän aikaa kahdestaan täällä mökillä, on tästä tullut varsinainen treenileiri. Järvi on vieressä, hyviä metsänhoitoteitä riittää juoksuun ja maastopyöräilyyn, ja parin kilsan automatkan päässä on päättymätön verkosto hyväkuntoisia asfalttiteitä maantiepyöräilyyn. Meillä kävi tosi hyvä tuuri, sillä emme tonttia ostaessamme vielä tienneet, että meillä joskus sellaisiakin tarpeita olisi.

Mökkijärvi on tosi pieni, ja kaikki moottorikäyttöiset vehkeet on järvellä kielletty. Silloin tällöin näkyy joku siellä soutelevan, joinakin kesinä on täällä nähty myös pieni purjevene. Järvi sopii siis todella hyvin avovesiuintiin. Ensimmäisenä triathlonkesänäni vuonna 2010 uiskentelin siksakkia itsekseni, kun Pete oli hengenpelastajana veneellä vieressä.

Vuosi vuodelta ovat uintimatkat pidentyneet. Järvessä on kaksi pientä saarta, ja perusuintilenkkimme on pitkään ollut molempien saarten kiertäminen. Siihen menevä aika vaan tuntuu lyhenevän, ja on pitänyt lähteä kauemmaksi, kun saman reitin kahdesti uiminen tuntuu tylsältä.

Eilen meillä oli treeniohjelmassa vähän pitempi uinti, ja uimme lähes koko järven ympäri. Lähtiessämme uimaan järvi oli peilityyni. Näkyvissä oli myös jonkin verran vihreitä levähippusia, kuten useimmiten ihan tyynellä kelillä. Reilut 10 vuotta sitten mökkinaapurimme tutkitutti järvestä otetun vesinäytteen, ja siitä löytyi myös myrkyllistä sinilevää. Me käymme uinnin jälkeen aina heti suihkussa, emmekä me tai vieraamme ole koskaan saaneet mitään iho- tai muitakaan leväoireita.

Kesässä on yleensä 1-2 päivää, jolloin levää on niin paljon näkyvissä ettemme mekään mene uimaan. Muuten järven vesi on puhdasta, vesitutkimuksen luonnehdinta taisi olla "puhdasvetinen, karu erämaajärvi". Vesikasveja on jonkin verran, mutta kun paikat ovat jo tuttuja, nekään eivät pääse yllättämään.

Tässä kuva laiturilta järven eteläpäähän:

Tyynessä järvessä uiminen oli ihan mahtavaa ja vähän harmittikin, että jätin kameran laiturille. Olisi tullut hienoja kuvia!

Pikonlinna Swimrunista saatu uimalakki meni heittämällä suosikkilistan kärkeen meillä molemmilla. Se peittää hyvin korvat, on mukavan jämäkkää materiaalia ja sopivan kokoinen sekä tuo mieleen kivat muistot.