Lauantaina kävimme Peten kanssa Fiskars Village Trail Centerin avajaisissa. Siellä on nyt auki kuusi maastopyöräreittiä, on helppoa ja vaikeampaakin. Reittejä on nyt noin 30 kilometriä, ja ensi vuoden aikana niiden määrä tulee kaksinkertaistumaan. Kannattaa tykätä Trail Centeristä Facebookissa! Paikka olisi ihan omiaan vaikkapa kaveriporukan MTB-päivälle, kun ajettavia reittejä on eri tasoisia ja Fiskarsissa hyviä lounas- ja kahvittelupaikkojakin useita.
Kiersimme yhden keskivaikean reitin, ja siinäkin oli minulle etenkin yhdessä ylämäessä ihan riittävän paljon haastetta. Jossain vaiheessa tajusin vähän päästää ilmaa renkaista, kun olin laittanut niihin maksimipaineet kuten triathlonpyörään konsanaan. Maastossa liian kovista paineista on vain haittaa, kun pyörä pomppii juurien ja kivien päällä. Takaisin kylään ajaessa huomasin, että keulakin oli lukittu. Kokemuksesta oppii.
Trail Centerin avajaisissa oli mahdollisuus koeajaa Canyonin maastopyöriä. Pete tarttui tilaisuuteen ja kävi kiertämässä kilsan koeajolenkin 29" jäykkäperällä. Hän ajelee toistaiseksi maastossa pojallemme kuutisen vuotta sitten ostamallamme rimpulalla, joten kalustopäivitystä saattaa olla tulossa. Vielä vaan on mietinnässä, että olisiko se unelmien maastopyörä jäykkäperä vai täysjousto.
Fiskarsista ajoimme mökille Kettulaan. Sunnuntaina ajoimme Kettulan ja Kiikalan maastoissa vähän pitemmän, reilun kahden tunnin lenkin. Siinä oli mukavasti polkua ja jonkin verran myös hiekkatietä. Ajaminen sujui jo paremmin kuin lauantaina, varsinkin kun yritin opetella pois siitä tavasta istua satulassa kuin tatti. Mikä toimii triathlonpyörällä, ei taidakaan olla toimiva taktiikka maastopyörällä. Pari kertaa kellahdin kumoonkin, joten tuli sitä riskiäkin ilmeisesti otettua vähän enemmän.
Kiikalan lentokentän ympäri menee motocross-rata, ja siinä saikin aika kivasti harjoitella kuopasta kuoppaan ajamista. Samoilla seuduilla on myös juoksuhautoja, joissa varusmiehet edelleen harjoittelevat sotimista. Meidänkin poikamme oli inttiaikanaan Kiikalassa leirillä vuorotellen kaivamassa ja täyttämässä poteroa.
Lentokentällä vedettiin autolla ja vaijerilla ilmaan varjoliitäjiä. Rentouttavan näköistä puuhaa tuo liitäminen. Alla kuvassa näkyy muutama kun oikein tihrustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti