Päätin tehdä ensivisiitin Esport Bristoliin, joka sijaitsee mukavasti noin korttelin päässä työpaikasta. Minulla on salijäsenyys Esport Expressissä, mutta sillä kortilla ei pääse treenaamaan Bristoliin. Ilmainen kokeilukerta oli kuitenkin käytettävissä, ja sain avainkortin täytettyäni yhteystietoni lapulle. Ehkä sieltä joku markkinointipuhelu sitten tulee.
Ensimmäistä juoksumattoa en saanut lainkaan käyntiin, piti vaihtaa toiseen ennen kuin käynnistys onnistui. Juoksumatot vaikuttivat vähän hienommilta kuin Expressissä, mutta ei siinä käytössä lopulta eroa juurikaan ollut. Juoksin noin 10 minuutin verran ja sitten laitoin asetuksiksi 1,5 % kulmaa ja vauhtia 5 minuuttia/kilsa. Siinä vauhdissa sitten pyristelin 4x5 minuuttia. Tavallaanhan se on helpompaa kuin radalla, kun vauhti on vakio.
Samassa tilassa juoksumattojen kanssa oli myös isohko jumppasali, jossa näytti ensin olevan käynnnissä step-tunti ja heti sen jälkeen alkoi pumppi. Aikamoinen äänten kakofonia oli ilmassa, kun sekä ohjaajan ääni että kovalla soitettu musiikki puuroutuivat. Minulla oli omat musiikit korvissa, ja aika kovalle sai nekin säätää. Onneksi tuli vesipullokin mukaan, sillä siinä juostessa tuli ihan kunnolla hiki ja jano.
Treeni onnistui kai ihan hyvin, kun pysyin säädetyn ajan maton vauhdissa ja maksimisykekin nousi seitsemisen lyöntiä korkeammalle kuin vastaavassa treenissä ulkona.
Lauantaina kävimme Peten kanssa kävelyllä nuoruuden maisemissani Ullanlinnassa ja Kaivopuistossa. Tässä yksi kuvamuisto reissulta:
 |
| Kaivopuistossa. |
Meillä on muuten tänään kihlajaisten vuosipäivä. Joka vuosi ei tätä päivää ole tullut juhlittua tai edes muistettua, mutta tänään kakuteltiin lasten kanssa kun täyteen tuli neljännesvuosisata.
Tämä sääntöjuttu sai aikaan aikamoista raksutusta pääkopassa. Mietin, olenko minäkin sääntöihminen. Hommat pitää hoitaa!
VastaaPoistaPäätelmäni oli kuitenkin, että taidan olla säätöihminen ja sopimusihminen. Sovituista asioista pidetään kiinni. Harjoitusohjelmaa noudatetaan (melkein aina), koska se on valmentajan kanssa tehty sopimus. Melkein aina, koska olen myös säätäjä. Kaikkea pitää jatkuvasti virittää ja säätää. Valmentaja ja ohjelma tarvitaan, koska itseni kanssa päädyn loputtomaan kaupantekoon ja virittämiseen ja treenit jäävät tekemättä tai tulee tehtyä jotain ihan muuta.
Toisaalta en ollenkaan pysty ymmärtämään miestäni, joka julistaa alkavansa käydä kolme kertaa viikossa salilla ja menevänsä sinne huomenna heti aamusta klo 7. Herätyskello laitetaan soimaan. Minä herään ja nousen, hän ei. Salille ei mennä tänään eikä huomenna eikä... Tuollainen ilmoitus on lupaus ja sopimus. Ei siitä voi pyörtää. Herätyskellon laittaminen on sopimus, että herätään kellon soidessa!
Aito sääntöihminen en kuitenkaan taida olla, koska olen aina mielessäni etsimässä keinoja, joilla epämieluisia sääntöjä voi kiertää. Tämä koskee siis muiden asettamia sääntöjä, joihin en ole syystä tai toisesta halukas sitoutumaan. Sitten, jos sääntöön on sitouduttu, sitä myös noudatetaan. Välillä tietysti elämä tuo mutkia matkaan.
Treenaamisessa pitää aina olla pieni joustonvara, jottei rasitus pääse kohtuuttomaksi. Tunnen kavereita, jotka ovat aitoja sääntöihmisiä ja ovat ajautuneet ylikuntoon. On tehty ohjelman mukaan silloinkin, kun ei olisi jaksettu. Noissa tilanteissa pitäisi tietysti neuvotella valmentajan kanssa muttei ole helppoa myöntää, ettei jaksa.
Kiva, että heräsi ajatuksia. Ei tosiaan voi laittaa kelloa soimaan ja jäädä sänkyyn, herranjestas! Torkuttaminenkin on ihan kiellettyä!
VastaaPoistaTotta tuo treenien joustovara, sitä pitää olla. Mielelläni ajattelisin, että tunnistan levon tarpeen, mutta ihan varma en voi olla. Pitää sitäkin vielä opetella!