Naisten lenkillä

Jönköpingin kisan jälkeen oli ruhtinaalliset neljä kokonaista lepopäivää. Kotiin palasimme heti tiistai-aamuna laivalla. Mereltä on kyllä aina yhtä hienoa tulla Helsinkiin, kun laivan lähestyessä satamaa tunnistaa yhä useammat kirkon tornit ja muut maamerkit.

Kustaanmiekan salmi.

Treenin pariin palasin perjantaina, kun kävimme Peten kanssa salilla. Lauantaina olimme jo mökillä ja kävin juoksemassa 90 minuuttia, mutta olin varmaan jo lähtiessä pienoisessa nestehukassa, kun sormet turposivat lenkin loppupuolella. Minulla on huono tapa juoda litrakaupalla teetä ja liian vähän vettä. Teekuppiin tarttuminen on minulla varmaankin samanlainen rituaali kuin jollakin muulla viinilasillinen - se vain tuntuu kuuluvan tiettyihin hetkiin ja tunnelmiin. Yritän nyt muuttaa tapani.

Sunnuntaina lähdin 10 muun naisen kanssa ajamaan 100 kilsan lenkkiä Sipoon maisemiin. Ystäväni Maija järjesti Rapha Women's 100-lenkin. Se oli osa globaalia tapahtumaa, jossa tuhannet naiset eri puolilla maailmaa ajoivat 100 kilometriä saman päivän aikana. Helsingin osaston reitti näytti tältä:



Koko matkan keskinopeudeksi tuli se speksattu 25 km/h, kun lopussa ajeltiin hiljakseen kevyen liikenteen väyliä. Ajoittain keskinopeus nousi 28:n tuntumaan, ja kun ajoin melkein koko reissun peränpitäjänä, sain aina välillä vähän spurttaillakin porukkaa kiinni. Kyllä se kuitenkin varmaan palauttavan lenkin puolelle meni, ainakin suurimmaksi osaksi.

Tähän pysähdyttiin varmistamaan, että kahvila on auki.

Lenkin loppupuolella kävimme kahvilla ja pullallakin Cafe Sinisessä talossa Nikkilässä. Siinä istuessamme alkoi vähän sadellakin, mutta onneksi oli sadetakki mukana. Vähän aikaa liikkeelle lähtemisen jälkeen sade jo loppuikin.

Oli kiva ajaa pitkästä aikaa maantiepyörällä. Ihan ensalkuun piti vähän totutella, että mites tämä nyt menikään. Söin ensimmäisen kerran lenkillä banaania, ja taidan ottaa banaania takataskuun toistekin. Mukana oli myös patukkaa ja kokeilumielessä keitettyä perunaa, mutta peruna ei oikein yrityksestä huolimatta pudonnut. Suutuntuma oli liian tärkkelysmäinen. Idean perunan kokeiluun sain aikanaan yhdestä amerikkalaisesta tri-blogista. Yhdessä perunassa on 10 grammaa hiilihydraattia, banaanissa on tuplasti enemmän - geeleistä ja patukoista puhumattakaan.

Kampeosastolla sykemittari aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia, kun se ei vieläkään toimi. Patteri on vaihdettu, uutta (Polarin) sykevyötäkin kokeiltu, mutta ei vaan ilmesty syke Suunnon näytölle. Seuraavaksi täytyy varmaankin ostaa uusi lähetin.