lauantai 3. syyskuuta 2016

Ironman blues

Tämä Vichyn jälkeinen viikko on mennyt vähän väsyneissä ja jopa alakuloisissa tunnelmissa. Tulimme kotiin tiistaina, ja molemmat lapset olivat kentällä vastassa. Melkein siinä taas herkistyi, kun näki rakkaat monen päivän tauon jälkeen. Sitä vaan ihmettelivät, että miksi eivät mitalit olleet kaulassa. 


Töihin palasin keskiviikkona, ja ihan hyvin on arki lähtenyt sujumaan. Olen saanut nukuttuakin joka yö, mitä nyt jonkinlaista suorituspainajaista on tainnut silmissä vilistä. Unessa on pitänyt vielä lähteä Ironman-reittiä kiertämään maaliintulon jälkeen, vaikkei millään jaksaisi. Aina olen kuitenkin lähtenyt, vaikkei mieli olisikaan tehnyt.

Jo ennen kisaa päätin pitää ainakin kahden viikon totaalitauon treenistä. Viimeisillä viikoilla ennen kisaa aloin jo oikein odottaa tätä aikaa, kun ei olisi "pakko" treenata ja kalenterissa olisi iltaisin tyhjää. Ja onhan tämä lepäily tosi mahtavaa! Pieni lipsahdus tuli, kun otin mökkiviikonloppuun mukaan märkkärin. Vielä en kuitenkaan ole käynyt uimassa, saa nähdä miten käy. 

Kauppatorin Allas Sea Pooliinkin on jo vähän alkanut tehdä mieli mennä kokeilemaan, työpaikka kun on siinä melkein vieressä. Ja työmatkapyöräily olisi kiva saada mukaan arkeen. Monenlaisia mielitekoja on siis tullut jo näinkin lyhyessä ajassa. 

En ole nyt syksyksi ilmoittautunut mihinkään uintiryhmään. Pirkkolaan ehtiminen joka torstai alkoi käydä vähän stressaavaksi aikataulujen ja ruuhkien takia, ja ajattelin, että kokeilen nyt syksyllä tehdä kaikki uintitreenit Peten ja "Uinnin tukiopetusryhmän" kanssa. Ehkä silloin tällöin ostan pari yksityistuntia varmistaakseni, ettei tekniikka kehity väärään suuntaan. CSS-testillä voi helposti itsekin tsekkailla uintivauhdin kehittymistä. 

Mitä nyt olen Internetistä lukenut, kisan jälkeisiin lopahtaneisiin tunnelmiin auttaa parhaiten seuraavna vuoden kisaan ilmoittautuminen. Sitä en kuitenkaan ole vielä tehnyt. Se on selvää, että ainakin yhdelle puolikkaalle ja täydelle matkalle tästä taas punnerretaan, mutta mikä olisi meille sopivin kisa? Kalmaria ollaan vähän mietitty, mutta Pete on siellä kisannut jo kahdesti, ja olisi kiva kokeilla jotain uutta. Tahko? Sääksi? Challenge-sarjan kisa? Puolikas Sääksissä ja kokonainen Tahkolla? Puolikas ulkomailla ja kokonainen kotimaassa vai toisinpäin? 

2 kommenttia:

  1. Kisat tuntuvat aina olevan jonkinlainen ajanlaskun loppu. Siitä sitten pitäisi yrittää rimpuilla takaisin arkeen. Ei ole helppoa.

    Pistä ihmeessä ilmo sisään. Se auttaa todistettavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tulee sellainen tyhjä fiilis, että mitäs nyt kun ajanlasku loppui tähän. Pikku hiljaa olen päässyt hommiin kiinni, siinä auttaa tietysti kun töissä mielenkiintoista tekemistä on paljon.

      Laitan ilmon sisään heti kun päätetään, mihin taas mennään. Joku juoksutapahtuma loppusyksyllekin on vielä harkinnassa. Saa nähdä!

      Poista