Tänään heräsin siihen, kun Pete huikkasi ovelta lähtevänsä nyt ajamaan Sastamalaan Rautaveden maratonille. Hän lähti sinne juoksemaan kokonaista maratonia, minun piti juosta puolikas.
Suunnitelmani muutti kavala vatsatauti. Aloin tuntea oloni huonoksi torstai-aamuna töissä, ja kymmenen maissa lähdinkin kotiin. Koko päivänä ei tehnyt mieli syödä, yritin lepäillä. Kun olo perjantai-aamuna ei ollut ihan kamalan huono, lähdin töihin. Iltapäivällä piti sitten taas luovuttaa ja lähteä kotiin, kun olo huononi. Illalla nousi vielä kova kuume.
Nyt lauantai-aamuna on tilanne sellainen, ettei edes vesi meinaa pysyä sisällä. Olo on muutenkin melko heikko, kun olen syönyt kunnon aterian viimeksi keskiviikkona. Alkaa pyörryttää jo, kun nousen ylös ja käynti alakerrassa vie voimat.
Kisa jäi minulta välistä nyt toisen kerran kahdeksan vuoden aikana. Edellinen kerta oli vuonna 2009, kun pari viikkoa ennen elämäni maratonia pullistui välilevy selässä. Silloin harmitti enemmän, nyt on niin väsynyt olokin, etten oikein jaksa synkistellä. Tuleehan noita kisoja - ehkä joku toinen puolimaratonkin vielä lähiviikkojen aikana.
Vatsatauti on kyllä viheliäinen. Joskus olen miettinyt, että noro- tai joku muu vastaava virus olisi todella hyvä biologisen sodankäynnin ase, se kun invalidisoi tehokkaasti määrätietoisemmankin ihmisen ainakin parin päivän ajaksi.
Yritinkin löytää sinua starttiviivalta tänään, nyt selvisi syy miksei sinua näkynyt - kurja juttu! Parane pian toivottaa Sina Porvoosta
VastaaPoistaSina, voi kun olisi ollutkin kiva nähdä taas! Tauti vaan jatkuu ja jatkuu, vieläkään en ole päässyt sohvalta sänkyä pidemmälle. Sulla näytti juoksu menneen hyvin, onnittelut! Pete juoksi maratonilla uuden ennätyksen, vaikka reitti aika mäkinen kuulemma olikin.
Poista